Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (133)
En voi puhua kovin monen seuran puolesta, mutta yleensä jalkapallo on todella kallis harrastus, jos kaikki kulut katetaan harrastusmaksuilla. Kaipa se on mahdollista, ja ehkä sinun lapsellesi löytyy sellainen seura, tai asia on järjestettävissä jonkinlaisilla ylimääräisillä maksuerillä talkootyön kompensoimiseksi. Mutta se nyt on itsestään selvä asia, ettei vapaamatkustajista missään erityisesti tykätä.
Minun lapselleni on löytynyt oikein hyvä seura, jossa ei ole kilipäitä ulvoassa, jos joku vanhempi elää ihan omaakin elämäänsä. Ne puuhaavat, jotka tuntevat siihen kutsumusta. Me muut osallistume vain taloudellisesti. Normaaliälyiselle on itsestäänselvä asia, että kaikki eivät pysty käyttämään jokaista vapaahetkeään lapsen harrastukselle. Eikä tarvitse pystyä. Se on edelleen sen LAPSEN harrastus, ei vanhempien työleiri. Vain kusipäämulkut yrittävät vaatia kaikilta samanlaista omistautumista, jota itse kokevat. Yleensä tuollaiset ihmiset kompensoivat "korvaamattoman" arvokkaalla puurtamisellaan sitä, että oma urheilu-ura meni persiilleen. Hirveä tarve päteä, kun lahjoja ei ollutikaan.
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Tässäkin ketjussa näkee, millaista kilpavarustelua lasten harrastuksista on tehty. Vanhemmat suurin piirtein repivät pään irti, jos joku ottaa harrastuksen harratuksena eikä käytä kaikkea vapaa-aikaansa siellä kentän laidalla hääräten. Sillä tavallako lapsia tuetaan terveeseen elämään, että vanhemmat räyhäävät toisilleen ja laskevat tunteja jokaisen osallistumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä.
Niin kauan kun siitä talkootyöstä ei makseta palkkaa, on turha parkua siitä, että joku ei osallistu. Ihmisillä on muutakin tekemistä kuin vääntää jotain mokkapaloja illasta toiseen. Ei se joukkueen meno sillä muutu, että vanhemmat kääntyvät toisiaan vastaan ja tekevät harrastuksesta jotain uhriumiskilpailua.
Hyvänen aika, palkkaako vielä odotat talkootyöstä? Siitä talkootyöstä ei makseta palkkaa nimenomaan siksi, että se on keino tehdä harrastamisesta edullisempaa. Mutta sen työn voi toki ostaa muualta.
Minun kaverini inhoaa mokkapalojen leipomista, joten hän ostaa mokkapalat minun lapseltani. Lapsi saa kympin pelliltä vaivanpalkkaa, joukkue saa rahaa kanttiinista. Kaikki ovat tyytyväisiä. Jos kukaan ei haluaisi leipoa eikä myydä mitään, varmaan koko kanttiinitoiminnan voisi ulkoistaa, mutta sitten taas harrastusmaksuja täytyisi nostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Hyvänen aika, palkkaako vielä odotat talkootyöstä? Siitä talkootyöstä ei makseta palkkaa nimenomaan siksi, että se on keino tehdä harrastamisesta edullisempaa. Mutta sen työn voi toki ostaa muualta.
Hyvänen aika, opettele pässinpää lukemaan! Pointti ei ollut saada palkkaa. Pointti oli, että niin kauan kuin sitä palkkaa EI MAKSETA, ketään ei voi velvoittaa osallistumaan talkootöihin. Ymmärrätkö vai haenko ratakiskoa avuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Et selkeästi ymmärrä, kun kuvittelet, että urheiluseurat ovat jotain yhdistyksiä, joihin lasten sijaan liittyvätkin heidän vanhempansa. Yksikään urheilua harrastavan lapsen vanhempi ei kuulu mihinkään vtun yhdistykseen sen lapsen harrastuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.
Mihin yhdistykseen minä sinun mielestäsi kuulun, jos poikani pelaa jääkiekkoa Ilveksen U12 joukkueessa? Kerro ihmeessä niin osaan käydä lukemassa kyseisen yhdistyksen säännöt. Ennen sitä kannattaa kyllä googlata, mitä termi talkootyö tarkoittaa.
Et sitten varmaankaan mihinkään. Aika harvinaislaatuinen lapsi sinulla, jos hän rahoittaa ja muutenkin hoitaa itse harrastuksensa kokonaisuudessaan. Varmaan hän selviää hyvin myös leipomisesta, moni vähemmänkin aktiivinen tuon ikäinen jo leipoo itse.
Suomessa tässä harrastustoiminnassa ei ole järkeä. Liian sitovaa, liikaa treenejä. Raskas velvollisuus koulun ohella. Rennompia harrastuksia kiitos lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka.
Minun lapseni kiinnostui ihan itsestään eräästä joukkuelajista ja pelaa joukkueessa koska on intohimoinen lajissaan ja haluaa pelata tosissaan. Pelaa myös kavereiden kanssa mutta se on enemmän ajanviettoa kun pelaamista. Kavereiden kanssa pihapelit ja joukkueurheilu ei sulje toisiaan pois. Pihapeleissä ei kuitenkaan kehity jos kaipaa lajilta enemmän kuin kavereiden kanssa höntsäilyä.
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Yhdistystoiminta on VAPAAEHTOISTA. Tuollainen syyllistäminen on merkki siitä, ettet ymmärrä, mitä vapaaehtoistyö tarkoittaa. Toki et edes sitä ymmärrä, mikä ero on lapsen harrastuksella ja aikuisten yhdistystoiminnalla. Nehän eivät ole ollenkaan sama asia. En minä kuulu mihnkään yhdistykseen, jos lapseni pelaa jääkiekkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Et selkeästi ymmärrä, kun kuvittelet, että urheiluseurat ovat jotain yhdistyksiä, joihin lasten sijaan liittyvätkin heidän vanhempansa. Yksikään urheilua harrastavan lapsen vanhempi ei kuulu mihinkään vtun yhdistykseen sen lapsen harrastuksen takia.
Kyllä kuuluu.
Jostain luin, että harrastusmaksut olisivat kaksinkertaistuneet 20 vuodessa. Itse olen huomannut ainakin sen, että monilla vanhemmille on maksukykyä vieläkin enempään, esimerkiksi yksityisvalmennukseen markkinahinnoilla.