Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (562)
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa näkee, millaista kilpavarustelua lasten harrastuksista on tehty. Vanhemmat suurin piirtein repivät pään irti, jos joku ottaa harrastuksen harratuksena eikä käytä kaikkea vapaa-aikaansa siellä kentän laidalla hääräten. Sillä tavallako lapsia tuetaan terveeseen elämään, että vanhemmat räyhäävät toisilleen ja laskevat tunteja jokaisen osallistumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä.
Niin kauan kun siitä talkootyöstä ei makseta palkkaa, on turha parkua siitä, että joku ei osallistu. Ihmisillä on muutakin tekemistä kuin vääntää jotain mokkapaloja illasta toiseen. Ei se joukkueen meno sillä muutu, että vanhemmat kääntyvät toisiaan vastaan ja tekevät harrastuksesta jotain uhriumiskilpailua.
Hyvänen aika, palkkaako vielä odotat talkootyöstä? Siitä talkootyöstä ei makseta palkkaa nimenomaan siksi, että se on keino tehdä harrastamisesta edullisempaa. Mutta sen työn voi toki ostaa muualta.
Minun kaverini inhoaa mokkapalojen leipomista, joten hän ostaa mokkapalat minun lapseltani. Lapsi saa kympin pelliltä vaivanpalkkaa, joukkue saa rahaa kanttiinista. Kaikki ovat tyytyväisiä. Jos kukaan ei haluaisi leipoa eikä myydä mitään, varmaan koko kanttiinitoiminnan voisi ulkoistaa, mutta sitten taas harrastusmaksuja täytyisi nostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Hyvänen aika, palkkaako vielä odotat talkootyöstä? Siitä talkootyöstä ei makseta palkkaa nimenomaan siksi, että se on keino tehdä harrastamisesta edullisempaa. Mutta sen työn voi toki ostaa muualta.
Hyvänen aika, opettele pässinpää lukemaan! Pointti ei ollut saada palkkaa. Pointti oli, että niin kauan kuin sitä palkkaa EI MAKSETA, ketään ei voi velvoittaa osallistumaan talkootöihin. Ymmärrätkö vai haenko ratakiskoa avuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Et selkeästi ymmärrä, kun kuvittelet, että urheiluseurat ovat jotain yhdistyksiä, joihin lasten sijaan liittyvätkin heidän vanhempansa. Yksikään urheilua harrastavan lapsen vanhempi ei kuulu mihinkään vtun yhdistykseen sen lapsen harrastuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.
Mihin yhdistykseen minä sinun mielestäsi kuulun, jos poikani pelaa jääkiekkoa Ilveksen U12 joukkueessa? Kerro ihmeessä niin osaan käydä lukemassa kyseisen yhdistyksen säännöt. Ennen sitä kannattaa kyllä googlata, mitä termi talkootyö tarkoittaa.
Et sitten varmaankaan mihinkään. Aika harvinaislaatuinen lapsi sinulla, jos hän rahoittaa ja muutenkin hoitaa itse harrastuksensa kokonaisuudessaan. Varmaan hän selviää hyvin myös leipomisesta, moni vähemmänkin aktiivinen tuon ikäinen jo leipoo itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tässä harrastustoiminnassa ei ole järkeä. Liian sitovaa, liikaa treenejä. Raskas velvollisuus koulun ohella. Rennompia harrastuksia kiitos lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka.
Minun lapseni kiinnostui ihan itsestään eräästä joukkuelajista ja pelaa joukkueessa koska on intohimoinen lajissaan ja haluaa pelata tosissaan. Pelaa myös kavereiden kanssa mutta se on enemmän ajanviettoa kun pelaamista. Kavereiden kanssa pihapelit ja joukkueurheilu ei sulje toisiaan pois. Pihapeleissä ei kuitenkaan kehity jos kaipaa lajilta enemmän kuin kavereiden kanssa höntsäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Yhdistystoiminta on VAPAAEHTOISTA. Tuollainen syyllistäminen on merkki siitä, ettet ymmärrä, mitä vapaaehtoistyö tarkoittaa. Toki et edes sitä ymmärrä, mikä ero on lapsen harrastuksella ja aikuisten yhdistystoiminnalla. Nehän eivät ole ollenkaan sama asia. En minä kuulu mihnkään yhdistykseen, jos lapseni pelaa jääkiekkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla upea ilmapiiri tämän puuhanaisen kultamussukan harrastuksessa. Tarkoitan tätä joka vouhkaa pää märkänä, että joukkue suurin piirtein kaatu, jos yksittäinen äiti jättää edes kerran ne saakelin mokkapalat leipomata :D
Jos minuun viitattiin, niin minun lapseni eivät harrasta mitään sellaista, joka rahoitettaisiin mokkapaloilla. Ymmärrän kuitenkin jotakin yhdistystoiminnasta ja tajuan, mikä vika on siinä asenteessa, että muut voivat leipoa, mutta minulla on parempaa tekemistä.
Et selkeästi ymmärrä, kun kuvittelet, että urheiluseurat ovat jotain yhdistyksiä, joihin lasten sijaan liittyvätkin heidän vanhempansa. Yksikään urheilua harrastavan lapsen vanhempi ei kuulu mihinkään vtun yhdistykseen sen lapsen harrastuksen takia.
Kyllä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?
Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse.
Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.
ApMonikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta? Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee.
Meiltä liian hankala ja vaarallinen reitti, ensin pitää kulkea kilsa pysäkille, ajaa bussilla vaihtopysäkille isoon liikennesolmuun ja siinä osata vaihtaa oikeaan bussiin eri pysäkiltä, ympärillä kova liikenne ja niitä harkkoja on eri paikoissa, eli pitää osata eri reitit eri paikkoihin ja muistaa milloin on missäkin, ja kaikissa paikoissa vielä pysäkiltä pitkä kävely. Ei ole realistista lapsen kulkea itse. Ap
Jos se vaikka opettelee esim. maanantain harkan reitit ja vaikka torstai. Sitten vain haet,jos kulkee sinne itse. Joo, lapsia kulkee myös kouluun keskellä Helsinkiä ruuhka aikaan. Tiettävästi elossa vielä kaikki. Opettaa vain tavoille. Älä juokse autotielle tai sattuu. Bussi numero xx. Ja tässä pysäkki ja tuolla pysäkillä jäät pois.
Harkat voivat päättyä pimeän aikaan ison osan vuodesta. Ei eka/tokaluokkaiset pikkutytöt seiso missään liikennesolmuissa yksinään iltamyöhään. Toki pakon edessä hiljalleen oppivat. Toivottavasti ajan kanssa myös kyytirinkiläisiä löytyy! Se helpotti meillä. Aikuinen voi julkisillakin saattaa. Itse kävin treenien aikana omalla lenkillä tai salilla, niin tuli omakin kuntoilu hoidettua samalla.
Äläpä kuiten liioittele. Ekaluokkalaisten harkat alkavat aikaisin koulun jälkeen,mutta kannattaa miettiä jatkaako harkkoja jos vielä iltamyöhään loppuvat. Siinä ei opiskelulle jäisi aikaa, jos aloittaa harkkoja heti koulusta päästyä ja iltamyöhään loppuisi. Joo Suomessa on aikaa pimeää paitsi kesällä,siihenkin kannattaa tottua. Pienemmät lapset ymmärtää heijastimen tarkoituksen ja käyttävät niitä pimeällä. Eri juttu sitten teinit ja aikuiset,ei heijastimen heijastinta. Mitä vanhemmaksi tulee,sen myöhempään ne harkat on.
Meillä oli pelaajaa ja kaikilla harkkoja eri aikoihin. Yhden kanssa kyllä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka ap. Sama täällä erona, ettei ole autoa. Kyllä yhdessä vaiheessa puhuttiinkin lopettamisesta, kun treenit alkoi olla eri kaupungissa ja en pääse viemään sinne. Lisäksi jouduin käyttää tosi paljon aikaa kun yritin etsiä joukkuekavereilta kyytejä ym..
Puhuin asiasta tytölle, että hänen täytyy itse myös alkaa kysyä kyytejä ja olla oma-alotteinen tai muuten se harrastaminen loppuu. Toki tyttö on jo 11 v eli pystyy jo itsekin bussilla tarvittaessa menemään. Välillä pääsee pyöräillen jos treenit samassa kaupungissa.
7-vuotiaan kanssa tuo on hankala yhtälö. Oikeastaan ne vaihtoehdot on, että sinä kuskaat kunnes on tarpeeksi iso mennäkseen yksin. Ja kyllä, vanhempana joutuu koko ajan osallistumaan kaikkeen ylimääräiseen. Ymmärrän täysin, että on stressaavaa. Saman olen kokenut itsekin.. Lisäksi autottomana on jotenkin noloa pyydellä muilta kyytejä koko ajan.
Tietysti jos saatte sieltä kavereita niin yleensä kyyditkin järjestyy helpommin.
Mistähän lajista on kyse, jos treenit on siellä täällä? Tai, että varustehuoltoa olisi suuresti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa se iso kaupunki ei enää ole vaarallinen ja uskallat päästää sen sinne itsenäisesti kulkemaan? Loputtomasti saat kuskailla.
Voi herramunjee. Muualla Euroopassa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin edes kotiin, saati sitten että lähetettäisiin 7-vuotias treenikamojen kanssa bussia vaihtamaan.
Kulkee niitä lapsia yksin kouluunkin bussilla tai siellä vilkkaassa kaupungissa suojateiden yli ruuhka aikaan. Ihan myös ekaluokkalaisia. Mikähän sitten on sopiva ikä kulkea bussilla yksinäisesti?
Sopiva ikä on silloin, kun lapsi on valmis ja vanhempi arvioi hänen selviytyvän. Sinun ei tarvitse sillä vaivata päätäsi.
No mä vastaan tähän kuiten, et mun lapset oli eskarissa kun ostin niille jo omat puukot, et pääsee treenaamaan eikä satuta itseään. Eihän se lapsi siitä valmistu, jos ei anna harjotella. Eihän kukaan ole seppä syntyessään. Jos sitä kulkee vaan auton kyydissä,niin ei sitä sillä sinne liikenteeseen harjoitella. Vaan voi kulkea yhdessä ne reitit sillä bussilla kunnes se tulee tutuksi ja saattaa jo vaikka syksyllä olla rohkea ja kulkea itse vaikka sanotaan nyt maanantaina. Ei se lapsi opi omaa aamupalaakaan tekemään jos vanhempi sen sille aina tekee.
Kuule, kyse ei ole vain siitä, etteikö se lapsi selviäisi niistä reiteistä normaalitilanteessa. Bussi voi myös jäädä välistä tai myöhästyä jatkoyhteydestä. Siellä pysäkillä voi olla lauma päihtyneitä nuorukaisia tai outo setä tekemässä itseään tykö. Välittävä vanhempi ei altista pientä lasta pelottaville kokemuksille, jos voi itse siihen vaikuttaa. Itsenäistä liikkumista voi harjoitella myöhemmin.
Jos pelottaa aikuisella et joku setämies voi olla pysäkillä, se setämies voi olla myös siellä harrastuksessa. Kaikkea voi pelätä,mut ei kannata antaa sen rajoittaa elämistä ja kulkemista. Setämies voi olla koulussa myös. Vanhempien korvien välissä nämä kaikki pelot ja estetään lasta liikkumasta itsenäisesti. Ekaluokkalaisen harkat tapahtuu siihen kellon aikaan,että on myös muita ihmisiä liikenteessä. Toivottavasti niitä joilla on järki päässä. Suomessa lapsella on melko turvallista liikkua itsenäisesti. Ei nyt tartte miettiä että joku tunnistamaton pakettiauto tulee bussipysäkille ja lasta ei enää näy ja viedään autolla ja ihmetellään miksi elämä on niin kiireistä. Kun ensin mennään yhdessä ne reitit useammin,eikä kuiten vaan sokkona heitetä odottamaan bussia.
Lapsen harrastuksille kannattaa asettaa selvät rajat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Meillä on aina lähdetty siitä, että kouluikäisiä lapsia kuskataan harrastuksiin vain poikkeustapauksissa, eikä kenenkään harrastukset saa estää esim. kavereiden synttäreille osallistumista tai viikonloppuvierailuja kaukana asuvien isovanhempien luona. Nuorimmat joutuu valitsemaan harrastuksensa hyvin rajallisista vaihtoehdoista, mutta elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen harrastuksille kannattaa asettaa selvät rajat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Meillä on aina lähdetty siitä, että kouluikäisiä lapsia kuskataan harrastuksiin vain poikkeustapauksissa, eikä kenenkään harrastukset saa estää esim. kavereiden synttäreille osallistumista tai viikonloppuvierailuja kaukana asuvien isovanhempien luona. Nuorimmat joutuu valitsemaan harrastuksensa hyvin rajallisista vaihtoehdoista, mutta elämä on.
Meillä ollaan sillä tavalla joustavampia, että harrastuksiin kuskataan kohtuudella ja tarpeen mukaan. Eräs lapsista esimerkiksi soittaa isoa soitinta. Soittotunnit ovat tietenkin sitovia, koska se on yksityisopetusta, mutta urheiluharrastukset pidetään sillä levelillä, ettei kenenkään maailma kaadu jos treenit jäävät väliin isovanhempien näkemisen tai kaverisynttärien vuoksi. Useinhan ne synttäritkin pidetään jossakin liikunnan merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kovin monen seuran puolesta, mutta yleensä jalkapallo on todella kallis harrastus, jos kaikki kulut katetaan harrastusmaksuilla. Kaipa se on mahdollista, ja ehkä sinun lapsellesi löytyy sellainen seura, tai asia on järjestettävissä jonkinlaisilla ylimääräisillä maksuerillä talkootyön kompensoimiseksi. Mutta se nyt on itsestään selvä asia, ettei vapaamatkustajista missään erityisesti tykätä.
Minun lapselleni on löytynyt oikein hyvä seura, jossa ei ole kilipäitä ulvoassa, jos joku vanhempi elää ihan omaakin elämäänsä. Ne puuhaavat, jotka tuntevat siihen kutsumusta. Me muut osallistume vain taloudellisesti. Normaaliälyiselle on itsestäänselvä asia, että kaikki eivät pysty käyttämään jokaista vapaahetkeään lapsen harrastukselle. Eikä tarvitse pystyä. Se on edelleen sen LAPSEN harrastus, ei vanhempien työleiri. Vain kusipäämulkut yrittävät vaatia kaikilta samanlaista omistautumista, jota itse kokevat. Yleensä tuollaiset ihmiset kompensoivat "korvaamattoman" arvokkaalla puurtamisellaan sitä, että oma urheilu-ura meni persiilleen. Hirveä tarve päteä, kun lahjoja ei ollutikaan.
Ei urheilu ainakaan teidän perheeseen vaikuta hyvää mieltä tuoneen.
En voi puhua kovin monen seuran puolesta, mutta yleensä jalkapallo on todella kallis harrastus, jos kaikki kulut katetaan harrastusmaksuilla. Kaipa se on mahdollista, ja ehkä sinun lapsellesi löytyy sellainen seura, tai asia on järjestettävissä jonkinlaisilla ylimääräisillä maksuerillä talkootyön kompensoimiseksi. Mutta se nyt on itsestään selvä asia, ettei vapaamatkustajista missään erityisesti tykätä.
Minun lapselleni on löytynyt oikein hyvä seura, jossa ei ole kilipäitä ulvoassa, jos joku vanhempi elää ihan omaakin elämäänsä. Ne puuhaavat, jotka tuntevat siihen kutsumusta. Me muut osallistume vain taloudellisesti. Normaaliälyiselle on itsestäänselvä asia, että kaikki eivät pysty käyttämään jokaista vapaahetkeään lapsen harrastukselle. Eikä tarvitse pystyä. Se on edelleen sen LAPSEN harrastus, ei vanhempien työleiri. Vain kusipäämulkut yrittävät vaatia kaikilta samanlaista omistautumista, jota itse kokevat. Yleensä tuollaiset ihmiset kompensoivat "korvaamattoman" arvokkaalla puurtamisellaan sitä, että oma urheilu-ura meni persiilleen. Hirveä tarve päteä, kun lahjoja ei ollutikaan.