Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

Tuohon on helppo ratkaisu: Otetaan lapsi pois ko. valmentajan joukkueesta ja laitetaan sellaiseen, jossa valmentajalla on järki päässä. Ei tuollaisen sekopään kanssa kauaa jaksa kukaan. Eikä hänelle pidä antaa sitä valtaa, jota haluaa, kun oma peliura epäonnistui täysin. 

En osaa auttaa, koska meillä lapsi ei päässyt lahjakkuudesta huolimatta harrastamaan joukkueurheilua juuri tuon sitovuuden ja kuskausten takia. Meillä molemmilla vanhemmilla on vaativat työt, pitkät työpäivät ja työmatkoja ulkomaille, joten ei ollut mitään mahdollisuutta sitoutua kyyteihin monta kertaa viikossa, viikonloppupeleihin ja kaikenmaailman vapaa-ajalla tapahtuvaan varainkeruuseen. Lapsi harmitteli aikansa, mutta onneksi hänellä on pari muuta hyvää ja tavoitteellista harrastusta, joissa on myöskin lahjakas ja pääsee kulkemaan niihin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuollaisille "valmentajille" pitää näyttää, mistä kana pissii. Ei se kauaa kukkoile, kun pistetään kunnolla hanttiin eikä lammastella nöyränä kiusaajan tahdissa. 

Miksi suotta? Eikö olisi parempi vain äänestää jaloillaan? 

Ihan siksi, että ne lampaatkin saisivat oikeutta. Moni ei uskalla pistää kovaa kovaa vastaan ja siksi uskaliampien pitää tehdä asiasta kunnolla numero, jotta kiusaaminen loppuu. 

Nykyinen joukkuetoiminta on ihan sairasta. Lapset poltetaan loppuun jo ennen yläkouluikää sairaalla treenitahdilla ja vanhempien höösäyksellä. Turha ihmetellä, että junioreista ei enää juurikaan nouse uusia Jari Kurreja tai vastaavia, kun porukka on kulutettu puhki jo ennen ensimäistäkään ammattilaispeliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuollaisille "valmentajille" pitää näyttää, mistä kana pissii. Ei se kauaa kukkoile, kun pistetään kunnolla hanttiin eikä lammastella nöyränä kiusaajan tahdissa. 

Miksi suotta? Eikö olisi parempi vain äänestää jaloillaan? 

 

 

Ihan siksi, että ne lampaatkin saisivat oikeutta. Moni ei uskalla pistää kovaa kovaa vastaan ja siksi uskaliampien pitää tehdä asiasta kunnolla numero, jotta kiusaaminen loppuu. 

Olen samaa mieltä koulukiusaamisen ja työpaikkakiusaamisen suhteen. Mutta harrastus on harrastus, siellä käydään siksi että siellä on kivaa. Jos ei ole kivaa, lopetetaan. Etenkin jos joku valmentaa omana harrastuksenaan, ja jotkut vielä tykkäävät tuloksesta, miksi pitää alkaa siellä riehua? Antaa toisten tehdä tyylillään ja perustaa mieluummin vaikka uuden ryhmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuollaisille "valmentajille" pitää näyttää, mistä kana pissii. Ei se kauaa kukkoile, kun pistetään kunnolla hanttiin eikä lammastella nöyränä kiusaajan tahdissa. 

Miksi suotta? Eikö olisi parempi vain äänestää jaloillaan? 

 

 

Ihan siksi, että ne lampaatkin saisivat oikeutta. Moni ei uskalla pistää kovaa kovaa vastaan ja siksi uskaliampien pitää tehdä asiasta kunnolla numero, jotta kiusaaminen loppuu. 

Olen samaa mieltä koulukiusaamisen ja työpaikkakiusaamisen suhteen. Mutta harrastus on harrastus, siellä käydään siksi että siellä on kivaa. Jos ei ole kivaa, lopetetaan. Etenkin jos joku valmentaa omana harrastuksenaan, ja jotkut vielä tykkäävät tuloksesta, miksi pitää alkaa siellä riehua? Antaa toisten tehdä tyylillään ja perustaa mieluummin vaikka uuden ryhmän.

Ei kukaan ole riehumisesta mitään puhunut. Aika vajaaälyinen pitää olla, jos ei osaa laittaa kovaa kovaa vasten ilman riehumista. Tehiokkain tapa eliminoida kiusaaja on tehdä se asiallisesti ja provosoitumatta. Ei kukaan tykkää siitä, että häntä kiustataan harrastuksessa. Uusia ryhmiä ei tuosta vaan perusteta ellei sitä kiusaajan johtamaa saada aisoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuollaisille "valmentajille" pitää näyttää, mistä kana pissii. Ei se kauaa kukkoile, kun pistetään kunnolla hanttiin eikä lammastella nöyränä kiusaajan tahdissa. 

Miksi suotta? Eikö olisi parempi vain äänestää jaloillaan? 

 

 

Ihan siksi, että ne lampaatkin saisivat oikeutta. Moni ei uskalla pistää kovaa kovaa vastaan ja siksi uskaliampien pitää tehdä asiasta kunnolla numero, jotta kiusaaminen loppuu. 

Olen samaa mieltä koulukiusaamisen ja työpaikkakiusaamisen suhteen. Mutta harrastus on harrastus, siellä käydään siksi että siellä on kivaa. Jos ei ole kivaa, lopetetaan. Etenkin jos joku valmentaa omana harrastuksenaan, ja jotkut vielä tykkäävät tuloksesta, miksi pitää alkaa siellä riehua? Antaa toisten tehdä tyylillään ja perustaa mieluummin vaikka uuden ryhmän.

 

 

Ei kukaan ole riehumisesta mitään puhunut. Aika vajaaälyinen pitää olla, jos ei osaa laittaa kovaa kovaa vasten ilman riehumista. Tehiokkain tapa eliminoida kiusaaja on tehdä se asiallisesti ja provosoitumatta. Ei kukaan tykkää siitä, että häntä kiustataan harrastuksessa. Uusia ryhmiä ei tuosta vaan perusteta ellei sitä kiusaajan johtamaa saada aisoihin. 

Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä. 

Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä. 

**

Ei se ole kiusaamista, että pitää kiinni omista rajoistaan. Kysessä on LAPSEN harrastus, ei huoltajan. Itse en osallistu mihinkään talkootoimintoihin, koska minulla on oma elämä. En elä lapseni harrastuksen kautta enkä kaipaa mitään puuhastelupiirin hyväksyntää. Vapaaehtoistyö on VAPAAEHTOISTA, ei siihen voi ketään velvoittaa sillä  varjolla, että joku haluaa omistautua lapsen harrastukselle. Siellä on valmentajat, jotka ovat vastuussa harjoitusten vetämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.

Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä. 

Niin kauan kun siitä talkootyöstä ei makseta palkkaa, on turha parkua siitä, että joku ei osallistu. Ihmisillä on muutakin tekemistä kuin vääntää jotain mokkapaloja illasta toiseen. Ei se joukkueen meno sillä muutu, että vanhemmat kääntyvät toisiaan vastaan ja tekevät harrastuksesta jotain uhriumiskilpailua. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ei tosiaan ole olemassa mitään välimallia kuin se että toiset pennut kulkee 5xviikossa harrastuksissa ja toiset ryyppää kadulla. Hohhoijjaa.

Oma poika höntsäili kavereiden kanssa jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa, frisbeegolffia, mitä nyt keksivätkään. Oli elämässä muutakin kuin liikunta. Musiikkia ja ihan vaan oleiluakin. Korjaili mopoa. Nykyään on aikuinen ja kuntoilee säännöllisesti ja soittelee kitaraa yms. Eli harrastuksia on mutta omalla tahdilla. Ei ole missään notkunut tai kännäillyt. On vietetty kunnolla aikaa lasten kanssa ja harrastettu yhdessä eikä tuhlattu elämää autossa ja pelireissuilla.  Nykyään vanhemmilla hirveä pakkomielle väsyttää lapset harrastuksilla etteivät sitten "notku kylillä". Itse tiedän useamman perheen jossa se tavoitteellinen urheilu loppunut teini-iässä kuin seinään ja 20-vuotiaat ihan ulalla elämänsä kanssa. Suomalaisilla huippu-urheilijoilla päihde- ja mielenterveysongelmia vaikka muille jakaa. Harrastukset tottakai hyvä juttu mutta on tuo minusta surullista että ihan pienilläkin  lapsilla tuo harrastaminen tuntuu vievän kaiken ajan ja kaikki on siellä harrastuksessa. Joo, on kivaa mutta minusta aika suppeaa elämää tuollainen himoharrastaminen.

Tähän lisäksi ne rasitusmurtumat ja selkävammat, joita esimerkiksi koriksessa ja voimistelulajeissa on nyt uutisoitu alakouluikäisillä. Yhteen lajiin keskitytään Suomen systeemissä liian varhain, kun pitäisi liikkua ja kehittyä monipuolisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.

Mistä yhdistyksestä höpiset? Jos minun lapseni harrastaa vaikkapa jalkapalloa, en minä siinä mihinkään yhdistykseen kuulu. Se on LAPSEN harrastus. Minä maksan seuralle siitä, että se hoitaa puitteet. Enkä ihan vähää maksakaan. Missään lasten harrastustoiminnan säännöissä ei lue, että jokaisen vanhemman pitää käyttää kaikki liikenevä aika lapsen ympärillä pörräämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka. 

Tämmöisiä esimerkkejä on ehkä ollut suurten ikäluokkien lapsuudessa 50- luvulla. Kun kirkonkylältä löytyi posti, pankki, kirkko ja urheilukenttä. Nykyään kaikki ammattilaiset ovat urheiluseuroissa kasvaneet ja usein heidän vanhempansakin, jotka ovat vetäneet päivittäiset extratreenit sen lisäksi. 

Eihän tuolla urheilukentillä nuoriso enää itsekseen kokoonnu, ostareilla niitä kyllä pyörii. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä. 

**

Ei se ole kiusaamista, että pitää kiinni omista rajoistaan. Kysessä on LAPSEN harrastus, ei huoltajan. Itse en osallistu mihinkään talkootoimintoihin, koska minulla on oma elämä. En elä lapseni harrastuksen kautta enkä kaipaa mitään puuhastelupiirin hyväksyntää. Vapaaehtoistyö on VAPAAEHTOISTA, ei siihen voi ketään velvoittaa sillä  varjolla, että joku haluaa omistautua lapsen harrastukselle. Siellä on valmentajat, jotka ovat vastuussa harjoitusten vetämisestä. 

Jos huoltajalla ei ole mitään aikomusta osallistua lapsen harrastukseen, sitten täytyy valita lapselle sellainen harrastus, johon ei sisälly mitään varainhankintaa, vaan valmentajalle maksetaan ihan suoraan koko summa, joka kattaa hänen palkkansa. Tällaisiakin harrastuksia on, yleensä ne ovat yrityksien ei tänä yhdistyksien pyörittämiä, ja hintaa on usein enemmän. Urheiluseura on yhdistystoimintaa, ja siinä on tietty varainhankintavastuu, jotta budjetissa pysytään.

En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.

Mihin yhdistykseen minä sinun mielestäsi kuulun, jos poikani pelaa jääkiekkoa Ilveksen U12 joukkueessa? Kerro ihmeessä niin osaan käydä lukemassa kyseisen yhdistyksen säännöt. Ennen sitä kannattaa kyllä googlata, mitä termi talkootyö tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä. 

**

Ei se ole kiusaamista, että pitää kiinni omista rajoistaan. Kysessä on LAPSEN harrastus, ei huoltajan. Itse en osallistu mihinkään talkootoimintoihin, koska minulla on oma elämä. En elä lapseni harrastuksen kautta enkä kaipaa mitään puuhastelupiirin hyväksyntää. Vapaaehtoistyö on VAPAAEHTOISTA, ei siihen voi ketään velvoittaa sillä  varjolla, että joku haluaa omistautua lapsen harrastukselle. Siellä on valmentajat, jotka ovat vastuussa harjoitusten vetämisestä. 

Jos huoltajalla ei ole mitään aikomusta osallistua lapsen harrastukseen, sitten täytyy valita lapselle sellainen harrastus, johon ei sisälly mitään varainhankintaa, vaan valmentajalle maksetaan ihan suoraan koko summa, joka kattaa hänen palkkansa. Tällaisiakin harrastuksia on, yleensä ne ovat yrityksien ei tänä yhdistyksien pyörittämiä, ja hintaa on usein enemmän. Urheiluseura on yhdistystoimintaa, ja siinä on tietty varainhankintavastuu, jotta budjetissa pysytään.

Oletko oikeasti noin tyhmä? Ei se harrastus ole mikään huoltajien pakkotyöleiri. Huoltaja maksaa kausimaksut. Se riittää. Kaikki muu on vapaaehtoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.

 

 

Mistä yhdistyksestä höpiset? Jos minun lapseni harrastaa vaikkapa jalkapalloa, en minä siinä mihinkään yhdistykseen kuulu. Se on LAPSEN harrastus. Minä maksan seuralle siitä, että se hoitaa puitteet. Enkä ihan vähää maksakaan. Missään lasten harrastustoiminnan säännöissä ei lue, että jokaisen vanhemman pitää käyttää kaikki liikenevä aika lapsen ympärillä pörräämiseen. 

En voi puhua kovin monen seuran puolesta, mutta yleensä jalkapallo on todella kallis harrastus, jos kaikki kulut katetaan harrastusmaksuilla. Kaipa se on mahdollista, ja ehkä sinun lapsellesi löytyy sellainen seura, tai asia on järjestettävissä jonkinlaisilla ylimääräisillä maksuerillä talkootyön kompensoimiseksi. Mutta se nyt on itsestään selvä asia, ettei vapaamatkustajista missään erityisesti tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka. 

Tämmöisiä esimerkkejä on ehkä ollut suurten ikäluokkien lapsuudessa 50- luvulla. Kun kirkonkylältä löytyi posti, pankki, kirkko ja urheilukenttä. Nykyään kaikki ammattilaiset ovat urheiluseuroissa kasvaneet ja usein heidän vanhempansakin, jotka ovat vetäneet päivittäiset extratreenit sen lisäksi. 

Eihän tuolla urheilukentillä nuoriso enää itsekseen kokoonnu, ostareilla niitä kyllä pyörii. 

Älä jauha sontaa. Ei ole edes 20 vuotta siitä, kun harrastustoiminta oli vielä järjellisissä mitoissa eikä pikkulapsia treenautettu puhki hullunkiilto silmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä. 

**

Ei se ole kiusaamista, että pitää kiinni omista rajoistaan. Kysessä on LAPSEN harrastus, ei huoltajan. Itse en osallistu mihinkään talkootoimintoihin, koska minulla on oma elämä. En elä lapseni harrastuksen kautta enkä kaipaa mitään puuhastelupiirin hyväksyntää. Vapaaehtoistyö on VAPAAEHTOISTA, ei siihen voi ketään velvoittaa sillä  varjolla, että joku haluaa omistautua lapsen harrastukselle. Siellä on valmentajat, jotka ovat vastuussa harjoitusten vetämisestä. 

Jos huoltajalla ei ole mitään aikomusta osallistua lapsen harrastukseen, sitten täytyy valita lapselle sellainen harrastus, johon ei sisälly mitään varainhankintaa, vaan valmentajalle maksetaan ihan suoraan koko summa, joka kattaa hänen palkkansa. Tällaisiakin harrastuksia on, yleensä ne ovat yrityksien ei tänä yhdistyksien pyörittämiä, ja hintaa on usein enemmän. Urheiluseura on yhdistystoimintaa, ja siinä on tietty varainhankintavastuu, jotta budjetissa pysytään.

 

 

Oletko oikeasti noin tyhmä? Ei se harrastus ole mikään huoltajien pakkotyöleiri. Huoltaja maksaa kausimaksut. Se riittää. Kaikki muu on vapaaehtoista. 

Sehän taas täysin riippuu harrastuksesta. Osassa tehdään talkootöitä, osassa kaivetaan lompakkoa.