Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (567)
Minä harrastin kyllä jo kasarilla. Jossain pyörimistä ei ehtinyt harrastaa ja ei tehnyt kyllä mielikään, mieluummin olin kotona jos ei ollut harrastuksia.
Tuntuu kyllä oudolta. Talviharrastukset luonnollisesti tauolla, mutta nyt tuo jalkapallojoukkuekin päätettiin lopettaa kun ei ole tarpeeksi pelaajia. Naapurikylästä sanottiin, etteivät ota uusia kesken kauden, joten taitaa loppua kokonaan pallon potkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?
Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse.
Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.
Ap
Ihan on asennekysymys. Että sellaista se nyt on jonkun aikaa, mutta ei ikuisesti. Mä olin kolmen harrastavan lapsen kanssa yksin, ja kyllä, jokunen vuosi meni niin, että illat oli sitä harrastuskuskailua. Nyt ne on aikuisia kaikki, eikä tarvitse enää kuskailla.
Niin laiska useamman lapsen äiti kun olen, niin en suostu aloittamaan lapselle sellaisia harrastuksia, joiden tiedän vaativan minulta kuskaamista yms osallistumista. Lapset saavat harrastaa sellaista mihin pääsevät kulkemaan itse tai max kuljetan kerran viikossa koko porukkaa.
Useampi ilta viikossa on pyhitetty puhtaasti levolle ja niihin iltoihin ei harrastukset mahdu. Lapsetkin nykyään onnellisempia kun olen tarkoituksella rauhoittanut koti-iltoja. Kavereita saa tulla kyläilemään vapaailtoina ja muksut ovat paljon iloisempia kuin juostessaan aikataulujen mukaan harrastuksissa.
Ennen siis meillä oli enempi harrastuksia mutta nyt huolin aikatauluun vain muutaman ja niidenkin on oltava sellaisena kellonaikana että lapsi pystyy itse sinne kulkemaan edestakas. Meidän perheelle tämä on aivan paras ratkaisu vaikka joskus tuntuu että jäävät asioista paitsi. Mutta toisaalta, maailma on täynnä erilaisia harrastuksia eikä kukaan niitä kaikkia voi hallita. Onko lapsi onnellinen kun kaikki illat ja viikonloput on täynnä harrastuksia?
Lisäyksenä vielä että meidän muksut ovat oikein hyvässä kunnossa eivätkä mitään laiskimuksia kotona. Tekevät joka päivä yhden kotityön, pyöräilevät pitkin poikin, hyppivät trampalla voltteja, hyppivät keppareilla korkeita esteitä, askartelevat, piirtävät, rakentelevat kaikenlaista yms. Laitteilla ovat välillä mutta kohtuudella.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ysärin alussa mitään "harrastuksia" ollut. Toki koulun jälkeen jossain pyörittiin vapaasti. Pulloja etsittiin ja niillä rahoilla karkkia ostettiin.
Tultiin kotiin sitten aikanaan. Ei ollut älylaitteita ja vahtimista.
Ai. Minä ajelin lastenkortilla bussilla yksin soittotunneille. Ei äiti ehtinyt. Tiesi kyllä, koska minun piti olla takaisin kotona. 70-lukua.
Ei meillä ysärin alussa mitään "harrastuksia" ollut. Toki koulun jälkeen jossain pyörittiin vapaasti. Pulloja etsittiin ja niillä rahoilla karkkia ostettiin.
Tultiin kotiin sitten aikanaan. Ei ollut älylaitteita ja vahtimista.