Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
26.03.2026 |
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa se iso kaupunki ei enää ole vaarallinen ja uskallat päästää sen sinne itsenäisesti kulkemaan? Loputtomasti saat kuskailla.
Voi herramunjee. Muualla Euroopassa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin edes kotiin, saati sitten että lähetettäisiin 7-vuotias treenikamojen kanssa bussia vaihtamaan.
Kulkee niitä lapsia yksin kouluunkin bussilla tai siellä vilkkaassa kaupungissa suojateiden yli ruuhka aikaan. Ihan myös ekaluokkalaisia. Mikähän sitten on sopiva ikä kulkea bussilla yksinäisesti?
Sopiva ikä on silloin, kun lapsi on valmis ja vanhempi arvioi hänen selviytyvän. Sinun ei tarvitse sillä vaivata päätäsi.
No mä vastaan tähän kuiten, et mun lapset oli eskarissa kun ostin niille jo omat puukot, et pääsee treenaamaan eikä satuta itseään. Eihän se lapsi siitä valmistu, jos ei anna harjotella. Eihän kukaan ole seppä syntyessään. Jos sitä kulkee vaan auton kyydissä,niin ei sitä sillä sinne liikenteeseen harjoitella. Vaan voi kulkea yhdessä ne reitit sillä bussilla kunnes se tulee tutuksi ja saattaa jo vaikka syksyllä olla rohkea ja kulkea itse vaikka sanotaan nyt maanantaina. Ei se lapsi opi omaa aamupalaakaan tekemään jos vanhempi sen sille aina tekee.
Kuule, kyse ei ole vain siitä, etteikö se lapsi selviäisi niistä reiteistä normaalitilanteessa. Bussi voi myös jäädä välistä tai myöhästyä jatkoyhteydestä. Siellä pysäkillä voi olla lauma päihtyneitä nuorukaisia tai outo setä tekemässä itseään tykö. Välittävä vanhempi ei altista pientä lasta pelottaville kokemuksille, jos voi itse siihen vaikuttaa. Itsenäistä liikkumista voi harjoitella myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
Kyllä meitä 90-luvulla kuskattiin paljonkin. Lähes joka viikonloppu oli partioretki tms. jossain päin lääniä ja aina tarvittiin kyytiä. Onneksi vanhemmat kuskasivat valittamatta, auttoivat ripustamaan teltat kuivumaan autotalliin ja toivat tarvittaessa lisää polttopuita tai kerran matkasta unohtuneen puolijoukkueteltan keskisalon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään järkeä, että yksi harrastus täyttää lapsen ja äidin koko elämän. Eikö voi vain kerran viikossa harrastaa?
Motivaatio häviää ellei kehitystä tapahdu. On minunkin lapsellani vaihtuvia 1 vko lajeja ollut koko ajan, monet niistä koulun harrastusmallin ilmaisia harrastuksia. Kivoja nekin ovat ja voivat johdattaa uuden mielenkiinnon pariin. Mutta jos haluaa edistyä hyväksi, niin kerta viikossa on liian vähän.
Miksi täytyisi kehittyä hyväksi? Eikö riitä, että pyrkii olemaan hyvä koulussa? Sillähän on oikeasti väliä, toisin kuin sillä, onko hyvä harrastuksessa.
Kyllä meitä 90-luvulla kuskattiin paljonkin. Lähes joka viikonloppu oli partioretki tms. jossain päin lääniä ja aina tarvittiin kyytiä. Onneksi vanhemmat kuskasivat valittamatta, auttoivat ripustamaan teltat kuivumaan autotalliin ja toivat tarvittaessa lisää polttopuita tai kerran matkasta unohtuneen puolijoukkueteltan keskisalon.
///
Kunnon kermaperesetouhua. Ei ihme, että moni aikuinenkin on nykyisin niin avuton, kun on kersana kaikki passattu valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän minun lapsuudessani 90-luvulla selvittiin harrastuksista ilman, että äiti ja isi pörräsivät jatkuvasti mukana? Ihan itse kuljettiin matkatkin. Nykyisin pitää olla joku yksityiskuljetus ovelta ovelle tai lapsi traumatisoituu.
No mun nuoruudessani 1990-luvulla esimerkiksi jalkapallo aloitettiin usein yläkouluiässä. Nykyään ei taida sen ikäinen aloittelija löytää edes joukkuetta.
Itse olin 5v kun aloitin taitoluistelun. Ei kukaan sitä enää murkkuiässä aloitellut. Sama homma baletin kanssa.
Ikävä kyllä näin. Moneen harrastukseen pääse samalla tavalla mukaan enää myöhemmin.
Joku kulki ysärillä 5-vuotiaana yksin taitoluistelutreeniin? No hienoa hänelle muttei ehkä ratkaise ap:n ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle, joka sanot ettei löydy joukkuetta: Pennut pihalle pelaamaan. Niin mekin joukkueet muodostimme. Ei tarvittu mitään aikuisjohtoista pakkotreeniä 5'viikossa.
Eipä ole ihme ,että nykynuoret ovat mielenterveys-sairaita, kun heitä raukkoja riepotellaan 3- vuotiaasta saakka aamusta iltaan 6/24 paikasta toiseen.
Ei siinä pysy lapsi eikä aikuinen AINA tervejärkisenä.
Okei, jolillekkin se sopii ja toisille ei. Kas -kun ne geenit ovat ihmisillä niin erillaiset.
Jotkut kehittyy ja ovat tasapainoisia rauhaisassa , tai tavallisessa ympäristössä j ajotkut kestää kovan menon.
Järkyttävää, kuunnella jotain ohjelmaa, jossa äiti USEIN innokkaana kertoilee, että kun meidän kolmella lapsella on ADHAD tai OVAT NEPSYLAPSIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kulki ysärillä 5-vuotiaana yksin taitoluistelutreeniin? No hienoa hänelle muttei ehkä ratkaise ap:n ongelmaa.
No ei kulkenut. Älä viitsi tahallasi ymmärtää väärin.
t. se, joka aloitti taitoluistelun 5-vuotiaana ja joka on eri kuin se, joka puhui itsenäisestä kulkemisesta.
Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on vähän semmoinen homma, että äippylin pitää opetella asettamaan rajoja. Ei se penikka päätä, montako kertaa viikossa käy treeneissä. Tai päättää, jos itse maksaa ja kulkee matkat itsenäisesti. Muussa tapauksessa äippyli on se, joka määrää tahdin.
Periaatteessa toki noin, mutta aapeella ja monella muulla on se tilanne, että joko suostuvat valmentajien määräämään tahtiin tai joutuvat lopettamaan kokonaan. Ja sitä aapee nyt pohtii, sanoako lapselle että harrastus loppuu kokonaan vai yrittääkö revetä siihen, mitä valmentajat edellyttää jos haluaa jatkaa.
Ihan käytännnössäkin noin. NIin kauan kun kyse ei ole ammattiurheilusta, lasta ei voi velvoittaa osallistumaan joka vätun treeniin. Vähän nyt valoja päälle lapaset!
Mitä olen sivusta katsellut, niin usein vanhemmat itse rakentavat noita aivan tolkuttoman kalliita harrastushimmeleitä. Vähemmänkin riittäisi seuran puolelta, mutta se sekopää joka vanhempien puolelta pyörittää hommaa, vetää kulut aivan överiksi.
Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.
Olisin sanonut suoraan, että toisilla meistä on ihan omakin elämä eikä ole mahdollisuutta jatkuvasti osallistua. Lisäksi olisin ottanut yhteyttä seurajohtoon, jotta tuollainen kyykytys tulee julki.
Vierailija kirjoitti:
Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.
Miksi pitäisi pyrkiä kehittymään? Voihan sitä harrastaa ilman kusipäävalkkuja ihan omin neuvoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.
Pari vuotta myöhemmin ei ole enää joukkuetta ollenkaan. Sitten voi valmentaja miettiä, miten meni omasta mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.
Tuollaisille "valmentajille" pitää näyttää, mistä kana pissii. Ei se kauaa kukkoile, kun pistetään kunnolla hanttiin eikä lammastella nöyränä kiusaajan tahdissa.
Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.
Tuollaisille "valmentajille" pitää näyttää, mistä kana pissii. Ei se kauaa kukkoile, kun pistetään kunnolla hanttiin eikä lammastella nöyränä kiusaajan tahdissa.
Miksi suotta? Eikö olisi parempi vain äänestää jaloillaan?
Alue: Aihe vapaa
Ihan käytännnössäkin noin. NIin kauan kun kyse ei ole ammattiurheilusta, lasta ei voi velvoittaa osallistumaan joka vätun treeniin. Vähän nyt valoja päälle lapaset!