Järjestin äitienpäivälounaan
äidille, anopille ja appiukon äidille, paikalla olivat myös isäni ja appi ja mieheni veli (17v) ja tietty minä ja mieheni. Olen hyvä ruuanlaittaja, joten ekana äitienpäivänä naimisiinmenon jälkeen minusta tuntui kivalta järjestää tällainen ja samalla vanhempamme saisivat tutustua paremmin.
Koska tiedän, että teinipojat ovat melkoisia suursyömäreitä, ilmoitin miehen veljelle, että tänne ei sitten ole tultu rohmuamaan kaikkea herkkuruokaa omalle lautaselle, lohta on yksi pala vierasta kohti ja huomiselle pitää jäädä ruokaa evääksi. Poika tottelikin, hän otti ruokaa maltillisesti eikä tarvinnut uudestaan opastaa. Huomasin, että miehen sukulaiset söivät kaikki hyvin vähän, mummokin otti vain kalaa ja yhden perunan, mutta ajattelin, että hän ei ole tottunut mausteisiin. Minun vanhempani söivät hyvällä ruokahalulla, ruuassa ei voinut olla vikaa.
Jälkiruokana ollutta kakkua miehen sukulaiset eivät syöneet lainkaan. mummo otti palan pullaa ja kiitteli sitä kovasti. Appi sanoi, ettei ole tottunut kahvin kanssa syömään mitään.
Ruokaa jäi todella paljon ja se harmittaa, että näin paljon vaivaa eikä sitten edes maistettu. Ymmärrän, miksi miniät ja anopit ei tule toimeen keskenään, kun ei edes pyydetä anteeksi sitä, että ollaan töykeitä ja katsotaan tarjoiluja nenänvartta pitkin.
Kommentit (21)
Mitä siis ois pitänyt pyytää anteeksi?
Luojan kiitos, oma äiti on tottunut siihen, etten mielelläni esim syö vehnää koska se alkaa koskemaan, eikä tyrkytä. Tänään en halunnut siitä syystä mitään makeaa eikä kukaan nostanut haloota. Tein sen oman gluteenittoman leipäni siinä kun muut mussutti croissantteja ja kakkua, ei ongelmaa.
Olisitko mieluummin halunnut kuulla kaikkien erikoisruokavalioista?
Ja he aattelin olla hienotunteisia eivätkä siksi rohmunneet.
Meillä mutsi tyrkyttää yli jääneitä aina mukaan.
Jos ensin kiellät rohmuamasta ja ilmoitat kuinka ruokaa pitää jäädä, niin tuskin itsekään uskaltaisin syödä mitään. Ehkä tarjottavasi eivät houkutelleet ulkonäöllään syömään? Ehkä vierailla meni ruokahalu.
Ehkä kuulivat sen, ettei tänne ole tultu rohmuamaan.
Mielestäni on turha tarkkailla paljon kukakin syö, tietysti oli hyvä että sanoit lohta olevan pala kullekin, neuvoni laita pöytään se määrä jonka voi syödä vaikka loppuun.
Luulisi sinun olevan tyytyväinen kun nyt on huomiselle evästä.
Ensin valitat ettei saa ottaa ja lounaaksi pitää jäädä? Mistä he tietää kuinka paljon sä haluat sitä lounaaksi? Etkö voinut laittaa sitä lounasta jo ennen valmiiksi ennen kuin laitat tarjolle?
Ja sitten ulina siitä kun ei syödä. Ehkä eivät pitäneet sinun tekemästä ruuasta niin paljon kuin sinä itse.
Melkoinen emäntä olet. Kutsut vieraat ja rähiset etukäteen jo ettei saa rohmuta.
Siis sanoitko tuon teinipojalle kaikkien kuullen?
Kuulostaa että sana kiiri muillekin ettei saa rohmuta. Joten siksi eivät syöneet.
Itse en tekisi ruokaa jota ei saa rohmuta - miksi valitsit ruuan josta piti etukäteen varoitella? Siitä tulee jo ennen vierailua mielikuva että emännällä kiristää vanne pään ympärillä. Olisit tehnyt ison määrän keittoa ja leipää, joku lasagne yms.. Omassa kotona se periaate etten neuvo etukäteen mitä saa syödä mitenkin paljon pöydästä, teen mieluummin runsaasti kuin vähän
Sana oli mennyt eteenpäin, rohmuaminen kieletty. Trolli oli vaan surkea emäntä. Kaikille tehdään ruokaa ja riittävästi, eikä aleta teinejäkään kieltämään.
Samat sanat. Eivät uskaltaneet ottaa enempää kun piti jäädä huomiseksi evästä, eivät halunneet pahoittaa mieltäsi.
Ei ole ihme, jos vieraat eivät uskaltaneet syödä. Kutsu mieluummin vähemmän vieraita, jos ruokaa pitää säännöstellä.
Millainen kokki soittaa etukäteen vieraille että sinun lapsesi ei sitten saa rohmuta ja vielä jälkeenpäin poraa nillittää netissä kun hänen paskoja ruokiaan ei sitten syöty.
Mä en olisi mennyt ollenkaan.
Haukotus nyt ihan oikeasti jo, satutäti.
Ensi kerralla osa ei millään pääse tulemaan ja osa on juuri syönyt, ettei oikeastaan ole nälkä. Saat tehdä töitä, että joskus uskaltavat syödä kunnolla luonasi.
"Miehen suku söi niukasti tarjoomuksiani äitienpäivänä". Kas noin, siinä juttusi tiivistettynä.
Hanki elämä ja opettele kirjoittamaan.
No, he eivät pitäneet ruoasta ja/tai heillä ei ole kovin hyvät käytöstavat. Ei siitä kannata mieltänsä pahoittaa.