Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on vähän semmoinen homma, että äippylin pitää opetella asettamaan rajoja. Ei se penikka päätä, montako kertaa viikossa käy treeneissä. Tai päättää, jos itse maksaa ja kulkee matkat itsenäisesti. Muussa tapauksessa äippyli on se, joka määrää tahdin. 

Periaatteessa toki noin, mutta aapeella ja monella muulla on se tilanne, että joko suostuvat valmentajien määräämään tahtiin tai joutuvat lopettamaan kokonaan. Ja sitä aapee nyt pohtii, sanoako lapselle että harrastus loppuu kokonaan vai yrittääkö revetä siihen, mitä valmentajat edellyttää jos haluaa jatkaa. 

 

 

Ei maailma minkään valmentajaa leikkivän iskukin tahdissa pyöri. Lapsella on oikeus harrastaa, vaikka ei jokaiseen treeniin osallistuisikaan. Jos valkkuisi yrittä jotain päteä, otetaan yhteys seurajohtoon (tai iltasanomiin) 

No ei tietenkään ole. Osallistumalla seuran toimintaan hyväksyt seuratoiminnan ehdot. Ei yksikään joukkuelaji toimi niin että muut treenaa yhdessä ja Janica-Petteri sitten kun hänen wtmamma jaksaa kuskata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa se iso kaupunki ei enää ole vaarallinen ja uskallat päästää sen sinne itsenäisesti kulkemaan? Loputtomasti saat kuskailla.

Voi herramunjee. Muualla Euroopassa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin edes kotiin, saati sitten että lähetettäisiin 7-vuotias treenikamojen kanssa bussia vaihtamaan.

Kulkee niitä lapsia yksin kouluunkin bussilla tai siellä vilkkaassa kaupungissa suojateiden yli ruuhka aikaan. Ihan myös ekaluokkalaisia. Mikähän sitten on sopiva ikä kulkea bussilla yksinäisesti? 

Samaa ihmettelen. Ei niitä lapsia pidä pilalle passata. Varsinkin, jos oma aika ja jaksaminen on kortilla. Meillä tyttö on ekaluokkalaisesta kulkenut treeneihin päin pääosin itse. Pelasi vielä pienempänä tennistä ja kassi oli  melkein isompi kuin lapsi. Takaisin ollaan haettu. Ei traumoja, mutta on kaveriporukkansa harvoja, jotka osaa ja uskaltaa kulkea julkisilla. On nyt kutosella. Muut kyselee vanhemmiltaan kyytiä eivätkä pääse, jos vanhemmilla ei ole aikaa kuskata, kun aikovat tehdä jotain yhdessä. Lapseni katsoo HSL:n apista, että miten pääsee perille. 

Kai tuossakin voisi olla jokin kultainen keskitie. Minä en asu pääkaupunkiseudulla, eivätkä lapseni menneet bussilla yksin minnekään ekalla luokalla, mutta nykyään seitsemäsluokkalainen esikoinen käy koulussa bussilla ja myös lähikoulua käyvä kuudesluokkalainen käyttää appia sujuvasti. Hyvin ovat oppineet, ja itse asiassa aivan opettamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla. 

Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.

Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.

Yleisurheilussa on tänäkin kesäkautena n. 10 tapahtumaa, mihin tarvitaan toimitsijoita. Minusta se on paljon 5kk jaksolle. Seura haalii niitä liikaa suhteessa vapaaehtoisten määrään.

Lisäksi ennen mulkuksi haukkumista voisi miettiä, että jos ihmisellä on 80% arjesta vastuulla mitä se tarkoittaa käytännössä. Te joilla arkea ja vastuita jakaa molemmat vanhemmat koko ajan, ette ymmärrä. Se arjen vastuu tuo myös mukanaan taloyhtiön asiat, kaiken kouluun liittyvän, vanhenevat vanhemmat, koiran, kauppareissut, lapsen vaatteista ja varusteista huolehtimisen jne. Siis ihan kaiken. Eikä se paljon poissa oleva vanhempi voi ottaa kovin helposti kaikesta koppia kotona ollessaan kuitenkaan. Tämä on meillä väliaikainen tilanne. Mutta en minä silti tämän enempää repeä joka suuntaan.

Ja nämä kaikki 10 tapahtumaa on oman seuran juttuja, joihin pitäis mennä auttamaan? Aika monta toki, mutta silti vaan yksi aina kahden viikon välein. Ja yhteenkään et pysty kauden aikana menemään pariksi tunniksi? :D Aikamoista luikertelua, suosittelen miettimään lapselle toista harrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle, joka sanot ettei löydy joukkuetta: Pennut pihalle pelaamaan. Niin mekin joukkueet muodostimme. Ei tarvittu mitään aikuisjohtoista pakkotreeniä 5'viikossa. 

Jos haluat pelata vaikka jääkiekkoa ei tuo ole mikään vaihtoehto. Ensinnäkään se pipolätkä ei ole jääkiekkoa, vaan täysin eri laji, ja toiseksi, jossain Etelä-Suomessa on ulkojäitä hyvällä säkällä ehkä neljänä viikkona vuodessa. Ja ihan sama pätee jalkapalloon, aika harvalla on kymmenen samanhenkistä kaveria että voisi pelata edes 5v5 pelejä ja niillekin pitäisi löytää joku kenttä. 

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

Noin se ikävä kyllä menee jos ei ole kilparyhmä/joukkue tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

Noin se ikävä kyllä menee jos ei ole kilparyhmä/joukkue tarjolla. 

Jos ei ole kuin kilparyhmä, piti sanomani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla. 

Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.

Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.

Yleisurheilussa on tänäkin kesäkautena n. 10 tapahtumaa, mihin tarvitaan toimitsijoita. Minusta se on paljon 5kk jaksolle. Seura haalii niitä liikaa suhteessa vapaaehtoisten määrään.

Lisäksi ennen mulkuksi haukkumista voisi miettiä, että jos ihmisellä on 80% arjesta vastuulla mitä se tarkoittaa käytännössä. Te joilla arkea ja vastuita jakaa molemmat vanhemmat koko ajan, ette ymmärrä. Se arjen vastuu tuo myös mukanaan taloyhtiön asiat, kaiken kouluun liittyvän, vanhenevat vanhemmat, koiran, kauppareissut, lapsen vaatteista ja varusteista huolehtimisen jne. Siis ihan kaiken. Eikä se paljon poissa oleva vanhempi voi ottaa kovin helposti kaikesta koppia kotona ollessaan kuitenkaan. Tämä on meillä väliaikainen tilanne. Mutta en minä silti tämän enempää repeä joka suuntaan.

Sori, mutta ei sun arki ole mitenkään uniikkia. Monilla on vastuu 100% eikä toista aikuista ollenkaan jeesimässä. Samat ikääntyvät vanhemmat, omakotitalot, kotityöt ja kouluasiat, joillain jopa yritykset. Sun asenteesi vuoksi ehkä joku yh vanhempi joutuu tekemään vähän enemmän, että lapset - myös sinun - saavat kisailla tai pelata harrastuksessa.

Kyse ei ole asenteesta, vaan ihan aidosti jaksamisesta ja sen rajallisuudesta. Et voi tietää kenenkään todellisesta arjesta yhtään mitään muutaman viestin perusteella. Eikä kukaan ole sinulle tai kenellekään seuratoiminnassa velvollinen sitä avaamaan yhtään enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka. 

Näytä yksikin suomalainen ammattiurheilija joka ei ole pienestä pitäen harrastanut lajiaan seuratasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla. 

Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.

Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.

Yleisurheilussa on tänäkin kesäkautena n. 10 tapahtumaa, mihin tarvitaan toimitsijoita. Minusta se on paljon 5kk jaksolle. Seura haalii niitä liikaa suhteessa vapaaehtoisten määrään.

Lisäksi ennen mulkuksi haukkumista voisi miettiä, että jos ihmisellä on 80% arjesta vastuulla mitä se tarkoittaa käytännössä. Te joilla arkea ja vastuita jakaa molemmat vanhemmat koko ajan, ette ymmärrä. Se arjen vastuu tuo myös mukanaan taloyhtiön asiat, kaiken kouluun liittyvän, vanhenevat vanhemmat, koiran, kauppareissut, lapsen vaatteista ja varusteista huolehtimisen jne. Siis ihan kaiken. Eikä se paljon poissa oleva vanhempi voi ottaa kovin helposti kaikesta koppia kotona ollessaan kuitenkaan. Tämä on meillä väliaikainen tilanne. Mutta en minä silti tämän enempää repeä joka suuntaan.

Ja nämä kaikki 10 tapahtumaa on oman seuran juttuja, joihin pitäis mennä auttamaan? Aika monta toki, mutta silti vaan yksi aina kahden viikon välein. Ja yhteenkään et pysty kauden aikana menemään pariksi tunniksi? :D Aikamoista luikertelua, suosittelen miettimään lapselle toista harrastusta.

Ohis, mutta yleisurheilukisoja on kymmeniä kesässä. Eri kisoja järjestetään eri ikäluokille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Olisin sanonut suoraan, että toisilla meistä on ihan omakin elämä eikä ole mahdollisuutta jatkuvasti osallistua. Lisäksi olisin ottanut yhteyttä seurajohtoon, jotta tuollainen kyykytys tulee julki. 

Johon seurajohto sitten vastaa sinulle että sinun kannattaa etsiä jokin toinen seura jolla on puhdas harrasteryhmä tarjolla, tai jos saat kasattua lasten kaveripiireistä sellaisen ja tulet myös sitä vetämään niin järjestämme kyllä vuorot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun lapsi on kiinnostunut jostakin mutta muitakin, vanhempaa vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja varmasti on. Näyttää olevan hyvinkin yleistä että vanhempien oma elämä on pysähdyksissä jopa yli kymmenen vuotta lasten harrastusten takia. Tuleeko niistä lapsista sitten sen ansiosta jotenkin parempia ihmisiä kuin sellaisen harrastuksen parissa joka ei vie koko perheen aikaa ja voimavaroja? Tuskin.

Musta on myös hurjaa, että ns. hyvien vanhempien oletetaan rakentavan koko elämänsä vuosikausiksi lasten harrastusten varaan. Kuitenkin aika monessa tilanteessa voisi olla koko perheen hyvinvointia tukeva tekijä, ettei elämä olisi koko ajan yhtä suorittamista. Ja jos vanhempi uupuu, lapsikaan ei voi hyvin.

Mun kaveri on paljon harrastavan lapsen äiti. Lapsella ikää 11. Lajeja kaksi, molemmissa harjoitukset kahdesti viikossa. Lisäksi on pelejä ja turnauksia 1 - 3 krt / kk. Matkaa näihin voi olla jopa 200 km / suunta. Kimppakyytejä järjestetään, mutta aina löytyy näitä jotka eivät osallistu kuskaamiseen, mutta innokkaasti lykkäävät muksunsa toisten kyytiin. 

Lisäksi tähän vielä seuran järjestämien turnausten kahvio-toimintaa, jossa on lähinnä kolme äitiä vetäjänä. Kirsikkana kakussa kahvion pitäminen edustusjoukkueen peleissä kesällä, jonne pitää leipoa, roudata, hankkia myytävää.... äiti siinä harrastaa lapsensa harrastuksen rahoittamista. Isä käy töissä ja käy joskus katsomassa peliä. 

Mä en ikinä lähtisi mukaan tuollaiseen. Satunnainen sihteerinä olo kisoissa on ok, mutta joka viikko koko kesä. Ei kiitos.

Meidän lapsilla ei ollut harrastuksia, koska toinen vanhempi työtön eikä ollut rahaa joten ei ollut kuskaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuohon on helppo ratkaisu: Otetaan lapsi pois ko. valmentajan joukkueesta ja laitetaan sellaiseen, jossa valmentajalla on järki päässä. Ei tuollaisen sekopään kanssa kauaa jaksa kukaan. Eikä hänelle pidä antaa sitä valtaa, jota haluaa, kun oma peliura epäonnistui täysin. 

Ihan joka lajin joka ikinen kilpajoukkue edellyttää tuollaista sitoutumista. Meillä on suoraan alakouluikäisten kilparyhmien säännöissä mainittu mm. että harjoitukset menee kaverisynttärien tms. edelle, ja jos ei ole halukas siihen sitoutumaan löytyy paikka harrastejoukkueesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuollaisille "valmentajille" pitää näyttää, mistä kana pissii. Ei se kauaa kukkoile, kun pistetään kunnolla hanttiin eikä lammastella nöyränä kiusaajan tahdissa. 

Miksi suotta? Eikö olisi parempi vain äänestää jaloillaan? 

 

 

Ihan siksi, että ne lampaatkin saisivat oikeutta. Moni ei uskalla pistää kovaa kovaa vastaan ja siksi uskaliampien pitää tehdä asiasta kunnolla numero, jotta kiusaaminen loppuu. 

Olen samaa mieltä koulukiusaamisen ja työpaikkakiusaamisen suhteen. Mutta harrastus on harrastus, siellä käydään siksi että siellä on kivaa. Jos ei ole kivaa, lopetetaan. Etenkin jos joku valmentaa omana harrastuksenaan, ja jotkut vielä tykkäävät tuloksesta, miksi pitää alkaa siellä riehua? Antaa toisten tehdä tyylillään ja perustaa mieluummin vaikka uuden ryhmän.

 

 

Ei kukaan ole riehumisesta mitään puhunut. Aika vajaaälyinen pitää olla, jos ei osaa laittaa kovaa kovaa vasten ilman riehumista. Tehiokkain tapa eliminoida kiusaaja on tehdä se asiallisesti ja provosoitumatta. Ei kukaan tykkää siitä, että häntä kiustataan harrastuksessa. Uusia ryhmiä ei tuosta vaan perusteta ellei sitä kiusaajan johtamaa saada aisoihin. 

Et ilmeisesti tiedä nuorten valmentamisesta hevonvittuakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

Koko harrastukseen ei ole mikään pakko osallistua jos ei kykene seuran/joukkueen sääntöjä noudattamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.

 

 

Mistä yhdistyksestä höpiset? Jos minun lapseni harrastaa vaikkapa jalkapalloa, en minä siinä mihinkään yhdistykseen kuulu. Se on LAPSEN harrastus. Minä maksan seuralle siitä, että se hoitaa puitteet. Enkä ihan vähää maksakaan. Missään lasten harrastustoiminnan säännöissä ei lue, että jokaisen vanhemman pitää käyttää kaikki liikenevä aika lapsen ympärillä pörräämiseen. 

Jos maksat seuralle siitä, niin silloin ei mitään talkootöitä ole. Yleensä se vaan menee niin, että mitään olosuhdemaksuja ei seura laskuta vaan joukkueen toiminta on joukkueen itsensä rahoittamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla. 

Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.

Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.

Yleisurheilussa on tänäkin kesäkautena n. 10 tapahtumaa, mihin tarvitaan toimitsijoita. Minusta se on paljon 5kk jaksolle. Seura haalii niitä liikaa suhteessa vapaaehtoisten määrään.

Lisäksi ennen mulkuksi haukkumista voisi miettiä, että jos ihmisellä on 80% arjesta vastuulla mitä se tarkoittaa käytännössä. Te joilla arkea ja vastuita jakaa molemmat vanhemmat koko ajan, ette ymmärrä. Se arjen vastuu tuo myös mukanaan taloyhtiön asiat, kaiken kouluun liittyvän, vanhenevat vanhemmat, koiran, kauppareissut, lapsen vaatteista ja varusteista huolehtimisen jne. Siis ihan kaiken. Eikä se paljon poissa oleva vanhempi voi ottaa kovin helposti kaikesta koppia kotona ollessaan kuitenkaan. Tämä on meillä väliaikainen tilanne. Mutta en minä silti tämän enempää repeä joka suuntaan.

Sori, mutta ei sun arki ole mitenkään uniikkia. Monilla on vastuu 100% eikä toista aikuista ollenkaan jeesimässä. Samat ikääntyvät vanhemmat, omakotitalot, kotityöt ja kouluasiat, joillain jopa yritykset. Sun asenteesi vuoksi ehkä joku yh vanhempi joutuu tekemään vähän enemmän, että lapset - myös sinun - saavat kisailla tai pelata harrastuksessa.

Se yh-vanhempi ehkä jaksaakin.

Itse en esim. koe, että olisin velvollinen seuran ventovieraille tilittämään jaksamis- ja mielenterveysongelmistani. Te ette ihan oikeasti voi tietää mitä siellä on taustalla, jos joku ei osallistu. Ette edes, jos toinen vaikuttaisi ihan normaalilta. Ja se harrastus voi olla lapsen henkireikä arjessa, jossa vanhemmilla on haasteita. Joten pitäkää suunne supussa ja jatkakaa oman kruunun kiillottamista. Täällä mennään niillä resursseilla, jotka on saatu. 

T. Sivusta huutelen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yllä olevassa tapauksessa valmentaja ripitti huoltajaa siitä, ettei tämä ollut riittävästi osallistunut lapsen harrastukseen. En nyt ota kantaa siihen, oliko kyseessä varainhankinta, talkootyö vai lapsen osallistuminen, mutta jossakin tilanteessa kiusaaja saattaa myös olla se huoltaja, joka pudottaa nuo kaikki asiat muiden niskaan ja jättää toiset pulaan tekemällä ohareita. Urheilujoukkue on kallis ja hankala koneisto, ja siksi moni pääsisi helpommalla valitsemalla yksilölajin. Mutta yksi lahjakkaan lapsen piittaamaton vanhempi voi tehdä koko joukkueen elämästä helvettiä. 

**

Ei se ole kiusaamista, että pitää kiinni omista rajoistaan. Kysessä on LAPSEN harrastus, ei huoltajan. Itse en osallistu mihinkään talkootoimintoihin, koska minulla on oma elämä. En elä lapseni harrastuksen kautta enkä kaipaa mitään puuhastelupiirin hyväksyntää. Vapaaehtoistyö on VAPAAEHTOISTA, ei siihen voi ketään velvoittaa sillä  varjolla, että joku haluaa omistautua lapsen harrastukselle. Siellä on valmentajat, jotka ovat vastuussa harjoitusten vetämisestä. 

Jos huoltajalla ei ole mitään aikomusta osallistua lapsen harrastukseen, sitten täytyy valita lapselle sellainen harrastus, johon ei sisälly mitään varainhankintaa, vaan valmentajalle maksetaan ihan suoraan koko summa, joka kattaa hänen palkkansa. Tällaisiakin harrastuksia on, yleensä ne ovat yrityksien ei tänä yhdistyksien pyörittämiä, ja hintaa on usein enemmän. Urheiluseura on yhdistystoimintaa, ja siinä on tietty varainhankintavastuu, jotta budjetissa pysytään.

 

 

Oletko oikeasti noin tyhmä? Ei se harrastus ole mikään huoltajien pakkotyöleiri. Huoltaja maksaa kausimaksut. Se riittää. Kaikki muu on vapaaehtoista. 

No ei se kyllä riitä, jos ei kausimaksuilla kateta kenttävuoroja, tuomarimaksuja, pelireissuja, turnausmaksuja yms. Tai sitten pitää valita sellainen seura jossa nuo kaikki myös tosiaan sisältyy kausimaksuun. Meillä kausimaksuun sisältyy yksi kenttävuoro viikossa ja peliasut, kaikki muu katetaan joukkueen varanhankitana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa se iso kaupunki ei enää ole vaarallinen ja uskallat päästää sen sinne itsenäisesti kulkemaan? Loputtomasti saat kuskailla.

Voi herramunjee. Muualla Euroopassa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin edes kotiin, saati sitten että lähetettäisiin 7-vuotias treenikamojen kanssa bussia vaihtamaan.

Kulkee niitä lapsia yksin kouluunkin bussilla tai siellä vilkkaassa kaupungissa suojateiden yli ruuhka aikaan. Ihan myös ekaluokkalaisia. Mikähän sitten on sopiva ikä kulkea bussilla yksinäisesti? 

Samaa ihmettelen. Ei niitä lapsia pidä pilalle passata. Varsinkin, jos oma aika ja jaksaminen on kortilla. Meillä tyttö on ekaluokkalaisesta kulkenut treeneihin päin pääosin itse. Pelasi vielä pienempänä tennistä ja kassi oli  melkein isompi kuin lapsi. Takaisin ollaan haettu. Ei traumoja, mutta on kaveriporukkansa harvoja, jotka osaa ja uskaltaa kulkea julkisilla. On nyt kutosella. Muut kyselee vanhemmiltaan kyytiä eivätkä pääse, jos vanhemmilla ei ole aikaa kuskata, kun aikovat tehdä jotain yhdessä. Lapseni katsoo HSL:n apista, että miten pääsee perille. 

Kai tuossakin voisi olla jokin kultainen keskitie. Minä en asu pääkaupunkiseudulla, eivätkä lapseni menneet bussilla yksin minnekään ekalla luokalla, mutta nykyään seitsemäsluokkalainen esikoinen käy koulussa bussilla ja myös lähikoulua käyvä kuudesluokkalainen käyttää appia sujuvasti. Hyvin ovat oppineet, ja itse asiassa aivan opettamatta.

Meillä meni, koska treenit alkoivat kahdelta tai kolmelta iltapäivällä. Kuka sellaiseen aikaan pystyy kuskaamaan? Jos ei olisi uskaltanut tms, olisi harrastus jäänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

En tiedä, onko tämä käsitys kaiken vapaaehtoisuudesta iskostunut suomalaisiin maksuttoman peruskoulun myötä. Mutta tosiasia on, että jos kuulut yhdistykseen, joudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Ne mokkapalat vähän niin kuin kuuluvat pakettiin, jos se on yhdistyksen keino rahoittaa toimintaansa.

 

 

Mistä yhdistyksestä höpiset? Jos minun lapseni harrastaa vaikkapa jalkapalloa, en minä siinä mihinkään yhdistykseen kuulu. Se on LAPSEN harrastus. Minä maksan seuralle siitä, että se hoitaa puitteet. Enkä ihan vähää maksakaan. Missään lasten harrastustoiminnan säännöissä ei lue, että jokaisen vanhemman pitää käyttää kaikki liikenevä aika lapsen ympärillä pörräämiseen. 

En voi puhua kovin monen seuran puolesta, mutta yleensä jalkapallo on todella kallis harrastus, jos kaikki kulut katetaan harrastusmaksuilla. Kaipa se on mahdollista, ja ehkä sinun lapsellesi löytyy sellainen seura, tai asia on järjestettävissä jonkinlaisilla ylimääräisillä maksuerillä talkootyön kompensoimiseksi. Mutta se nyt on itsestään selvä asia, ettei vapaamatkustajista missään erityisesti tykätä.

Itse valmennan jalkapalloa. Meillä kausimaksu on alle 400 euroa vuodessa, mutta se ei kata kuin peliasut ja yhden treenivuoron. Naapuriseurassa kaikki kuuluu hintaan ja puitteet ovat tiptop. Kausimaksu heillä on 250€/kk.