Miten tulit uskoon?
Mitä ihmiselle oikeastaan tapahtuu että tulee uskoon? Aihe kiinnostaa kauheasti. Mikä on se oivallus joka siinä tulee? Ihmisen täytyy olla jotenkin valmis siihen, vai mitä?
Kommentit (90)
Ala rukoilla Jumalaa että tahdot tulla uskoon
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla Jumalaa että tahdot tulla uskoon
Rukoiltu on. Enkä tullut uskoon.
Eri
Vähitellen. Usko kasvaa suhteessa. Ei se ole joku hokkuspokkus. Usko on luottamista. Ja kun luotat ja huomaat että se toimii niin uskosi kasvaa.
Luin Raamattua ja rukoilin Herralta viisautta ja ymmärrystä. Raamattu aukeni ihan uudella tavalla ja tulin uskoon.
Kaipa siinä joku sama mekanismi on kuin muutenkin mielen järkkymisessä. Joku dramaattinen tapahtuma, läheisen kuolema, vakava sairaus tms. laukaisee uskon olemattomaan.
Elämässä tuli pohja vastaan ja kaikki muut keinot oli kokeiltu
Tulin Uskoon samaan tapaan, kuin Joen suuhun.
T: 10cc / Loving spoonfull
Erittäin vähitellen. Ajauduin töihin seurakunnan toimintaan ja sitten eräs sukulainen tuli uskoon. Vähitellen aloin lukea itsekin Raamattua. Ei tämä mitään on/offia ole, eikä mikään helppo ja mutkaton tie elää, mutta antaa ainakin turvaa ja merkitystä elämälle.
Ihanaa, että on muitakin uskossa olevia palstalla!
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla Jumalaa että tahdot tulla uskoon
Eli siellä täytyy olla tahto taustalla? Vai onko se oma tahto loppujen lopuksi jumalan herättämä tahto
Näinhän se Martin Luther kirjoitteli ja suututti sen ajan teologiset ajattelijat.
Näin valheellisesta vihervassumaailman ja ilmastonmuutosuskonnon läpi.
Myös woke-Hesari alkoi kuvottaa ja niin löysin Jeesuksen.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa siinä joku sama mekanismi on kuin muutenkin mielen järkkymisessä. Joku dramaattinen tapahtuma, läheisen kuolema, vakava sairaus tms. laukaisee uskon olemattomaan.
Kysymys oli: Miten tulit uskoon. Eli miten sinä tulit uskoon. Ja tämä on sinun vastauksesi: Sinä tulit uskoon, kun läheisesi sairastui vakavasti?? Tulit uskoon, kun mielesi järkkyi vakavasti. Onko mielesi vielä järkkynyt vakavasti? Oletko vielä uskossa, vaikka mielesi on järkkynyt vakavasti? Ymmärsitkö aloittajan tekemän kysymyksen?
En ole tullut uskoon. Ei ole pakko. Pääasia että on hereillä ja kartalla elämässä. Hyvä jos osaa nauttia elämästä sekä luottaa siihen että omassa elämässä on ne omat mahdollisuudet, tekee myös töitä niiden eteen. Tätä Jumala tukee uskoisin näin.
Olen väsynyt aloituksiin, joilla kerätään negatiivista kuraa uskovien ihmisten niskaan. Tässäkin ketjussa on monenlaista vihapuhetta, mitä ei olisi väliksi nähdä.
Suomessa on uskonnon vapaus, mutta onko kristityllä uskon vapautta?
Elämme kuitenkin kristityssä maassa.
Itsellä suurin muutos oli ns sisäisen puheen muuttuminen eli se, miten näen ja koen itseni.
Sisäinen rauha, loputtomalta tuntuvan etsimisen loppuminen.
Yksinäisyyden tunteen väistyminen.
Ymmärryksen lisääntyminen siitä, mitä Rakkaus on.
Toisten ihmisten näkeminen arvokkaina.
Ikuisuuden hehkun heijastus on juuri se hetki, kun katsomme toista ihmistä silmiin ilman pelkoa ja näemme heijastuksen Jumalasta.
Näitä hetkiä kokee silloin kuin sitä vähiten odottaa, usein siellä, missä ihminen on kaikkein haavoittuvin.
Olin noin 13- 14- vuotias. Koin, että Jumala kutsui minua, niin kuin sanotaan. Vähitellen kasvoin uskoon ja aloin ymmärtää Raamattua. Elämässäni on ollut niin karmeita kokemuksia, että en tiedä kuinka olisin jaksanut, jos ei minulla olisi ollut toivoa paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Rectumin kautta, Usko on bottomgay.
Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, Gal. 6: 7
Vain Jumala voi vissiin antaa uskon. Eli vaikka kuinka rukoilisit ja muuta niin et välttämättä tuu koskaan uskoon