Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka.
Milloin tämä ennen oli? Itse ainakin oli ihan vaan seuratoiminnassa mukana ysärillä.
Eihän ennen ysäriä ollut mitään. 🖕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus.
Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään.
En ole kyllä koskaan valmentajana itkdnyt silmiä päästäni, jos joku vanhempi ei osallistu. Minä valmennan ja xaan siitä korvauksen. Raha-asiat ja talkootoiminta on aina kuulunut joukkueenjohtajan tehtäviin ja minulle valmentajana on ollut ihan sama, miten se tapahtuu. Se miksi kaikkien olisi hyvä osallistua on se, että verottaja ei hyväksy talkootuoton jyvittämistä vain niille, jotka niihin osallistuu. Jos näin tehdään, kyseessä on talkoilijan henkilökohtainen tulo, josta pitää maksaa verot, sivukulut jne.
Mutta näin, 30 vuoden kokemuksella.
Siksi pitäisikin tehdä niin, että on valittavana osallistuuko talkoisiin vai maksaako isompaa maksua. Molempien pitäisi olla ihan yhtä hyväksyttyjä vaihtoehtoja. Talkoolaisten tuotot jyvitetään kaikille, mutta niinhän jyvitetään myös ylimääräinen maksukin. Ihan sinne samaan pottiin se menee joukkueelle jaettavaksi.
Toisilla on enemmän rahaa, toisilla vähemmän. Tämän kaikki ymmärtävät kyllä. Mutta pitäisi ymmärtää, että myös aika on resurssi ja sitä on eri perheissä eri määrä käytettäväksi. Voi olla vuorotyö, reissutyö, päivystystä, erittäin vaativa tai kuormittava työ, iso perhe, terveysrajoitteita,muita rajoitteita mitkä ei edes joukkueelle kuulu. Silloin olisi kohtuullista, että oman panoksensa voisi antaa suoraan rahallisesti, jos se on perheelle vähiten kuormittava keino.
Rahahuolia kyllä ymmärretään, mutta aikahuolia ei. Kokemukseni mukaan eniten tätä vastustavat ne, joille on kriittistä oman talouden vuoksi saada maksuja alas ja joilla on kyllä itsellään kaikki maailman aika seisoa kanttiinissa kun muita velvoitteita ei arjessa juuri ole. Tuo vuorojen kyttääminen tuntuu olevan näille ainoa tapa tärkeillä ja päsmäröidä.
Ymmärryksestä puheen olleen: ymmärsinkö sinä tuon yllä olevan vastauksen, jossa asiaa selvitettiin verotuksen näkökulmasta?
En ymmärrä. Eihän se kanttiini laske vain osan maksuja, vaan kaikkien joukkuelaisten. Se tasataan kaikille. Mutta reiluuden nimissä ne, jotka eivät kanttiiniin ehdi, maksavat enemmän ja sekin raha tasataan kaikille. Estääkö laki myymästä seuran tukipinssejä tai tarroja esim. 100€ hintaan? Tuotto joukkueen tilille ja kas näin on rahaa tasattavaksi joukkuelaisille.
Onko tosiaan niin ettei laki salli ylimääisiä maksuja keneltäkään? Kai nyt joukkuetta saa sponsoroida? Oleellista on, että talkootyöllä saatu raha tasataan lain velvoittamalla tavalla ja muut hoitavat vastaavan summan tilille toisella tavalla kaikille tasattavaksi. Tämkö siis on kiellettyä?
Onhan noita treenejä ja pelejä.Oma lapsi ei himoharrasta,pelaa kakkosjoukkueessa.2x viikossa treenit ja pelit ehkä kerran kahdessa viikossa ja sitten tuurataan muissa peliryhmissä joskus. Lisäksi turnaukset Kilpasarjalaisilla on vielä taitokoulut yms. päälle ja enemmän pelejä.Ja tosiaan ekaluokkalainen kyseessä.
Onpa harmi, jos siitä on tullut taakka ja lapsi kumminkin nauttii täysin siemauksin siitä harrastuksesta. Ehkä se oma aika sitten vaan pitää uhrata, kun ei se lapsuuskaan iäti kestä.
Ei kai siinä voi kuin koittaa saada arjesta kevyempi. Harrasta vaikka ruokapreppausta tai ruoan tilaamista tai tee jotain muita järjestelyjä, mistä saat enempi aikaa jäämään itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa harmi, jos siitä on tullut taakka ja lapsi kumminkin nauttii täysin siemauksin siitä harrastuksesta. Ehkä se oma aika sitten vaan pitää uhrata, kun ei se lapsuuskaan iäti kestä.
Ei kai siinä voi kuin koittaa saada arjesta kevyempi. Harrasta vaikka ruokapreppausta tai ruoan tilaamista tai tee jotain muita järjestelyjä, mistä saat enempi aikaa jäämään itsellesi.
Mitä on ruokapreppaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi aloittaa kilpavoimistelua enää 7-vuotiaana! Lapset aloittavat jumppakoulussa. Keväisin on katselmuksia, joihin mennään valmentajan suosituksesta. Katselmuksissa valitaan osa halukkaista kilpapuolelle. Oma lapseni voimisteli Elisessä. Muistaakseni viimeinen katselmus oli 6-vuotiaille.
Taitoluistelussa aloitetaan luistelukoulussa, josta siirrytään kehitysryhmään. Treenimäärä kasvaa vähitellen.
Jalkapallossa tuonikäisillä on yleisesti 2-3 treeniä ja yksi peli viikonloppuna. Treenit alkaa aikaisimmillaan 16:30. Suomessa päätoimisia valmentajia on vähän, tuonikäisillä vielä vähemmän. Valmentajat tulee treeneihin oman työ- tai opiskelupäivän jälkeen.
Missä lajissa varusteita joutuu ostamaan väsymykseen asti? Lapsen jalka ei tuossa iässä kasva vielä niin paljon, että luistimia tai nappiksia joutuisi ostamaan jatkuvasti. Pääsääntöisesti varusteet ostetaan harrastuksen alkaessa seuran osoittamasta urheiluliikkeestä. Niitä voi (ja usein ne pitääkin) tilata postissa.
Taitaa olla ihan höpöhöpöosastoa tämä aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita treenejä ja pelejä.Oma lapsi ei himoharrasta,pelaa kakkosjoukkueessa.2x viikossa treenit ja pelit ehkä kerran kahdessa viikossa ja sitten tuurataan muissa peliryhmissä joskus. Lisäksi turnaukset Kilpasarjalaisilla on vielä taitokoulut yms. päälle ja enemmän pelejä.Ja tosiaan ekaluokkalainen kyseessä.
Kuunnelkaa ja lukekaa Jari Sinkkosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus.
Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään.
En ole kyllä koskaan valmentajana itkdnyt silmiä päästäni, jos joku vanhempi ei osallistu. Minä valmennan ja xaan siitä korvauksen. Raha-asiat ja talkootoiminta on aina kuulunut joukkueenjohtajan tehtäviin ja minulle valmentajana on ollut ihan sama, miten se tapahtuu. Se miksi kaikkien olisi hyvä osallistua on se, että verottaja ei hyväksy talkootuoton jyvittämistä vain niille, jotka niihin osallistuu. Jos näin tehdään, kyseessä on talkoilijan henkilökohtainen tulo, josta pitää maksaa verot, sivukulut jne.
Mutta näin, 30 vuoden kokemuksella.
Siksi pitäisikin tehdä niin, että on valittavana osallistuuko talkoisiin vai maksaako isompaa maksua. Molempien pitäisi olla ihan yhtä hyväksyttyjä vaihtoehtoja. Talkoolaisten tuotot jyvitetään kaikille, mutta niinhän jyvitetään myös ylimääräinen maksukin. Ihan sinne samaan pottiin se menee joukkueelle jaettavaksi.
Toisilla on enemmän rahaa, toisilla vähemmän. Tämän kaikki ymmärtävät kyllä. Mutta pitäisi ymmärtää, että myös aika on resurssi ja sitä on eri perheissä eri määrä käytettäväksi. Voi olla vuorotyö, reissutyö, päivystystä, erittäin vaativa tai kuormittava työ, iso perhe, terveysrajoitteita,muita rajoitteita mitkä ei edes joukkueelle kuulu. Silloin olisi kohtuullista, että oman panoksensa voisi antaa suoraan rahallisesti, jos se on perheelle vähiten kuormittava keino.
Rahahuolia kyllä ymmärretään, mutta aikahuolia ei. Kokemukseni mukaan eniten tätä vastustavat ne, joille on kriittistä oman talouden vuoksi saada maksuja alas ja joilla on kyllä itsellään kaikki maailman aika seisoa kanttiinissa kun muita velvoitteita ei arjessa juuri ole. Tuo vuorojen kyttääminen tuntuu olevan näille ainoa tapa tärkeillä ja päsmäröidä.
Ymmärryksestä puheen olleen: ymmärsinkö sinä tuon yllä olevan vastauksen, jossa asiaa selvitettiin verotuksen näkökulmasta?
En ymmärrä. Eihän se kanttiini laske vain osan maksuja, vaan kaikkien joukkuelaisten. Se tasataan kaikille. Mutta reiluuden nimissä ne, jotka eivät kanttiiniin ehdi, maksavat enemmän ja sekin raha tasataan kaikille. Estääkö laki myymästä seuran tukipinssejä tai tarroja esim. 100€ hintaan? Tuotto joukkueen tilille ja kas näin on rahaa tasattavaksi joukkuelaisille.
Onko tosiaan niin ettei laki salli ylimääisiä maksuja keneltäkään? Kai nyt joukkuetta saa sponsoroida? Oleellista on, että talkootyöllä saatu raha tasataan lain velvoittamalla tavalla ja muut hoitavat vastaavan summan tilille toisella tavalla kaikille tasattavaksi. Tämkö siis on kiellettyä?
Ei se ole kiellettyä, mutta halukkuutta tämmöiseen ylimääräiseen sponssaukseen/vapaaehtoiseen lisämaksuun ei sitten löydykään tosipaikan tullen, vaikka kuinka olisi aluksi vaadittu, että ei ole aikaa osallistua, maksetaan rahalla. Kun selviää, että jotkut osallistuvat ja näin kuittaavat oman lisäosuutensa, ei nämä kiireiset halua maksaa sen enempää. Koettu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus.
Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään.
Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla.
Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.
Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80 prosenttinen työaika ja avun kysyminen niiltä muilta harrastuksen vanhemmilta. Näin itse jaksan.
Kiva kun lapsi on kiinnostunut jostakin mutta muitakin, vanhempaa vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja varmasti on. Näyttää olevan hyvinkin yleistä että vanhempien oma elämä on pysähdyksissä jopa yli kymmenen vuotta lasten harrastusten takia. Tuleeko niistä lapsista sitten sen ansiosta jotenkin parempia ihmisiä kuin sellaisen harrastuksen parissa joka ei vie koko perheen aikaa ja voimavaroja? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekaluokkalainen voi ainakin itse välineensä huoltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa harmi, jos siitä on tullut taakka ja lapsi kumminkin nauttii täysin siemauksin siitä harrastuksesta. Ehkä se oma aika sitten vaan pitää uhrata, kun ei se lapsuuskaan iäti kestä.
Ei kai siinä voi kuin koittaa saada arjesta kevyempi. Harrasta vaikka ruokapreppausta tai ruoan tilaamista tai tee jotain muita järjestelyjä, mistä saat enempi aikaa jäämään itsellesi.
Mitä on ruokapreppaus?
Sitä, että valmistaa ateriat etukäteen, joko muutamaksi päiväksi tai jopa viikoksi eteenpäin ja jakaa ne annospurkkeihin, josta sitten ottaa päivittäin. Sillä tavalla ei tarvi seistä harva se päivä ruokaa tekemässä. Sillä tavalla päivään jää se ruoanlaittoaika vapaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi ei tule harrastamaan noin, se on karu totuus. En pysty tuohon, enkä halua. Enkä halua tuota lapsellenikaan, kun tarkemmin mietin. Nää on näitä yh-realiteetteja. Mutta oon myös ihan tyytyväinen tästä, ei se ammattimainen harrastaminen jo pikkulapsena ole todellakaan sellainen asia, joka sopii kaikille perheille tai lapsille. Ei ole välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus.
Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään.
Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla.
Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.
Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.
Yleisurheilussa on tänäkin kesäkautena n. 10 tapahtumaa, mihin tarvitaan toimitsijoita. Minusta se on paljon 5kk jaksolle. Seura haalii niitä liikaa suhteessa vapaaehtoisten määrään.
Lisäksi ennen mulkuksi haukkumista voisi miettiä, että jos ihmisellä on 80% arjesta vastuulla mitä se tarkoittaa käytännössä. Te joilla arkea ja vastuita jakaa molemmat vanhemmat koko ajan, ette ymmärrä. Se arjen vastuu tuo myös mukanaan taloyhtiön asiat, kaiken kouluun liittyvän, vanhenevat vanhemmat, koiran, kauppareissut, lapsen vaatteista ja varusteista huolehtimisen jne. Siis ihan kaiken. Eikä se paljon poissa oleva vanhempi voi ottaa kovin helposti kaikesta koppia kotona ollessaan kuitenkaan. Tämä on meillä väliaikainen tilanne. Mutta en minä silti tämän enempää repeä joka suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalainen voi ainakin itse välineensä huoltaa.
Riippuu välineistä. Jos on esim. taitoluistelu, niin en kyllä ihan heti antaisi ekaluokkalaisen alkaa teroittamaan itse luistimiaan.
Mitä itse haluaisit tehdä jos lapsi ei harrastaisi? Voitko harrastaa odotellessa samaa, esim polkujuoksu, museokäynnit eri paikkakunnilla, kuntosalit, tv sarjat, kutominen ym järjestyy aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun lapsi on kiinnostunut jostakin mutta muitakin, vanhempaa vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja varmasti on. Näyttää olevan hyvinkin yleistä että vanhempien oma elämä on pysähdyksissä jopa yli kymmenen vuotta lasten harrastusten takia. Tuleeko niistä lapsista sitten sen ansiosta jotenkin parempia ihmisiä kuin sellaisen harrastuksen parissa joka ei vie koko perheen aikaa ja voimavaroja? Tuskin.
Musta on myös hurjaa, että ns. hyvien vanhempien oletetaan rakentavan koko elämänsä vuosikausiksi lasten harrastusten varaan. Kuitenkin aika monessa tilanteessa voisi olla koko perheen hyvinvointia tukeva tekijä, ettei elämä olisi koko ajan yhtä suorittamista. Ja jos vanhempi uupuu, lapsikaan ei voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus.
Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään.
Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla.
Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.
Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.
Yleisurheilussa on tänäkin kesäkautena n. 10 tapahtumaa, mihin tarvitaan toimitsijoita. Minusta se on paljon 5kk jaksolle. Seura haalii niitä liikaa suhteessa vapaaehtoisten määrään.
Lisäksi ennen mulkuksi haukkumista voisi miettiä, että jos ihmisellä on 80% arjesta vastuulla mitä se tarkoittaa käytännössä. Te joilla arkea ja vastuita jakaa molemmat vanhemmat koko ajan, ette ymmärrä. Se arjen vastuu tuo myös mukanaan taloyhtiön asiat, kaiken kouluun liittyvän, vanhenevat vanhemmat, koiran, kauppareissut, lapsen vaatteista ja varusteista huolehtimisen jne. Siis ihan kaiken. Eikä se paljon poissa oleva vanhempi voi ottaa kovin helposti kaikesta koppia kotona ollessaan kuitenkaan. Tämä on meillä väliaikainen tilanne. Mutta en minä silti tämän enempää repeä joka suuntaan.
Sori, mutta ei sun arki ole mitenkään uniikkia. Monilla on vastuu 100% eikä toista aikuista ollenkaan jeesimässä. Samat ikääntyvät vanhemmat, omakotitalot, kotityöt ja kouluasiat, joillain jopa yritykset. Sun asenteesi vuoksi ehkä joku yh vanhempi joutuu tekemään vähän enemmän, että lapset - myös sinun - saavat kisailla tai pelata harrastuksessa.
En veisi noin paljon. Veisin arkena 1-2 kertaa ja kerran viikonloppuna.
Miten niin tippuu kelkasta?? Vastahan se aloitti ja on jo lahjakkuus, ei sellainen tipu kelkasta heti.
Aika raskasta sinulle JA lapselle tuollainen reissussa eläminen. Suojele itseäsi ja lastasi. Sano suoraan että olet yksinhuoltaja jolla on myös muita velvollisuuksia. Lapsesi käy treeneissä vähemmän kuin muut. Ja sillä selvä.
Niin ja treenien ajan, käy kävelyllä yms jotain omaa liikuntaa niin sekin on sitten samalla hoidettu. Tai kaupassa tms jotakin muuta arkea hyödyttävää.