Hyvässä kunnossa mutta minne! Päivät töissä, illat treenatessa.

Ettekö te liikkujat harrasta mitään muuta? Elokuvia, musiikkia, lukemista, teatteria, ristikoita, tietovisoja? Aika köyhältä kuulostaa elämä.

Hyvä kunto ei välttämättä ole sama kuin hyvä terveys.  Sairaudet voi iskeä keneen tahansa.

Ymmärrän kyllä sen, miksi haluaa hyvän lihaskunnon ja jaksavuuden, mutta en sitä, miksi pitää olla ihan valtavan kovat isot lihakset, miksi jatkuvasti mitataan jotain arvoja, miksi ollaan ihan kierteessä asian kanssa ikään kuin se olisi elämän ainoa tavoite ja ilo.  Mitä varten?  

Siskoni mies puursi kuntonsa ja lihastensa kanssa jatkuvasti, kauheat ohjelmat ja ruokavaliot, silti sai kaksi vakavaa sairautta, joihin ei paksut kovat lihakset apua tuoneet.  

Liikkuvuuden säilyttäminen mahdollisimman pitkälle on tietysti hyvä, mutta ihmisen elämä on rajallinen ja ikä tulee väkisinkin vastaan.  Vähemmälläkin hönkäämisellä voi terveyttään yrittää ylläpitää.  Ja pitäisi elämässä muutakin olla kuin itsensä vahtaamista peilistä ja lihastensa mittaamista.  Ja siitä vielä jatkuvasti puhumista.

Kuuliaisena kansalaisena teet verorahaa yhteiskunnalle ja pidät itsesi kunnossa että jaksat tehdä sitä riittävän kauan etkä kuormita terveysenhuoltoa. 

Muista myös kuolla ennen eläkeikää, mielummin siellä työpaikalla etkä sairauslomalla.

Kun se liikkuminen on mieluista, sitä tekee. Jotkut pitäisi-tarttisi-ohjeet ei juuri innosta liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä auttoi liikunnan monipuolistaminen ja se, etten tee enää mitään mitä en oikeasti halua. Esim. perus salihommat olen jättänyt täysin - sen sijaan teen YouTube -jumppia sekä kehonpainotreenejä. Ne riittää voimatreeneiksi hyvin.

Ei ole mitään järkeä kiusata itseään määräänsä enempää. Ei ole järkeä tavoitella jotain uskomattoman hyvää kuntoa, koska mitään hyötyä siitä ei ole. Jos liikut muutaman kerran viikossa niin että syke nousee ja tulee reilu hiki, niin se riittää terveysvaikutuksiin.

Itse siis juoksen, heitän frisbeetä, pelaan tennistä, kävelen, hiihdän (talvisin), pyöräilen ja teen kehonpainojuttuja, kuten mainitsin. Ja ikää on 51v.

eikä työssäkäyvä edes todellisuudessa pysty saavuttamaan mitään superkuntoa, koska suurin ajasta menee työhön ja työstä palautumiseen. 

Jos ei liiku, ei yleensä ole aerobista kuntoa. Ei siis välttämättä jaksa esim. seksimaratoneja. Ei ole lihaskuntoakaan, raskasta on kantaa kauppakasseja. Ja jos satut vanhempana kaatumaan, ei välttämättä ole enää koskaan voimia nousta sängystä ylös. Kyllä nään paljonkin etuja siitä että liikun, plus tietty harrastan sellaista, mistä itse tykkään. 

Liikun päivittäin lempeästi (esim kävelyä, rauhallista joogaa) ja muutaman kerran viikossa salilla kovempaa. Pää kiittää, keho on kivuton, mieli levollinen. Ylipäänsä sydänterveys kiittää kun ei ota kaikkea niin joko/tai, ei tarvitse olla nopein ja vahvin, liikkuu hyvän olon perässä eikä suoritteen.

Hyvää pohdiskelua ap. Mitä jää elämästä jäljelle, jos syöpä iskee juuri ennen eläkeikää. Kuolinvuoteella voi sitten miettiä elettyä elämää... työtä, työtä, työtä, onneksi ojentajat ja koukistajat on kunnossa, vatsa- ja selkälihakset priimaa, hauistakin löytyy, reisissä ja pohkeissa jytyä vaikka Himalajan huipulle,  Nyt, kun olisi aikaa, ei vaan jaksa. Aika loppui kesken.

En ole lukenut koko ketjua. Eikö hyvän kunnon ylläpitämiseen riitä vähempikin liikunta?

Eikö ylläpitoliikunnaksi riitä treeni 2 - 3 päivänä viikossa? Voisit harrastaa muutakin kuin liikuntaa 4 - 5 päivänä viikossa. Kunto pysyisi silti hyvänä. 

Tuntuu, että haaveilet aivan muusta, mutta annat itselle piiskaa. Ei äärimmäisyydet missä tahansa aluella ole sopiva ratkaisu sujuvaan elämäntyyliin, missä tullaan tyytyväiseksi. Ihminen väsyy mistä tahaansa pakottamisesta ja rutiinista. Kuka ei kiellä otta rennosti, vapaasti, heittäytyä, mutta samalla huolehtiä omasta hyvinvoinnista. Toisiin sanottuna- rakastaa itseä. Jos kuuntelet elimistöä, hän osaa paljon kertoa, mitä tarvitset, missä määrin, mitä et. Aivot on myös kehittynyt kehityksen tuloksena. Oravanpyörä rasittaa aivoja, ihminen väsyy henkisesti. Ja fyysisen väsymyksen ja henkisen väsymyksen ero on se, että kun fyysisesti väsyt- nukut ja olet taas pirteä. Henkisen väsymyksen oireet ovat haluttomuus, alakuloisuus, jopa masentuneisuus. Ole itsensä kohti armollisempi. Elämästä pitää osata nauttia ja tuntea iloaa, kaikesta vaivannnäosta huolimata. Olet ollut ahkera, mutta hetkellä koet motivaation puutetta. Kysyy itseltä, mikä saa sinut paremmalle tuulelle, hymyilemään, tyytyväiseksi. Jos olet rehellinen itsellesi ja noudataat vastauksia, tule motivaatio jonkun asian tekemiseksi takaisin. Ihmisilla muuttuu vuosien varrella musiikkiin makuu, ruokatottumukset, vaattemakuu- koska aivot tarvovat vaihtelua. Olet ihan normaali, monet on käynyt läpi sen, mikä sinulla hetkellä on vastassa. Suo itselle ilman syyllisyyden tunnetta kaikkea hetkellä, mitä tarvitset, ollaksesi onnellinen ja tyytyväinen. Elämä on seikkailu. Tee se itsellesi mielenkiintoiseksi, jännittäväksi. Olet oman elämän matkaopas, kuten me muutkin. Huomaa elämässä myös positiivista. Jos et löydä, etsi. Ole ystävällinen, avulias, huomavainen lintujen, eläinten, luonnon ja muiten ihmisten kohti. Nauti, mitä teet, hymyile! Paljon voimia, jaksamista, tsemppia!

"Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen. Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien."

Pidä lomaa tuosta liiallisesta treenaamisesta!

Lue hyvää kirjallisuutta, käy taidenäyttelyissä.

Niistä saat mielellesi ravintoa ja levollisuutta.

Sulle on tullut viidenkympin kriisi. Yhtäkkiä tajuaa, että elämä loppuu, vaikka mitä tekisi. Mulle kävi tuo sama kuusikymppisenä. Mun siihenastiset jumpat 3-4 krt vko alkoi tympimään. Olinhan jo tehnyt sitä 40 v. Työn takia liikun edelleen yli 10 000 askelta päivässä, se saa luvan riittää. Loppuajan olen kotona sohvalla dekkarin kanssa tai teen kevyitä kotihommia, esim. ruuanlaittoa. Luulin, että paino nousee, mutta ei, sama normaalipaino edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.

Usein "hyväkuntoisilla" alkaa/ on dementia.

Pää laho, kroppa kunnossa

Johtuuko pakonomaisista rutiineista vai mistä.

Aivot tarvii vaihtelua,  pysyäkseen kunnossa.

Itselle tärkeää, että liikunnan vastapainoksi teen arjessa myös toisenlaisia, hedonistisia juttuja. Käyn silloin tällöin ravintolassa syömässä tai leivon jotain ihanaa herkkua. Käyn elokuvissa, taidenäyttelyssä tai museossa. 

Nautin ystävien seurasta, otan lasin hyvää viiniä ja suklaata. 

Liikunta ja urheilu elämän sisältönä. Ajatusten Tonavan aallot murtaa rantapengertä, voittaako Mika Häkkinen? Voiko rahkaa syödä yksin? Olen kunnossa, miksi nainen ei astu arkkiini?

Protskupäivä, verkkarit pýllýssä?

Per susut, trumpitboy,mamamamut. 

Ap:ltä hyviä ajatuksia. Itse tein samankaltaisia pohdintoja, täytettyäni 50v. Koko ikäni olen urheillut, juossut treenannut, pelannut, harrastanut, se on ollut elämäni sisältö. Mutta nyt on pakko antaa periksi, ei ole järkeä tavoitella samoja tuloksia kuin nuorena, jolloin kehittyi koko ajan. Vaihdoin maksimitulosten tavoittelun useampitoistoiseen treeniin ja tiputin painoni lähemmäs normaalipainoa. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa nostin nuorena lähemmäs 200kg oman painon ollessa 116kg, nyt pienillä kilolla pitkiä sarjoja, omapaino n. 90kg. Teen myös leuanvetoja, dippejä, hiihdän, kuntopyöräilen, uin... Nyt kaikessa on mukana maltti ja rauhallisuus, jos ei huvita, en tee mitään, palauttelen ja nautin vapaa-ajasta. Tiettyyn pisteeseen urheilu kantaa, mutta vanhetessa järki astuu kuvioihin ja ymmärtää että elämässä on muutakin kuin absoluuttisen maksimin tavoittelu.

Vierailija kirjoitti:

Ap:ltä hyviä ajatuksia. Itse tein samankaltaisia pohdintoja, täytettyäni 50v. Koko ikäni olen urheillut, juossut treenannut, pelannut, harrastanut, se on ollut elämäni sisältö. Mutta nyt on pakko antaa periksi, ei ole järkeä tavoitella samoja tuloksia kuin nuorena, jolloin kehittyi koko ajan. Vaihdoin maksimitulosten tavoittelun useampitoistoiseen treeniin ja tiputin painoni lähemmäs normaalipainoa. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa nostin nuorena lähemmäs 200kg oman painon ollessa 116kg, nyt pienillä kilolla pitkiä sarjoja, omapaino n. 90kg. Teen myös leuanvetoja, dippejä, hiihdän, kuntopyöräilen, uin... Nyt kaikessa on mukana maltti ja rauhallisuus, jos ei huvita, en tee mitään, palauttelen ja nautin vapaa-ajasta. Tiettyyn pisteeseen urheilu kantaa, mutta vanhetessa järki astuu kuvioihin ja ymmärtää että elämässä on muutakin kuin absoluuttisen maksimin tavoittelu.

Niin. Ei maksimeista ole mitään hyötyä jos ei osaa karatepotkuja ja voita tappeluita. Kaikessa on kyse tekniikasta ja kovuudesta.

Jatka tuota niin olet hyvässä kunnossa eläkkeelläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.

Usein "hyväkuntoisilla" alkaa/ on dementia.

Pää laho, kroppa kunnossa

Johtuuko pakonomaisista rutiineista vai mistä.

Aivot tarvii vaihtelua,  pysyäkseen kunnossa.

Dementia ja impotenssi johtuu hyväkuntoisillä siitä ettei syö tarpeeksi hyvin tai syö liian köyhää ravintoa. Joku ravinnepuutos on taustalla. Sitten yleinen on myös ylirasitustila. On treenattu liikaa ja palauduttu liian huonosti. Kroppa laittaa ensiksi piuhat aivoista ja alapäästä kiinni että energiaa säästyy muihin kehon toimiin. Aivot ja alapää ei ole ensisijaisia ja niiden verenkiertoa heikennetään että muu elimistö saisi ravinteita. Siksi urheilijoilla on yleensä vähän hölmön tai hömelön maine. 

Ennen ei osattu laskea kalorinkulutusta vähän yli vaan syötiin liian vähän tai muka sopivasti. Tämä aiheuttaa lopulta tyhmenemistä. 

Lajit jotka on erityisen rajuja kuten kamppailulajit ja jääkiekko, niin niissä pitkässä aikavälissä hrv-taajuus laskee ja henkilölle kasvaa urheilijan sydän. Se hakkaa takaisesti kuin metronomi. 

Haittapuolia on lievä tyhmentyminen ja keskittymiskyvyn heikentyminen ja lyhyt pinnaisuus. Henkilö voi saada raivokohtauksia keskivertoa herkemmin. Heikko muisti tarkottaa heikentynyttä kykyä oppia asioita, mutta poikkeuksiakin on. On nimittäin havaittu että henkilö kykenee oppimaan 10 min ajan tehokkaasti asioita, jos hän yhdistä opiskelun esimerkiksi tuttuun treeniin. Tunti opiskelua tämmöiselle urheiliajn sydämelle on liikaa, mutta onhan se usein monelle muullekin. On todettu että yksi tunnin oppitunti on huono jos tähdätään optimaaliseen oppimiseen. On luonnotonta vaatia apinaeläimeltä ja varsinkin lapsilta paikallaan oleilua tunnin ajan hiljaa opiskellen. Lajinomaisesti se on hyvin haastavaa. 

Johonkin sitä aikansa käyttää joka tapauksessa, ja keksin kyllä paljon huonompiakin tapoja kuin salitreeni. Mitä sitä arki-iltana muuta, makaisi sohvalla, vai?