Hyvässä kunnossa mutta minne! Päivät töissä, illat treenatessa.
Olen treenannut ikäni ja käynyt myös töissä ikäni. Ne yhdessä vievät päivästä lähes kaiken, muutamaa tuntia lukuunottamatta. Töihin, kotiin, kuntosalille tai lenkille, kotiin ja ilta-askareet. Siinäpä se arki pääsääntöisesti. Viikonloput ja lomat sitten erikseen, joskin töitä on alkanut olla myös viikonloppuisin jossain määrin. Tässä on nyt tätä harrastettu 30 vuotta ja työuraa jäljellä 18 vuotta vähintään. No mitä tästä sitten jää käteen. On eletty elämää ok kunnossa, ehkä eletään pidempään ehkä ei. Paljon on liikkumisen aiheuttamaa vaivaa myös, kulumia siis kropassa. Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan tämän hyvän kunnon. Okei, en ole ylipainoinen, mutta ei ole moni kaverinikaan, jotka taas eivät ole liikkuneet. Vaivoja heillä itseasiassa tuntuu olevan vähemmän, ehkä sisuskalut huonommassa kunnossa, tai sitten ei. Eikö se liikunta sitten ole mukavaa? No on ja ei. 30 vuotta kun liikkuu aktiivisesti niin ei se nyt enää mitään hohdokasta ole vaikka siitä tulee hyvä olo yleensä. Mutta että elää pitääkseen itsensä kunnossa, jotta jaksaa tehdä enemmän töitä ja silti, suomessa saa elää kädestä suuhun . Tai ainakaan luksuselämää ei voi viettää. Välillä tuntuu, elääkö tässä lomia varten vai pitäisikö arkikin tuntua muulta kuin suorittamiselta. Suorittamistahan se on. Aina on hoidettavia asioita ja sama pyörä pyörii. Suomessa palveuja ei pysty ulkoistamaan. Aasiassa yhden talven eläneenä söin lähes aina ulkona (en siis käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa) ja pyykit kävi aina pesulassa. Vapaa-aika ei mennyt suorittaessa vaan se tuntui jotenkin enemmän elämiseltä. Ulkonahan siellä aina oltiin, toisin kuin Suomessa. En minä nyt suomea tässä moiti. Mietin, mitä tässä on järkeä. Tai, elämässä ei kyllä järkeä ole jos sitä alkaa miettimään. Sitä suuremmalla syyllä sitä kysyy itseltä, MIKSI? Miksi kaikki pyörii ja tekee samaa päivästä toiseen. Lopputulema on kuitenkin sama kaikille!
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Mutta paljonko liikuntaa pitää olla, että pysyisi vanhana kunnossa? Liialla liikunnalla voi myös rikkoa itsensä ja vanhuus on sitten kivuliasta. Yksi osa naisten pidempään elinikää miehiin nähden voi tulla juuri kohtuullisesta liikunnasta. Naiset harvemmin ovat kummassakaan ääripäässä, joko pelkästään sohvalla tai ylettömästi liikkumassa.
Sehän riippuu ihan itsestä. Itse entisenä himourheilijana lopetin rankat kuntosalitreenit, kun hermosto alkoi sanoa sopimusta irti. Olen nyt 4 vuotta vain tehnyt oman kehon painolla treenejä säännöllisen epäsäännöllisesti ja lenkkeilen koirien kanssa päivittäin. Kroppa on pehmentynyt, mutta olen opetellut hyväksymään sen. Ainakaan en tunne jatkuvaa kipua, mikä kuntosalitreeneistä aina tuli, kun vedin siellä aina failureen asti.
Kokeile uutta urheilulajia, siellä ulkona. Esimerkiksi vaellus, soutu, ratsastus jne. On kai joku kuntosali lähinnä masentava paikka.
Moni syö liian vähän suhteessa kulutukseen ja lihoo sen päälle. Eivät myöskään tajua ostaa lisäravinteita ja käyttää niihin rahaa. Aina unohtuu se 30 min huolellinen lämmittely ja nivelten pyörittely. Tämä unohtuu enemmistöltä. Porukka lähtee vain juoksemaan suoraan ja välttää lämmittelyn juoksemalla aluksi kevyemmin. Se ei riitä. Samaa näkee salilla. Kroppaa ei huolleta ja pidetä liikkuvana. Loppuverryttelyt puuttuu kokonaan ja nesteytyksestä ei pidetä huolta.
Pidin ensikertaa elämässäni 3kk tauon treenaamisesta, koska epäilin ylirasitustilaa. Tankkasin kropan lisäravinteilla ja lihotin itseäni 5kg. Tarkoitus oli saada vähintään 10kg rasvaa ympärille, mutta jäi saavuttamatta. Alle kilometrin kävelyt sallin alle 90bpm sykkeellä. Venyttelyt ja liikkuvuusharjoittelut sallittu ja taiji tyylinen liikehdintä. Sallin myös pieniä voimisteluja kesken päivää esim 4 puhdasta etunojaa jossa eri korkeuksilla pieniä pitoja yhdistettynä hengitysharjoituksiin, jolla aktivoin vagushermoa. Suoraan Chuck Norriksen valmennusoppaasta. Pitkin päivää hyvin pieniä mutta puhtaita lihaskuntoliikkeitä. Ei hapoille. Opetetaan kroppa tekemään liikkeita rakkaudella ja ettei ole mitään hätää. Sisupuristus pois.
Lopettelin 3kk tauon. Aloittelin Ba Duan Jin lämmittelyllä 30 min, sitten otin hyppynarun käsiini ja hypin eri kuvioilla 30 min nenän kautta hengittäen. Otin nestettä välissä, mutta en pitänyt mitään varsinaisia taukoja hyppelyn välissä. Sitten tein klassisen Chuck Norriksen säkkitreenin sparrikaverin puutteessa 30 min tekniikalla iskien. Jatkuvaa liikettä säkin ympärillä 25% tehoilla. Pelkkää tekniikkaa hakien, ei raivolla. Kehoa opetetaan että ei ole hätää ja pelkoa mistään. Jos tuntuu pahalta niin hengähdystauko. Nenänkautta kokoajan hengittäen. Lopuksi pappa tyylinen loppuverryttely Chuckin ohjeilla. Seuraava päivä olikin yllätys. Ei mitään kipuja kropassa. Ok, tässä vaiheessa pää kylmänä. Ruokailua, lepoa ja mielikuvaharjoitteita varsinaisen treenin sijaan. Tein mielikuvana 30 min meditoidessa naruhyppelyä ja saman treenin mielikuvana. Lopuksi venyttelin kevyesti spagaatit ja heiluttelin varpaista sormenpäihin asti pyöritellen rauhallisesti nivelet Texas Rangeria katsellessa ja tein Total Gymilläkin vähän puristuksia. Ei siis mitään missä tulisi edes hiki. Sama joka päivä. Pelkkää mielikuvaharjoittelua.
Toissapäivänä tein tunnin naruhyppelytreenin ja varjonyrkkeilin 20 min loppujäähdyttelyksi taijin omaisesti.
Olin aika varma että pohkeet ja jalat huutaa hoosiannaa seuraavana päivänä. Ei mitään kipuja.
Väitän tän 3kk tauon jälkeen että suurin osa teistä ei lämmittele oikein, ei syö oikein ja juo oikein. 3kk tauko ei aiheuttanut mulla mitään lihaskipuja palata samaan treenaamiseen. Toki nostan asteittain nyt lähes viisikymppisenä treenikuormaa takaisin kohtuullisille rajoille. Treenaan jatkossa fiksusti ja oikein kuin paljon sisulla ja paskasti. Norriksen treeniä kannattaa opiskella. Hänen tutkimukset seniori-ikäiselle miehelle on huikea siitä miten vanhanakin voi treenata ja pysyä kunnossa. Mulle on uutena juttuna tullut kuminauha ja vaijeritreenit. Painojen nostelut olen jättänyt myöskin pois. Lähinnä ajanpuutteen vuoksi ja ettei se tuo samoja tuloksia kuin total gym tyyliset laitteet tuo. https://www.youtube.com/watch?v=e_NaHaQkqp0
Vähän innoissani olen näistä tuloksista miten visikymppisenkin kropan voi ilman hormoneita pistää hyvään suorituskykyyn. Tietnekin jos on oikeasti syönyt hyvin, nesteyttänyt ja lämmitellyt, loppuvrrytellyt hyvin, nin ei sitten kaikki on tehty. Pointti oli että oletteko varmasti käyttänyt huolella aikaa kokonaisuuteen?
Nykyään tiedetään että pelkästään silmät kiinni tehty mielikuvaharjoittelu rakentaa samoja hermoratoja kuin mitä esim punttinosto tekee.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile uutta urheilulajia, siellä ulkona. Esimerkiksi vaellus, soutu, ratsastus jne. On kai joku kuntosali lähinnä masentava paikka.
Lajinvaihto voi toimia, mutta edelleen usein ihmiset unohtaaa sen perusteellisen lämmittelyn ja loppuverryttelyn. Yleensä ne lämmittelyt on klassikoita lajista riippumatta.
Liikuntaa ei harrasteta pelkästään että töissä jaksaisi paremmin. Vaan että seksi tuntuu paremmalta, ja sitä huvittaa harrastaa enemmän. Jaksaminen + miltä näyttää sängyssä. Jos ei seksikään enää kiinnosta, niin sitten on kai jo arkkuun kypsä.
Kuntosali treenit yliarvostettuja vanhemmalla iällä tai ainakin jos jättää aerobiset treenit välistä. Ei rautaa pumppaamalla saa lisää elinvuosia tai terveyttä. Arkiliikunta kävely, pyöräily, lenkkeily, uinti tai kehonvoima harjoitteet on paljon terveellisempi vaihtoehto. Raskas saliharjoittelu on usein stressaavaa ja väsyttävää.