Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvässä kunnossa mutta minne! Päivät töissä, illat treenatessa.
Olen treenannut ikäni ja käynyt myös töissä ikäni. Ne yhdessä vievät päivästä lähes kaiken, muutamaa tuntia lukuunottamatta. Töihin, kotiin, kuntosalille tai lenkille, kotiin ja ilta-askareet. Siinäpä se arki pääsääntöisesti. Viikonloput ja lomat sitten erikseen, joskin töitä on alkanut olla myös viikonloppuisin jossain määrin. Tässä on nyt tätä harrastettu 30 vuotta ja työuraa jäljellä 18 vuotta vähintään. No mitä tästä sitten jää käteen. On eletty elämää ok kunnossa, ehkä eletään pidempään ehkä ei. Paljon on liikkumisen aiheuttamaa vaivaa myös, kulumia siis kropassa. Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan tämän hyvän kunnon. Okei, en ole ylipainoinen, mutta ei ole moni kaverinikaan, jotka taas eivät ole liikkuneet. Vaivoja heillä itseasiassa tuntuu olevan vähemmän, ehkä sisuskalut huonommassa kunnossa, tai sitten ei. Eikö se liikunta sitten ole mukavaa? No on ja ei. 30 vuotta kun liikkuu aktiivisesti niin ei se nyt enää mitään hohdokasta ole vaikka siitä tulee hyvä olo yleensä. Mutta että elää pitääkseen itsensä kunnossa, jotta jaksaa tehdä enemmän töitä ja silti, suomessa saa elää kädestä suuhun . Tai ainakaan luksuselämää ei voi viettää. Välillä tuntuu, elääkö tässä lomia varten vai pitäisikö arkikin tuntua muulta kuin suorittamiselta. Suorittamistahan se on. Aina on hoidettavia asioita ja sama pyörä pyörii. Suomessa palveuja ei pysty ulkoistamaan. Aasiassa yhden talven eläneenä söin lähes aina ulkona (en siis käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa) ja pyykit kävi aina pesulassa. Vapaa-aika ei mennyt suorittaessa vaan se tuntui jotenkin enemmän elämiseltä. Ulkonahan siellä aina oltiin, toisin kuin Suomessa. En minä nyt suomea tässä moiti. Mietin, mitä tässä on järkeä. Tai, elämässä ei kyllä järkeä ole jos sitä alkaa miettimään. Sitä suuremmalla syyllä sitä kysyy itseltä, MIKSI? Miksi kaikki pyörii ja tekee samaa päivästä toiseen. Lopputulema on kuitenkin sama kaikille!
Kommentit (127)
No en uskonut sanovani näin mut sä oot se kuuluisa lammas. Älä tee jos et tykkää v i tun ty h mä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saisit diagnoosin että sinulla on viikko elinaikaa, mitä tekisit ja mitä katuisit? Jos et osaa vastata, olet suorittanut elämää sen sijaan että olisit ottanut itsestäsi selvää ja haaveistasi.
"Jos et osaa vastata, olet suorittanut elämää sen..."
Minusta taas, jos et osaa vastata, olet elänyt elämää.
Minusta jos et osaa vastata, olet tehnyt kaikkea mitä olet halunnut ja siksi et enää keksi mitä tekisit etkä osaisi vastata, jos olisi vain viikko elinaikaa.
Panonpudotuksessa ruoka on 80 % ja liikunta vain 20 %. Liikunta siis tukee pudotusta - ei laihduta. Paino lähtee ruoalla, sillä se on tullutkin.
Pakonomaisuus on huono asia liikunnassa. Sillä saa vain paikat rikki, jo nuorena.
Ihmisen osien (lonkat, nivelet, polvet, nilkat...) pitäisi kestää mahdollisesti 100 vuotta. Ei ne kestä pakonomaisella liikunnalla. Monella onkin jo remppaa 30-40 ikäisenä.
Kohtuus kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan pääse tuohon who suositukseen ilman että kulutan kaiken energiani siihen.
Kuitenkin käyn liikkumassa joko salilla tai ryhmäliikunnassa (pilates/jooga tyyppistä, ei niin aerobista)2-3kertaa viikossa.Tähän kun päällä yrittää änkeä vielä sen 150 minuuttia kohtuullisella tempolla kävelyä, niin olen poikki.eli vielä 3 melkein tunnin lenkkiä salista/pilateksesta kipeillä lihaksilla.Viikolle jää 1 päivä ilman rääkkiä, joka menee palautumiseen eikä mulle riitä.Energiaa ei jää muuhun.En ymmärrä milloin sitä jaksaisi sitten käydä kulttuuririennoissa päätä tuulettamassa.En pääse who tavoitteisiin kuin korkeintaan lomaviikoilla.
Kyllä sulla varmaan täyttyy nuo suositukset tuolla tekemisellä jos teet huolellisesti etkä lötköillen.
Noissa suosituksissa ei ole 150 minuuttia kuitenkaan raskasta liikuntaa vaan "keskiraskasta" /"kohtuullisen raskasta" liikuntaa.
Itse käyn salilla kerta viikkoon jossa aerobinen osuus + kropan tärkeimmät lihasryhmät läpi, aikaa menee vähän yli tunti. Sitten lisäksi esim. reipasta ulkoilua n. 1,5-2h ja ainakin tuon Googlen sovelluksen mukaan täyttyy WHO-pisteet helposti.
Sama, pairsi itse harrastan crossfittiä. Aina treenien jälkeen pirteämpi ja varsinkin psyykkisesti parempi olo.
Itsellä vaatii kropan lisäksi myös psyyke tarpeeksi rasikasta liikuntaa, mutta kaikille tällainen ei tietenkään sovi.
Niin ja olen myös toimistotyöläinen ja istun kaikki päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittävän hyvä pitäisi olla lähtökohtana. Liikunnassa se ei usein tunnu olevan, vaan aina pitäisi tehdä enemmän, juosta pidempään ja kovempaa, nostaa isompia painoja. Oman pään sisältä se lähtee, pitää pystyä sanomaan, että tämä riittää, enempää minun ei tarvitse mahduttaa viikkoon vaan voin tehdä muutakin.
Ketä muka motivoi riittävän hyvä? Ihminen jaksaa vain asioita, joissa kehittyy koko ajan.
Liikunnalla on paljon muitakin hyötyjä kuin vain painonhallinta. Se ehkäisee mm. muistisairauksia. Ja hyvästä lihaskunnosta on hyötyä ikääntyessä - varsinkin jalkalihaksista. Vahvat jalat auttavat tasapainossa ja voima jaloissa pitää ihmisen toimintakykyisenä pidempään. Toki liikunnankin voi vetää yli, joka tässä tapauksessa vähän siltä vaikuttaakin, jos sinulla on paikat hajalla. Kannattaa varmastikin jatkossa kiinnittää tähän huomiota, ettei riko paikkoja lopullisesti ja sitä myöden loppuu kaikki liikunta. Pyöräily, uinti tai vaikka ihan vain reipas kävely ovat nivelystävällisiä lajeja. Tähän päälle sitten "jumppaa" eli koko kehoa voimaharjoittelua, niin hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittävän hyvä pitäisi olla lähtökohtana. Liikunnassa se ei usein tunnu olevan, vaan aina pitäisi tehdä enemmän, juosta pidempään ja kovempaa, nostaa isompia painoja. Oman pään sisältä se lähtee, pitää pystyä sanomaan, että tämä riittää, enempää minun ei tarvitse mahduttaa viikkoon vaan voin tehdä muutakin.
Itse asiassa ei edes oman pään sisältä, vaan sen ulkopuolelta. Kuntoutuksessa painotettiin että jatkuvasti pitää lisätä painoa tai toistoa tai aikaa, eli ei riitä että tekee kyykkyjä VAIKKAPA 2x3x20 per päivä vaan pitää tehdä enemmän, ja sitten taas enemmän. Nyt fyssarilla käydessäni hän sanoi että pitää pitentää jatkuvasti kävelymatkaa. Kysymykseeni että mitä sitten kun ei enää nuku eikä syö, kävelee vain, hän ei osannut vastata. Tekoälyn kanssa jutustelin jumppamääristä ja sekin oli sitä mieltä että aluksi käy tietty tekemäni jumppasysteemi, mutta sitä pitää jatkuvasti kasvattaa koska lihas tottuu. Ympärillä näkyy hyvin vähän itseään liikuttavia paljon terveempiä ihmisiä kuin minä, joka teen tuplasti saman kuin he.
Eri.
Hyvä kysymys, naurahdin ääneen. Tämähän taitaakin olla vähän samanlainen pyramidihuijaus kuin jatkuva talouskasvu ja velkaan perustuva talousjärjestelmä.
Minulla taas viimeiset 20v olleet vaikeita, joten itseltäni urheilu jäi pois. Siksi elämäsi kuulostaa ihanalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen erinomainen kirjoitus!!
Suomessa ei vain ole elämää ja kaikki tuntuu täysin merkityksettömältä. Ei mitään väliä makaatko kuolleena vuosia vai teetkö jotain. Sama lopputulos.
No niin. Nyt kun tämä ongelma on tiedostettu, niin meidän pitää tehdä sille jotain. Meidän pitää muuttaa tämä systeemi, jos haluamme merkitystä elämään.
Aloitetaan nyt siitä, että jaetaan työ tasaisemmin. Tällä hetkellä toisilla on rahaa, muttei aikaa elää, ja toisilla on aikaa, muttei rahaa tehdä mitään. Lyhennetään työaikaa ja jaetaan taakkaa.
Aletaan myös kehitellä oikeasti se perustulo, koska tekoälyn myötä se tulee joka tapauksessa. Tehdäänkö se hirveällä kiireellä ja hosuen sitten, kun ongelmat on jo kasaantuneet? Vai tehdäänkö se huolella suunnitellen jo etukäteen, niin ollaan valmiita sitten, kun vielä suurempi massatyöttömyys iskee?
Lisäksi kannattaa nyt jo alkaa miettiä, mitä haluaa tehdä sitten, kun työtä ei enää ole. Kuka minä olisin ilman työtäni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittävän hyvä pitäisi olla lähtökohtana. Liikunnassa se ei usein tunnu olevan, vaan aina pitäisi tehdä enemmän, juosta pidempään ja kovempaa, nostaa isompia painoja. Oman pään sisältä se lähtee, pitää pystyä sanomaan, että tämä riittää, enempää minun ei tarvitse mahduttaa viikkoon vaan voin tehdä muutakin.
Ketä muka motivoi riittävän hyvä? Ihminen jaksaa vain asioita, joissa kehittyy koko ajan.
Jos perustelee liikuntaa terveellisyydellä, niin pitää miettiä, onko se mitä tekee, enää terveellistä. Tietysti, jos haluaa kilpailla, niin sitten varmaan hyväksyy sen tuomat ongelmat, ajanpuutteen ja sen, että jossain vaiheessa kehitys lopulta pysähtyy ja alkaa takapakki.
Omassa lähipiirissä on tullut nähtyä, että eniten urheilevat rasittavat terveydenhoitoa eniten. Milloin leikataan polvea, milloin olkapäätä. Ja viimeistään kuusikymppisenä mennään lääkäriin, kun sydän hakkaa ylikierroksilla ja lääkäri toteaa ylikunnon ja käskee lopettaa hulluna liikkumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko antaa voimaa, terve sielu terveessä ruumiissa. Treenaan siksi että jaksan tehdä asioita ja pysyä kunnossa, jaksan kantaa kauppakasseja, autonrenkaita pari kertaa vuodessa, että jaksan panna menemään vaimon kanssa. Välillä kuitenkin tuntuu ettei jaksa vaikka kuinka treenaisi, silloin on yleensä ylikuntoa, liikaa stressiä tai sitten on tulossa flunssaa, parempi pitää välillä taukoa.
Olen juossut pitkiä lenkkejä 30 vuotta, nyt 60v en enää jaksa juosta kuin max 10 km ehkä max 2-3 krt viikossa. Liikun paljon myös töissä ja olen siitä onnellisessa asemassa ettei mitään isompia kremppoja ole vielä ilmaantunut. Juoksun lisäksi käyn kuntosalilla ja teen kävelylenkkejä. Iän tullessa pitää osata hellittää ja olla itselleen armollinen. Liikunnan avulla ei laihdu, liika syöminen lihottaa. Itselle tullut noin 8 kg kymmenen vuoden aikana joista yritän ainakin osittan päästä eroon mutta painon pudottaminen on vaikeaa kun elämästä haluaa myös nauttia. Liikunta, lepo, ravinto ja nukkuminen, siinä kulmakivet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkuvilla tulee vähemmän syöpiä, sydän pysyy kunnossa jne. Katso vaikka Clint Eastwoodia hyvä kuntoinen yli 90 vuotias ja ilmeisen terve. Mukavampi se on vanhana olla hyvässä kunnossa, joka estää myös kaatumisia ja pää pelaa, ei tarvitse mihinkään hoitolaitokseen mennä
"Aasiassa yhden talven eläneenä söin lähes aina ulkona (en siis käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa) ja pyykit kävi aina pesulassa. Vapaa-aika ei mennyt suorittaessa vaan se tuntui jotenkin enemmän elämiseltä. Ulkonahan siellä aina oltiin, toisin kuin Suomessa."
Mitä kivaa ne aasialaiset tarjoilijat ja kokit tekivät vapaa-aikanaan? Oliko heillä vapaa-aikaa, vai joutuivatko tekemään töitä 24/7 tarjoillakseen turisteille halpaa ruokaa?
Lähivuosinahan on saatu paljon tutkimustuloksia myös liikunnan mielenterveyshyödyistä, muttei tähänkään hyötyyn siihenkään tarvitse hulluna joka päivä urheilla (ainakaan minun joka masentuneisuuteen taipuva ja sen kanssa kamppaillut). Mulle itse asiassa mielenterveyshyödyt oli ja on yhä fyysistä terveyttä suurempi motivaattori liikunnan harrastamiselle.
Jos pää hajoaa, niin hajoaa kaikki muukin elämässä.
Kovuutta kannattaa eniten katsoa. Mitä järkeä liikkua jos et ole kova?
Vierailija kirjoitti:
Olen juossut pitkiä lenkkejä 30 vuotta, nyt 60v en enää jaksa juosta kuin max 10 km ehkä max 2-3 krt viikossa. Liikun paljon myös töissä ja olen siitä onnellisessa asemassa ettei mitään isompia kremppoja ole vielä ilmaantunut. Juoksun lisäksi käyn kuntosalilla ja teen kävelylenkkejä. Iän tullessa pitää osata hellittää ja olla itselleen armollinen. Liikunnan avulla ei laihdu, liika syöminen lihottaa. Itselle tullut noin 8 kg kymmenen vuoden aikana joista yritän ainakin osittan päästä eroon mutta painon pudottaminen on vaikeaa kun elämästä haluaa myös nauttia. Liikunta, lepo, ravinto ja nukkuminen, siinä kulmakivet.
Teet saleen jotain väärin. Tarkkailisit sykkeitä ja palatumista tarkempaa. Juokset todennäköisesti päin helvettiä ja liian yksipuolisesti. Ei ole mitään järkeä juosta monotoonisesti 3 x viikossa samaa settiä. Voit vaihtaa treenikautta niin että juosket vain kerran viikossa kympin ja pari kevyempää jos haluat välttämättä juosta. Sen juoksin sijaan voit ottaa permantovoimistelun tilalle ja ylläpitää juoksua kerran viikossa. Voimistelu venyttelyt kuntoon. Ei ole mitään järkeä juosta, jos et edes käy juoksukisoissa. Kulutat vain niveliä ja todenäköisesti juokset samalla teholla etkä vaihtele intensiivisyyttä.
Itsellä auttoi liikunnan monipuolistaminen ja se, etten tee enää mitään mitä en oikeasti halua. Esim. perus salihommat olen jättänyt täysin - sen sijaan teen YouTube -jumppia sekä kehonpainotreenejä. Ne riittää voimatreeneiksi hyvin.
Ei ole mitään järkeä kiusata itseään määräänsä enempää. Ei ole järkeä tavoitella jotain uskomattoman hyvää kuntoa, koska mitään hyötyä siitä ei ole. Jos liikut muutaman kerran viikossa niin että syke nousee ja tulee reilu hiki, niin se riittää terveysvaikutuksiin.
Itse siis juoksen, heitän frisbeetä, pelaan tennistä, kävelen, hiihdän (talvisin), pyöräilen ja teen kehonpainojuttuja, kuten mainitsin. Ja ikää on 51v.
Alue: Aihe vapaa
Eli treenaat, jotta pärjäät arjessa paremmin. Aloitat viestin kertomalla ettei sinulla ole syytä, mutta kerrot syyn viestisi lopuksi.
Itse treenaan, koska se on kivaa. Syön herkkuja, koska se on kivaa. Käyn töissä, koska se oin paitsi kivaa niin taloudellisesti tarpeellista. Teen kotitöitä, koska suurelta osin nekin ovat minusta kivoja. Tai kotitöiden lopputulos on minusta kiva.