Lue keskustelun säännöt.
Hyvässä kunnossa mutta minne! Päivät töissä, illat treenatessa.
25.03.2026 |
Olen treenannut ikäni ja käynyt myös töissä ikäni. Ne yhdessä vievät päivästä lähes kaiken, muutamaa tuntia lukuunottamatta. Töihin, kotiin, kuntosalille tai lenkille, kotiin ja ilta-askareet. Siinäpä se arki pääsääntöisesti. Viikonloput ja lomat sitten erikseen, joskin töitä on alkanut olla myös viikonloppuisin jossain määrin. Tässä on nyt tätä harrastettu 30 vuotta ja työuraa jäljellä 18 vuotta vähintään. No mitä tästä sitten jää käteen. On eletty elämää ok kunnossa, ehkä eletään pidempään ehkä ei. Paljon on liikkumisen aiheuttamaa vaivaa myös, kulumia siis kropassa. Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan tämän hyvän kunnon. Okei, en ole ylipainoinen, mutta ei ole moni kaverinikaan, jotka taas eivät ole liikkuneet. Vaivoja heillä itseasiassa tuntuu olevan vähemmän, ehkä sisuskalut huonommassa kunnossa, tai sitten ei. Eikö se liikunta sitten ole mukavaa? No on ja ei. 30 vuotta kun liikkuu aktiivisesti niin ei se nyt enää mitään hohdokasta ole vaikka siitä tulee hyvä olo yleensä. Mutta että elää pitääkseen itsensä kunnossa, jotta jaksaa tehdä enemmän töitä ja silti, suomessa saa elää kädestä suuhun . Tai ainakaan luksuselämää ei voi viettää. Välillä tuntuu, elääkö tässä lomia varten vai pitäisikö arkikin tuntua muulta kuin suorittamiselta. Suorittamistahan se on. Aina on hoidettavia asioita ja sama pyörä pyörii. Suomessa palveuja ei pysty ulkoistamaan. Aasiassa yhden talven eläneenä söin lähes aina ulkona (en siis käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa) ja pyykit kävi aina pesulassa. Vapaa-aika ei mennyt suorittaessa vaan se tuntui jotenkin enemmän elämiseltä. Ulkonahan siellä aina oltiin, toisin kuin Suomessa. En minä nyt suomea tässä moiti. Mietin, mitä tässä on järkeä. Tai, elämässä ei kyllä järkeä ole jos sitä alkaa miettimään. Sitä suuremmalla syyllä sitä kysyy itseltä, MIKSI? Miksi kaikki pyörii ja tekee samaa päivästä toiseen. Lopputulema on kuitenkin sama kaikille!
Kommentit (38)
Ihan hyvää pohdintaa. Tuon takia kannattaa alkaa heti työuran alussa säästää ja sijoittaa, että voi hypätä oravanpyörästä pois aikaisemmin ja alkaa tekemään itselle mieluisia asioita enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastatko vain sisäliikuntaa? Itse aloin kyseenalaistamaan oman pelkän salilla käynnin ja aloitin pyöräilyn. Kesällä näkee paljon erilaisia maisemia pyöräillessä ja tulee tutustuttua ihan lähiseudullakin uusiin kulmiin. Aikaavievää harrastus toki tämäkin kun alun jälkeen jaksaa polkea helposti 50-100+ km lenkkejä.
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Kannattaa pitää tasapainoa asioissa. Ei tarvitse urheilla joka päivä vaan sisällyttää viikkoon muutakin, jotain mikä ruokkii sosiaalisuutta tai aivoja tai palautumista.
Minä en treenaa juuri siksi, ettei ole mitään syytä miksi treenaisin. Koska yleensä treenataan, että kelpaisi kumppanille tai joillekin muille ja minula ei ole mitään ulkonäköpaineita tehdä jotain muitten gtakia. Fillaroin ja joskus kävelen, ettei kunto ihan rapaudu. Joskus teen myös tasapainoharjoituksia. Kaikki teen oman jaksamiseni takia, että selviäisin elämästäni paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käyttänyt töiden jälkeen aikaa treenaamiseen ja mukavaa on ollut ja levännyt mieli. Jos töiden lisäksi vielä treenaisin päivittäin, niin koko ajan olisi varmaan olotila kuvainnollisesti kuin puhelimessa, jossa akku on punaisella ja näyttää 8%.
En tunnista AP:n tekstistä itseäni vaikka olen juossut pitkää matkaa 20v. Juoksen noin 50km viikko, enkä joka päivä. Mulle toi juokseminen on rentouttavaa ja nautin siitä. Se on mun oma hetki jolla pätkäsen työpäivän. En juokse pitääkseni kuntoani yllä vaan koska todellakin nautin siitä. Hyväkuntoinen kroppa on tämän sivutuote. Kun työpäivän päätteeksi laittaa lenkkarit jalkaan, hyvät musat soimaan ja lähtee purtsille juoksemaan niin kyllä mulla mieli ja kroppa kiittää. En minäkään pysyisi motivoituneena jos juoksin vain terevyssyistä enkä pitäisi siitä. Lenkin jälkeen tuntuu että energiat päivän puurtamisesta ovat palautuneet. Olen virkistynyt. Teen istumatyötä ja ymmärrän että jos työt sisältää paljon jaloilla liikkumista niin sitten ei kenties liikuntaharrastus ole niin mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhainkodissa saatat pystyä liikkumaan itsenäisemmin pitempään. Mutta ei siitä paljon iloa ole jos dementia iskee.
Kappalejaon laitat ensi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en treenaa juuri siksi, ettei ole mitään syytä miksi treenaisin. Koska yleensä treenataan, että kelpaisi kumppanille tai joillekin muille ja minula ei ole mitään ulkonäköpaineita tehdä jotain muitten gtakia. Fillaroin ja joskus kävelen, ettei kunto ihan rapaudu. Joskus teen myös tasapainoharjoituksia. Kaikki teen oman jaksamiseni takia, että selviäisin elämästäni paremmin.
Itse harrastan liikuntaa vaan, koska siitä tulee itselle paljon parempi olo, terveys paranee ja jaksaa paremmin. Olo on kymmenen kertaa parempi kuin esim. alkoholia nauttimalla.
Miksi käyt joka päiväs salilla tai lenkkeilemässä? Lepopäiviä pitäisi olla välissä.
Treenaa vähän vahvemmin 3-4 päivänä viikossa ja se riittää. Sen lisäksi ihan peruskävelyä vaikka kauppaan ja takas niin ei tarvitse enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Oon kans melkein nelikymppinen aktiiviliikkuja, tein liikunnasta osan arkea kun 16-vuotiaana muutin omilleni. Monta kertaa oon ollut rikki. Viime vuonna kahden eri haaverin takia pakkolomaa, kylkiruston tulehdusta ja lantion virheasentoa parantelen edelleen, ei tunnu paranevan. Pitäis käydä eri fysiohoidoissa, ei ole varaa.
Noh, oon lihonut (mielestäni) ja mikään aiempi treenaaminen ei onnistu, voimatasot ehkä 1/4 normaalista, perus lenkkeilykin tuntuu raskaalta.
AP tavoin aloin miettimään että onkohan tässä ollut mitään järkeä, oisko joku muu harrastus antanut enemmän iloa. Turhauttaa pelkästään.
Esim kaikki tuntemani siivoojat ja raksamiehet kärsii töissä tulleista ongelmista pysyvästi. Eräs eläkeläinen entinen tanssija ja vaikka minkä alan urheilija on hiton kivulias, paikat kuluneet, rikkoutumisia, välilevyissä ties mitä, joka päivä sitä eikä asioille tehdä mitään. Vaikka lihasmassa pysyisikin kannattelemassa niin voi olla vaikka mitä ongelmaa. Mitenkähän vanhemman polven bodarit?
Sitä katselee niitä, jotka ei oikeasti erikseen harrasta liikuntaa samassa ikäryhmässä. He on paljon paremmassa kunnossa, ainakin kivuttomampia! Ja heidän ei tarvitse sopeutua siihen, kun joutuu luopumaan rakkaasta harrastuksesta jonka avulla on arkea pitänyt pystyssä, josta on saanut iloa ja onnistumisia, joka on antanut ylpeyttä ja ollut osa koko persoonaa.
Multa hajosi jossain vaiheessa crosstrainer ja ihan oikeasti itkin sitä useampaan otteeseen kun ei ollut varaa uuteen, en edes itse tajunnut miten se vehje on ollut osa joka päivää ja pitänyt mua kodiksessa.
Mä en tiedä yhtään mitä teen, jos en saa kuntoani enää takaisin kokonaisuudessaan. Ja jossain vaiheessa joudun taas luopumaan siitä, eikä se ole enää mun käsissä.
Ymmärsiköhän kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä en treenaa juuri siksi, ettei ole mitään syytä miksi treenaisin. Koska yleensä treenataan, että kelpaisi kumppanille tai joillekin muille ja minula ei ole mitään ulkonäköpaineita tehdä jotain muitten gtakia. Fillaroin ja joskus kävelen, ettei kunto ihan rapaudu. Joskus teen myös tasapainoharjoituksia. Kaikki teen oman jaksamiseni takia, että selviäisin elämästäni paremmin.
Kukaan ei treenaa kelvatakseen kenellekään 🙄
Etupäässä ihmiset tekee sitä terveyden ja jaksamisen takia, kuten säkin. Yleensä ihmiset saattaa vielä innostua siitä, joka on itsessään syy, on hauska kun kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan esimerkin. Mieheni on fyysisissä töissä. Joo, on habaa ja kauniit reidet jne. Mutta hän ainakin alkaa olla aika rikki 45 vuotiaana. En tiedä onko se kunto ja lihakset joku onni ja autuus? Epäilen että ei.
Joku samansuuntainen tienhaara tuli itsellekin tuon liikkumisen suhteen vastaan. Nuoruuden kilpaurheilusta oli jäänyt hyvä rutiini hommaan mutta jossain kohtaa vaan alkoi tuntua jotenkin tyhjältä ja tyhmältä että se elämä tosiaa on sitä töihin - salille/juoksemaan/uimaan/pyöräilemään - nukkumaan - töihin - .... pyörää satunnaisilla hupikisareissuila höystettynä.
Oon nyt sekoittanut pakkaa niin että yritän että se liikkuminen olisi vähän niinkuin sivujuonne eikä itse tarkoitus. Siis että vaikka mentiin vitsillä yhden duunikaverin kanssa tenniskurssille kun kävi ilmi ettei kumpikaan ole koskaan tennistä pelattu. Tai talvella kävin seinäkiipeilemässä yhden sitä harrastavan kanssa melko säännöllisesti. Asfalttilenkit siirtyneet poluille, ajatuksella että käympä vaikka jonkun vielä vieraan ulkoilualueen hölkyttelemässä. Kesällä kokeilen tuollaista "pikavaellusta" Lapissa, kevyillä varusteilla viikko ja 200km. Minulla on myös avovesiuintikurssi varattuna alkukesään. Enkä ihan hirveästi mieti tuloksia tai aseta tavotteita, kuten ennen.
Vähän enemmän elämä ja elämykset edellä. Toistaiseksi tuntuu että tästä on tullut vähän uuutta virtaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Mutta paljonko liikuntaa pitää olla, että pysyisi vanhana kunnossa? Liialla liikunnalla voi myös rikkoa itsensä ja vanhuus on sitten kivuliasta. Yksi osa naisten pidempään elinikää miehiin nähden voi tulla juuri kohtuullisesta liikunnasta. Naiset harvemmin ovat kummassakaan ääripäässä, joko pelkästään sohvalla tai ylettömästi liikkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Mutta paljonko liikuntaa pitää olla, että pysyisi vanhana kunnossa? Liialla liikunnalla voi myös rikkoa itsensä ja vanhuus on sitten kivuliasta. Yksi osa naisten pidempään elinikää miehiin nähden voi tulla juuri kohtuullisesta liikunnasta. Naiset harvemmin ovat kummassakaan ääripäässä, joko pelkästään sohvalla tai ylettömästi liikkumassa.
Määrää tärkeämpää on monipuolisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Mutta paljonko liikuntaa pitää olla, että pysyisi vanhana kunnossa? Liialla liikunnalla voi myös rikkoa itsensä ja vanhuus on sitten kivuliasta. Yksi osa naisten pidempään elinikää miehiin nähden voi tulla juuri kohtuullisesta liikunnasta. Naiset harvemmin ovat kummassakaan ääripäässä, joko pelkästään sohvalla tai ylettömästi liikkumassa.
Monella vähemmän liikkuneellakin on ongelmaa kropassa kun niveliä ja lihaksia ei ole rasitettu ja lihasmassa on heikko. Ikääntyessä lihasmassa alkaa vähenemään. Liika on toki aina liikaa, mutta rasituksen sieto on varmasti yksilöllistä. Osa on kuormittunut jo yksipuolisesta työssäkin.
Ap,
Aasiassa. Miksi olit siellä silloin ja miten pitkään, kenen kanssa? Syy.
Riittävän hyvä pitäisi olla lähtökohtana. Liikunnassa se ei usein tunnu olevan, vaan aina pitäisi tehdä enemmän, juosta pidempään ja kovempaa, nostaa isompia painoja. Oman pään sisältä se lähtee, pitää pystyä sanomaan, että tämä riittää, enempää minun ei tarvitse mahduttaa viikkoon vaan voin tehdä muutakin.