Lue keskustelun säännöt.
Hyvässä kunnossa mutta minne! Päivät töissä, illat treenatessa.
25.03.2026 |
Olen treenannut ikäni ja käynyt myös töissä ikäni. Ne yhdessä vievät päivästä lähes kaiken, muutamaa tuntia lukuunottamatta. Töihin, kotiin, kuntosalille tai lenkille, kotiin ja ilta-askareet. Siinäpä se arki pääsääntöisesti. Viikonloput ja lomat sitten erikseen, joskin töitä on alkanut olla myös viikonloppuisin jossain määrin. Tässä on nyt tätä harrastettu 30 vuotta ja työuraa jäljellä 18 vuotta vähintään. No mitä tästä sitten jää käteen. On eletty elämää ok kunnossa, ehkä eletään pidempään ehkä ei. Paljon on liikkumisen aiheuttamaa vaivaa myös, kulumia siis kropassa. Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan tämän hyvän kunnon. Okei, en ole ylipainoinen, mutta ei ole moni kaverinikaan, jotka taas eivät ole liikkuneet. Vaivoja heillä itseasiassa tuntuu olevan vähemmän, ehkä sisuskalut huonommassa kunnossa, tai sitten ei. Eikö se liikunta sitten ole mukavaa? No on ja ei. 30 vuotta kun liikkuu aktiivisesti niin ei se nyt enää mitään hohdokasta ole vaikka siitä tulee hyvä olo yleensä. Mutta että elää pitääkseen itsensä kunnossa, jotta jaksaa tehdä enemmän töitä ja silti, suomessa saa elää kädestä suuhun . Tai ainakaan luksuselämää ei voi viettää. Välillä tuntuu, elääkö tässä lomia varten vai pitäisikö arkikin tuntua muulta kuin suorittamiselta. Suorittamistahan se on. Aina on hoidettavia asioita ja sama pyörä pyörii. Suomessa palveuja ei pysty ulkoistamaan. Aasiassa yhden talven eläneenä söin lähes aina ulkona (en siis käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa) ja pyykit kävi aina pesulassa. Vapaa-aika ei mennyt suorittaessa vaan se tuntui jotenkin enemmän elämiseltä. Ulkonahan siellä aina oltiin, toisin kuin Suomessa. En minä nyt suomea tässä moiti. Mietin, mitä tässä on järkeä. Tai, elämässä ei kyllä järkeä ole jos sitä alkaa miettimään. Sitä suuremmalla syyllä sitä kysyy itseltä, MIKSI? Miksi kaikki pyörii ja tekee samaa päivästä toiseen. Lopputulema on kuitenkin sama kaikille!
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en treenaa juuri siksi, ettei ole mitään syytä miksi treenaisin. Koska yleensä treenataan, että kelpaisi kumppanille tai joillekin muille ja minula ei ole mitään ulkonäköpaineita tehdä jotain muitten gtakia. Fillaroin ja joskus kävelen, ettei kunto ihan rapaudu. Joskus teen myös tasapainoharjoituksia. Kaikki teen oman jaksamiseni takia, että selviäisin elämästäni paremmin.
Itse harrastan liikuntaa vaan, koska siitä tulee itselle paljon parempi olo, terveys paranee ja jaksaa paremmin. Olo on kymmenen kertaa parempi kuin esim. alkoholia nauttimalla.
Miten tuli mieleen rinnastaa liikunnan harrastaminen ja alkoholin käyttö? Vai meinaatko että joisit vaan koko ajan jos et harrastaisi liikuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Oon kans melkein nelikymppinen aktiiviliikkuja, tein liikunnasta osan arkea kun 16-vuotiaana muutin omilleni. Monta kertaa oon ollut rikki. Viime vuonna kahden eri haaverin takia pakkolomaa, kylkiruston tulehdusta ja lantion virheasentoa parantelen edelleen, ei tunnu paranevan. Pitäis käydä eri fysiohoidoissa, ei ole varaa.
Noh, oon lihonut (mielestäni) ja mikään aiempi treenaaminen ei onnistu, voimatasot ehkä 1/4 normaalista, perus lenkkeilykin tuntuu raskaalta.
AP tavoin aloin miettimään että onkohan tässä ollut mitään järkeä, oisko joku muu harrastus antanut enemmän iloa. Turhauttaa pelkästään.
Esim kaikki tuntemani siivoojat ja raksamiehet kärsii töissä tulleista ongelmista pysyvästi. Eräs eläkeläinen entinen tanssija ja vaikka minkä alan urheilija on hiton kivulias, paikat kuluneet, rikkoutumisia, välilevyissä ties mitä, joka päivä sitä eikä asioille tehdä mitään. Vaikka lihasmassa pysyisikin kannattelemassa niin voi olla vaikka mitä ongelmaa. Mitenkähän vanhemman polven bodarit?
Sitä katselee niitä, jotka ei oikeasti erikseen harrasta liikuntaa samassa ikäryhmässä. He on paljon paremmassa kunnossa, ainakin kivuttomampia! Ja heidän ei tarvitse sopeutua siihen, kun joutuu luopumaan rakkaasta harrastuksesta jonka avulla on arkea pitänyt pystyssä, josta on saanut iloa ja onnistumisia, joka on antanut ylpeyttä ja ollut osa koko persoonaa.
Multa hajosi jossain vaiheessa crosstrainer ja ihan oikeasti itkin sitä useampaan otteeseen kun ei ollut varaa uuteen, en edes itse tajunnut miten se vehje on ollut osa joka päivää ja pitänyt mua kodiksessa.
Mä en tiedä yhtään mitä teen, jos en saa kuntoani enää takaisin kokonaisuudessaan. Ja jossain vaiheessa joudun taas luopumaan siitä, eikä se ole enää mun käsissä.
Ymmärsiköhän kukaan?
Ymmärsin vaikka en ole koskaan urheillut. Katkaisin jalkani 4 kk sitten enkä tiedä pystynkö koskaan enää kävelemään kilometriä pitempään, jos nyt koskaan edes sitä. Tuota ennen olin kuitenkin liikkunut aktiivisesti puoli vuotta, lähinnä lihaskunnosta huolta pitäen kun en ole enää nuori, niin pahalta on tuntunut katsoa kun siihen asti saavutettu valui pöntöstä alas. Nyt ei ole enää mitään, vain puuskutusta kun vähänkään mitään tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Mutta paljonko liikuntaa pitää olla, että pysyisi vanhana kunnossa? Liialla liikunnalla voi myös rikkoa itsensä ja vanhuus on sitten kivuliasta. Yksi osa naisten pidempään elinikää miehiin nähden voi tulla juuri kohtuullisesta liikunnasta. Naiset harvemmin ovat kummassakaan ääripäässä, joko pelkästään sohvalla tai ylettömästi liikkumassa.
Määrää tärkeämpää on monipuolisuus.
Monipuolisuus myös siksi, että saattaa loukkaantua, jolloin jotkin lajit jäävät pois, mutta olisi kokonaisterveyden kannalta hyvä jatkaa liikkumista silti yhä jo(i)ssain muodo(i)ssa.
Harvinaisen erinomainen kirjoitus!!
Suomessa ei vain ole elämää ja kaikki tuntuu täysin merkityksettömältä. Ei mitään väliä makaatko kuolleena vuosia vai teetkö jotain. Sama lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en treenaa juuri siksi, ettei ole mitään syytä miksi treenaisin. Koska yleensä treenataan, että kelpaisi kumppanille tai joillekin muille ja minula ei ole mitään ulkonäköpaineita tehdä jotain muitten gtakia. Fillaroin ja joskus kävelen, ettei kunto ihan rapaudu. Joskus teen myös tasapainoharjoituksia. Kaikki teen oman jaksamiseni takia, että selviäisin elämästäni paremmin.
Itse harrastan liikuntaa vaan, koska siitä tulee itselle paljon parempi olo, terveys paranee ja jaksaa paremmin. Olo on kymmenen kertaa parempi kuin esim. alkoholia nauttimalla.
Miten tuli mieleen rinnastaa liikunnan harrastaminen ja alkoholin käyttö? Vai meinaatko että joisit vaan koko ajan jos et harrastaisi liikuntaa?
Sivusta:
Voisiko olla siksi, että sillä melko useat rentoutuvat, esim.nollaavat työviikon. Toiset tekevät saman liikkumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, et maininnut aloituksessasi, jäin miettimään onko elämässäsi merkityksellisiä ihmissuhteita? Työssäkäynnin ja liikkumisen vastapainoksi tarvitsisit ehkä myös enemmän vapaa-aikaa jolloin viettää aikaa ihmisten kanssa.
Etkö joudu ylikuntoon tuosta treenaustahdista? Yleensä pitää välillä ottaa rennommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin, kotiin, kuntosalille tai lenkille, kotiin ja ilta-askareet. Siinäpä se arki pääsääntöisesti.
Tätä kutsutaan oravanpyöräksi.
Liikunnan hyödythän on tutkimusten mukaan U:n muotoinen käyrä. Ei ylöpäin rajattomasti sojottava. Eli kyllä voi liikkua myös liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Kyllä se kunto kuluttaakin. Aloittaja jo kertoikin että nivelissä viiraa.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista AP:n tekstistä itseäni vaikka olen juossut pitkää matkaa 20v. Juoksen noin 50km viikko, enkä joka päivä. Mulle toi juokseminen on rentouttavaa ja nautin siitä. Se on mun oma hetki jolla pätkäsen työpäivän. En juokse pitääkseni kuntoani yllä vaan koska todellakin nautin siitä. Hyväkuntoinen kroppa on tämän sivutuote. Kun työpäivän päätteeksi laittaa lenkkarit jalkaan, hyvät musat soimaan ja lähtee purtsille juoksemaan niin kyllä mulla mieli ja kroppa kiittää. En minäkään pysyisi motivoituneena jos juoksin vain terevyssyistä enkä pitäisi siitä. Lenkin jälkeen tuntuu että energiat päivän puurtamisesta ovat palautuneet. Olen virkistynyt. Teen istumatyötä ja ymmärrän että jos työt sisältää paljon jaloilla liikkumista niin sitten ei kenties liikuntaharrastus ole niin mukava.
En minäkään pysyisi motivoituneena jos juoksin vain terevyssyistä enkä pitäisi siitä.
Eikös AP ole aika motivoituneena pysynyt - 30v harrastanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhainkodissa saatat pystyä liikkumaan itsenäisemmin pitempään. Mutta ei siitä paljon iloa ole jos dementia iskee.
Tai sitten nivelet on kuluneet ja kipeät. Ilmeisesti jo nyt, ja 18 vuotta pitäisi jaksaa eläkeikään. Entä sen jälkeen? Pitäisi vielä jaksaa 20-30 vuotta!
Rajansa kaikella. Ja puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kunto voi tuoda elämän loppupäähän paljon terveitä lisävuosia, kun kehon lihasmassa on kunnossa ja olet nytkin varmasti paremmassa kunnossa kuin suurin osa ikätovereista. Kyllä se ero on merkittävä niihin, jotka ei ole liikkuneet ollenkaan.
Oon kans melkein nelikymppinen aktiiviliikkuja, tein liikunnasta osan arkea kun 16-vuotiaana muutin omilleni. Monta kertaa oon ollut rikki. Viime vuonna kahden eri haaverin takia pakkolomaa, kylkiruston tulehdusta ja lantion virheasentoa parantelen edelleen, ei tunnu paranevan. Pitäis käydä eri fysiohoidoissa, ei ole varaa.
Noh, oon lihonut (mielestäni) ja mikään aiempi treenaaminen ei onnistu, voimatasot ehkä 1/4 normaalista, perus lenkkeilykin tuntuu raskaalta.
AP tavoin aloin miettimään että onkohan tässä ollut mitään järkeä, oisko joku muu harrastus antanut enemmän iloa. Turhauttaa pelkästään.
Esim kaikki tuntemani siivoojat ja raksamiehet kärsii töissä tulleista ongelmista pysyvästi. Eräs eläkeläinen entinen tanssija ja vaikka minkä alan urheilija on hiton kivulias, paikat kuluneet, rikkoutumisia, välilevyissä ties mitä, joka päivä sitä eikä asioille tehdä mitään. Vaikka lihasmassa pysyisikin kannattelemassa niin voi olla vaikka mitä ongelmaa. Mitenkähän vanhemman polven bodarit?
Sitä katselee niitä, jotka ei oikeasti erikseen harrasta liikuntaa samassa ikäryhmässä. He on paljon paremmassa kunnossa, ainakin kivuttomampia! Ja heidän ei tarvitse sopeutua siihen, kun joutuu luopumaan rakkaasta harrastuksesta jonka avulla on arkea pitänyt pystyssä, josta on saanut iloa ja onnistumisia, joka on antanut ylpeyttä ja ollut osa koko persoonaa.
Multa hajosi jossain vaiheessa crosstrainer ja ihan oikeasti itkin sitä useampaan otteeseen kun ei ollut varaa uuteen, en edes itse tajunnut miten se vehje on ollut osa joka päivää ja pitänyt mua kodiksessa.
Mä en tiedä yhtään mitä teen, jos en saa kuntoani enää takaisin kokonaisuudessaan. Ja jossain vaiheessa joudun taas luopumaan siitä, eikä se ole enää mun käsissä.
Ymmärsiköhän kukaan?
Tämä!
Mielestäni pitäisi löytää kevyt liikunta, joka pitää sopivasti kuntoa yllä + ylläpitää toimintakykyä (iäkkäänä).
Tämä eroaa himoliikunnasta, jossa rikkoutuu paikat jo nuorempana.
Näissä on eroa. Riittävä liikunta. Ei liikkumaton tai himoliikkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan esimerkin. Mieheni on fyysisissä töissä. Joo, on habaa ja kauniit reidet jne. Mutta hän ainakin alkaa olla aika rikki 45 vuotiaana. En tiedä onko se kunto ja lihakset joku onni ja autuus? Epäilen että ei.
Rajansa kaikella.
Liika on liikaa - liikunnassakin.
Riittävä määrä liikuntaa on riittävää.
Silloin pysyy kunto ja toimintakyky, mutta ei kulu/rikkoudu/kipeydy paikat.
Eikö juokse esimerkiksi ole sellainen laji missä saa itsensä ennen aikaisesti rikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en treenaa juuri siksi, ettei ole mitään syytä miksi treenaisin. Koska yleensä treenataan, että kelpaisi kumppanille tai joillekin muille ja minula ei ole mitään ulkonäköpaineita tehdä jotain muitten gtakia. Fillaroin ja joskus kävelen, ettei kunto ihan rapaudu. Joskus teen myös tasapainoharjoituksia. Kaikki teen oman jaksamiseni takia, että selviäisin elämästäni paremmin.
Kukaan ei treenaa kelvatakseen kenellekään 🙄
Etupäässä ihmiset tekee sitä terveyden ja jaksamisen takia, kuten säkin. Yleensä ihmiset saattaa vielä innostua siitä, joka on itsessään syy, on hauska kun kehittyy.
Satavarmasti treenaavat, jotkut ainakin.
Todellakin voi olla taustalla ulkonäöllisiä syitä. Mutta onko se lopulta tarpeeksi hyvä motivaationlähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittävän hyvä pitäisi olla lähtökohtana. Liikunnassa se ei usein tunnu olevan, vaan aina pitäisi tehdä enemmän, juosta pidempään ja kovempaa, nostaa isompia painoja. Oman pään sisältä se lähtee, pitää pystyä sanomaan, että tämä riittää, enempää minun ei tarvitse mahduttaa viikkoon vaan voin tehdä muutakin.
Itse asiassa ei edes oman pään sisältä, vaan sen ulkopuolelta. Kuntoutuksessa painotettiin että jatkuvasti pitää lisätä painoa tai toistoa tai aikaa, eli ei riitä että tekee kyykkyjä VAIKKAPA 2x3x20 per päivä vaan pitää tehdä enemmän, ja sitten taas enemmän. Nyt fyssarilla käydessäni hän sanoi että pitää pitentää jatkuvasti kävelymatkaa. Kysymykseeni että mitä sitten kun ei enää nuku eikä syö, kävelee vain, hän ei osannut vastata. Tekoälyn kanssa jutustelin jumppamääristä ja sekin oli sitä mieltä että aluksi käy tietty tekemäni jumppasysteemi, mutta sitä pitää jatkuvasti kasvattaa koska lihas tottuu. Ympärillä näkyy hyvin vähän itseään liikuttavia paljon terveempiä ihmisiä kuin minä, joka teen tuplasti saman kuin he.
Minulle on jäänyt epäselväksi, mitä haittaa siitä on, jos lihas tottuu. Ja lihashan tottuu tosi nopeasti. Uusi jumppaohjelma voi kipeyttää lihakset ensimmäisellä viikolla, mutta ei enää toisella. Vaikka lihas ei enää kasvaisi, mutta eihän se myöskään rapistu, jos sitä kuormitetaan sanalla tavalla. Jos haluaa edelleen kasvattaa lihasta, niin pelkkä toistojen lisääminen on aika nopeasti loppuun käytetty tie, sen sijaan pitää tehdä jotain muuta.
Itse asiassa ei edes oman pään sisältä, vaan sen ulkopuolelta. Kuntoutuksessa painotettiin että jatkuvasti pitää lisätä painoa tai toistoa tai aikaa, eli ei riitä että tekee kyykkyjä VAIKKAPA 2x3x20 per päivä vaan pitää tehdä enemmän, ja sitten taas enemmän. Nyt fyssarilla käydessäni hän sanoi että pitää pitentää jatkuvasti kävelymatkaa. Kysymykseeni että mitä sitten kun ei enää nuku eikä syö, kävelee vain, hän ei osannut vastata. Tekoälyn kanssa jutustelin jumppamääristä ja sekin oli sitä mieltä että aluksi käy tietty tekemäni jumppasysteemi, mutta sitä pitää jatkuvasti kasvattaa koska lihas tottuu. Ympärillä näkyy hyvin vähän itseään liikuttavia paljon terveempiä ihmisiä kuin minä, joka teen tuplasti saman kuin he.