Miehet, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa naisseuraa

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Ja vähemmän yllättäen sinä antaisit minulle automaattisen hylkäyksen vain siksi että oletat että puhuisin vain autoista ja voimansiirrosta. Piiri pieni pyörii

Ei, en ole se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

"Varmasti. Kuitenkin parisuhde syntyy vain jos syntyy se henkinen yhteys. Siinä pitää pystyä antamaan jotain oikeaa itsestään ja ajatuksistaan eikä riitä että osaa keskustella 1930-luvun englantilaisista höyryvetureista."

 

Tästä haluaisin nostaa sen ajatuksen että yksi pariutumisen este on se että ei osaa oikein vain heittäytyä vaan on koko ajan jotenkin suojaukset yllä. Silloin juuri tapahtuu se että puhutaan jostain itselle helposta aiheesta vaikka se ei olisi ollenkaan se jolla se vaikutus toiseen tehdään. Suhteen syntymiseksi pitäisi kuitenkin pystyä avautumaan ja olla vähän haavoittuvakin. Näyttää että tällainen minä olen ja näin minä tunnen. 

Halusitte sitä myöntää tai ette, on joka ikisellä naisella nykyään metrin paksuinen panssari edessä estämässä sen tutustumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naisten vaatimuslista ei oikein natsaa sen tutkitunkin tosiasian kanssa, että linnakundit ovat hyvin suosittuja naisten keskuudessa."

 

Saisiko jonkun viittauksen tähän tutkimukseen ja nimenomaan siihen "ovat hyvin suosittuja" osuuteen?

Tyyppi perustaa harhansa sille tosiasialle, että kuuluista m-miehet, kuten vaikka Steen Christensen, saavat vankilaan todella paljon rakkauspostia naisilta. Hänen rajallinen älynsä ei riitä sen ymmärtämiseen, että vaikka se rikollinen saisi tuhat kirjettä päivässä, se ei tarkoita, että kaikki naiset, suurin osa tai edes kovin monet ihannoisivat rikollisia. On olemassa pieni harhaisten naisten joukko, joka kirjoittaa rakkauskirjeitä niille. Jatkuvalla syötöllä. 

Se että tämä on saanut 12 tykkäystä eikä ainuttakaan alapeukkua valitettavasti kertoo kuinka vähän te elämästä tiedätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kenelle sitä kotia siivotaan jos asutaan yksin?"

 

Kodin pitäminen siistinä on ihan normaalia elämänhallintaa samalla tavalla kuin että on vaikka puhtaat vaatteet päällä ja että käy pesulla.

Mutta eihän sinkkuna olevat naisetkaan tee sitä?

Mutta tuosta ei saa puhua...

Vierailija kirjoitti:

"Eli sellainen mies joka puhuu ainoastaan itsestään?"

 

Hyvähän se on aluksi kuulla millainen hän on. Joten kyllä kiitos. 

Siitäkin muuten voi päätellä tosi paljon että miten se mies puhuu itsestään. Kuten siitäkin että osaako hän myös puhumisen lisäksi kuunnelle.

Useimmilla naisilla tuo kuuntelu tuntuu olevan mahdoton pähkinä

Vierailija kirjoitti:

"ja olen myös kokeillut miehen kanssa asumista ja huomannut sen olevan oikeasti aika perseestä. Useamman eri miehen kanssa. Olen oikeasti aika ymmälläni että miten on olemassa vielä miehiä jotka jankuttavat tätä parisuhdemeemiä ihan kuin se olisi joku olemassaoleva asia vielä nykypäivänä. "

 

Oletko ajatellut asiaa siltä kannalta että se yhdessäolon vaikeus voisi johtua ainakin osittain sinustakin?

Mikään ei ikinä ole naisen vika

40 tonnia velkaa, ei kelpaa, vaikka kilttikin. Alkoa kyllä menee.

Vierailija kirjoitti:

No itsellä kumppania etsivänä naisena kokemus, että moni mies ilmoittaa "olisi se kiva löytää hellu", mutta aloitekyky ja ylipäänsä kyky pitää yllä keskustelua on täysi nolla. Tulee olo, että odottavat kaiken vain putoavan syliin. Semmoinen olo, etteivät edes itseään tunne tai ei ole valmiuksia tutustua toiseenkaan.

Kun miehestä ei irtoa mitään paria lausetta (tai Tinderin puolella paria sanaa) enempää vaikka itse yrittäisi herätellä keskustelua, kysyä kysymyksiä (ei edes heti syvään päähän isoja kysymyksiä) niin kyllä siinä oma orastava mielenkiinto sammuu pian tehokkaasti.

Itse olen liikkeellä avoimin mielin, mutta tavoitteellisesti. Aloitekyvyn ja kyvyn pitää keskustelua yllä lisäksi miehessä pitää olla semmoista pilkettä ja itsevarmuutta.

Moni mies myös tokaissut, että on kiinni lähimenneessä tmv. pienen tutustelun jälkeen. Siihen ei ole voinut muuta kuin mainita, että itse en ole menneessä kiinni. Nautin nykyhetkestä ja olen onnellinen näinkin. Kaipaan ja olen valmis selvittää, löytyisikö tähän lisähyvää. Ja että tulevaisuuteen suhtaudun positiivisesti. Minulla on haaveita ja tavoitteita, jotka eivät ole sidoksissa siihen, onko minulla kumppania vai ei. 

Ja minulla on täysin sama kokemus käytännössä jokaisesta vastaan tulleesta sinkkunaisesta. Aloitekyvyttömiä. Eivät kykene pitämään keskustelua yllä. Lista on lähes identtinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ja olen myös kokeillut miehen kanssa asumista ja huomannut sen olevan oikeasti aika perseestä. Useamman eri miehen kanssa. Olen oikeasti aika ymmälläni että miten on olemassa vielä miehiä jotka jankuttavat tätä parisuhdemeemiä ihan kuin se olisi joku olemassaoleva asia vielä nykypäivänä. "

 

Oletko ajatellut asiaa siltä kannalta että se yhdessäolon vaikeus voisi johtua ainakin osittain sinustakin?

Mitä väliä sillä on, kun olen kuitenkin onnellinen yksin asuessani ja miesten kanssa tekee mieli repiä jonkun pää irti alle puolen vuoden asumisella? Itsekseni asuessa tällaisia tunteita ei ole koskaan. 

Tavallisen, terveen ihmisen ei tee mieli repiä kenenkään päätä irti

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän on sellainen jota kiinnostaa Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla."

 

Se silti riittää aika harvalle koska se parisuhteen arki ja ylläpito vaatii sitä että toisesta tietää muutakin kuin hänen nörteimmät kiinnostuksensa.

Aika hauskaa lukea tällaisia kommentteja, kun ei kyetä kertomaan itsestään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Varmasti. Kuitenkin parisuhde syntyy vain jos syntyy se henkinen yhteys. Siinä pitää pystyä antamaan jotain oikeaa itsestään ja ajatuksistaan eikä riitä että osaa keskustella 1930-luvun englantilaisista höyryvetureista."

 

Tästä haluaisin nostaa sen ajatuksen että yksi pariutumisen este on se että ei osaa oikein vain heittäytyä vaan on koko ajan jotenkin suojaukset yllä. Silloin juuri tapahtuu se että puhutaan jostain itselle helposta aiheesta vaikka se ei olisi ollenkaan se jolla se vaikutus toiseen tehdään. Suhteen syntymiseksi pitäisi kuitenkin pystyä avautumaan ja olla vähän haavoittuvakin. Näyttää että tällainen minä olen ja näin minä tunnen. 

Halusitte sitä myöntää tai ette, on joka ikisellä naisella nykyään metrin paksuinen panssari edessä estämässä sen tutustumisen.

Ei vaan meillä on röntgenkatse millä näkee sivuhistorianne eikä ole tarvetta "tutustua" muuta kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelimiehet vie ja betat vikisee. Niin se on aina mennyt.

Lohdutuksena kaikille naisseuraa vaille jääneille miehille voi sanoa että ihan viimeistään nelikymppisenä tajuaa ettei se naisten seura (kaikkine jännine lieveilmiöineen) koskaan mitään erityisen ihanaa ollutkaan. Hormonit vaan saa todellisuuden nuorena vääristymään. 

Tämän kun saisi jokaisen miehen ymmärtämään. Sitä naista ei ole mitään syytä etsiä vaan sen vuoksi että sinulla olisi nainen. Kaikenlaisia ongelmia seuraa siitä vaan roppakaupalla.

Kannattaisi mielummin toivoa että ketään ei tule vastaan, että joutuu muuttamaan elämänsä monimutkaiseksi säädöksi, joka parisuhteesta seuraa. Joskus sitä vaan niin rakastuu, että tämä uhraus on tehtävä, mutta ei sitä etsimällä etsiä kannata.

Naiset tämän ovat jo tajunneet, mutta miehet elävät jossain erikoisessa käsityksessä jossa je luulevat että nainen olisi joku avain onneen.

Valitettavasti yhteiskunta tuon aiheuttaa. Jo lapsesta asti eriydytään poikien ja tyttöjen leiriin. Nykyään siihen jopa kannustetaan. Ei ikinä opita tuntemaan toista puolta kunnolla. Sit se jääkin tällaiseksi aivottomaksi jankkaamiseksi. Ei enää kyetä näkemään mitään väärää omassa toiminnassa, vaan kaikki on aina sen toisen syytä.

Vierailija kirjoitti:

"Joo niin olet niitä naisia jotka eivät ota selvää vaan hyppäävät pää edellä suhteeseen ja sitten ihmettelevät kun kaikki onkin ihan paskaa."

 

Et tunne minua joten älä keksi minusta juttuja.

Sitäpaitsi olen ollut saman miehen kanssa jo yli 15 vuotta ja suhde on edelleen tosi hyvä. Se alkoi hyvistä keskusteluista ja siinä huomasin että mies on tosi fiksu, mukava ja empaattinen. Ihan ilman testailuja tuo tuli ilmi.

Eikä ole tarvinnut pettyä myöhemminkään.

Ja silti noita pää edellä lyhyeen päätyyn hyppääviä naisia on aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

40 tonnia velkaa, ei kelpaa, vaikka kilttikin. Alkoa kyllä menee.

On se kumma. Varmaan pitäisi olla joku muskelimies. Pitkäkin ja komea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Oma napa se ihmisiä nykyään vain kiinnostaa.

Ei mikään muu.

Kestävä parisuhde vaatisi sen toisen huomioimista. Sitä ei haluta joutua tekemään. Koska se tarkoittaisi "työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kenelle sitä kotia siivotaan jos asutaan yksin?"

Öö, itselle? Koska itse viihtyy paremmin siistissä ympäristössä ja tutkitusti kodin siisteys korreloi myös ajatteluun, varmaan ihan kaikkeen muuhunkin? Mutta joo kertoo kyllä miksi et saa kumppania jos olet haiseva porsas ja vain esittäisit kumppania varten olevasi siisti.

Eli naiset haluaa hyvin nopeastikin miehen asuntoon?

Mistä ihmeestä tuollaista keksit? Asunto siivotaan itseä varten eli sitä joka siinä asuu, ei naisvierasta. 

Mistä ihmeestä keksit että miesten asunnot on likaisia?

Automaattinen totuus naisten mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vika on niissä miehissä itsessään. 

Niinpä ulina siitä että NAISTEN pitäisi tehdä jotain, on täysin invalidi.  

Naiset ulisevat ja vaativat miehiä tekemään jotain jatkuvasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos totta puhutaan, jotkut pitävät minua hyvänä tyyppinä. Itse en pidä, pidän itseäni autofobisena itseäni kohtaan. En jaksa olla kovinkaan kiinnostunut itsestäni.

 

On harrastuksia, on vakituinen työ, opiskelen monimuotona, käyn kirkossa (olematta hihhuli) ja koetan rakentaa elämää eteenpäin. Seurusteltuakin tuli 3,5 vuotta aikoinaan. Nyt ollut sinkku muutaman vuoden, ja ajattelin antaa periksi naisten suhteen viimeistään täyttäessäni 35 vuotta. Tänä syksynä täytän 34.

 

Sanomatta on selvää, että vapaa-aikaa on niukalti tekemisien vuoksi, että naisia edes tapaisi muualla kuin tinnerissä. Se on ihan oma syy. Olen monesta syystä passivoitunut ja henkisesti tosi väsynyt, myös tämän propleeman johdosta. Ehkä oma vetelä aurani paistaa kauaksi asti, jolloin minua on vaikea lähestyä tai minusta on vaikea kiinnostua. Ynnä vielä se, että olen sosialisesti kohtuu kyvytön, varmaan ollut aina. 

 

Voisin mahdollisesti tehdä asialle jotain, mutta en näe syytä. Onneksi olen elämäni keski-iässä ja matkaa ei ole paljoa enää jäljellä eikä juuri tarkoitustakaan.

Vaikka kuolisit aika nuorena, sinulla on yhtä paljon elämää edessä kuin takana. Eli matkaa on jäljellä tosi paljon. 

 

Kuulostat masentuneelta, mene tarkistuttamaan testosteronitasosi. Se on yksi piilevä miesten masennuksen aiheuttaja, jota ei ole ymmärretty ottaa vakasti ennen kuin aivan viime aikoina. Oikeasti, tämä on tärkeä asia. 

 

Testotasoihin voi vaikuttaa myös ravitsemuksella ja oikeanlaisella treenillä, mutta jos olet uupunut ja lamaantunut, et jaksane sitä nyt. 

On noita aikanaan katottu. Ei ollu ruumillinen syy. 

"On noita aikanaan katottu. Ei ollu ruumillinen syy."

No ootko sitten ajatellut hakea apua tuohon psyykkiseen puoleen? Ehkäpä se loppuelämäsi voisi ainakin olla vähän kivempaa, kesti sitten minkä kesti.

Ensisijaisesti suosittelen tällaista itsestä huolehtimista ihan itsesi vuoksi, enkä niinkään seuran löytymisen takia. Missään nimessä ei kuitenkaan kannata odottaa toisesta ihmisestä jotain pelastajaa. Harva nainen eikä varmaan mieskään halua sellaista taakkaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Varmasti. Kuitenkin parisuhde syntyy vain jos syntyy se henkinen yhteys. Siinä pitää pystyä antamaan jotain oikeaa itsestään ja ajatuksistaan eikä riitä että osaa keskustella 1930-luvun englantilaisista höyryvetureista."

 

Tästä haluaisin nostaa sen ajatuksen että yksi pariutumisen este on se että ei osaa oikein vain heittäytyä vaan on koko ajan jotenkin suojaukset yllä. Silloin juuri tapahtuu se että puhutaan jostain itselle helposta aiheesta vaikka se ei olisi ollenkaan se jolla se vaikutus toiseen tehdään. Suhteen syntymiseksi pitäisi kuitenkin pystyä avautumaan ja olla vähän haavoittuvakin. Näyttää että tällainen minä olen ja näin minä tunnen. 

Halusitte sitä myöntää tai ette, on joka ikisellä naisella nykyään metrin paksuinen panssari edessä estämässä sen tutustumisen.

Niin sinulle. Normielämässä naiset kyllä tutustuvat, seurustelevat ja pariutuvat miesten kanssa.

Miksi ei sinun?

Monenlaisia syitä on ja niitä on niin paljon, että melko turhaa edes yrittää. Tiedän että en ole komea, pitkä tai tarpeeksi maskuliininen. Nuo ovat asioita joihin en voi paljoa vaikuttaa ja olen ne heikkouksiksi tunnistanut. 

Sitten on vielä muutama asia, jotka muodostuvat esteeksi niiden naisten kohdalla, jotka eivät noista edellä mainituista kohdallani välitä. On työttömyyttä, seurustelukokemuksen puutetta, poikuuden tallella oloa, pientä penistä ja statuksen puutetta. 

Esteitä on siis niin paljon, että vaikka yrittäisi parhaansa niin mahdollisuudet löytää kumppani eivät nousisi juuri lainkaan. Joistain esteistä voi ihminen päästä yli, mutta jos vastassa on seinä niin en syytä ketään siitä, että se seinä muodostuu esteeksi.