Miehet, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa naisseuraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelimiehet vie ja betat vikisee. Niin se on aina mennyt.

Lohdutuksena kaikille naisseuraa vaille jääneille miehille voi sanoa että ihan viimeistään nelikymppisenä tajuaa ettei se naisten seura (kaikkine jännine lieveilmiöineen) koskaan mitään erityisen ihanaa ollutkaan. Hormonit vaan saa todellisuuden nuorena vääristymään. 

Tämän kun saisi jokaisen miehen ymmärtämään. Sitä naista ei ole mitään syytä etsiä vaan sen vuoksi että sinulla olisi nainen. Kaikenlaisia ongelmia seuraa siitä vaan roppakaupalla.

Kannattaisi mielummin toivoa että ketään ei tule vastaan, että joutuu muuttamaan elämänsä monimutkaiseksi säädöksi, joka parisuhteesta seuraa. Joskus sitä vaan niin rakastuu, että tämä uhraus on tehtävä, mutta ei sitä etsimällä etsiä kannata.

Naiset tämän ovat jo tajunneet, mutta miehet elävät jossain erikoisessa käsityksessä jossa je luulevat että nainen olisi joku avain onneen.

Joo rakkaus on jännä juttu. Sitä on mahdotonta selittää sellaiselle joka ei sellaista tunnetta kykene tuntemaan.

Kyllä minä rakastunut olen elämässäni ollut ja ihan naimisissakin asti. Nyt päälle 40v en todellakaan etsi parisuhdetta, tai ajattele että se olisi joku ratkaisu yhtään mihinkään vaikka sitten yksinäisyyteen. 

En sulje parisuhteen mahdollisuutta tokikaan pois, mutta helpompaa se olisi jos tässä saisi lopunaikaa ihan vaan sinkkuna viettää, ja seula on kyllä todella tiukka ketä tähän haluan mukavaa arkeani vaarantamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on harrastusten (netin nörttipiirit) kautta paljon tuollaisia tuttuja, jotka ovat omien sanojensa mukaan "ihan tavallisia suomalaisia miehiä, joita ei vain onnista". Heidän elämiään tarkastellessa tavallisuus näemmä tarkoittaa sitä, että kuuluu kantaväestöön, ei ole juoppo, nisti tai rikollinen, ja käy suihkussa + harjaa hampaansa edes toisinaan.

Tuon tavallisuuden päälle heillä vain on jos jonkinlaista "häikkää"; pitkäaikaistyöttömyyttä, kouluttamattomuutta, jokunen asuu vieläkin vanhemmillaan, ei mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia tai välttämättä edes kavereita joita voisi tavata livenäkin, koti kuin pommin jäljiltä ja omat elämäntavat retuperällä, muita addiktioita vaikkeivät päihteitä käyttäisikään (pelit, aikuisviihde, osalla nykyään tekoäly...), osaavat juuri ja juuri keskustella siitä ykkösmielenkiinnonkohteestaan mutteivät juuri muusta. Jne jne.

Jos katsotaan tilastoja niin huomataan että on paljon työttömiä eli se on ihan tavallista. Kun on työtön ei ole mitään harrastuksiakaan. Missä niitä kavereita sitten saa? no töissä ja harrastuksissa.
Kenelle sitä kotia siivotaan jos asutaan yksin? Huoltomiehelle?

Surullista että kuvailet juuri sitä että tavallinen normaali suomalainen mies on yksinkertaisesti syrjäytynyt.

Työttömyysprosentti taitaa olla legendaarisen korkea 10 %. 10 % ei ole ihan tavallista. 

Jos sinulle ihan oikeasti täytyy selittää miksi siivotaan, et ole tavallista ihmistä nähnytkään. Armeijakin jäänyt käymättä, koska siellähän miehet oppivat siivoamaan, eli et ole edes tuota tavallisen miehen saavutusta saanut. 

Siivoaminen on tärkeää ensinnäkin hygienian ja terveyden takia, erityiseti tietysti keittiössä ja wc:ssä. Ettei tule kaikenlaisia syöpäläisiä (nykyiset rakennusmateriaalit onneksi auttavat, mutta ennen vanhaan torakoita ja lutikoita vastaan ei auttanut juuri muu kuin ankara siivous). Pintojen kunnossa pysyminen edellyttää siivousta, siivoamalla siis yksiselitteisesti säästetään rahaa kun ei tarvitse niin usein korjata tai jopa vaihtaa pintoja. 

Ja lopuksi, ja ehkä ennen kaikkea: siivotaan oman viihtyvyyden tähden. Ihminen voi ihan tutkitusti henkisesti paremmin siistimmässä kodissa. Ja esim. ikkunain pesu, mitä henkilökohtaisesti vihaan, on tärkeää siksi että likainen ikkuna blokkaa pahimmillaan 80 % luonnonvalosta. Ja luonnonvalo paitsi tahdistaa sirkadiaanista rytmiämme, myös desinfioi (ennen vanhaan tätä hyödynnettiin keuhkotautisten sijoittelussa, niille annettiin mahdollisimman valoisa huone tai makuutettiin parvekkeella), ja edelleen tutkitusti kohentaa mielialaa. Kyllä. Myös moninkertaisten lasien läpi. Toki ulkona nautittuna se on parasta. 

Niin joo, ja huonekasvit puhdistaa ilmaa (osa niistä, toisaalta kasvualustoista tulee aina mikrobeja)  ja tutkitusti on hyväksi mielenterveydelle nekin. 

Vierailija kirjoitti:

"Hintelyys on muuten ihan valinta. "

 

Ei ole. Joidenkin ihmisten ruumiinrakenne nyt vain on paljon hoikempi kuin toisten. He voivat toki hankkia siihen päälle lihasta mutta ei heistä mitään "kaappeja" tule millään. Lisäksi on ruumiinosia jotka eivät vain kasva millään. Esim. jos on "herkät" pianistin sormet ja kämmenet niin niistä ei saa työmiehen lapiokouria sitten millään.

Hintelyydellä ymmärretään kyllä nimenomaan täydellistä lihasten puuttumista. Pieni luusto on sitten eri asia. Ja kaapin ja hintelän välillä on aika paljon tilaa olla esim. terveen jäntevä. 

Mitä käsiin tulee, ne itse asiassa kyllä kasvaa kun niitä käyttää. Itse aloin harrastaa kiipeilyä pari vuotta sitten ja näin naisenkin käsistä kyllä näkee sen muutoksen. Tietenkään niistä ei tule välttämättä "lapioita", mutta on harhaluulo kuvitella että käsi ranteesta alaspäin ei muutu miksikään. 

Vanhoilla maajusseilla on aina ja poikkeuksetta jämerät kourat, ihanko vakavissasi luulet että niillä on vain sellaiset geenit? Vai olisiko mitenkään mahdollista, että työ on vaikuttanut?

Mitä pianisteihin tulee, niillä on poikkeuksetta aika isot kädet. Ei katsos yllä muuten oktaavin yli, ja jos ei yllä, on turha haaveilla pianistin urasta. Isot kädet ja pitkät sormet. Herkät toki voivat olla silti, mutta ei koskaan kovin sirot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti ihmettelen että minkalaisia nämä miehet ovat jotka eivät sekuläärillä kentällä saa mistään seuraa, vaikka väittävät olevansa edes etäisesti normaaleja. 

Itse olen uskovainen mies, siis aivan hihhuliuskovainen helluntalainen ja keskiarvona n. 4 naista joka kuukausi tekee aloitteen suuntaani ja pyytää treffeille tms. joista kieltäydyn kohteliaasti. Etsin tietysti toista samanlaista uskovaista ikäistäni naista, joten tarjonta luonnollisesti on promillen luokkaa verrattuna sekulääriin pariutumiseen. Lisäksi uskovaisissa piireissä aika vahvasti on vallalla ajatusmalli jossa mies tekee aloitteen, toisin kuin ei uskovaisissa piireissä, joissa ainakin tänä päivänä naiset tuntuvat olevan todella suoran aloitteellisia.

Epäilen todella vahvasti että jotain on todella merkittävästi pielessä, jos kukaan ei koskaan kiinnostu miehestä ja hän ylipäätänsä käy kotinsa ulkopuolella, että tämä edes on mahdollista

Sinussa kuule viehättää naisia juuri se, että OLET hihhuliuskovainen, etkä ensinkään sekulääriä naista vailla. 

 

Minä olen ollut melkein koko aikuisikäni ateisti, ja yksi kaikkein rakkaimmista fantasioistani on sellainen, jossa katolinen munkki tai pappi ihastuu minuun niin että rikkoo valansa. Olin siis äänekäs umpiänkyräateisti, ja silti tuo fantasia pyöri päässäni. Uskonnon takia pidättyväisissä miehissä vaan on jotain outoa vetoa. Siis se, että mies on nimenomaan tietoisesti päättänyt, että EI tahdo sinua. Mitä muuta voisi terve nainen tehdä kuin todistaa miehelle, että kyllä tahtoo?  

 

Uteliaisuudesta kysyn, että haluatko nimenomaan helluntalaisen naisen vai kävisikö esim. ortodoksi tai kveekari?

 

Sinänsähän naiset ovat näihin päiviin saakka olleet uskonnollisempia kuin miehet, joten ei sinulla luulisi olevan vaikeutta uskovankaan naisen löytämisessä. 

 

P.S. En ole enää ateisti. 

Naisen ei tarvi olla helluntalainen. Sillä ei ole mitään väliä missä seurakunnassa hän käy

Saanko kaikella rakkaudella ehdottaa, että alat tutkia katolista katekismusta? 

Saat ehdottaa, kiitos. Laitetaan lukulistalle. Olen kerran käynyt katolisessa messussa. Paljon sitä polvilleen heittäytymistä sisälsi se kerta ainakin. Täytyy seuraavalla kerralla, ehkä laittaa vähän paremmat vaatteet sinne, jos tulee uudestaan käytyä. Muistan että oli silloin todella jäykät farkut jotka eivät oikeen tuohon jumppaamiseen soveltuneet. Muuten oikein kiva tilaisuus oli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista porukkaa täällä, joko nuorta tai sivistymätöntä. 

On totta että osaa naisista kiinnostaa rikolliset, yleensä he ovat selvästi persoonallisuushäiriöisiä joiden logiikka kulkee jotenkin niin että iso vaarallinen mies pystyy tuomaan heille turvaa. Sekoittavat turvallisuuden ja sen että on toisia ilkeämpi ja isompi. Useimmiten näillä naisilla ei ole mitään eväitä tavalliseen ja hyvään parisuhteeseen koska ovat rikkinäisestä menneisyydestä eivätkä kestä tavallista turvallista ihmistä. Yleensä tulevat kaltoinkohdelluksi näissä vakilamiessuhteissa. 

 

Ne miehet jotka etsivät elämänkumppania, jonka kanssa voi elää tavallisesti rauhallista parisuhdetta Eivät etsi näitä naisia, heiltä ei tuota saa. 

Toisin sanoen noin 5% naisista kiinnostuu aikuisinakin "jännämiehistä". Loput 95% ovat teidän "tavalliset miesten" kanssa sopivia. Näin ollen "teidän naisia" eivät jännämiehet vie. Jostain muusta on kyse teidän kohtaamattomuudessa. 

Miksi sitten 80% tavallisista miehistä on yksin jos 95% naisista etsii  sellaista?

Kerrotko minkä tutkimuksen perusteella 80 % tavallisista miehistä on yksin? Perhebarometrin mukaan 70-80 % 30-79-vuotiaista suomalaisista miehistä on parisuhteessa. 

Se, että osa halukkaista miehistä jää aina parisuhteen ulkopuolelle johtuu siitä, että poikalapsia syntyy aina hieman enemmän kuin tyttöjä. Suomessa syntyy noin 105 poikaa 100 tyttöä kohti, mistä voit kätevästi laskea kuinka monen miehen on pakko jäädä ilman ihan vain siksi että luonto on epi. Ei naiset. 

Tämän on tietysti luonnon tapa varmistaa miesten keskinäinen kilpailu, että lapsille saataisiin mahdollisimman hyvät geenit. 

Tähän kun lisätään se, että miehissä on naisia enemmän sekä huippulahjakkuuksia, että totaaliluusereita, ja jälkimmäisten kanssa kukaan ei tahdo pariutua (naiset ovat sitten mieluummin yksin, tähänkin on selvät biologiset syyt, ei kannata ottaa raskauden riskiä jos pentu saa huonot geenit ja äiti vähänlaisesti tukea), on naisettomien miesten tilanne selitetty ihan vaan biologialla. 

Edelleen, suurin osa miehistä saa parisuhteen ja tavallisista miehistä varmasti jokainen. 

Se, että luulee olevansa tavallinen kun tosiasiassa on siellä Gaussin käyrän väärällä puolella, on ikävää. Tavallinen tarkoittaa sitä, että on siinä normaalijakauman keskivaiheille, eli elää kuten väestö keskimäärin. 

Ja ei, työtön ihminen ei ole tavallinen, eikä harrastukseton ihminen, eikä ihminen joka ei ymmärrä kotiaan siivota. 

P.S. Olen itsekin työtön eikä se minua harrastamasta estä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on kaikilla sisäisillä mittareilla mua parempi, mutta ei saa naisseuraa. Älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen ja kunnianhimoinen. Syyn on pakko olla ulkoisissa asioissa. Kaverilla on joku sellanen juttu, että hän on pienikokoinen, hintelä ja lapsenääninen.

Minä tunnen lyhyen ja pienen miehen, joilla on kyllä käynyt ihan satumainenkin flaksi. Toki kaikki tuntemani ovat naamakomeita ja pienuudestaan huolimatta heillä on hyvät mittasuhteet, ovat siis ihan kuin jotain unelmamiehiä, mutta kutistettuina johonkin 165 cm pituuteen. Kaikilla niillä on myös miellyttävä ääni. 

 

Kaikkihan me etsimme myös fyysistä viehättävyyttä kumppanissa, ja ehkä se on liikaa, jos mies on lyhyt, JA hintelä, JA lapsenääninen? Yksi noista vielä menisi. 

 

Hintelyys on muuten ihan valinta. Telinevoimistelijat esim ovat yleensä aika lyhyitä, samoin arboristit, eikä niitä voi hintelinä pitää. 

Geenit määräävät sen miten kroppa vastaa treeniin, kun ravintopuoli on kunnossa. Lihaksikkaiden ja vahvojen telinevoimistelijoiden näkeminen on eräänlainen survivor bias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on kaikilla sisäisillä mittareilla mua parempi, mutta ei saa naisseuraa. Älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen ja kunnianhimoinen. Syyn on pakko olla ulkoisissa asioissa. Kaverilla on joku sellanen juttu, että hän on pienikokoinen, hintelä ja lapsenääninen.

Puheääni on kyllä tärkeä.  Joskus kuulee puheääniä, joista heti tulee mieleen vaan, että "ei".

Ääntäänkin voi  kehittää onneksi, ja kannattaakin. Kovin kamala ääni kun on ammatillinenkin rasite. 

Eikö siitä tule vähän koominen ja huonoitsetuntoinen vaikutelma? Vähän kuin Pulmusissa Bud yritti mataloittaa ääntään miehekkäämmäksi?.

Vierailija kirjoitti:

Siis lasketko minut vammaiseksi automaattisesti? En tiennytkään että lyhyys on varsinainen vammaisuuden merkki.

Itse sinä vammaiset tähän otit, tuolla kommentillasi. Sinulta kysyttiin, tapailetko naisia joilla on näkyvä vamma? 

Koska sehän sinulla on, jos olet synnynnäisen sairauden takia jäänyt käytännössä lyhytkasvuiseksi. Synnynnäinen vamma ei tarkoita, että ihminen olisi älyllisesti vajavainen, kuten ilmeisesti luulet. 

Leo-Pekka Tähti on huippu-urheilija, ja silti se on vammainen. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä. 

Minulla on Aspergerin oireyhtymä, joka on neuropsykologinen kehityshäiriö, ja kyllä minä sitä vammana pidän. Vahinko etteivät vakuutuslääkärit jaa näkemystäni. 

Mutta vastasit tuolla hyökkäävällä asenteellasi jo siihen, mitä kysyttiin. Et selvästikään ole edes silmääsi luonut muuta kuin "normaaleihin" naisiin, koska eihän sinulle nyt kelpaa kukaan jolla on iso tuliluomi kasvoissa, tai joka olisi itse lyhytkasvuinen, tai vaikkapa toinen käsivarsi puuttuisi tms. Luultavasti sinulle ei kelpaisi edes lihava nainen. 

Kannattaa muuten ymmärtää sekin, että naiset aika usein etsii myös isää lapsilleen, ja silloin tietysti periytyvä sairaus tai vamma on aika no-no. Olisi todella vastuutonta tehdä lapsia tieten tahtoen niin, että niistä tulee esim. lyhytkasvuisia, kun itsekin kerroit miten vaikeaa sinulla on lyhyytesi takia ollut. 

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kenelle sitä kotia siivotaan jos asutaan yksin?"

Öö, itselle? Koska itse viihtyy paremmin siistissä ympäristössä ja tutkitusti kodin siisteys korreloi myös ajatteluun, varmaan ihan kaikkeen muuhunkin? Mutta joo kertoo kyllä miksi et saa kumppania jos olet haiseva porsas ja vain esittäisit kumppania varten olevasi siisti.

Eli naiset haluaa hyvin nopeastikin miehen asuntoon?

Et kyllä mitenkään voi lainaamastasi tuollaista johtopäätöstä vetää. 

Mutta kyllä, ainakin itse tahtoisin nähdä miehen asunnon ennen kuin harrastetaan seksiä. Näkisin että seksin aika on sitten, kun kumpikin on kyläillyt toisen luona; koti kun paljastaa ihmisestä aivan uskomattoman paljon. 

Kun menin ensimmäistä kertaa mieheni luo kylään, hän oli leiponut minulle leipää. Gluteenitonta leipää, kun minulla on keliakia. Ja suklaakakkua. Repikää siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti ihmettelen että minkalaisia nämä miehet ovat jotka eivät sekuläärillä kentällä saa mistään seuraa, vaikka väittävät olevansa edes etäisesti normaaleja. 

Itse olen uskovainen mies, siis aivan hihhuliuskovainen helluntalainen ja keskiarvona n. 4 naista joka kuukausi tekee aloitteen suuntaani ja pyytää treffeille tms. joista kieltäydyn kohteliaasti. Etsin tietysti toista samanlaista uskovaista ikäistäni naista, joten tarjonta luonnollisesti on promillen luokkaa verrattuna sekulääriin pariutumiseen. Lisäksi uskovaisissa piireissä aika vahvasti on vallalla ajatusmalli jossa mies tekee aloitteen, toisin kuin ei uskovaisissa piireissä, joissa ainakin tänä päivänä naiset tuntuvat olevan todella suoran aloitteellisia.

Epäilen todella vahvasti että jotain on todella merkittävästi pielessä, jos kukaan ei koskaan kiinnostu miehestä ja hän ylipäätänsä käy kotinsa ulkopuolella, että tämä edes on mahdollista

Sinussa kuule viehättää naisia juuri se, että OLET hihhuliuskovainen, etkä ensinkään sekulääriä naista vailla. 

 

Minä olen ollut melkein koko aikuisikäni ateisti, ja yksi kaikkein rakkaimmista fantasioistani on sellainen, jossa katolinen munkki tai pappi ihastuu minuun niin että rikkoo valansa. Olin siis äänekäs umpiänkyräateisti, ja silti tuo fantasia pyöri päässäni. Uskonnon takia pidättyväisissä miehissä vaan on jotain outoa vetoa. Siis se, että mies on nimenomaan tietoisesti päättänyt, että EI tahdo sinua. Mitä muuta voisi terve nainen tehdä kuin todistaa miehelle, että kyllä tahtoo?  

 

Uteliaisuudesta kysyn, että haluatko nimenomaan helluntalaisen naisen vai kävisikö esim. ortodoksi tai kveekari?

 

Sinänsähän naiset ovat näihin päiviin saakka olleet uskonnollisempia kuin miehet, joten ei sinulla luulisi olevan vaikeutta uskovankaan naisen löytämisessä. 

 

P.S. En ole enää ateisti. 

Hanki itsetunto, kuulostaa sairaalta fiksoitua tuollaiseen että joku nimenomaan ei halua sinua. Eri asia jos näkisit heissä edes jotain muita hyviä piirteitä, mutta että kiinnostus syntyy tuosta että torjuvat sinut. Ei ole terveen ihmisen puhetta.

Ymmärrätkö nyt ihan varmasti, mitä fantasia tarkoittaa? 

En puhunut tosielämän parisuhteista mitään. Vaan fantasiasta. Tiedäthän, sellaisesta mitä ajatellaan joutohetkinä tai kun halutaan saada hormonit hyrräämään. 

Olen ollut 20 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka kyllä mitä suurimmassa määrin halusi minua. 

Jos totta puhutaan, jotkut pitävät minua hyvänä tyyppinä. Itse en pidä, pidän itseäni autofobisena itseäni kohtaan. En jaksa olla kovinkaan kiinnostunut itsestäni.

On harrastuksia, on vakituinen työ, opiskelen monimuotona, käyn kirkossa (olematta hihhuli) ja koetan rakentaa elämää eteenpäin. Seurusteltuakin tuli 3,5 vuotta aikoinaan. Nyt ollut sinkku muutaman vuoden, ja ajattelin antaa periksi naisten suhteen viimeistään täyttäessäni 35 vuotta. Tänä syksynä täytän 34.

Sanomatta on selvää, että vapaa-aikaa on niukalti tekemisien vuoksi, että naisia edes tapaisi muualla kuin tinnerissä. Se on ihan oma syy. Olen monesta syystä passivoitunut ja henkisesti tosi väsynyt, myös tämän propleeman johdosta. Ehkä oma vetelä aurani paistaa kauaksi asti, jolloin minua on vaikea lähestyä tai minusta on vaikea kiinnostua. Ynnä vielä se, että olen sosialisesti kohtuu kyvytön, varmaan ollut aina. 

Voisin mahdollisesti tehdä asialle jotain, mutta en näe syytä. Onneksi olen elämäni keski-iässä ja matkaa ei ole paljoa enää jäljellä eikä juuri tarkoitustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Miksi tylsästä miehestä pitäisi kiinnostua? Ei miehetkään yleensä innostu, jos nainen alkaa vertailemaan luisteluasujen strassiompelutekniikoita ja eri valmistajien strassien erityisominaisuuksia.

Samaa mieltä, jos kokee kumppanin mielenkiinnon kohteet tylsiksi niin silloin tämä ei ole todennäköisesti paras mahdollinen kumppani sinulle. Onhan näitä muuten heteromiehiäkin, jotka ovat kiinnostuneet vaatteista ja niiden suunnittelusta. Jopa Kanye West on luonut oman vaatemalliston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Miksi tylsästä miehestä pitäisi kiinnostua? Ei miehetkään yleensä innostu, jos nainen alkaa vertailemaan luisteluasujen strassiompelutekniikoita ja eri valmistajien strassien erityisominaisuuksia.

Ei parisuhdemielessä tietenkään kannata tylsästä kiinnostuakaan, mutta jos se on tylsä ihminen, on parempi antaa sen puhua kiinnostuksenkohteistaan, "lukea" se ja samalla oppia sekä siitä asiasta että ihmisistä, kuin että yrittää pakottaa sitä itseä kiinnostavaan keskusteluun. 

Minun mieheni muuten on kiinnostunut ihan kaikesta, myös ompeluprojekteistani. Ylipäänsä minun maailmassani ihmiset ovat kiinnostuneita jos toinen riittävän innostuneesti asiasta kertoo, mutta minun maailmassani ihmiset ovatkin loputtoman uteliaita kaiken mahdollisen tiedon suhteen. 

Ja tosiaan kun se ihminen jaksaa siinä samalla tietoa itsestään. Ja kun olet hiljaa ja kuuntelet, et tule jakaneeksi tietoa, jota et tahdo jakaa, huomaamattasi. 

Bonuksena mitä enemmän kuuntelet, sitä fiksumpana sinua pidetään. Tämäkin on toisinaan hyvin hyödyllistä. 

Negatiivisena puolena todettakoon että kaikki tahtoo olla ystäviäsi ja niistä on kauhean vaikea päästä eroon. 

N47

Sellaisen miehen on hakeuduttava kullinsuurennukseen, värjäytettävä se mustaksi sekä hakeuduttava jollekin afarikielen kurssille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Miksi tylsästä miehestä pitäisi kiinnostua? Ei miehetkään yleensä innostu, jos nainen alkaa vertailemaan luisteluasujen strassiompelutekniikoita ja eri valmistajien strassien erityisominaisuuksia.

Ei parisuhdemielessä tietenkään kannata tylsästä kiinnostuakaan, mutta jos se on tylsä ihminen, on parempi antaa sen puhua kiinnostuksenkohteistaan, "lukea" se ja samalla oppia sekä siitä asiasta että ihmisistä, kuin että yrittää pakottaa sitä itseä kiinnostavaan keskusteluun. 

 

Minun mieheni muuten on kiinnostunut ihan kaikesta, myös ompeluprojekteistani. Ylipäänsä minun maailmassani ihmiset ovat kiinnostuneita jos toinen riittävän innostuneesti asiasta kertoo, mutta minun maailmassani ihmiset ovatkin loputtoman uteliaita kaiken mahdollisen tiedon suhteen. 

 

Ja tosiaan kun se ihminen jaksaa siinä samalla tietoa itsestään. Ja kun olet hiljaa ja kuuntelet, et tule jakaneeksi tietoa, jota et tahdo jakaa, huomaamattasi. 

 

Bonuksena mitä enemmän kuuntelet, sitä fiksumpana sinua pidetään. Tämäkin on toisinaan hyvin hyödyllistä. 

 

Negatiivisena puolena todettakoon että kaikki tahtoo olla ystäviäsi ja niistä on kauhean vaikea päästä eroon. 

 

N47

En jaksanut lukea mutta rasistinen viesti ja poistoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on kaikilla sisäisillä mittareilla mua parempi, mutta ei saa naisseuraa. Älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen ja kunnianhimoinen. Syyn on pakko olla ulkoisissa asioissa. Kaverilla on joku sellanen juttu, että hän on pienikokoinen, hintelä ja lapsenääninen.

Puheääni on kyllä tärkeä.  Joskus kuulee puheääniä, joista heti tulee mieleen vaan, että "ei".

Eli jos olet lyhyt ja huono puheääni niin peli oli sitten siinä?

Peli?

Eli jos olet lyhyt ja huono puheääni niin mahdollisuudet oli sitten siinä?

Rajaa valikoimaa, muttei estä puolison saamista. On paljon pahempiakin esteitä puolison saannille.

Ja ääniherkkyydessä on muuten todella suuria eroja. Itse en esim. kestäisi yhtä mieheni ystävää parisuhteessa, koska sillä on krooninen poskiontelontulehdus ja se honottaa ja hengittää suu auki. Mutta sillä käy aivan jumalaton flaksi, koko ajan uusi nainen kierroksessa. Eli minulle sietämätön on aivan okei monille muille naisille. 

Minä olen siis varmaan sairaalloisuuteen saakka ääniherkkä, eikä silti tule mieleeni kuin tuo yksi IRL tuntemani mies, jonka ääni olisi aivan ehdottoman, absoluuttisen ei-ei. Valtaosalla miehistä on aivan siedettävä ääni. 

Veikkaan että suurimman osan ei tarvitse olla äänestään huolissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti ihmettelen että minkalaisia nämä miehet ovat jotka eivät sekuläärillä kentällä saa mistään seuraa, vaikka väittävät olevansa edes etäisesti normaaleja. 

Itse olen uskovainen mies, siis aivan hihhuliuskovainen helluntalainen ja keskiarvona n. 4 naista joka kuukausi tekee aloitteen suuntaani ja pyytää treffeille tms. joista kieltäydyn kohteliaasti. Etsin tietysti toista samanlaista uskovaista ikäistäni naista, joten tarjonta luonnollisesti on promillen luokkaa verrattuna sekulääriin pariutumiseen. Lisäksi uskovaisissa piireissä aika vahvasti on vallalla ajatusmalli jossa mies tekee aloitteen, toisin kuin ei uskovaisissa piireissä, joissa ainakin tänä päivänä naiset tuntuvat olevan todella suoran aloitteellisia.

Epäilen todella vahvasti että jotain on todella merkittävästi pielessä, jos kukaan ei koskaan kiinnostu miehestä ja hän ylipäätänsä käy kotinsa ulkopuolella, että tämä edes on mahdollista

Sinussa kuule viehättää naisia juuri se, että OLET hihhuliuskovainen, etkä ensinkään sekulääriä naista vailla. 

 

Minä olen ollut melkein koko aikuisikäni ateisti, ja yksi kaikkein rakkaimmista fantasioistani on sellainen, jossa katolinen munkki tai pappi ihastuu minuun niin että rikkoo valansa. Olin siis äänekäs umpiänkyräateisti, ja silti tuo fantasia pyöri päässäni. Uskonnon takia pidättyväisissä miehissä vaan on jotain outoa vetoa. Siis se, että mies on nimenomaan tietoisesti päättänyt, että EI tahdo sinua. Mitä muuta voisi terve nainen tehdä kuin todistaa miehelle, että kyllä tahtoo?  

 

Uteliaisuudesta kysyn, että haluatko nimenomaan helluntalaisen naisen vai kävisikö esim. ortodoksi tai kveekari?

 

Sinänsähän naiset ovat näihin päiviin saakka olleet uskonnollisempia kuin miehet, joten ei sinulla luulisi olevan vaikeutta uskovankaan naisen löytämisessä. 

 

P.S. En ole enää ateisti. 

Naisen ei tarvi olla helluntalainen. Sillä ei ole mitään väliä missä seurakunnassa hän käy

Saanko kaikella rakkaudella ehdottaa, että alat tutkia katolista katekismusta? 

Saat ehdottaa, kiitos. Laitetaan lukulistalle. Olen kerran käynyt katolisessa messussa. Paljon sitä polvilleen heittäytymistä sisälsi se kerta ainakin. Täytyy seuraavalla kerralla, ehkä laittaa vähän paremmat vaatteet sinne, jos tulee uudestaan käytyä. Muistan että oli silloin todella jäykät farkut jotka eivät oikeen tuohon jumppaamiseen soveltuneet. Muuten oikein kiva tilaisuus oli!

Joo, katolisessa messussa on sitä polvistelua ja ristinmerkkejä. Sillä on tarkoitus pitää seurakunta hereillä. :) 

Katolisen kirkon sisällä on muuten oma karismaattinen suuntauksensa. 

Pahoittelut muille keskustelijoille ot:sta, tunsin vain voimakasta johdatusta tähän kun mietin miten uskovainen mies voisi parhaiten löytää elämänkumppanin. Suomessahan on isommissa kaupungeissa vireät katoliset seurakunnat ja maailmanlaajuisesti konservatiivisilla kirkoilla menee paremmin, tai ainakin vähemmän huonosti, kun liberaaleilla. 

Maallistuminen on muuten siinä mielessä surullista, että ennen vanhaan se kumppani taisi usein löytyä kirkonmäeltä tai seurankunnan nuortentilaisuuksista tms. Mihinkään muualle ei ole niin helppo mennä vaikka vieraalla paikkakunnalla ja "ummikkona" kuin seurakunnan tilaisuuksiin. 

Ja niihin saa muuten uskottomatkin mennä. Kukaan ei kiellä ei-uskovaista miestä etsimästä vaimoa messusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on kaikilla sisäisillä mittareilla mua parempi, mutta ei saa naisseuraa. Älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen ja kunnianhimoinen. Syyn on pakko olla ulkoisissa asioissa. Kaverilla on joku sellanen juttu, että hän on pienikokoinen, hintelä ja lapsenääninen.

Puheääni on kyllä tärkeä.  Joskus kuulee puheääniä, joista heti tulee mieleen vaan, että "ei".

Ääntäänkin voi  kehittää onneksi, ja kannattaakin. Kovin kamala ääni kun on ammatillinenkin rasite. 

Eikö siitä tule vähän koominen ja huonoitsetuntoinen vaikutelma? Vähän kuin Pulmusissa Bud yritti mataloittaa ääntään miehekkäämmäksi?.

Kuka mataloittamisesta puhui? Kurkunpää ei missään nimessä kestä sitä, että yrittää puhua matalammalta kuin luontainen rekisteri on. 

Se, mikä tekee äänestä epämiellyttävän, on yleensä kaikenlainen kärinä ja narina tai nasaalius. Iso osa siitä korjaantuu sillä, että oppii puhumaan oikein. Sitten ääni kestääkin puhumista paremmin, mikä mahdollistaa esim. puhetyön. 

On harhaluulo ajatella, että miehellä pitäisi olla mahdollisimman matala ääni. Eihän Antti Tuiskullakaan ole, hän on itse sanonut, että äänenmurrosta ei tullut, ja puheäänensä on varmasti miellyttävä kaikkien mielestä -koska äänenkäyttönsä on hallittua ja vaivatonta. Ja ei, ei tarvitse osata laulaa voidakseen oppia puhumaan teknisesti hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

"En juo viinaa enkä tee rikoksia joten ei naiset kiinnostu."

En minäkään juo viinaa enkä tee rikoksia mutta silti jotkut naiset ovat kiinnostuneet minusta. Minulla ei ole pelivelkaa, pidän huolta kunnostani ja ulkonäöstäni enkä hakenut naista (pelkäksi) seksiseuraksi tai taloudenhoitajaksi vaan elämänkumppaniksi. 

Eli todellisuudessa olet alistunut jonkun ruman akan tossun alle.

Mies raukka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on kaikilla sisäisillä mittareilla mua parempi, mutta ei saa naisseuraa. Älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen ja kunnianhimoinen. Syyn on pakko olla ulkoisissa asioissa. Kaverilla on joku sellanen juttu, että hän on pienikokoinen, hintelä ja lapsenääninen.

Minä tunnen lyhyen ja pienen miehen, joilla on kyllä käynyt ihan satumainenkin flaksi. Toki kaikki tuntemani ovat naamakomeita ja pienuudestaan huolimatta heillä on hyvät mittasuhteet, ovat siis ihan kuin jotain unelmamiehiä, mutta kutistettuina johonkin 165 cm pituuteen. Kaikilla niillä on myös miellyttävä ääni. 

 

Kaikkihan me etsimme myös fyysistä viehättävyyttä kumppanissa, ja ehkä se on liikaa, jos mies on lyhyt, JA hintelä, JA lapsenääninen? Yksi noista vielä menisi. 

 

Hintelyys on muuten ihan valinta. Telinevoimistelijat esim ovat yleensä aika lyhyitä, samoin arboristit, eikä niitä voi hintelinä pitää. 

Geenit määräävät sen miten kroppa vastaa treeniin, kun ravintopuoli on kunnossa. Lihaksikkaiden ja vahvojen telinevoimistelijoiden näkeminen on eräänlainen survivor bias.

Kaikkien kroppa vastaa kumminkin treeniin jollain tavalla. 

Ihminen on luotu liikkumaan. Luuntiheysmittaukset ovat mm. osoittaneet, että kivikauden NAISTEN käsivarret ovat olleet yhtä vahvat kuin tämänhetkisen soudun olympiajoukkueen. Luuntiheydestä pystytään päättelemään miten paljon väkeä ja voimaa raajassa on ollut. 

Meillä on ihan samat geenit kuin paleoliittisilla ihmisillä, ja paleoliittinen ihminen olisi kuollut, jos se ei olisi ollut vahva ja kohtalaisen lihaksikas ja kestävä. 

Kaikki eivät saa bodarin lihaksia, tietenkään, mutta normaali terve urheilullinen keho on kyllä kaikkien terveiden ihmisten saavutettavissa. Jos katsot yleisurheilua, näet miten joka kehomallille löytyy sopiva laji, missä keho pääsee tekemään sitä mihin sen mittasuhteet parhaiten sopii. 

Ja survivor bias on housuissasi. Oma mieheni oli nuoruudessaan "hintelä" ja sillä on edelleen ranteet kapeammat kuin minulla. Alkoi harrastaa aikuisena telinevoimistelua ja sen rengassarjat alkavat olla oikein laatuunkäypää katsottavaa. Hevosella siitä ei kyllä ole mihinkään. 

Sinä olet selvästi niitä, joille treeni=koristelihaksien hankkimista salilla, ja jos ei tule yhtä isoja koristelihaksia kuin naapurin Jormalla, ei maksa vaivaa tehdä mitään. 

Mutta kun ymmärretään toiminnallisuus, ymmärretään että jokaiselle keholle löytyy juuri se optimaalinen tapa liikkua, missä juuri se keho voi loistaa.