Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (331)
Oletko kuunnellut "tarkalla korvalla"?
Onko häneltä tuleva viesti pelkkää kiitosta, vai tuleeko myös viestiä, että haluaisi olla erossa ja ilmankin sinua? Tuppaanutko aina seuraan?
Itse olen hiukan vastaavassa tilanteessa siinä toisella puolen. Erona myös se, että me ollaan vielä ekalla kierroksella ja meillä on myös lapsia. Minusta tuntuu, että mieheni on kuin iilimato tai takiainen - ei anna hetken rauhaa - koko ajan huseeraa jotain ympärilläni. Haluaa tietää mitä katson netistä, pukee kahvien tuomiset yms palveluksiksi, vaikka tosiasiassa tuntuu tarkistelevan mitä teen tai muuten vaan kiehnäävän koko ajan minun ympärilläni. Minä koen, että häneltä puuttuu oma elämä ja että hänen tekonsa ahdistavat minut todella kapeaan rakoon omassa kodissani. En halua millä tavoin ruokkia tätä ilmiötä. Siksi vetäydyn. - Ja koska kukaan ei jaksa olla vihamielinen koko ajan, joskus tulee sanottua jotain positiivista, jonka hän ottaa heti rakkaudentunnustuksena, kiitollisuuden osoituksena - ja siis ristiriitaisena viestinä siihen mitä yritän sanoa hänelle: hanki oma elämä, tee jotain muutakin, anna minulle tauko, jotta voin hengähtää ja jaksan taas uudelleen kohdata sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Se on pesoonallisuushäiriö.
Näyttöä on.
En oo varma mikä tässä on mysteeriä, kun mutkat suoristaa: kaipaatte erilaisia asioita kokeaksenne tulevanne arvostetuksi ja nähdyksi.
Itse en enää lähtisi sellaiseen, jossa kumppanin rakkaudenkieli ei matchaa omani kanssa. Rakastan tehdä toisen puolesta asioita, kun huomaan siihen mahdollisuuden. Huonoiten sovin yhteen sellaisen kumppanin kanssa, jonka rakkaudenkieli oli puhua nätisti aina välillä.
304 jatkaa, että tietysti pitää olla skarppina siinäkin, ettei koko ajan häärää ympärillä. Toiselle tulee kytätty tai holhottu olo, jos joka väliin yrittää tuppautua.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuunnellut "tarkalla korvalla"?
Onko häneltä tuleva viesti pelkkää kiitosta, vai tuleeko myös viestiä, että haluaisi olla erossa ja ilmankin sinua? Tuppaanutko aina seuraan?
Itse olen hiukan vastaavassa tilanteessa siinä toisella puolen. Erona myös se, että me ollaan vielä ekalla kierroksella ja meillä on myös lapsia. Minusta tuntuu, että mieheni on kuin iilimato tai takiainen - ei anna hetken rauhaa - koko ajan huseeraa jotain ympärilläni. Haluaa tietää mitä katson netistä, pukee kahvien tuomiset yms palveluksiksi, vaikka tosiasiassa tuntuu tarkistelevan mitä teen tai muuten vaan kiehnäävän koko ajan minun ympärilläni. Minä koen, että häneltä puuttuu oma elämä ja että hänen tekonsa ahdistavat minut todella kapeaan rakoon omassa kodissani. En halua millä tavoin ruokkia tätä ilmiötä. Siksi vetäydyn. - Ja koska kukaan ei jaksa olla vihamielinen koko ajan, joskus tulee sanottua jotain positiivista, jonka hän ottaa heti rakkaudentunnustuksena, kiitollisuuden osoituksena - ja siis ristiriitaisena viestinä siihen mitä yritän sanoa hänelle: hanki oma elämä, tee jotain muutakin, anna minulle tauko, jotta voin hengähtää ja jaksan taas uudelleen kohdata sinut.
Ymmärrän, että tämä miehen käytös sinua häiritsee. Mutta tuosta suhteesta voi myöskin erota. Tulee taas mieleen jo monesti sanottu, mutta haluatko, että sinulla on vain joku? Suhteessa ei ole joka hetki pakko olla, voi olla myös itsekseen ja rauhassa.
Jos mies olisi kuin iilimato ja tukahduttaisi, niin en olisi yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Se, ettet saa vastausta kysymyksiisi johtuu siitä, että mies on välttelevästi kiinnittynyt. Häneen et tule koskaan saamaan emotionaalista tunneyhteyttä. Hän välttelee kaikkea, minkä kokee itselleen epämieluisaksi ja suurin niistä on puhuminen. Olin itse tällaisen tyypin kanssa toistakymmentä vuotta ja harmittaa todella paljon, että tuhlasin aikaani häneen. Hän toki teki asioita vuokseni ja jatkuvasti muistutti etenkin tekstiviesteissä, miten paljon rakasti, mutta silti hän oli aina poissaoleva. Se alkoi ahdistaa minua kun en tuntenut saavani häneen tunneyhteyttä. Lopulta selvisikin, että hänellä oli jatkuvasti muitakin naisia eikä rakkaudentunnustukset tai kauniit eleet olleet aitoja vaan opittua.
Jokainen on lapsuutensa tuote. Sieltä tulee mallit ihmissuhteisiin ja emotionaalinen kypsyys tai sen puute. Jotkut on hyväksikäyttäjiä, jotkut on tyhmiä. Mieti, kumpaan porukkaan kuulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on hyviä vastauksia, joissa etsitään psykologisia selitysmalleja apn naisystävän käytökseen. Itse en lähtisi sille tielle, yliymmärtämään. Mielestäni henkilö, joka ei tee mitään toisen ilahduttamiseksi, käyttää toisen hyväntahtoisuutta väärin. On itsekäs, haluaa huomiota ja hemmottelua, on mukavuudenhaluinen ja luultavasti vähän laiska. Omaa piintyneen väärän käsityksen omasta "arvostaan" eli kuvittelee ansaitsevansa toistuvaa palvelua ja passausta. Apn kannattaa radikaalisti vähentää tekemiään palveluksia. Odotamme jännityksellä naisen tyytymättömiä reaktioita :)
Ap on tainnut jo suhteen päättää, kova kiire hänellä tuntui olevan. Vuosien suhteen ongelmista avaudutaan samana päivänä kun on tulenpalava tarkoitus päättää sen jatkosta. Ei mitään todellista kiinnostusta sitten kuitenkaan ollut siihen, miksi suhde ei toimi ja miten toinen suhteen kokee. Vain hätäinen loppusiivous, jossa kysäistään, enkö olekin oikeassa. Harvassa taitavat olla ihmiset, jotka tuossa tilanteessa eivät osaisi selittää asioita itselleen ja muille parhain päin ja kerätä irtopisteet plakkariin.
Kun kysytään, voisitko muuttaa omaa käytöstäsi edes kokeeksi ja katsoa mitä tapahtuu, se ei kertakaikkiaan käy. Samaan aikaan kun ilmeisen pyhän vihan vallassa raivotaan sitä hienostuneen hiljaa, että toinen ei kykene muuttamaan omaansa.
Kertomus toisen luonteesta ja asenteista oli lopulta yhtä ohut kuin hänen naisystävänsäkin kuvaus omista esteistään. Tulee mieleen ystäväni, joka on luonnottoman tehokas hoitamaan asioita ja helposti onnistuu tekemään ne muidenkin puolesta, samaan aikaan kun hän oikeasti kokee tulevansa hylätyksi, kun hän ei voi luottaa toisten apuun. Ymmärrän hänen olevan henkisessä hädässä, mutta ristiriita hänen ulkoisen pärjäävyytensä ja pätevyytensä ja sisäisen pelokkuutensa välillä on niin suuri, että toisten on vaikea toimia oikein ympärillä.
Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että ap äidittömänä saattaa potea samanlaista pinnanalaista ja ehkä täysin tiedostamatonta huolta samaan aikaan, kun on ylpeä siitä, ettei naisen apua tarvitse. Voi olla, että fiksuksi mainittu kumppani aistii tämän ja pelkää antavansa pikkusormen pirulle, samaan aikaan kun itse on jostain syystä taantuneessa tilassa ja ilmeisesti huolehtivaa isää vailla, ja sellaisen kerran löydettyään juuttuu kyltymättömään tilaan uskaltamatta käyttäytyä aikuisesti edes välillä. Ei olisi ihme, isävammaisia on maa täynnä.
On erittäin ymmärrettävää pintatasolla aapeen huoli suhteen kantavuudesta ikääntyessä, jos vastavuoroisuutta ei ala rakentua. On kuitenkin olemassa suhteita, joissa se alkaa kehittyä, vaikka alunperin toinen olisi perässä vedettävä syystä tai toisesta, ystäväni mies on tästä onnellinen esimerkki, arvostan molempia todella. Oikeasti luja suhde vaatii muutakin kuin siedettävää kanssakulkemista. Täytyisi oikeasti saada vastakaikua omille syville peloille ja uskaltaa ne näyttää, ja oppia hoitamaan niitä tavalla, joka lisää molempien hyvinvointia ja toimii vastalääkkeenä urautumiselle, joka meitä vanhetessa joka tapauksessa uhkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyviä vastauksia, joissa etsitään psykologisia selitysmalleja apn naisystävän käytökseen. Itse en lähtisi sille tielle, yliymmärtämään. Mielestäni henkilö, joka ei tee mitään toisen ilahduttamiseksi, käyttää toisen hyväntahtoisuutta väärin. On itsekäs, haluaa huomiota ja hemmottelua, on mukavuudenhaluinen ja luultavasti vähän laiska. Omaa piintyneen väärän käsityksen omasta "arvostaan" eli kuvittelee ansaitsevansa toistuvaa palvelua ja passausta. Apn kannattaa radikaalisti vähentää tekemiään palveluksia. Odotamme jännityksellä naisen tyytymättömiä reaktioita :)
Itse mietin, eikö tämäkin asia voisi selviyä keskustelemalla. Ap voisi kysyä asiaa naiselta suoraan: miksi et tee minulle aamiaisleipiä ja hemmottele minua vastavuoroisesti kuten minä hemmottelen sinua.
Vastauksesta asia selviäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyviä vastauksia, joissa etsitään psykologisia selitysmalleja apn naisystävän käytökseen. Itse en lähtisi sille tielle, yliymmärtämään. Mielestäni henkilö, joka ei tee mitään toisen ilahduttamiseksi, käyttää toisen hyväntahtoisuutta väärin. On itsekäs, haluaa huomiota ja hemmottelua, on mukavuudenhaluinen ja luultavasti vähän laiska. Omaa piintyneen väärän käsityksen omasta "arvostaan" eli kuvittelee ansaitsevansa toistuvaa palvelua ja passausta. Apn kannattaa radikaalisti vähentää tekemiään palveluksia. Odotamme jännityksellä naisen tyytymättömiä reaktioita :)
Itse mietin, eikö tämäkin asia voisi selviyä keskustelemalla. Ap voisi kysyä asiaa naiselta suoraan: miksi et tee minulle aamiaisleipiä ja hemmottele minua vastavuoroisesti kuten minä hemmottelen sinua.
Vastauksesta asia selviäisi.
Jos toinen sanoo, ettei osaa (tehdä voileipiä?), ei halua (miksei?) eikä pysty (miksei?) niin siitä voi tehdä päätelmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa pitää omat rajansa seurustelusuhteessa. Sama neuvo niin miehille kuin naisille. Jos alkaa tuntua että suhteessa toinen panostaa paljon ja toinen huomattavasti vähemmän niin sen paljon panostavan kannattaa laittaa jarruja päälle. Teet liikaa ja sinusta on kovaa vauhtia tulossa itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyviä vastauksia, joissa etsitään psykologisia selitysmalleja apn naisystävän käytökseen. Itse en lähtisi sille tielle, yliymmärtämään. Mielestäni henkilö, joka ei tee mitään toisen ilahduttamiseksi, käyttää toisen hyväntahtoisuutta väärin. On itsekäs, haluaa huomiota ja hemmottelua, on mukavuudenhaluinen ja luultavasti vähän laiska. Omaa piintyneen väärän käsityksen omasta "arvostaan" eli kuvittelee ansaitsevansa toistuvaa palvelua ja passausta. Apn kannattaa radikaalisti vähentää tekemiään palveluksia. Odotamme jännityksellä naisen tyytymättömiä reaktioita :)
Itse mietin, eikö tämäkin asia voisi selviyä keskustelemalla. Ap voisi kysyä asiaa naiselta suoraan: miksi et tee minulle aamiaisleipiä ja hemmottele minua vastavuoroisesti kuten minä hemmottelen sinua.
Vastauksesta asia selviäisi.
Jos toinen sanoo, ettei osaa (tehdä voileipiä?), ei halua (miksei?) eikä pysty (miksei?) niin siitä voi tehdä päätelmät.
Voihan päätelmiä tehdä vaikka kahvinpuruista, mutta kannattaako olla monta vuotta suhteessa laittamatta tikkua ristiin tilanteen korjaamiseksi, kun lattia notkuu? Tapetoidaan vähän ja sillä hyvä. Kysäistään jotain tyhmää ja saadaan yhtä tyhmä vastaus. Tyhmä haaskaa elämänsä sen sijaan, että ottaisi oikeasti selvää, missä mennään. Nainen voi olla masentunut tms, eikä oikeasti osaa kertoa mistä kenkä puristaa. Sellainen ei miestä kiinnosta, hän vain haluaa viihtyä ja heittää kaiken menemään, kun alkaa viihtymään huonommin. Ei hän ole sen kummoisempaa puolisomateriaalia lopulta kuin nainenkaan. Kumpikin tyytyy hengailemiseen ja tuhoaa asumuksensa mieluummin kuin menee kellariin tutkimaan vahinkojen laajuutta.
Vertaukseni on typerä sekin, koska joskus on tärkeintä pelastaa oma nahka ja muuttaa oman terveyden takia, tai remonttiin ei ole resursseja. Mutta äkkiä noin toimien menee koko elämä harakoille, kun seuraavassa suhteessa haaskaantuu taas muutama vuosi, ja lopulta jokainen kuolee onnettomana yksin. Vain koska kellariin ei uskallettu mennä. Eikä kukaan koskaan välittänyt kenestäkään kovin paljon. Ei sekään ole kovin kiva tilanne, jos suhde on päällisin puolin toimiva, mutta tosiasiassa vaikeiden aikojen tullessa ei ollakaan sitouduttu toiseen. Vain siihen mukavaan yhteiselämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Hän haluaa olla prinsessa ja henmoteltavana. Asia ei tule muuttumaan.
Kuulostaa mun mielestä laiskuudelta, ei halua panostaa suhteeseen tekemällä pieniä asioita miehelle..kokee olevansa prinsessa ja haluaa sen mukaista kohtelua. Sanotaanko näin et rakastunut nainen kyllä tekee asioita miehelle mielellään..pienillä asioilla pystyy näyttämään että välittää. Ymmärrän ap:n fiiliksen siinä et nainen voisi itsekin välillä tehdä pieniä asioita myös hänelle ilman että niistä pitää edes sanoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Jos joudut selittelemään toisen tekoja tai etsimään syväanalyysia toisen tekemättömyydelle, olet väärän ja toksisen ihmisen kanssa.
Mun käsityksen mukaan ns rakkauden kieli on se mitä itse antaa ja toiselta odottaa, eli ehkäpä apn morsmaikku haluaa takaisin pelkkää puhetta ilman tekoja? Tee niin toiselle kuin hän haluaa itselle tehtävän, tuota lausetta olen elämässäni toteuttanut. Eli turha tehdä niin kuin itse haluaisi itselle tehtävän, toinen voi olla ihan eri mieltä. Toinen kyllä kertoo omilla teoillaan miten haluaa tulla kohdelluksi, kuten nyt tämä apn siippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
siksi että käytännön asioiden ulkopuolella olemme hyvä pari. Keskustelu on hyvää, seksi on hyvää, kun mä järjestän jotain niin meillä on kivaa..
No eikö kannattaisi muuttaa yhteen? Eri
Työt, muksut, ei pysty juuri nyt.. ehkä vuosien päästä. Mutta muuttaako se tilannetta siltikään?
No ei muuta paremmaksi ainakaan
Oma kokemus - Ex avokki laittoi ruokaa yksin asuessaan, tietty siivosi myös. Kun muutimme yhteen, han ei koskaan tehnyt ruokaa tai siivonnut, eikä maksanut asumiskuluja, ruokakaupassa joskus maksoi
Englantilaisilla on ihana sana tolle weaponised incompetence aseistettu epäpätevyys. Jos mies on päässyt varttuneeseen ikään asti ilman että on kokenut itselleen tärkeäksi aktiivisesti oppia sellaisia rutiineita missä hän omatoimisesti tekisi asioita muille niin ei hän tossa vaiheessa opi. Tiedä myös että kaikki hänen rakkaussanat ovat vain kimalleta kikkareen päällä. Ei hän sua itseäsi rakasta vaan hän rakastaa sitä kaikkea mitä hänelle teet ja se kiva tunne mitä hoidetuksi tuleminen hänelle tuottaa. Jos sellainen hoivarooli antaa sulle kiksejä niin tollainen ylikasvanut mieslapsi on täydellinen combo mutta jos tahtoisit tasavertaista kypsää aikuista suhdetta niin huonoja uutisia. Toi yksilö ei tule muuttumaan sellaiseksi vaan on aika ruveta henkisesti irtautumaan ja silmäillä maailmaa uutta potentiaalista kumppania etsien.
Tuot ensimmäistä vaihtoehtoa mietin myös, mut sen luulis selviävän juttelemalla.