Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (331)
Ei hyvää päivää, vieläkö tämä kamaripalvelijaksi omasta vapaasta tahdostaan ryhtynyt mukauhri täällä vieläkin itkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, helppo ratkaisu ongelmaasi. Tästä lähtien teet vain itsellesi omat aamiaisleivät, katsot, oppiiko hän tekemään omansa, vai lähteekö. Siinä se!
Kysymys on parisuhteesta eikä lapsen tai apinan kouluttamisesta.
Rakastumisvaihe laantui, olit saatu satimeen. Kyllä tuo olisi tehnyt tekoja heti alusta asti, jos olisi tehdäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Englantilaisilla on ihana sana tolle weaponised incompetence aseistettu epäpätevyys. Jos mies on päässyt varttuneeseen ikään asti ilman että on kokenut itselleen tärkeäksi aktiivisesti oppia sellaisia rutiineita missä hän omatoimisesti tekisi asioita muille niin ei hän tossa vaiheessa opi. Tiedä myös että kaikki hänen rakkaussanat ovat vain kimalleta kikkareen päällä. Ei hän sua itseäsi rakasta vaan hän rakastaa sitä kaikkea mitä hänelle teet ja se kiva tunne mitä hoidetuksi tuleminen hänelle tuottaa. Jos sellainen hoivarooli antaa sulle kiksejä niin tollainen ylikasvanut mieslapsi on täydellinen combo mutta jos tahtoisit tasavertaista kypsää aikuista suhdetta niin huonoja uutisia. Toi yksilö ei tule muuttumaan sellaiseksi vaan on aika ruveta henkisesti irtautumaan ja silmäillä maailmaa uutta potentiaalista kumppania etsien.
Komppaan. Mulla hoivavietti veti ja mies huijasi mun lopulta tekemään kaikki kotityöt yksin.
Lopulta meinasin nääntyä työhön, kun piti sen lisäksi hoitaa työt myös kodin ulkopuolella.
Ja mies arvosteli ja haukkui kaikesta, aina. Kiittänyt ei koskaan. Mistään. Aina löytyi jotain, jonka olin tehnyt väärin tai huonosti.
Erohan siitä tuli, kun en jaksanut kuunnella huutamista ja raivoamista ja samaa kohtelua alkoi saada lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Olette vähän samanlaisia, kuin minä ja mieheni. Hän on kamalan aktiivinen, ja vähän kuin ohimennen hoitaa pihatyöt ja siivoilee ja laittaa ruuatkin... On tietyt siivousjutut ja mm. pyykit jotka lähinnä minä hoidan, mut muuten hän tekee paljn enemmän ja todellakin tuo lautasen mun eteen ylensä, ruoka nätisti aseteltuna...
...mulla on vähän sama kuin tuolla edempänä jollain toisellakin. En vaan ole energinen ihminen. Rankkaa treeniä teen mutta kotona en jaksa enää sykkiä. Jos mulla on nälkä keitän pikanuudelit tai teen mikrovoileivän, mies taas alkaa loihtia jotain herkkuateriaa.. tähän se on mennyt. Mä en vain jaksa kotona raataa! Mulla on vahvoja autismin piirteitä ja saattaisin saada diagnoosinkin hakemalla. Mä puolestani toivoisin miehestä enemmän seuraa kodin ulkopuolelle näyttelyihin, ravintoloihin, leffaan, mut mies on kotihiiri ja kotona puuhailija. Mulle taas koti on paikka jossa nollataan, vaikka seinää tuijottamalla...
Mä säännöllisesti ylistän miestäni ihanuudestaan ja usein huikkaan keittiöön "tarviitko apua" ja aina hän vastaa "ei kaikki hallussa"! Ja myös kysyttäessä on sanonut puuhaaavansa mielellään. Mutta välillä mäkin pelkään, että saa mun laiskuudesta tarpeekseen. :D
Jokainen menee itse jääkaapille tai ravintolaan jos on nälkä. Omat kämpät silloin ei tarvitse tehdä mitään toisen kämpässä. Elämä on helppoa, kun ei oleta asioita. Jos tykkää kinastella niin täytyy keksiä jotain tekoloukkaantumisia, kun itse raataa jotain ja oletaa sitten jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olette vähän samanlaisia, kuin minä ja mieheni. Hän on kamalan aktiivinen, ja vähän kuin ohimennen hoitaa pihatyöt ja siivoilee ja laittaa ruuatkin... On tietyt siivousjutut ja mm. pyykit jotka lähinnä minä hoidan, mut muuten hän tekee paljn enemmän ja todellakin tuo lautasen mun eteen ylensä, ruoka nätisti aseteltuna...
...mulla on vähän sama kuin tuolla edempänä jollain toisellakin. En vaan ole energinen ihminen. Rankkaa treeniä teen mutta kotona en jaksa enää sykkiä. Jos mulla on nälkä keitän pikanuudelit tai teen mikrovoileivän, mies taas alkaa loihtia jotain herkkuateriaa.. tähän se on mennyt. Mä en vain jaksa kotona raataa! Mulla on vahvoja autismin piirteitä ja saattaisin saada diagnoosinkin hakemalla. Mä puolestani toivoisin miehestä enemmän seuraa kodin ulkopuolelle näyttelyihin, ravintoloihin, leffaan, mut mies on kotihiiri ja kotona puuhailija. Mulle taas koti on paikka jossa nollataan, vaikka seinää tuijottamalla...
Mä säännöllisesti ylistän miestäni ihanuudestaan ja usein huikkaan keittiöön "tarviitko apua" ja aina hän vastaa "ei kaikki hallussa"! Ja myös kysyttäessä on sanonut puuhaaavansa mielellään. Mutta välillä mäkin pelkään, että saa mun laiskuudesta tarpeekseen. :D
Ja se vielä piti lisätä, että jos mä teen ruokaa, siinä kestää 3x pidempään ja ruoka on mitäänsanomatonta miehen luomuksiin verrattuna. :/ Onko tämä nyt "weaponized incompetence", ehkä sitten niin, mutta se on johtanut siihen, että mies vastaa ruokahuollosta...
Ei se varmaan sitä weaponized incompetenssiä ole jos se osuu vain johonkin tiettyyn juttuun. Vaikka se postaaja vähän missas mitä sukupuolidynamiikka Ap kuvaili niin kyllä se hirveen tutulta kuulostaa. Itsellä exä joka ei voinut suunnitella kauppareissuja kun ei tiennyt mitä tarvitaan, tykkäs kyllä kokata muttei ikinä tiskannut kun "ei hän ikinä saa niitä käsin puhtaiks ja mitenköhän olis nyt hyvä järjetää nää tiskit koneeseen" ei voinut pitää huolta lasten neuvola, hammaslääkäri koulu ja kampaajajutuista kun ei osannut. Ei ostanut kotiin mitään siivousvälineitä tai aineita kun ei hän tiennyt mikä on hyvä ja miten ne välineet oikein toimii. Prokrastinoi "kun ei osannut" kaikki auton vuosihuollot ja rikkimenevien huonekalujen vaihdot. Ja oih luoja ne sähkösopparin ja vakuutusten kilpailuttaminen, minullehan ne kaikki myös lankesi. Ensimmäisen vuoden jälkeen me ei tehty mitään romanttista kahden kesken ja hänen likaiset vaattet kulkivat pyykkikoriinkin mun voimalla, koska "meneeks nää nyt vaaleiden vai värillisten sekaan?" Oli siis lakimies joka teki duuninsa ihan tunnollisesti elikkä ei pitänyt olla paperilla ainakaan puutteellinen. Harrasti moottoripyöriä ja niitä hän osasi kyllä hankkia, myydä, huollattaa ja hoitaa niiden vakuutukset omatoimisesti. Ai jo, ja ne lapset? Edellisestä liitosta, ei edes mun omat.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun käsityksen mukaan ns rakkauden kieli on se mitä itse antaa ja toiselta odottaa, eli ehkäpä apn morsmaikku haluaa takaisin pelkkää puhetta ilman tekoja? Tee niin toiselle kuin hän haluaa itselle tehtävän, tuota lausetta olen elämässäni toteuttanut. Eli turha tehdä niin kuin itse haluaisi itselle tehtävän, toinen voi olla ihan eri mieltä. Toinen kyllä kertoo omilla teoillaan miten haluaa tulla kohdelluksi, kuten nyt tämä apn siippa.
Näinpä, ap vaatii voileipiä, mutta sivuuttaa ja väheksyy itse naisystävänsä rakkaudentunnustuksia, kyllä tuollainen käytös voi tuntua kolkolta. Ap:lle sopisi jäyhä toiminnan nainen ja naisystävälle sopisi tunteikas, herkkä ja verbaalinen runomies.
Kaikkeen ne hyväuskoiset rakkauden nälkäiset naiset alistuukin.