Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (460)
Ei hyvää päivää, vieläkö tämä kamaripalvelijaksi omasta vapaasta tahdostaan ryhtynyt mukauhri täällä vieläkin itkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, helppo ratkaisu ongelmaasi. Tästä lähtien teet vain itsellesi omat aamiaisleivät, katsot, oppiiko hän tekemään omansa, vai lähteekö. Siinä se!
Kysymys on parisuhteesta eikä lapsen tai apinan kouluttamisesta.
Rakastumisvaihe laantui, olit saatu satimeen. Kyllä tuo olisi tehnyt tekoja heti alusta asti, jos olisi tehdäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Englantilaisilla on ihana sana tolle weaponised incompetence aseistettu epäpätevyys. Jos mies on päässyt varttuneeseen ikään asti ilman että on kokenut itselleen tärkeäksi aktiivisesti oppia sellaisia rutiineita missä hän omatoimisesti tekisi asioita muille niin ei hän tossa vaiheessa opi. Tiedä myös että kaikki hänen rakkaussanat ovat vain kimalleta kikkareen päällä. Ei hän sua itseäsi rakasta vaan hän rakastaa sitä kaikkea mitä hänelle teet ja se kiva tunne mitä hoidetuksi tuleminen hänelle tuottaa. Jos sellainen hoivarooli antaa sulle kiksejä niin tollainen ylikasvanut mieslapsi on täydellinen combo mutta jos tahtoisit tasavertaista kypsää aikuista suhdetta niin huonoja uutisia. Toi yksilö ei tule muuttumaan sellaiseksi vaan on aika ruveta henkisesti irtautumaan ja silmäillä maailmaa uutta potentiaalista kumppania etsien.
Komppaan. Mulla hoivavietti veti ja mies huijasi mun lopulta tekemään kaikki kotityöt yksin.
Lopulta meinasin nääntyä työhön, kun piti sen lisäksi hoitaa työt myös kodin ulkopuolella.
Ja mies arvosteli ja haukkui kaikesta, aina. Kiittänyt ei koskaan. Mistään. Aina löytyi jotain, jonka olin tehnyt väärin tai huonosti.
Erohan siitä tuli, kun en jaksanut kuunnella huutamista ja raivoamista ja samaa kohtelua alkoi saada lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Olette vähän samanlaisia, kuin minä ja mieheni. Hän on kamalan aktiivinen, ja vähän kuin ohimennen hoitaa pihatyöt ja siivoilee ja laittaa ruuatkin... On tietyt siivousjutut ja mm. pyykit jotka lähinnä minä hoidan, mut muuten hän tekee paljn enemmän ja todellakin tuo lautasen mun eteen ylensä, ruoka nätisti aseteltuna...
...mulla on vähän sama kuin tuolla edempänä jollain toisellakin. En vaan ole energinen ihminen. Rankkaa treeniä teen mutta kotona en jaksa enää sykkiä. Jos mulla on nälkä keitän pikanuudelit tai teen mikrovoileivän, mies taas alkaa loihtia jotain herkkuateriaa.. tähän se on mennyt. Mä en vain jaksa kotona raataa! Mulla on vahvoja autismin piirteitä ja saattaisin saada diagnoosinkin hakemalla. Mä puolestani toivoisin miehestä enemmän seuraa kodin ulkopuolelle näyttelyihin, ravintoloihin, leffaan, mut mies on kotihiiri ja kotona puuhailija. Mulle taas koti on paikka jossa nollataan, vaikka seinää tuijottamalla...
Mä säännöllisesti ylistän miestäni ihanuudestaan ja usein huikkaan keittiöön "tarviitko apua" ja aina hän vastaa "ei kaikki hallussa"! Ja myös kysyttäessä on sanonut puuhaaavansa mielellään. Mutta välillä mäkin pelkään, että saa mun laiskuudesta tarpeekseen. :D
Jokainen menee itse jääkaapille tai ravintolaan jos on nälkä. Omat kämpät silloin ei tarvitse tehdä mitään toisen kämpässä. Elämä on helppoa, kun ei oleta asioita. Jos tykkää kinastella niin täytyy keksiä jotain tekoloukkaantumisia, kun itse raataa jotain ja oletaa sitten jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Olette vähän samanlaisia, kuin minä ja mieheni. Hän on kamalan aktiivinen, ja vähän kuin ohimennen hoitaa pihatyöt ja siivoilee ja laittaa ruuatkin... On tietyt siivousjutut ja mm. pyykit jotka lähinnä minä hoidan, mut muuten hän tekee paljn enemmän ja todellakin tuo lautasen mun eteen ylensä, ruoka nätisti aseteltuna...
...mulla on vähän sama kuin tuolla edempänä jollain toisellakin. En vaan ole energinen ihminen. Rankkaa treeniä teen mutta kotona en jaksa enää sykkiä. Jos mulla on nälkä keitän pikanuudelit tai teen mikrovoileivän, mies taas alkaa loihtia jotain herkkuateriaa.. tähän se on mennyt. Mä en vain jaksa kotona raataa! Mulla on vahvoja autismin piirteitä ja saattaisin saada diagnoosinkin hakemalla. Mä puolestani toivoisin miehestä enemmän seuraa kodin ulkopuolelle näyttelyihin, ravintoloihin, leffaan, mut mies on kotihiiri ja kotona puuhailija. Mulle taas koti on paikka jossa nollataan, vaikka seinää tuijottamalla...
Mä säännöllisesti ylistän miestäni ihanuudestaan ja usein huikkaan keittiöön "tarviitko apua" ja aina hän vastaa "ei kaikki hallussa"! Ja myös kysyttäessä on sanonut puuhaaavansa mielellään. Mutta välillä mäkin pelkään, että saa mun laiskuudesta tarpeekseen. :D
Ja se vielä piti lisätä, että jos mä teen ruokaa, siinä kestää 3x pidempään ja ruoka on mitäänsanomatonta miehen luomuksiin verrattuna. :/ Onko tämä nyt "weaponized incompetence", ehkä sitten niin, mutta se on johtanut siihen, että mies vastaa ruokahuollosta...
Ei se varmaan sitä weaponized incompetenssiä ole jos se osuu vain johonkin tiettyyn juttuun. Vaikka se postaaja vähän missas mitä sukupuolidynamiikka Ap kuvaili niin kyllä se hirveen tutulta kuulostaa. Itsellä exä joka ei voinut suunnitella kauppareissuja kun ei tiennyt mitä tarvitaan, tykkäs kyllä kokata muttei ikinä tiskannut kun "ei hän ikinä saa niitä käsin puhtaiks ja mitenköhän olis nyt hyvä järjetää nää tiskit koneeseen" ei voinut pitää huolta lasten neuvola, hammaslääkäri koulu ja kampaajajutuista kun ei osannut. Ei ostanut kotiin mitään siivousvälineitä tai aineita kun ei hän tiennyt mikä on hyvä ja miten ne välineet oikein toimii. Prokrastinoi "kun ei osannut" kaikki auton vuosihuollot ja rikkimenevien huonekalujen vaihdot. Ja oih luoja ne sähkösopparin ja vakuutusten kilpailuttaminen, minullehan ne kaikki myös lankesi. Ensimmäisen vuoden jälkeen me ei tehty mitään romanttista kahden kesken ja hänen likaiset vaattet kulkivat pyykkikoriinkin mun voimalla, koska "meneeks nää nyt vaaleiden vai värillisten sekaan?" Oli siis lakimies joka teki duuninsa ihan tunnollisesti elikkä ei pitänyt olla paperilla ainakaan puutteellinen. Harrasti moottoripyöriä ja niitä hän osasi kyllä hankkia, myydä, huollattaa ja hoitaa niiden vakuutukset omatoimisesti. Ai jo, ja ne lapset? Edellisestä liitosta, ei edes mun omat.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun käsityksen mukaan ns rakkauden kieli on se mitä itse antaa ja toiselta odottaa, eli ehkäpä apn morsmaikku haluaa takaisin pelkkää puhetta ilman tekoja? Tee niin toiselle kuin hän haluaa itselle tehtävän, tuota lausetta olen elämässäni toteuttanut. Eli turha tehdä niin kuin itse haluaisi itselle tehtävän, toinen voi olla ihan eri mieltä. Toinen kyllä kertoo omilla teoillaan miten haluaa tulla kohdelluksi, kuten nyt tämä apn siippa.
Näinpä, ap vaatii voileipiä, mutta sivuuttaa ja väheksyy itse naisystävänsä rakkaudentunnustuksia, kyllä tuollainen käytös voi tuntua kolkolta. Ap:lle sopisi jäyhä toiminnan nainen ja naisystävälle sopisi tunteikas, herkkä ja verbaalinen runomies.
Tuollainen ei kannata. Lopeta saman tien. Hän ei tule koskaan tekemään mitään teidän eteen itse omasta aloitteesta esim sitä aamupalaa. Luulisi, että jos haluaisi niin olisi jo tehnyt. Kuulostaa ainakin, että olette pidempään jo tunteneet. Jotkut ei koskaan muutu. Mutta tietenkin sillä on painoarvoa asiassa, että tekeekö hän mitään sinun eteesi tai mieliksi? Ehkä et vain näe hänen tekojaan jos olet liian kiinni aamupalassa. Siivoaako? Tekeekö muuta ruokaa? Onko lemmikkejä, lapsia joita hoitaa? Tietysti aina voi olla niinkin, että ei oikeasti osaa tehdä ruokaa, ei aamupalaa. Eikä kehtaa tehdä sinulle jos loihdit korkean luokan aamupaloja molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun suositus on, että annat ne nyt miehelle antamasi rakkauden teot itsellesi. Ei enää ilmaisia voikkuleipäsiä, nikkarointeja yms.
Ne teot on naiselle! Tajusin jo aloituksesta, että kirjoittaja on MIES!!
Mulla on vähän samanlainen etämies, tekee kaiken mun luona, mutta minä haluaisin puhua, ja se on hänelle kauhistus. Minä taas en sitä ruuanlaittoa näe minään rakkaudentekona kun jotain pitäisi kuitenkin vääntää (onneksi ei minun kun minä en osaa).
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
siksi että käytännön asioiden ulkopuolella olemme hyvä pari. Keskustelu on hyvää, seksi on hyvää, kun mä järjestän jotain niin meillä on kivaa..
No eikö kannattaisi muuttaa yhteen? Eri
Työt, muksut, ei pysty juuri nyt.. ehkä vuosien päästä. Mutta muuttaako se tilannetta siltikään?
No ei muuta paremmaksi ainakaan
Oma kokemus - Ex avokki laittoi ruokaa yksin asuessaan, tietty siivosi myös. Kun muutimme yhteen, han ei koskaan tehnyt ruokaa tai siivonnut, eikä maksanut asumiskuluja, ruokakaupassa joskus maksoi
Mulle kävi samoin. Hän kutsui jopa luokseen syömään hänen tekemäänsä ruokaa seurusteluaikana, mutta yhteenmuuton myötä ei tiskannut eikä imuroinut enää, eikä käynyt kaupassa. Ero tuli muutamassa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se varmaan sitä weaponized incompetenssiä ole jos se osuu vain johonkin tiettyyn juttuun. Vaikka se postaaja vähän missas mitä sukupuolidynamiikka Ap kuvaili niin kyllä se hirveen tutulta kuulostaa. Itsellä exä joka ei voinut suunnitella kauppareissuja kun ei tiennyt mitä tarvitaan, tykkäs kyllä kokata muttei ikinä tiskannut kun "ei hän ikinä saa niitä käsin puhtaiks ja mitenköhän olis nyt hyvä järjetää nää tiskit koneeseen" ei voinut pitää huolta lasten neuvola, hammaslääkäri koulu ja kampaajajutuista kun ei osannut. Ei ostanut kotiin mitään siivousvälineitä tai aineita kun ei hän tiennyt mikä on hyvä ja miten ne välineet oikein toimii. Prokrastinoi "kun ei osannut" kaikki auton vuosihuollot ja rikkimenevien huonekalujen vaihdot. Ja oih luoja ne sähkösopparin ja vakuutusten kilpailuttaminen, minullehan ne kaikki myös lankesi. Ensimmäisen vuoden jälkeen me ei tehty mitään romanttista kahden kesken ja hänen likaiset vaattet kulkivat pyykkikoriinkin mun voimalla, koska "meneeks nää nyt vaaleiden vai värillisten sekaan?" Oli siis lakimies joka teki duuninsa ihan tunnollisesti elikkä ei pitänyt olla paperilla ainakaan puutteellinen. Harrasti moottoripyöriä ja niitä hän osasi kyllä hankkia, myydä, huollattaa ja hoitaa niiden vakuutukset omatoimisesti. Ai jo, ja ne lapset? Edellisestä liitosta, ei edes mun omat.
N43
Hyi. Mun miehessä on vähän samaa, että ei muka tiedä minkälaista pesuainetta pitää ostaa, vaikka kyllähän sen näkee viimeistään siitä kädessä olevasta tyhjästä putelista että mitä se on. Ei se sentään noin avuton ole, ja mm lastensa asiat on hoitanut itse aina, en ole puuttunut yhtään.
Pieleen menee jos siinä kohtaa että päässä on joku laskuri/taulukko jolla verrataan että minä tein näin monta tekoa ja miksei se toinen tee vastaavaa määrää. Tuo on sinun motiivisi suhteelle, ei sen toisen osapuolen.
AP: Olet tainnut löytää itsesi attraktion peruskysymyksen ääreltä. Nainen haluaa tutun ja turvallisen parisuhteen mutta kiinnostuksen säilyttäminen edellyttää erillisyyttä. Miehen on oltava jännittävä, vahva. Näiden kahden pitäisi sitten olla jotenkin balanssissa. Kurkkuvoileivät voi olla vahvalle siipallesi liian turvallista vaikka luulisi ettei sillä ole mitään väliä. Jätä ne vähemmälle, jätä muukin kotipuuhailu vähemmälle. Tee itsestäsi niukkuushyödyke mutta hienovaraisesti. Lähetä whatsappeja. Anna hänen tehdä aloitteita jotka sopivat hänen rakkauden kieleen. Jos tuo vie teidät vaan kauemmas toisistanne ei kannata jatkaa. Tuo ei ratkea sillä, että teet enemmän. Teillä on kuitenkin fyysistä ja älyllistä vetoa ja olette tasavertaisia, se on paras lähtökohta. Tilanteesi muistuttaa hyvin paljon omaani jokin aika sitten. Se mitä opin on, että naisen kanssa on hyväksyttävä koko ajan uutta.
Ehkä häntä edellisessä suhteessa lyötiin päähän siitä hyvästä, että teki ne voileivät?
Useimmat kypsään ikään ehtineet tietävät, että teki miehen eteen mitä tahansa, se on aina väärin.
Ettei ap vain olisi näitä miehiä?
Kukaan ei varmaan pakota häntä tekemään niitä asioita mitä tekee, vai pakottaako? Ruikuti, ruikuti.
Mielenkiintoista luettavaa mutta todennäköisesti AP:n nainen on vain laiska, mukavuudenhaluinen, itsekäs ja /tai tottunut olemaan edellisissä suhteissaan prinsessa/kuningatar. Veljeni aikoinaan meni naimisiin tällaisen prinsessan kanssa jota isänsä oli kohdellut kultakäsinein ja ettei tyttärensä tarvinnut tehdä yhtään mitään itse. Veljeni sitten alistui tähän ja teki siinä huushollissa kaiken, ihan kaiken, myös lasten eteen. Kaiken lisäksi eukko oli ilkeä ja paha suustaan, täytyy sanoa että ihme kauan sitä kesti ennenkuin loppui. Että kyllä sellaisiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyviä vastauksia, joissa etsitään psykologisia selitysmalleja apn naisystävän käytökseen. Itse en lähtisi sille tielle, yliymmärtämään. Mielestäni henkilö, joka ei tee mitään toisen ilahduttamiseksi, käyttää toisen hyväntahtoisuutta väärin. On itsekäs, haluaa huomiota ja hemmottelua, on mukavuudenhaluinen ja luultavasti vähän laiska. Omaa piintyneen väärän käsityksen omasta "arvostaan" eli kuvittelee ansaitsevansa toistuvaa palvelua ja passausta. Apn kannattaa radikaalisti vähentää tekemiään palveluksia. Odotamme jännityksellä naisen tyytymättömiä reaktioita :)
Itse mietin, eikö tämäkin asia voisi selviyä keskustelemalla. Ap voisi kysyä asiaa naiselta suoraan: miksi et tee minulle aamiaisleipiä ja hemmottele minua vastavuoroisesti kuten minä hemmottelen sinua.
Vastauksesta asia selviäisi.
Jos toinen sanoo, ettei osaa (tehdä voileipiä?), ei halua (miksei?) eikä pysty (miksei?) niin siitä voi tehdä päätelmät.
Toisaalta emme tiedä, tekeekö apn naisystävä mielestään omalla tavalla asioita apn eteen. Ap on ehkä jämähtänyt odottamaan joitain tarkasti määriteltyjä asioita, eikä näe niitä muita, mitä tämä naisystävä mielestään tekee.
Alue: Aihe vapaa
Kaikkeen ne hyväuskoiset rakkauden nälkäiset naiset alistuukin.