Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Ap antaa aloituksessa hyvin ihanteellisen kuvan itsestään, mutta todennäköisesti toinen osapuoli ei näe tilannetta aivan samanlaisena. Vaikuttaa, että ap on tehnyt vähän liiallisesti kaikenlaista huomioimista. Miksi? Ehkä tässä kannattaisi miettiä, mikä saa ap:n tekemään kaiken yli normaalin huomioimisen ja saa tuntemaan, ettei toinen huomioi riittävästi.
Minulla on yksi kaveri, joka touhuaa kotonaan kuin viiden tähden hotellin työntekijä. Kaikki passataan nenän eteen. Samalla hän ei ole tyytyväinen. Luulen, että syy tähän käyttäytymiseen tulee lapsuudesta. Hän on oppinut mallin, jossa pitää tehdä kaikkensa toisen miellyttämiseksi, jotta ei tule tappeluita, rikottuja asioita ja muuta ikävää.
Yleensä he ovat naisia. Vääntävät pöytään sen seitsemää sorttia itse tehtynä, tarjoilevat maireasti, ja jälkeenpäin valittavat, että kun minä passasin mutta toinen ei mitään tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta kysyn kuinka tavallista on, että tehdään valmiit leivät toiselle? Olen pitänyt normina tapaa, että voileipä, aamiaisleipä tms. tarvikkeet katetaan pöytään tai keittiön tasolle, ja molemmat tekevät omat leipänsä.
Meillä 40v. liitto, eikä ikinä olla tällaista tehty. Teen kyl kaikki ruuat meillä, mutta siihen se jää. Mies on muutaman kerran ehdottanut, että tuo kahvin minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta kysyn kuinka tavallista on, että tehdään valmiit leivät toiselle? Olen pitänyt normina tapaa, että voileipä, aamiaisleipä tms. tarvikkeet katetaan pöytään tai keittiön tasolle, ja molemmat tekevät omat leipänsä.
Se oli esimerkki.
Jos olet ottamassa jääkaapista piirakkaa, onko jotenkin vaikeaa kysyä toiselta, että haluatko sinäkin?
Oman kokemuksen mukaan suurin osa naisista kysyy, suurin osa miehistä ei kysy. Sikäli tämä ketju tuntuu vähän huvittavaltakin, tuo nainenhan köyttäytyy vain siten kuin miehet ihan normaalisti. Miten se nyt sitten on yhtäkkiä niin kamalaa.
Tämä! Meillä ainakin.
No nyt oli tutun oloinen aloitus. Tuntuu kuin minun elämästäni. Luulin tosiaan ensin sinun ap olevan nainen mutta tosiaan ihan samanlaiset ajatukset minulla. Olen ollut 2 vuotta suhteessa menevän miehen kanssa, eri asunnot,ei lapsia.
Olemme aina hänen luonaan, asunnolla ja harvoin mökillään. Minä tuon ruoat meille, teen ne ja autan häntä asunnollaan tiskeissä ja siivouksessa. Mökillä autan pihatöissä ja kaikessa mitä nyt vaatii. Yhteinen aika on todella kortilla kun hän tekee reissutyötä. Hänellä ei ole aikaa muuhun kuin omiin juttuihin ja yhdistysten asioihin/harrastuksiin. Olen miettinyt pidemmän aikaa mitä saan tästä suhteesta. Myös raha-asioista on ollut riitaa, hän sanoo että minun kuuluisi maksaa osa asumisesta hänen luonaan vaikka en asu siellä. Maksoin viime vuonna sähkökuluja/vesi mitä mielestäni olen kuluttanut mutta puolta asumiskuluista en suostu maksamaan, minulla myös omat asumiskulut. Myös mökillä avustaminen mielestäni jo riittää siihen että kuluja siitä minun ei kuulu maksaa. Tuntuu kuin hän vain hyötyy minusta ja minä en hänestä.
Mutta nuo aamupalaleivät, nyt ollaan asian ytimessä. Olen tehnyt hänelle ties kuinka monia aamupaloja, hän ei ole tehnyt Yhtään! Asiasta on puhuttu mutta ei mene perille. Luulisi että toista voisi joskus yllättää. Jos herää aiemmin niin siellä hän syö omaa aamupalaansa aina.. Olen myös länsirannikolta 😄
Sunshine 39v.
Emme tee toisillemme aamiaisleipiä. Puoliso on aamuvirkku ja on yleensä jo aamiaisensa syönyt, kun nousen. Kumpikin tekee leipänsä itse. Niin on ollut yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? "
Suora vastaus: En usko, että voi toimia. Tasapaino, tasapuolisuus, vastavuoroisuus, toisen kunnioittaminen ja vastuunkanto yleensä näkyvät suhteessa. Tai niiden puute.
Niin, tai sit on parisuhteita, joissa molemmilla on oma tapansa osoittaa niitä tunteita. Se toimii, jos molemmat hyväksyvät sen, että ovat erilaisia ja vahvuudet on erilaiset. Apn tapauksessa näin ei ilmeisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
siksi että käytännön asioiden ulkopuolella olemme hyvä pari. Keskustelu on hyvää, seksi on hyvää, kun mä järjestän jotain niin meillä on kivaa..
No eikö kannattaisi muuttaa yhteen? Eri
Työt, muksut, ei pysty juuri nyt.. ehkä vuosien päästä. Mutta muuttaako se tilannetta siltikään?
Aikuiset lapset ovat muksuja, joiden takia ei voi muuttaa yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset tekevät jatkuvasti vaikka mitä sirkustemppuja saadakseen kehuja. Jos Ap on tällainen ja lisäksi vaatimalla vaatii samaa toiselta, joka haluaisi vain olla rauhassa, niin ymmärtäähän sen.
Tai joillakin on halu tehdä mieluisa asioita rakkaalleen, ilman vastapalveluksia.
Joillakin ehkä, aloittajalla selvästikään ei ole.
Sunshine 39 v. Mies pitää sinua mukana kun sinusta on hyötyä ja ei itse tarvitse nähdä mitään vaivaa. Mies saa elää omaa elämäänsä. Kerroit, että yhteinen aika on kortilla ja mies tekee omia juttujansa. Sovit miehen elämään vain kun siihen on hänellä sopiva rako ajankuluksi tai töihin mökillä ja senverran, että pysyt mukana kuviossa. Et maksa mitään kuluja kyllä jatkossa miehen luona ollessasi. Etkä tee kaikkia vaadittuja töitäkään. Katso jos mies sen jälkeen on kiinnostunut edes sen vertaa, että saat tulla hänen mökilleen. Epäilen, että miehelle alkaa tulla lisää keksittyjä kiireitä ja yhteinen aika vain vähenee.
Mies on välinpitämätön ja jopa ahne. Hän ajattelee, että kun kerran alistut kiltisti niin hänelle sama ja se, jos siinä sivussa joskus olet hänen luonaan, itsepä maksat ja teet kuten mies haluaa.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta haluan, että avaat silmäsi. Et saa suhteelta oikein mitään, ehkä seksiä, mutta epäilen senkin olevan miehen puolelta itsekästä ja hänen tuulensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa molempien pitäisi olla suunnilleen samantyyppiset. Ne, joille aamupalan tai voileipien tekeminen on ärsyttävää ja humpuukia olisivat yhdessä. Sitten taas ne, jotka kummatkin vastavuoroisesti tekevät toisilleen kivoja asioita ja arvostavat niitä niin olisivat yhdessä.
Kun arjessa jatkuvasti tulee esiin tapojen erilaisuuksia ja toiselle huono mieli ja toinen ei vaan ymmärrä tai halua ymmärtää niin ei se useinkaan muuksi muutu. Liian erilaiset ihmiset ovat yhdessä.
Silloin menee ikäänkuin hukkaan se ihminen joka haluaa ilahduttaa koska toinen ei arvosta häntä. Joku toinen olisi hyvinkin iloinen ja onnellinen hänen kanssaan ja molemmat ymmärtäisivät toistensa tapoja.
Aloittaja ja kumppaninsa ovat liian erilaisia tai sitten nainen ei tosiaan välitä tarpeeksi, mutta ottaa palvelut toistaiseksi vastaan. Mutta ei vaivaudu silti itse kun ei tunne sitä tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Sunshine 39 v. Mies pitää sinua mukana kun sinusta on hyötyä ja ei itse tarvitse nähdä mitään vaivaa. Mies saa elää omaa elämäänsä. Kerroit, että yhteinen aika on kortilla ja mies tekee omia juttujansa. Sovit miehen elämään vain kun siihen on hänellä sopiva rako ajankuluksi tai töihin mökillä ja senverran, että pysyt mukana kuviossa. Et maksa mitään kuluja kyllä jatkossa miehen luona ollessasi. Etkä tee kaikkia vaadittuja töitäkään. Katso jos mies sen jälkeen on kiinnostunut edes sen vertaa, että saat tulla hänen mökilleen. Epäilen, että miehelle alkaa tulla lisää keksittyjä kiireitä ja yhteinen aika vain vähenee.
Mies on välinpitämätön ja jopa ahne. Hän ajattelee, että kun kerran alistut kiltisti niin hänelle sama ja se, jos siinä sivussa joskus olet hänen luonaan, itsepä maksat ja teet kuten mies haluaa.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta haluan, että avaat silmäsi. Et saa suhteelta oikein mitään, ehkä seksiä, mutta epäilen senkin olevan miehen puolelta itsekästä ja hänen tuulensa mukaan.
Hyvin sanoit sen, minkä minä olisin halunnut. En myöskään maksaisi yhtään mitään. Sanoisin, et tervetuloa luokseni käyttämään vastaava määrä sähköä ym. Jos ei kelpaa, onko suhde oikeasti minkään arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sunshine 39 v. Mies pitää sinua mukana kun sinusta on hyötyä ja ei itse tarvitse nähdä mitään vaivaa. Mies saa elää omaa elämäänsä. Kerroit, että yhteinen aika on kortilla ja mies tekee omia juttujansa. Sovit miehen elämään vain kun siihen on hänellä sopiva rako ajankuluksi tai töihin mökillä ja senverran, että pysyt mukana kuviossa. Et maksa mitään kuluja kyllä jatkossa miehen luona ollessasi. Etkä tee kaikkia vaadittuja töitäkään. Katso jos mies sen jälkeen on kiinnostunut edes sen vertaa, että saat tulla hänen mökilleen. Epäilen, että miehelle alkaa tulla lisää keksittyjä kiireitä ja yhteinen aika vain vähenee.
Mies on välinpitämätön ja jopa ahne. Hän ajattelee, että kun kerran alistut kiltisti niin hänelle sama ja se, jos siinä sivussa joskus olet hänen luonaan, itsepä maksat ja teet kuten mies haluaa.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta haluan, että avaat silmäsi. Et saa suhteelta oikein mitään, ehkä seksiä, mutta epäilen senkin olevan miehen puolelta itsekästä ja hänen tuulensa mukaan.
Se on juurikin näin. Olen asian ymmärtänyt ja todennut että näin se ei voi olla. Hän itse näkee asian niin että hän maksaa kaiken, asumisen ja nuo menot, ajelut mökille... Että minä olen siivelläeläjä. Vaikka todellisuudessa hän hyötyy minusta enemmän kuin minä hänestä. Viimeksi kieltäydyin hänelle hiustenleikkuuta ja siitä sai kuulla. On hyvin empatiakyvytön ainakin minua kohtaan. Nyt olen kipeänä eikä paljoa kysele miten voit? Tämä menee niin tutulla kaavalla jo.
Ja kyllä, seksiä välillä saan mutta sitäkin hänen mieltymysten mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Kertomus elävästä elämästä. Toiselle ei kelpaa kuin tietynlainen leipä tietynlaisten päällisten kanssa tietyllä lailla aseteltuna. Toinen ei vaan osaa tehdä sellaista leipää joka kelpaisi.
(AP) .. mulle kelpaisi ihan normi leipä. Päällisten järjestyksellä ei ole väliä - sillä ajatuksella että toinen tekee sen - sillä on väliä.
Tässä sun tapauksessa niin saa tollanen tyyppintehdä ihan itse leipänsä. 😒.
AP:lle Kuka täyttää jääkaapin ja maksaa eväät ? Käytkö siellä viikonloppuhoidossa, seksiä, touhua, mökkipuitteet. Mutku joutuu lämmittään saunan eikä voileivät tule valmiiksi pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sunshine 39 v. Mies pitää sinua mukana kun sinusta on hyötyä ja ei itse tarvitse nähdä mitään vaivaa. Mies saa elää omaa elämäänsä. Kerroit, että yhteinen aika on kortilla ja mies tekee omia juttujansa. Sovit miehen elämään vain kun siihen on hänellä sopiva rako ajankuluksi tai töihin mökillä ja senverran, että pysyt mukana kuviossa. Et maksa mitään kuluja kyllä jatkossa miehen luona ollessasi. Etkä tee kaikkia vaadittuja töitäkään. Katso jos mies sen jälkeen on kiinnostunut edes sen vertaa, että saat tulla hänen mökilleen. Epäilen, että miehelle alkaa tulla lisää keksittyjä kiireitä ja yhteinen aika vain vähenee.
Mies on välinpitämätön ja jopa ahne. Hän ajattelee, että kun kerran alistut kiltisti niin hänelle sama ja se, jos siinä sivussa joskus olet hänen luonaan, itsepä maksat ja teet kuten mies haluaa.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta haluan, että avaat silmäsi. Et saa suhteelta oikein mitään, ehkä seksiä, mutta epäilen senkin olevan miehen puolelta itsekästä ja hänen tuulensa mukaan.
Hyvin sanoit sen, minkä minä olisin halunnut. En myöskään maksaisi yhtään mitään. Sanoisin, et tervetuloa luokseni käyttämään vastaava määrä sähköä ym. Jos ei kelpaa, onko suhde oikeasti minkään arvoinen?
Tämä. Millä perusteella pitäisi osallistua muka sähkölaskuihin tai muihin asumiskuluihin jos ei edes asu saman katon alla? En käsitä. Sunshine 39v. ja ap älkää olko noin sinisilmäisiä ja törkeästi hyväksikäytettävissä. Aina löytyy näitä k u s e t t a j i a jotka osaavat kyllä ottaa kaiken hyödyn irti minkä saavat. Ap:n naisystävä on selkeästi saanut satimeen ilmaisen työntekijän, passaajan, viihdyttäjän, ns. jokapaikanhöylän, jota pidetään otteessa lirkuttelemalla ja kauniilla puheilla. Eivät kuulosta kummatkaan ollenkaan sellaisilta suhteilta joissa kannattaisi jatkaa.
AP, helppo ratkaisu ongelmaasi. Tästä lähtien teet vain itsellesi omat aamiaisleivät, katsot, oppiiko hän tekemään omansa, vai lähteekö. Siinä se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Se on pesoonallisuushäiriö.
En jaksa lukea koko ketjua, joten en tiedä onko tätä mahdollisuutta tuotu esille. Monella naisella on kokemusta vastaavasta kuin sinulla, mutta he ovat olleet niissä suhteissa pitkään, tehneet lapset, passanneet lapsia ja vähän kaikkia uuvuksiin asti. Nämä naiset yleensä jossain kohtaa iän myötä havahtuvat siihen, että ovat koko ikänsä passanneet muita saamatta mitään takaisin.
Sitten tulee se vastareaktio, että en pysty enää enkä lähde tuohon enää koskaan. Tämä tuli mieleeni, koska mietit itse jotain blokkia sen sijaan, että olisit pitänyt naista itsekkäänä ottajana. Oletteko jutelleet aiemmista suhteista? Jos siellä on jotain tällaista, niin se voisi selittää ja suhteella voisi olla toivoa.
Sitten on olemassa sellainen kuin PDA. Se saattaa liittyä esim. autismiin, joka on keski-ikäisillä naisilla erittäin alidiagnosoitu, mutta johtaa usein juuri keski-iässä burnoutiin, masennukseen tms., kun on vaan ihan loppu. Vaihdevuosien lähestyminenkin voi liittyä kuvioon. Tutustu tuohon PDA:han ja mieti, sopiiko se kuvioon. Jos sitä poteva tunnistaa toisten tarpeet ja odotukset herkästi, hän saattaa pitää niitäkin vaatimuksina, ja lamaantuu niiden edessä.
Kaksi edellistä kohtaa voivat myös esiintyä yhdessä ja liittyä toisiinsa. Hän ei välttämättä itsekään tiedä eikä tunnista noita ongelmia. Älä kuitenkaan tuputa hänelle diagnoosia, vaikka epäilisit sitä. Keskimäärin ihminen, joka ei tunne noita asioita, ei ole valmis edes harkitsemaan, että hänellä itsellään olisi sellainen.
Tai sitten hän vain on itsekäs, itsekeskeinen passauttaja ja ottaja. Yleensä niitä on enemmän miehissä, mutta kuten sanoit, tämä ei ole sukupuolikysymys. Tunnen itsekin tällaisia naisia, joskin uudessa parisuhteessa he saattavat aluksi toimia toisin. Jos on tämmöisestä kyse, niin löydät paremmankin.
Ei tuo tuosta enää muutu kun kovalla työllä jos silläkään. Toisessa aallossa pitäisi ottaa vain sellainen kumppani kenen äitinä, taloudenhoitajana jne ei tarvitse olla. Onko ollut liian kiire suhteeseen, kun olet valinnut huonosti? Herää kysymys..
Luulisi että jos menet hänen luo, hän myös passaa vierastaan? Aamiaisleipiä minäkään en muille tajuaisi tehdä, laitan tarvikkeet esille. Mutta keittikö kahvia sinulle, vai ainoastaan itselleen?
Varmaan teit oma-aloitteisesti nuo jutut, hän ei pyytänyt mitään? Olisit vaan käyttäytynyt kuten passattava vieras, etkä alkanut emännöimään, niin olisi paljastunut hänen taidot.
Jos olet mies, niin nainen ehkä näkee sinussa sellaisen aarteen, josta ei halua luopua. Teet töitä hänen puolestaan ja hemmottelet aamiaisleivillä. Hän haluaa pitää sinut puhumalla.