Lue keskustelun säännöt.
Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita
19.03.2026 |
Onko kukaan muu vuosien saatossa havahtunut omassa parisuhteessa sellaiseen ristiriitaan, että ei löydä paikkaansa puolison perheen pöytäringissä?
Oma kokemus se, että tajusin ehkä liian myöhään, että he eivät puhu toisilleen, muuta kuin ehkä harrastuksista tai laittamastaan ruuasta. Ei mistään muusta, ei kysytä miten toisen elämässä menee ja miten vaikka joku työpaikanvaihdos tai ihmissuhdetilanne vaikuttaa arkeen. Pelkkiä pintapuolisia jonninjoutavia; ei edes soitella omille sisaruksille koskaan.
Itse olen nykyään ihan lamaantunut siitä teeskentelyn seuraamisesta; ne harvatkin juhlapyhätapaamiset on kuin vieraisiin ihmisiin yrittäisi saada otetta.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jymähdettiin johonkin intiimiasioiden purkamiseen tai avioeroasioihin. Ihan jo se, että kysyttäisiin toiseltä että miltä se sun uusi työ on tuntunut, tai että mikä teidän kesälomamatkassa oli mukavaa, olisi toisen asioista kiinnostumista. Sen sijaan ainoat keskusteluaiheet on minkälaisen puhelimen yksi on ostanut, ja toinen kertoo omasta tietokoneesta ja kolmas autostaan. Jne. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kenellekin kuuluu.
Tuo on 10 hengen kahvipöydässä aika töykeää, siis keskittyä puhumaan yhden ainoan pöytäkuntalaisen yksityisistä asioista ja tunteista. Kahden kesken voit moista kysellä, mutta ei kahvittelu ole mikään ristikuulustelun paikka.
Mikä vi tun kahvittelu??
Sellainen epävirallinen samassa pöydässä istuskelu, jossa tarjolla on kahvia/teetä ja jotain suolaista/makeaa syötävää eikä kyseessä ole kenenkään juhlapäivä eikä ole kokoonnuttu yhteen erityisen teeman ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.
Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.Kyllä, olen nimenomaan näitä, jotka kohtelevat perheenjäseniä tasapuolisesti eli jokaisella on tiskikoneentyhjennysvuoronsa, myös kotona asuvilla tai viikonloppua viettävillä aikuisilla lapsilla. Jos ei ilman käskyä osaa tuota tehdä, niin takuulla käskytän. Jos se on huonostikohtelemista, niin sitten on, mutta tämä talous ei ole koskaan ollut mikään täysihoitola muille kuin lasten puolisoille, heiltä ei ole vaadittu osallistumista.
Hirveään henkistä väkivaltaahan tuo on, että ihan täytyy kotitöitä tehdä sen sijaan, että rupateltaisiin mukavia siitä, miten kivoja tyttöystäviä Leevillä on ollut ennen sinua,, nykyinen miniäni, joka et todellakaan tule jäämään viimeiseksi.
Mulla nousee niskakarvat pystyyn; ihan hirveä jyrä. Oikea pirttihirmu.
Vierailija kirjoitti:
Ap hyväksy se että ihmiset ovat erilaisia. Jos olisin jossain kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa sukulaisten kanssa kahvipöydässä en vastaisi jonkun esittämään kysymykseen mitä minulle kuuluu muuta kuin kiitos hyvää tms ympäripyöreää. En haluaisi puhua asioistani kellekään eikä minuakaan kiinnostaisi muitten asiat. Ihan hyvin voisimme puhua harrastuksista, lemmikeistä ym ihan tavallisista asioista.
Taas tämä kahvipöytäesimerkki. Kyseessä ei ole sukujuhlat, eikä kahvipöytä, vaan lähiperhe. Ja perheen kesken ajanvietto. Ei kahvipöytä. Ei etäinen pikkuserkku, vaan esimerkiksi äitisi ja isäsi, joiden luona olet viikonlopun.
Ap vaikuttaa ihan todella raskaalta ihmiseltä.
Tutustuin kerran yhteen äitituttuun, joka ei tuntunut osaavan keskustella yhtään omasta elämästään ja ajatuksistaan. Siis yhtään. Halusi jutustella vain täysin pintapuolista smalltalkia. Sellaista mitä voidaan jutella kohteliaisuutta pienen hetken jonkun tuntemattoman äidin kanssa jossain leikkipuistossa. Esim mitä teet työksesi oli kummallisen henkilökohtainen kysymys heti puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Ja hänellä oli ihan normaali ammatti kuitenkin. Sama kaiken kanssa.
Ehkä hän kasvoi tuollaisessa mistään ei voi puhua-perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa ihan todella raskaalta ihmiseltä.
Pitäiskö sun käydä käskemässä vaikka joku tyhjentämään astianpesukonetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusit liian myöhään? Miten se muuttaisi tilannetta jos olisit tajunnut aiemmin?
Olisin saanut kokea sen parisuhteen kehityskaaren, missä puolison perheenjäsenistä tulisi luonteva osa omaa sosiaalista piiriäni, ja tuntisin oloni merkitykselliseksi. Tähän parisuhteeseen olen kuitenkin kuluttanut tuolta osin ne kriittisimmät elämäni vuodet, ja nyt sillä ei enää olisi samanlaista merkitystä. Identiteettini muovautui tältä osin jo tietynlaiseksi.
En ole koskaan nähnyt tuollaista kehityskaarta. Joskus oman isoäitini nuoruudessa miniän ja anopin eläessä samassa taloudessa tuo on varmaan ollut toivottu lopputulos, mutta jotenkin kummallista ajatella nykypäivänä, että lasten puolisot olisivat merkityksellinen osa appivanhempien elämää. Kun appivanhemmat eivät saisi sekaantua nuorten perheen elämään, niin ei ole todennäköistä, että appivanhemmat haluaisivat miniän/vävyn tunkeutuvat heidän elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama homma. Omassa lapsuudenperheessä kälyillä ja langoillakaan ei ole minkäänlaista vieraskoreutta, vaan meininki on kuin Serranon perheestä, hyvässä ja pahassa. Miehen lapsuudenperheessä, kun kysyn kälyltä miten menee, vastaus on että juu ihan hyvin eikä minulta kysytä mitään takaisin. Ehkä jauhetaan siitä kuinka paljon mikin asia on maksanut tai juuri jotain vastaavaa pinnallista.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin kerran yhteen äitituttuun, joka ei tuntunut osaavan keskustella yhtään omasta elämästään ja ajatuksistaan. Siis yhtään. Halusi jutustella vain täysin pintapuolista smalltalkia. Sellaista mitä voidaan jutella kohteliaisuutta pienen hetken jonkun tuntemattoman äidin kanssa jossain leikkipuistossa. Esim mitä teet työksesi oli kummallisen henkilökohtainen kysymys heti puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Ja hänellä oli ihan normaali ammatti kuitenkin. Sama kaiken kanssa.
Ehkä hän kasvoi tuollaisessa mistään ei voi puhua-perheessä.
Olen tuollainen äitituttu. En todellakaan avaudu satunnaisille kerhokavereille omasta elämästäni, vaikka kohtaisimme toisemme kerran viikossa parin vuoden ajan ja kävisimme yhdessä lounaalla. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minulle merkityksettömien ihmisten kanssa pitäisi jakaa elämäänsä ja ajatuksiaan. Meitä yhdisti sama elämäntilanne, ei mikään muu.
Mitä teen työkseni - mitä se merkitsee, jos olen vanhempainvapaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.
Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.Kyllä, olen nimenomaan näitä, jotka kohtelevat perheenjäseniä tasapuolisesti eli jokaisella on tiskikoneentyhjennysvuoronsa, myös kotona asuvilla tai viikonloppua viettävillä aikuisilla lapsilla. Jos ei ilman käskyä osaa tuota tehdä, niin takuulla käskytän. Jos se on huonostikohtelemista, niin sitten on, mutta tämä talous ei ole koskaan ollut mikään täysihoitola muille kuin lasten puolisoille, heiltä ei ole vaadittu osallistumista.
Hirveään henkistä väkivaltaahan tuo on, että ihan täytyy kotitöitä tehdä sen sijaan, että rupateltaisiin mukavia siitä, miten kivoja tyttöystäviä Leevillä on ollut ennen sinua,, nykyinen miniäni, joka et todellakaan tule jäämään viimeiseksi.
Mulla nousee niskakarvat pystyyn; ihan hirveä jyrä. Oikea pirttihirmu.
No kai tuolla viestin kirjoittajallakin on sitten oikeus istua vain sohvalla persiillään, kuten koko muu paikalla oleva porukka?? Ruoat ja kahvit ilmestyy itsestään pöytään ja tiskit koneeseen? Tottakai kaikki osallistuu johonkin, eikä yksi häärää piikana koko sakille aikuisia ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin kerran yhteen äitituttuun, joka ei tuntunut osaavan keskustella yhtään omasta elämästään ja ajatuksistaan. Siis yhtään. Halusi jutustella vain täysin pintapuolista smalltalkia. Sellaista mitä voidaan jutella kohteliaisuutta pienen hetken jonkun tuntemattoman äidin kanssa jossain leikkipuistossa. Esim mitä teet työksesi oli kummallisen henkilökohtainen kysymys heti puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Ja hänellä oli ihan normaali ammatti kuitenkin. Sama kaiken kanssa.
Ehkä hän kasvoi tuollaisessa mistään ei voi puhua-perheessä.Olen tuollainen äitituttu. En todellakaan avaudu satunnaisille kerhokavereille omasta elämästäni, vaikka kohtaisimme toisemme kerran viikossa parin vuoden ajan ja kävisimme yhdessä lounaalla. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minulle merkityksettömien ihmisten kanssa pitäisi jakaa elämäänsä ja ajatuksiaan. Meitä yhdisti sama elämäntilanne, ei mikään muu.
Mitä teen työkseni - mitä se merkitsee, jos olen vanhempainvapaalla?
Mistä sitten keskustelet tai miksi osallistut, jos asenteesi on noin halveksiva? Itse ajattelen äititutut niin, että kiva olla yhteyksissä niin pitkään, kun lapset viihtyvät yhdessä ja elämänvaiheet mätsäävät minkä jälkeen on ok jatkaa eri teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.
Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.Kyllä, olen nimenomaan näitä, jotka kohtelevat perheenjäseniä tasapuolisesti eli jokaisella on tiskikoneentyhjennysvuoronsa, myös kotona asuvilla tai viikonloppua viettävillä aikuisilla lapsilla. Jos ei ilman käskyä osaa tuota tehdä, niin takuulla käskytän. Jos se on huonostikohtelemista, niin sitten on, mutta tämä talous ei ole koskaan ollut mikään täysihoitola muille kuin lasten puolisoille, heiltä ei ole vaadittu osallistumista.
Hirveään henkistä väkivaltaahan tuo on, että ihan täytyy kotitöitä tehdä sen sijaan, että rupateltaisiin mukavia siitä, miten kivoja tyttöystäviä Leevillä on ollut ennen sinua,, nykyinen miniäni, joka et todellakaan tule jäämään viimeiseksi.
Ei varmasti tule jäämään viimeiseksi joo tuollaisella anopilla. :D Parempi että menet naimisiin poikasi kanssa, kun joka tapauksessa tulet karkoittamaan kaikki muut naiset hänen elämästään.
Ap, voitko kertoa tarkemmin minkälaisia pinnallisia asioita he puhuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin kerran yhteen äitituttuun, joka ei tuntunut osaavan keskustella yhtään omasta elämästään ja ajatuksistaan. Siis yhtään. Halusi jutustella vain täysin pintapuolista smalltalkia. Sellaista mitä voidaan jutella kohteliaisuutta pienen hetken jonkun tuntemattoman äidin kanssa jossain leikkipuistossa. Esim mitä teet työksesi oli kummallisen henkilökohtainen kysymys heti puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Ja hänellä oli ihan normaali ammatti kuitenkin. Sama kaiken kanssa.
Ehkä hän kasvoi tuollaisessa mistään ei voi puhua-perheessä.Olen tuollainen äitituttu. En todellakaan avaudu satunnaisille kerhokavereille omasta elämästäni, vaikka kohtaisimme toisemme kerran viikossa parin vuoden ajan ja kävisimme yhdessä lounaalla. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi minulle merkityksettömien ihmisten kanssa pitäisi jakaa elämäänsä ja ajatuksiaan. Meitä yhdisti sama elämäntilanne, ei mikään muu.
Mitä teen työkseni - mitä se merkitsee, jos olen vanhempainvapaalla?
Elämäntilanne yhdisti kerhoilua enemmän. Vietettiin aikaa monta kertaa viikossa. Jos hän ei olisi pitänyt minusta, olisin ymmärtänyt paremmin. Mutta hän halusi viettää aikaa ja keskustella säästä ja kurahanskoista, mutta ei mistään muusta. En todellakaan tarvinnut mitään syvää ystävyyttä, mutta en olisi jaksanut niitä kurahanskoja päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hyväksy se että ihmiset ovat erilaisia. Jos olisin jossain kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa sukulaisten kanssa kahvipöydässä en vastaisi jonkun esittämään kysymykseen mitä minulle kuuluu muuta kuin kiitos hyvää tms ympäripyöreää. En haluaisi puhua asioistani kellekään eikä minuakaan kiinnostaisi muitten asiat. Ihan hyvin voisimme puhua harrastuksista, lemmikeistä ym ihan tavallisista asioista.
Taas tämä kahvipöytäesimerkki. Kyseessä ei ole sukujuhlat, eikä kahvipöytä, vaan lähiperhe. Ja perheen kesken ajanvietto. Ei kahvipöytä. Ei etäinen pikkuserkku, vaan esimerkiksi äitisi ja isäsi, joiden luona olet viikonlopun.
Ja nimenomaan miniä, joka kokee olevansa lähiperhettä ja toisaalta puolison lapsuudenperhe, joka ei halua puhua henkilökohtaisista asioista heille vieraan ihmisen eli miniän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.
Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.Kyllä, olen nimenomaan näitä, jotka kohtelevat perheenjäseniä tasapuolisesti eli jokaisella on tiskikoneentyhjennysvuoronsa, myös kotona asuvilla tai viikonloppua viettävillä aikuisilla lapsilla. Jos ei ilman käskyä osaa tuota tehdä, niin takuulla käskytän. Jos se on huonostikohtelemista, niin sitten on, mutta tämä talous ei ole koskaan ollut mikään täysihoitola muille kuin lasten puolisoille, heiltä ei ole vaadittu osallistumista.
Hirveään henkistä väkivaltaahan tuo on, että ihan täytyy kotitöitä tehdä sen sijaan, että rupateltaisiin mukavia siitä, miten kivoja tyttöystäviä Leevillä on ollut ennen sinua,, nykyinen miniäni, joka et todellakaan tule jäämään viimeiseksi.
Ei varmasti tule jäämään viimeiseksi joo tuollaisella anopilla. :D Parempi että menet naimisiin poikasi kanssa, kun joka tapauksessa tulet karkoittamaan kaikki muut naiset hänen elämästään.
Voi että, itse olisin todellakin arvostanut tuollaista anoppia, joka olisi opettanut poikansa tekemään osuutensa kotitöistä pyytämättä! Olisin itse päässyt niin paljon helpommalla, kun ei olisi tarvinnut hoitaa sitä äidin roolia aikuiselle miehelle. Omat poikani olen todellakin kasvattanut toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.
Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.Kyllä, olen nimenomaan näitä, jotka kohtelevat perheenjäseniä tasapuolisesti eli jokaisella on tiskikoneentyhjennysvuoronsa, myös kotona asuvilla tai viikonloppua viettävillä aikuisilla lapsilla. Jos ei ilman käskyä osaa tuota tehdä, niin takuulla käskytän. Jos se on huonostikohtelemista, niin sitten on, mutta tämä talous ei ole koskaan ollut mikään täysihoitola muille kuin lasten puolisoille, heiltä ei ole vaadittu osallistumista.
Hirveään henkistä väkivaltaahan tuo on, että ihan täytyy kotitöitä tehdä sen sijaan, että rupateltaisiin mukavia siitä, miten kivoja tyttöystäviä Leevillä on ollut ennen sinua,, nykyinen miniäni, joka et todellakaan tule jäämään viimeiseksi.
Ei varmasti tule jäämään viimeiseksi joo tuollaisella anopilla. :D Parempi että menet naimisiin poikasi kanssa, kun joka tapauksessa tulet karkoittamaan kaikki muut naiset hänen elämästään.
Voi että, itse olisin todellakin arvostanut tuollaista anoppia, joka olisi opettanut poikansa tekemään osuutensa kotitöistä pyytämättä! Olisin itse päässyt niin paljon helpommalla, kun ei olisi tarvinnut hoitaa sitä äidin roolia aikuiselle miehelle. Omat poikani olen todellakin kasvattanut toisin.
Luulet todella tekeväsi jotain hyvää ja esimerkillistä, vaikka todellisuudessa sanelet joustamattomat sääntösi muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hyväksy se että ihmiset ovat erilaisia. Jos olisin jossain kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa sukulaisten kanssa kahvipöydässä en vastaisi jonkun esittämään kysymykseen mitä minulle kuuluu muuta kuin kiitos hyvää tms ympäripyöreää. En haluaisi puhua asioistani kellekään eikä minuakaan kiinnostaisi muitten asiat. Ihan hyvin voisimme puhua harrastuksista, lemmikeistä ym ihan tavallisista asioista.
Taas tämä kahvipöytäesimerkki. Kyseessä ei ole sukujuhlat, eikä kahvipöytä, vaan lähiperhe. Ja perheen kesken ajanvietto. Ei kahvipöytä. Ei etäinen pikkuserkku, vaan esimerkiksi äitisi ja isäsi, joiden luona olet viikonlopun.
Ja nimenomaan miniä, joka kokee olevansa lähiperhettä ja toisaalta puolison lapsuudenperhe, joka ei halua puhua henkilökohtaisista asioista heille vieraan ihmisen eli miniän kanssa.
Oletko sä rakastunut poikiisi, etkä halua niiden koskaan jättävän äitiään toisen naisen vuoksi? Onko sulla mies enää kuvioissa?
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tarkemmin minkälaisia pinnallisia asioita he puhuvat?
Ap kertoi olevansa lamaantunut siitä, että sukulaiset keskustelevat esim. harrastuksista tai kokkauksesta.
Tietyllä tapaa kaikki on elämässä omaa valintaa, ulkopuoliseksi jääminen, köyhyys, lihavuus, tyhmyys, työttömyys. No jokin syöpä ei ole oma valinta, paitsi jos sen on aiheuttanut auringonotolla tai tupakoinnilla.