Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita

Mun ex-kumppanin sukulaistapaamisilla juteltiin historiasta ja politiikasta. Jo ruoanlaitosta ja harrasteista puhuminen tuntui hurjan syvälliseltä ja henkilökohtaiselta. Itse olen ihan eri tyyppinen keskustelija ja tuo ahdisti minua aina. Mutta se kertoi heidän suvustaan ja paljon tietysti mun ex-kumppanista.

Heh hah hooooo, hooooo !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.

Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.

Perheemme jäsenen puoliso hakeutuu itse ulkopuoliseksi omalla käytöksellään. Koemme että olisi varmaan tällaisen henkilön kiusallista kuulla sisäpiirimme asioita, kaikella kunnioituksella, paitsi jos on juoruileva tyyppi niin sellainen toivookin kuulevan että voi juoruta eteenpäin. Näinhän se menee.

Meillä keskustellaan sellaisen henkilön kanssa mielellään joka on luotettava, ystävällinen, sosiaalinen, hyvät käytöstavat omaava, meitä ja kotiamme kunnioittava.

Vierailija kirjoitti:

Meillä keskustellaan sellaisen henkilön kanssa mielellään joka on luotettava, ystävällinen, sosiaalinen, hyvät käytöstavat omaava, meitä ja kotiamme kunnioittava.

Tarvitseeko tyhjentää astianpesukonetta?

Oman aikuisen lapsen käytöksestä näkee miten hänen elämä menee, tuskin ap:n kotonakaan kysellään jos puhuvat mistään muusta kun mikä vanhempia kiinnostaa ja lapset on tuppisuuna. Vaikuttaa siltä.

Miten syvällisiä keskusteluja ap valmis käymään ruokapöydässä?? Syvyyspsykologiaa? Ei sellaisia käydä ruokapöydässä ne käydään terapeutilla.

Meidän perhe käy ne keskustelut mitkä haluavat eikä kukaan vieras tule sitä muuttamaan ja ohjeistamaan omia tapojaan. Perheemme pysyy meidän perheenä eikä muutu miniän tai vävyn perheeksi.

Pitääkin ens kerralla ruokapöydässä tiedustella jokaisen seksielämä ja terveystiedot. Palkka-asiat kyselen sitten juhannuksena muutaman snapsin jälkeen.

Itsellä ollut myös hyvin samanlaisia koemuksia.   Hyvin muodollista kanssakäymistä ja ei oikein voi olla vapaasti esim ilmaista tunteitaan. Huumorin kanssa pitää olla varovainen. 

Vierailija kirjoitti:

ei meilläkään puhuta mitään tärkeitä asioita silloin, kun b-luokan miniä on kuuntelemassa

Ihanan elitististä. Tykkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.

Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.

Perheemme jäsenen puoliso hakeutuu itse ulkopuoliseksi omalla käytöksellään. Koemme että olisi varmaan tällaisen henkilön kiusallista kuulla sisäpiirimme asioita, kaikella kunnioituksella, paitsi jos on juoruileva tyyppi niin sellainen toivookin kuulevan että voi juoruta eteenpäin. Näinhän se menee.

Oletko ajatellut, että tuo "perheesi" jäsen tuskin pitää sinua enää perheenään, jos hänelle paljastuu oikea asenteesi puolisoaan kohtaan? He ovat kuitenkin ensisijaista perhettä toisilleen, ja toisen kumppanin ulkopuolisena kohtelu tulee lopulta haittaamaan vain teidän välejänne.

Ei ehkä kannata odottaa että sinä olet myös puolison perheessä huomion keskipiste ja sinun asiat kiinnostaa sielläkin automaattisesti kaikkia. Työpaikoillakaan ei kovin kauan jakseta kiinnostua uusimmasta työntekijästä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-kumppanin sukulaistapaamisilla juteltiin historiasta ja politiikasta. Jo ruoanlaitosta ja harrasteista puhuminen tuntui hurjan syvälliseltä ja henkilökohtaiselta. Itse olen ihan eri tyyppinen keskustelija ja tuo ahdisti minua aina. Mutta se kertoi heidän suvustaan ja paljon tietysti mun ex-kumppanista.

Ja kertoo samalla paljon myös sinusta. Eikös aina keskustelunaiheet kerro ihmisistä jotain? On ok, että ihmiset ovat kiinnostuneita erilaisista asioista. Sitten jotain osaa puhua myös tarpeellisen verran kenen vaan kanssa, vaikkei olisikaan yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Joskus voi myös vaan kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe käy ne keskustelut mitkä haluavat eikä kukaan vieras tule sitä muuttamaan ja ohjeistamaan omia tapojaan. Perheemme pysyy meidän perheenä eikä muutu miniän tai vävyn perheeksi.

Tiettyyn määrään asti kyllä, mutta onhan se kohteliasta ja mukavaa sopivalla tavalla myös huomioida uusi ihminen joukossa. Se on ikään kuin kiusaamista jättää ulkopuoliseksi. Pienillä jutuilla voi onnistua auttamaan toista sopeutumaan porukkaan. Se kai olisi toivottavaa, eikö vaan?

Mulla on kokemusta puolisoiden kautta kahdestakin tällaisesta perheestä, missä mistään tunnepitoisesta ei keskustella. Näissä tilanteissa puhumisesta tai puhumattomuudesta huolimatta on myös joku tunnetila, energiakenttä tms. Toisessa perheessä, huolimatta kapeista aiheista, koin itseni tervetulleeksi ja fiilis oli hyvä. Toinen taas ihan killeri koska puhumattoman teatterin lisäksi on tunneilmasto kylmä ja välinpitämätön, suorastaan hylkivä.  En tiedä miksi. No, myöhemmin kuulinkin sitten puolisoltani että hän koki olevansa meidän omassa kodissa kuin osana teatterinäytelmää. Siinä kohtaa meinasi aivot mennä solmuun. Olen itse hyvin aito ihminen, jonka on vaikea piilotella tunteita ja persoonaa ( illallinen juuri menee muttei pidempään). Mutta puolisoni kokikin tämän aidon olemisen teatterina, tai ehkä hän puhuu vain omasta olemisestaan. Luulin, että meillä oli mukavia hetkiä, mutta kaikki olikin hänelle pelkkää esitystä? En tiedä, mutta jotenkin niin twisted ettei enää kiinnostakaan.

Mulle on vähän hankalaa se, ettei puolison perheessä puhuta politiikasta, kulttuurista ja arvoista. Keskustelu pyörii vain arkipäivän asioiden ympärillä. Itse olen tottunut siihen, että ruokapöydässä puhutaan päivän uutisten polttavista aiheista. Toki ihmisiä on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta puolisoiden kautta kahdestakin tällaisesta perheestä, missä mistään tunnepitoisesta ei keskustella. Näissä tilanteissa puhumisesta tai puhumattomuudesta huolimatta on myös joku tunnetila, energiakenttä tms. Toisessa perheessä, huolimatta kapeista aiheista, koin itseni tervetulleeksi ja fiilis oli hyvä. Toinen taas ihan killeri koska puhumattoman teatterin lisäksi on tunneilmasto kylmä ja välinpitämätön, suorastaan hylkivä.  En tiedä miksi. No, myöhemmin kuulinkin sitten puolisoltani että hän koki olevansa meidän omassa kodissa kuin osana teatterinäytelmää. Siinä kohtaa meinasi aivot mennä solmuun. Olen itse hyvin aito ihminen, jonka on vaikea piilotella tunteita ja persoonaa ( illallinen juuri menee muttei pidempään). Mutta puolisoni kokikin tämän aidon olemisen teatterina, tai ehkä hän puhuu vain omasta olemisestaan. Luulin, että meillä oli mukavia hetkiä, mutta kaikki olikin hänelle pelkkää esitystä? En tiedä, mutta jotenkin niin twisted ettei enää kiinnostakaan.

Kai tuo on jotain seurausta tunnevammaisessa ympäristössä kasvamisesta. Jos hänen lapsuudenperheessä tunteita ei näytetty avoimesti tai oltiin hyvin passiivisaggressiivisia, hän saattaa kokea aidon ilon, surun, vihan, pettymyksen jne. ilmaisemisen näyttelynä. Onhan se aika epäterve ajatusmalli, varsinkin jos omille lapsille pitäisi opettaa terveitä tunnetaitoja, eikä itsekään kykene niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe käy ne keskustelut mitkä haluavat eikä kukaan vieras tule sitä muuttamaan ja ohjeistamaan omia tapojaan. Perheemme pysyy meidän perheenä eikä muutu miniän tai vävyn perheeksi.

Tiettyyn määrään asti kyllä, mutta onhan se kohteliasta ja mukavaa sopivalla tavalla myös huomioida uusi ihminen joukossa. Se on ikään kuin kiusaamista jättää ulkopuoliseksi. Pienillä jutuilla voi onnistua auttamaan toista sopeutumaan porukkaan. Se kai olisi toivottavaa, eikö vaan?

Näin tutustumisen alussa toimitaankin mutta ei enää tutustumisen jälkeen joka kerta kun tullaan meidän kotiin voi olla kun tavattaisiin ekaa kertaa ei ainakaan kun tunnettu jo yli 10 vuotta. Jos joku haluaa pysyä ulkopuolisena niin sekin käy mutta sitten ei voi valittaa jos hänet ohitetaan koska itse jokaisen täytyy pitää itsestään huolta. Ei puolison vanhemmat voi olla enää vanhempia aikuiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe käy ne keskustelut mitkä haluavat eikä kukaan vieras tule sitä muuttamaan ja ohjeistamaan omia tapojaan. Perheemme pysyy meidän perheenä eikä muutu miniän tai vävyn perheeksi.

Tiettyyn määrään asti kyllä, mutta onhan se kohteliasta ja mukavaa sopivalla tavalla myös huomioida uusi ihminen joukossa. Se on ikään kuin kiusaamista jättää ulkopuoliseksi. Pienillä jutuilla voi onnistua auttamaan toista sopeutumaan porukkaan. Se kai olisi toivottavaa, eikö vaan?

Näin tutustumisen alussa toimitaankin mutta ei enää tutustumisen jälkeen joka kerta kun tullaan meidän kotiin voi olla kun tavattaisiin ekaa kertaa ei ainakaan kun tunnettu jo yli 10 vuotta. Jos joku haluaa pysyä ulkopuolisena niin sekin käy mutta sitten ei voi valittaa jos hänet ohitetaan koska itse jokaisen täytyy pitää itsestään huolta. Ei puolison vanhemmat voi olla enää vanhempia aikuiselle.

Peruskohteliaisuus ja tasapuolisuus on kuitenkin minimi koskien tilaisuuksia, joihin kaikki on kutsuttu. Jos jonkun kanssa synkkaa paremmin, niin voi viettää enemmän aikaa vaikka sitten kahden kesken tai soitella. Mutta menee jo aika törkeäksi ja koulukiusaamisen tasolle, jos yksi jätetään toistuvasti ulkopuolelle ajan vietoista, joihin esimerkiksi kaikki muut perheen naiset on kutsuttu. En edes halua kuvitella millainen inhottava suvun matriarkka tuollaista edes viitsii harrastaa omalla tunnolla.