Lue keskustelun säännöt.
Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita
19.03.2026 |
Onko kukaan muu vuosien saatossa havahtunut omassa parisuhteessa sellaiseen ristiriitaan, että ei löydä paikkaansa puolison perheen pöytäringissä?
Oma kokemus se, että tajusin ehkä liian myöhään, että he eivät puhu toisilleen, muuta kuin ehkä harrastuksista tai laittamastaan ruuasta. Ei mistään muusta, ei kysytä miten toisen elämässä menee ja miten vaikka joku työpaikanvaihdos tai ihmissuhdetilanne vaikuttaa arkeen. Pelkkiä pintapuolisia jonninjoutavia; ei edes soitella omille sisaruksille koskaan.
Itse olen nykyään ihan lamaantunut siitä teeskentelyn seuraamisesta; ne harvatkin juhlapyhätapaamiset on kuin vieraisiin ihmisiin yrittäisi saada otetta.
Kommentit (116)
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät halua jakaa asioita sun kuullen, koska suhun ei voi luottaa ja olet hankala ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
Just niin.
Vierailija kirjoitti:
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.
Yllättävää silti, että vanhempi-lapsi-suhdekin voi olla niin löyhä, tai että suht samanikäiset sisarukset ei ole kiinnostuneita toisen elämästä. Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan. En tiedä, olen todella erilaisista lähtökohdista kyllä itse.
Oon huomannut saman. No mäkään en todellakaan kysy enää mitään. Elämä on kuin näytelmää tälläisten ihmisten seurassa. Pyrin välttämään näiden ihmisten seuraa. Vaikka ovatkin yli 8-kymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.
Yllättävää silti, että vanhempi-lapsi-suhdekin voi olla niin löyhä, tai että suht samanikäiset sisarukset ei ole kiinnostuneita toisen elämästä. Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan. En tiedä, olen todella erilaisista lähtökohdista kyllä itse.
Et siis hyväksy erilaisuutta, vaan vaadit kaikkien perheiden olevan kuin omasi.
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.
Yllättävää silti, että vanhempi-lapsi-suhdekin voi olla niin löyhä, tai että suht samanikäiset sisarukset ei ole kiinnostuneita toisen elämästä. Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan. En tiedä, olen todella erilaisista lähtökohdista kyllä itse.
Et siis hyväksy erilaisuutta, vaan vaadit kaikkien perheiden olevan kuin omasi.
Missä lukee, että ap ei hyväksy? Erilaisuuden ihmettelyähän tässä käsitellään, ja sitä erilaisuutta. Ja sitä, onko muita vastaavassa tilanteessa olevia.
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei meilläkään puhuta mitään tärkeitä asioita silloin, kun b-luokan miniä on kuuntelemassa
Vierailija kirjoitti:
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Tähän täytyy sivusta kommentoida, että sen saa kyllä ilman kyttäämistäkin selville, kun kerran kysyy mitä teidän äidille/isoäidille kuuluu, ja saa vastauksen emmä tiiä, en oo soittanut kahteen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheissä on erilaisia kulttuureita. Itse olen sellaisesta karjalaiskodista, jossa suhtauduttiin kaikkeen intohimolla. Politiikat, uskonnot, filosofiat kaikki ruodittiin, välillä oltiin toistemme kurkussa ja välillä naurettiin makeasti. Oli aluksi melkoinen kulttuurishokki, kun appivanhemmat olivatkin sellaisia ihan kiva sää -ihmisiä.
No, luurankoja löytyi molempien sukujen kaapeista ja elämä heitti eteen monenlaista kriisiä. Omalle suvulleni olen kiitollinen siitä, että asioista on pystytty puhumaan. Mutta appivanhemmat, siinä puhumattomuudessaankin ovat olleet niitä, joilta käytännössä sain tarvitsemani tuen.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo nyt oikeasti ongelma? Pahempi se olisi, että puhuttaisiin jostain, missä ei näkemykset ollenkaan kohtaa. Ja isommalla porukalla ei todellakaan mitään ihmissuhde- tai elämäntilanneongelmia välittäisi ruotia.
Ei harrastuksista tai muista konkreettisista projekteista puhuminen ole "jonninjoutavaa". Se nyt on sellaista, mistä on helppo puhua ja se kyllä usein kiinnostaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Tähän täytyy sivusta kommentoida, että sen saa kyllä ilman kyttäämistäkin selville, kun kerran kysyy mitä teidän äidille/isoäidille kuuluu, ja saa vastauksen emmä tiiä, en oo soittanut kahteen vuoteen.
Miksi sinun pitäisi tietää kaikkien asiat? Ei sukulaisuus tarkoita sitä.
Meidän perhe on aloittajan kuvaaman perheen kaltainen. Ainoa elossa oleva vanhempi on itsekeskeinen, kapeakatseinen ja empatiakyvytön ihminen. Hänen kanssaan ei yksinkertaisesti voi keskustella omista kuulumisistaan, koska häntä ei kiinnosta, eikä hän kuuntele. Sisarusten kesken kyllä keskustellaan, mutta ne keskustelut eivät tapahdu samassa kahvipöydässä tämän em. vanhemman kanssa.
On melko raskasta kuunnella toisten ongelmia joka tapaamisella, siksi pitäydytään mieluummin säässä ja vatsan toiminnassa.
Ei monikaan halua avata syvempiä asioitaan jos mukana seurueessa on vähän etäisempää porukkaa esim sisarusten puolisoita. Voivat olla kovia juoruilemaan muiden asioita eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo nyt oikeasti ongelma? Pahempi se olisi, että puhuttaisiin jostain, missä ei näkemykset ollenkaan kohtaa. Ja isommalla porukalla ei todellakaan mitään ihmissuhde- tai elämäntilanneongelmia välittäisi ruotia.
Ei harrastuksista tai muista konkreettisista projekteista puhuminen ole "jonninjoutavaa". Se nyt on sellaista, mistä on helppo puhua ja se kyllä usein kiinnostaa ihmisiä.
Se ei ole toki arjen ongelmista suurin, mutta se on siinä mielessä ongelma että ei koskaan saa puolison puolelta sitä ns. laajennettua perhettä, kun ei kukaan sinua oikeasti edes tunne. Eikä yhteyttä pidetä.
Eräänkin puolison sisaren kanssa olen nähnyt max. 3 krt 8 vuoden aikana, ja hän ei varmasti edes muista nimeäni.
Kyllä. Ne kaikki 20 aviovuotta oli tappavia. En millään jaksanut perunalajikkeista jutella.
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.