Lue keskustelun säännöt.
Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita
19.03.2026 |
Onko kukaan muu vuosien saatossa havahtunut omassa parisuhteessa sellaiseen ristiriitaan, että ei löydä paikkaansa puolison perheen pöytäringissä?
Oma kokemus se, että tajusin ehkä liian myöhään, että he eivät puhu toisilleen, muuta kuin ehkä harrastuksista tai laittamastaan ruuasta. Ei mistään muusta, ei kysytä miten toisen elämässä menee ja miten vaikka joku työpaikanvaihdos tai ihmissuhdetilanne vaikuttaa arkeen. Pelkkiä pintapuolisia jonninjoutavia; ei edes soitella omille sisaruksille koskaan.
Itse olen nykyään ihan lamaantunut siitä teeskentelyn seuraamisesta; ne harvatkin juhlapyhätapaamiset on kuin vieraisiin ihmisiin yrittäisi saada otetta.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Sukujuhlista ei puhuttu mitään. Vaan lähiperheen kohtaamisista. Ihmissuhdetilanne nyt voi tarkoittaa vaikka toisen osapuolen työkomennusta, tai sairauden aiheuttamaa huolta, tai avuntarvetta ym.
Suku ei ole terapeutti. Kun on parisuhteessa ja perustanut perheen, katkaisee napanuoran ja lapsuudenperheestä tulee kuin aikuinen ystäväperhe. Heihin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta oman parisuhteen tilannetta tai perheen raha-asioita ei tuoda suvun kahvitilaisuuksiin, ne kuuluvat yksityisasioihin, joita ei julkisesti käsitellä.
Ap tuntuu haluavan, että ollaan kuin päiväkodissa ja sanoitetaan tunteita, tarkastellaan ilmiöitä ja jutellaan kokemisen kokemisesta.
Kahvipöytään ei kanneta toisen työkomennusta tai avuntarvetta ellei ehdottomasti haluta olla tilaisuuden keskipisteitä. Lisäksi tuolloin tulee hyväksyä se, että läsnäolijat eivät välttämättä hymistele ja ihastele ja tarjoa apua, vaan he voivat tylysti ilmoittaa, että koska työkomennuksesta ei ole sovittu koko suvun kanssa, niin on turha odotella koko sukua apuun.
Ai jaa, eli kun katkaisee napanuoran äitiinsä, sen jälkeen ollaan tuppisuita ja puhutaan vain ilmasta. Taas tämä taulapää istuu vain kahvipöydässä, viekää hänelle kahvipaketti kun menette kuuntelemaan rajoitettua sananvapautta. Mennään sukulaisiin ja oletetaan olevan päiväkodin kahvipöydässä. Tämä henkilö olettaa että siellä hänen kahvipöydässä KAIKKI TARVITSEVAT HÄNEN APUAAN. Minä ainakin ottaisin helvetin ison kelan ilmastointiteippiä ja laittaisin kaikkien suun eteen, etteivät puhu vaan muusta kuin säästä, ai joo, no eihän se kahvinjuontikaan suju jos on suu teipattuna, valuu pian pöydälle, no siitä tulee sitten aasinsiltana SIIVOUSJUTTUJA.
Noinhan se monella miniällä menee. Kun anoppi ilmoittaa, että tässä kahvipöydässä ei puhuta valkovuodosta, niin alkaa mökötys. Että kyllä sun 68 v synttäreillä pitää saada keskustella akuuteista aiheista ja just nyt se on tää mun vuoto.
Perheiden kahvihetket eivät ole tilaisuuksia, joissa ratkotaan parisuhdeongelmia tai nosteta esille omia lapsuudentraumoja. On otettava muut huomioon ja silloin keskustelu pidetään yleisissä asioissa vaikka miten haluaisi kertoa, että on saanut tippuriinsa lääkityksen.
Ja todellakin: jos tuot esille ongelman, niin älä kuvittele, että kuulijat hymistelevät ja kauhistelevat, ehei, he ryhtyvät tarjoamaan neuvoja ja ohjeita. Niitähän sinä et oikeastaan halunnut, ethän, sinä halusit vain valittaa, miten raskasta on, kun kotona on kolme pientä lasta eikä mies tee mitään. Kun miehen sisko sanoo, että mene töihin ja laita lapset päiväkotiin, niin sehän on loukkaus sinua kohtaan, sinä haluat olla kotiäiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua jakaa asioita sun kuullen, koska suhun ei voi luottaa ja olet hankala ihminen.
Ei mekään puhta kun muuan skulaisakka kiikuttaa joka sanan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Sukujuhlista ei puhuttu mitään. Vaan lähiperheen kohtaamisista. Ihmissuhdetilanne nyt voi tarkoittaa vaikka toisen osapuolen työkomennusta, tai sairauden aiheuttamaa huolta, tai avuntarvetta ym.
Suku ei ole terapeutti. Kun on parisuhteessa ja perustanut perheen, katkaisee napanuoran ja lapsuudenperheestä tulee kuin aikuinen ystäväperhe. Heihin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta oman parisuhteen tilannetta tai perheen raha-asioita ei tuoda suvun kahvitilaisuuksiin, ne kuuluvat yksityisasioihin, joita ei julkisesti käsitellä.
Ap tuntuu haluavan, että ollaan kuin päiväkodissa ja sanoitetaan tunteita, tarkastellaan ilmiöitä ja jutellaan kokemisen kokemisesta.
Kahvipöytään ei kanneta toisen työkomennusta tai avuntarvetta ellei ehdottomasti haluta olla tilaisuuden keskipisteitä. Lisäksi tuolloin tulee hyväksyä se, että läsnäolijat eivät välttämättä hymistele ja ihastele ja tarjoa apua, vaan he voivat tylysti ilmoittaa, että koska työkomennuksesta ei ole sovittu koko suvun kanssa, niin on turha odotella koko sukua apuun.
Ai jaa, eli kun katkaisee napanuoran äitiinsä, sen jälkeen ollaan tuppisuita ja puhutaan vain ilmasta. Taas tämä taulapää istuu vain kahvipöydässä, viekää hänelle kahvipaketti kun menette kuuntelemaan rajoitettua sananvapautta. Mennään sukulaisiin ja oletetaan olevan päiväkodin kahvipöydässä. Tämä henkilö olettaa että siellä hänen kahvipöydässä KAIKKI TARVITSEVAT HÄNEN APUAAN. Minä ainakin ottaisin helvetin ison kelan ilmastointiteippiä ja laittaisin kaikkien suun eteen, etteivät puhu vaan muusta kuin säästä, ai joo, no eihän se kahvinjuontikaan suju jos on suu teipattuna, valuu pian pöydälle, no siitä tulee sitten aasinsiltana SIIVOUSJUTTUJA.
Noinhan se monella miniällä menee. Kun anoppi ilmoittaa, että tässä kahvipöydässä ei puhuta valkovuodosta, niin alkaa mökötys. Että kyllä sun 68 v synttäreillä pitää saada keskustella akuuteista aiheista ja just nyt se on tää mun vuoto.
Perheiden kahvihetket eivät ole tilaisuuksia, joissa ratkotaan parisuhdeongelmia tai nosteta esille omia lapsuudentraumoja. On otettava muut huomioon ja silloin keskustelu pidetään yleisissä asioissa vaikka miten haluaisi kertoa, että on saanut tippuriinsa lääkityksen.
Ja todellakin: jos tuot esille ongelman, niin älä kuvittele, että kuulijat hymistelevät ja kauhistelevat, ehei, he ryhtyvät tarjoamaan neuvoja ja ohjeita. Niitähän sinä et oikeastaan halunnut, ethän, sinä halusit vain valittaa, miten raskasta on, kun kotona on kolme pientä lasta eikä mies tee mitään. Kun miehen sisko sanoo, että mene töihin ja laita lapset päiväkotiin, niin sehän on loukkaus sinua kohtaan, sinä haluat olla kotiäiti!
Kuinka monta kuvitteellista stooria meinasit vielä tähän ketjuun väsätä?
Mulle sopisi kyllä tuommoinen. Puolison perheessä taas juorutaan aivan kaikki omat ja muiden asiat. Se on ihan helvetin kiusallista joutua kahvipöydässä kuulemaan jonkun miehen sukulaisen terveysvaivoista tai avioerokäänteistä. Ihan mielelläni pidän itse välit lähinnä pintapuolisina kun en halua omia ja puolison asioita juoruttavaksi muihin kahvipöytiin. Muutenkin olen sen kannalla että puolison suku on puolison suku ja siihen ei varsinaisesti tarvitsekaan erityisemmin kuulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusit liian myöhään? Miten se muuttaisi tilannetta jos olisit tajunnut aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
No teillä on sitten noin. Onneksi itse tulen perheestä, missä puolisot lasketaan perheeksi, ja joista välitetään ja ollaan kiinnostuneita ihan yhtälailla. Pystytään jopa keskustelemaan tiukastikin, ja ratkomaan erimielisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoa mulla ei ole, mutta aika samaa on mullakin oman sukuni kanssa. Enemmän tulee jaettua omaan elämääni kuuluvia asioita ystävieni kuin vanhempieni tai siskoni kanssa. Tai no äiti kuoli jo pari vuotta sitten, mutta aika pinnallisista asioista mä lapsuudenperheeni kanssa puhun. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä ( täytän tänä vuonna 65v).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.
Yllättävää silti, että vanhempi-lapsi-suhdekin voi olla niin löyhä, tai että suht samanikäiset sisarukset ei ole kiinnostuneita toisen elämästä. Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan. En tiedä, olen todella erilaisista lähtökohdista kyllä itse.
itsekin aiemmin kuvittelin olevani läheinen joidenkin perheenjäsenten kanssa, viimeiset pari vuotta on kuitenkin näyttänyt ettei heitä oikeasti mun asiat kiinnosta. En siis meinaa mitään terapiatilitystä vain ihan joku parin lauseen sanominen vaikka haastavasta tilanteesta töissä, niin aihe vaihtuu samantien muuhun. Normaalia mun mielestä olisi just kysyä että miten olet jaksanut tommosta tms. Nykyään faijan vierailut on malliin hänet kahvitellaan ja mä kuuntelen niitä näitä ja sitten hän lähtee. Voi varmaan vetää kalenteriin ruksiin että vanhimman tyttären luona käyty. Eihän se kivalta tunnu, mutta onneksi on kavereita kenen kanssa voi sitten pohdiskella asioita enemmän ja perhe on ns. muodollisuus nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonakin päivänä keskusteluissa samat ihmiset jotka nyt ovat sitä mieltä että ihan kaikki asiat suvussa on ihan yhteisiä, (serkkuja ja vanhapiika-isotätejä myöten) raivoavat että äiti, sisko, käly kertoi kaikille Antin yo-reputtamisesta tai sirun 18 v abortista. Sir te ei olekaan omat asiat yhteisiä vaika on hihitelty minni-serkun avierosta, niin se jani kahteen vuoteen kyllästyi. Niinpäin on koko suku yhtä kunhan omia asioita ei vatvota.
Vierailija kirjoitti:
Tajusit liian myöhään? Miten se muuttaisi tilannetta jos olisit tajunnut aiemmin?
Olisin saanut kokea sen parisuhteen kehityskaaren, missä puolison perheenjäsenistä tulisi luonteva osa omaa sosiaalista piiriäni, ja tuntisin oloni merkitykselliseksi. Tähän parisuhteeseen olen kuitenkin kuluttanut tuolta osin ne kriittisimmät elämäni vuodet, ja nyt sillä ei enää olisi samanlaista merkitystä. Identiteettini muovautui tältä osin jo tietynlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonakin päivänä keskusteluissa samat ihmiset jotka nyt ovat sitä mieltä että ihan kaikki asiat suvussa on ihan yhteisiä, (serkkuja ja vanhapiika-isotätejä myöten) raivoavat että äiti, sisko, käly kertoi kaikille Antin yo-reputtamisesta tai sirun 18 v abortista. Sir te ei olekaan omat asiat yhteisiä vaika on hihitelty minni-serkun avierosta, niin se jani kahteen vuoteen kyllästyi. Niinpäin on koko suku yhtä kunhan omia asioita ei vatvota.
Miksi näissä sun jorinoissa toistuu tuo teini-ikäisten (tyttö)lasten sek sielämä? Siitäkö sä kuvittelet perheissä juteltavan?
Noinko puhut aikuisille lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti, joka puhuu kaikkea tämän ketjun perusteella pinnallista aikuisten lastensa kanssa. Koska jo varsin nuoresta he ovat kaikkiin kysymyksiin ja keskustelunavauksiin vastanneet tyyliin mitä välii, jaa, älä jaksa, ei kiinnosta, olet ärsyttävä jne. Niin pikku hiljaa olen menettänyt kykyni heiltä kysellä juuri muuta kuin tyyliin että onko mitään lomasuunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka puhuu kaikkea tämän ketjun perusteella pinnallista aikuisten lastensa kanssa. Koska jo varsin nuoresta he ovat kaikkiin kysymyksiin ja keskustelunavauksiin vastanneet tyyliin mitä välii, jaa, älä jaksa, ei kiinnosta, olet ärsyttävä jne. Niin pikku hiljaa olen menettänyt kykyni heiltä kysellä juuri muuta kuin tyyliin että onko mitään lomasuunnitelmia.
Jos lapsesi kuitenkin vaikka joskus kysymykseesi vastaisi, että kiva äiti kun kysyit, mulla on vähän murheita yhdessä työprojektissa, niin sinäkö päättäisit keskustelun siihen sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonakin päivänä keskusteluissa samat ihmiset jotka nyt ovat sitä mieltä että ihan kaikki asiat suvussa on ihan yhteisiä, (serkkuja ja vanhapiika-isotätejä myöten) raivoavat että äiti, sisko, käly kertoi kaikille Antin yo-reputtamisesta tai sirun 18 v abortista. Sir te ei olekaan omat asiat yhteisiä vaika on hihitelty minni-serkun avierosta, niin se jani kahteen vuoteen kyllästyi. Niinpäin on koko suku yhtä kunhan omia asioita ei vatvota.
Miksi näissä sun jorinoissa toistuu tuo teini-ikäisten (tyttö)lasten sek sielämä? Siitäkö sä kuvittelet perheissä juteltavan?
Niin. Se onkin tabu. Toisten raha-asiat, erot, työttömyys, yms ovat yhteistä julkista tietoa.
Mut omien ladten seikkailut ei. Hyvä kun edes sitä kautta nyt tajusit että aikuistenkin sukulaisten oerheissä tietty yksityisyys on paikallaan. Ja jokainen äiti/isä vois tarkkaan harkita mitä setvii lastensa asioista koko suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusit liian myöhään? Miten se muuttaisi tilannetta jos olisit tajunnut aiemmin?
Olisin saanut kokea sen parisuhteen kehityskaaren, missä puolison perheenjäsenistä tulisi luonteva osa omaa sosiaalista piiriäni, ja tuntisin oloni merkitykselliseksi. Tähän parisuhteeseen olen kuitenkin kuluttanut tuolta osin ne kriittisimmät elämäni vuodet, ja nyt sillä ei enää olisi samanlaista merkitystä. Identiteettini muovautui tältä osin jo tietynlaiseksi.
Jännä juttu minkäköhänlainen sosiaalinen piiri sulla ollenkaan onkaan älä nyt ihmeessä oleta, että miehen suvun pitäisi tarjota sulle syvällisiä ja intensiivisiä sosiaalisia elämyksiä. Suurin osa ihmissuhteista riittää, että tullaan kivasti toimeen, ollaan kohteliaita ja ystävällisiä, sanotaan heipat ja nähdään taas!
Sitten on omat ystävät, joiden kanssa voitte pohtia kosmostason asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka puhuu kaikkea tämän ketjun perusteella pinnallista aikuisten lastensa kanssa. Koska jo varsin nuoresta he ovat kaikkiin kysymyksiin ja keskustelunavauksiin vastanneet tyyliin mitä välii, jaa, älä jaksa, ei kiinnosta, olet ärsyttävä jne. Niin pikku hiljaa olen menettänyt kykyni heiltä kysellä juuri muuta kuin tyyliin että onko mitään lomasuunnitelmia.
Jos lapsesi kuitenkin vaikka joskus kysymykseesi vastaisi, että kiva äiti kun kysyit, mulla on vähän murheita yhdessä työprojektissa, niin sinäkö päättäisit keskustelun siihen sitten?
Kuinkahan moni äiti osaisi lastaan neuvoa työprojekteissa?en minä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei minukaan lapsuudenperheessä puhuta mitään muuta kuin pinnallisia asioita. Äiti ei kykene käsittelemään mitään vaikeita tunteita tai ristiriitoja, vaan ahdistuu niistä, eikä kukaan viitsi juhlapyhinä ruokapöydässä puhua sellaista, mistä tietää, että yksi ahdistuu. Hän ei ole lapsena oppinut eikä aikuisenakaan, eikä meillä kotona siis saanut puhua muuta kuin kivoja ja kevyitä asioita. Ihan syvältähän se on. Käyn harvoin.
Oma äitini on hyväntahtoinen, mutta yksinkertainen tyyppi, joka kertoo kaiken kuulemansa ihan kaikille vastaantulijoille, ihan sama ovatko koskaan edes nähneet minua. Puolet Itä-Suomesta tietää minun asiani juurta jaksain, jos kerron äidille yhtään mitään. Samoin minä tiedän puolen Itä-Suomen asioista, koska äiti tosiaan juoruaa myös minulle kaiken, ihan sama, tunnenko näitä henkilöitä vai en. Siksi pidättäydyn vaan yleisissä asioissa ja jos on pakko kertoa jostain, vaikka tulevasta leikkauksesta, sanon vaan pintapuolisesti, että sellainen on tulossa ja jälkeenpäin, että hyvin meni.
Meidän perheessä ei ole koskaan ollut mitään keskustelukulttuuria enkä tiedä mitä voin sille enää kolmekymppisenä tehdä. Eikä ole kiinnostustakaan tehdä mitään. Tuskinpa keski-ikäiset jäärät siitä muuttuisi, vaikka aloitettaisiin monen vuoden terapiasessiot. Maailmassa on monenlaisia ihmisiä eikä siitä kannata järkyttyä.