Lue keskustelun säännöt.
Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita
19.03.2026 |
Onko kukaan muu vuosien saatossa havahtunut omassa parisuhteessa sellaiseen ristiriitaan, että ei löydä paikkaansa puolison perheen pöytäringissä?
Oma kokemus se, että tajusin ehkä liian myöhään, että he eivät puhu toisilleen, muuta kuin ehkä harrastuksista tai laittamastaan ruuasta. Ei mistään muusta, ei kysytä miten toisen elämässä menee ja miten vaikka joku työpaikanvaihdos tai ihmissuhdetilanne vaikuttaa arkeen. Pelkkiä pintapuolisia jonninjoutavia; ei edes soitella omille sisaruksille koskaan.
Itse olen nykyään ihan lamaantunut siitä teeskentelyn seuraamisesta; ne harvatkin juhlapyhätapaamiset on kuin vieraisiin ihmisiin yrittäisi saada otetta.
Kommentit (166)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonakin päivänä keskusteluissa samat ihmiset jotka nyt ovat sitä mieltä että ihan kaikki asiat suvussa on ihan yhteisiä, (serkkuja ja vanhapiika-isotätejä myöten) raivoavat että äiti, sisko, käly kertoi kaikille Antin yo-reputtamisesta tai sirun 18 v abortista. Sir te ei olekaan omat asiat yhteisiä vaika on hihitelty minni-serkun avierosta, niin se jani kahteen vuoteen kyllästyi. Niinpäin on koko suku yhtä kunhan omia asioita ei vatvota.
Miksi näissä sun jorinoissa toistuu tuo teini-ikäisten (tyttö)lasten sek sielämä? Siitäkö sä kuvittelet perheissä juteltavan?
Niin. Se onkin tabu. Toisten raha-asiat, erot, työttömyys, yms ovat yhteistä julkista tietoa.
Mut omien ladten seikkailut ei. Hyvä kun edes sitä kautta nyt tajusit että aikuistenkin sukulaisten oerheissä tietty yksityisyys on paikallaan. Ja jokainen äiti/isä vois tarkkaan harkita mitä setvii lastensa asioista koko suvulle.
No niin. Menehän levolle jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusit liian myöhään? Miten se muuttaisi tilannetta jos olisit tajunnut aiemmin?
Olisin saanut kokea sen parisuhteen kehityskaaren, missä puolison perheenjäsenistä tulisi luonteva osa omaa sosiaalista piiriäni, ja tuntisin oloni merkitykselliseksi. Tähän parisuhteeseen olen kuitenkin kuluttanut tuolta osin ne kriittisimmät elämäni vuodet, ja nyt sillä ei enää olisi samanlaista merkitystä. Identiteettini muovautui tältä osin jo tietynlaiseksi.
Miksi et puhu syvällisiä oman perheesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka puhuu kaikkea tämän ketjun perusteella pinnallista aikuisten lastensa kanssa. Koska jo varsin nuoresta he ovat kaikkiin kysymyksiin ja keskustelunavauksiin vastanneet tyyliin mitä välii, jaa, älä jaksa, ei kiinnosta, olet ärsyttävä jne. Niin pikku hiljaa olen menettänyt kykyni heiltä kysellä juuri muuta kuin tyyliin että onko mitään lomasuunnitelmia.
Jos lapsesi kuitenkin vaikka joskus kysymykseesi vastaisi, että kiva äiti kun kysyit, mulla on vähän murheita yhdessä työprojektissa, niin sinäkö päättäisit keskustelun siihen sitten?
Kuinkahan moni äiti osaisi lastaan neuvoa työprojekteissa?en minä ainakaan.
facepalm...onko täällä jonnet riehumassa taas vai oikeastiko jonkun äiti on näin tunnekylmä( ja juu tiedän että on). Sitten ihmetellään kun lapset eikä lapsenlapset juurikaan vieraile...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minukaan lapsuudenperheessä puhuta mitään muuta kuin pinnallisia asioita. Äiti ei kykene käsittelemään mitään vaikeita tunteita tai ristiriitoja, vaan ahdistuu niistä, eikä kukaan viitsi juhlapyhinä ruokapöydässä puhua sellaista, mistä tietää, että yksi ahdistuu. Hän ei ole lapsena oppinut eikä aikuisenakaan, eikä meillä kotona siis saanut puhua muuta kuin kivoja ja kevyitä asioita. Ihan syvältähän se on. Käyn harvoin.
Oma äitini on hyväntahtoinen, mutta yksinkertainen tyyppi, joka kertoo kaiken kuulemansa ihan kaikille vastaantulijoille, ihan sama ovatko koskaan edes nähneet minua. Puolet Itä-Suomesta tietää minun asiani juurta jaksain, jos kerron äidille yhtään mitään. Samoin minä tiedän puolen Itä-Suomen asioista, koska äiti tosiaan juoruaa myös minulle kaiken, ihan sama, tunnenko näitä henkilöitä vai en. Siksi pidättäydyn vaan yleisissä asioissa ja jos on pakko kertoa jostain, vaikka tulevasta leikkauksesta, sanon vaan pintapuolisesti, että sellainen on tulossa ja jälkeenpäin, että hyvin meni.
Tämä. Samasta syystä lakkasin kertomasta mitään henkilökohtaisempaa äidilleni. Vaikka olisin halunnut kertoa, ja häntä harmitti, että sulkeuduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.
Yllättävää silti, että vanhempi-lapsi-suhdekin voi olla niin löyhä, tai että suht samanikäiset sisarukset ei ole kiinnostuneita toisen elämästä. Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan. En tiedä, olen todella erilaisista lähtökohdista kyllä itse.
Et siis hyväksy erilaisuutta, vaan vaadit kaikkien perheiden olevan kuin omasi.
Missä lukee, että ap ei hyväksy? Erilaisuuden ihmettelyähän tässä käsitellään, ja sitä erilaisuutta. Ja sitä, onko muita vastaavassa tilanteessa olevia.
Älä viitsi. Ap kutsuu puolison perheen keskustelua teeskentelyksi. Ei tuo kuulosta siltä, että ap hyväksyisi asian, tai pitäisi sitä millään tavalla hyvänä. Tai miltä hänestä tuntuisi, jos puoliso kertoisi, että hänen mielestään ap:n perhe teeskentelee, koska keskustelee eri tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka puhuu kaikkea tämän ketjun perusteella pinnallista aikuisten lastensa kanssa. Koska jo varsin nuoresta he ovat kaikkiin kysymyksiin ja keskustelunavauksiin vastanneet tyyliin mitä välii, jaa, älä jaksa, ei kiinnosta, olet ärsyttävä jne. Niin pikku hiljaa olen menettänyt kykyni heiltä kysellä juuri muuta kuin tyyliin että onko mitään lomasuunnitelmia.
Jos lapsesi kuitenkin vaikka joskus kysymykseesi vastaisi, että kiva äiti kun kysyit, mulla on vähän murheita yhdessä työprojektissa, niin sinäkö päättäisit keskustelun siihen sitten?
Kuinkahan moni äiti osaisi lastaan neuvoa työprojekteissa?en minä ainakaan.
facepalm...onko täällä jonnet riehumassa taas vai oikeastiko jonkun äiti on näin tunnekylmä( ja juu tiedän että on). Sitten ihmetellään kun lapset eikä lapsenlapset juurikaan vieraile...
No olen toisen asteen koulutuksen käynyt.
Kyllä di-poikani ja valtiotieteen maisteri saavat ihan itse ratkoa työprojektinsa.
Oikeestiko äitien/isien pitäisi tehdä työnohjausta aikuisille ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minukaan lapsuudenperheessä puhuta mitään muuta kuin pinnallisia asioita. Äiti ei kykene käsittelemään mitään vaikeita tunteita tai ristiriitoja, vaan ahdistuu niistä, eikä kukaan viitsi juhlapyhinä ruokapöydässä puhua sellaista, mistä tietää, että yksi ahdistuu. Hän ei ole lapsena oppinut eikä aikuisenakaan, eikä meillä kotona siis saanut puhua muuta kuin kivoja ja kevyitä asioita. Ihan syvältähän se on. Käyn harvoin.
Oma äitini on hyväntahtoinen, mutta yksinkertainen tyyppi, joka kertoo kaiken kuulemansa ihan kaikille vastaantulijoille, ihan sama ovatko koskaan edes nähneet minua. Puolet Itä-Suomesta tietää minun asiani juurta jaksain, jos kerron äidille yhtään mitään. Samoin minä tiedän puolen Itä-Suomen asioista, koska äiti tosiaan juoruaa myös minulle kaiken, ihan sama, tunnenko näitä henkilöitä vai en. Siksi pidättäydyn vaan yleisissä asioissa ja jos on pakko kertoa jostain, vaikka tulevasta leikkauksesta, sanon vaan pintapuolisesti, että sellainen on tulossa ja jälkeenpäin, että hyvin meni.
Tämä. Samasta syystä lakkasin kertomasta mitään henkilökohtaisempaa äidilleni. Vaikka olisin halunnut kertoa, ja häntä harmitti, että sulkeuduin.
Minä en kertonut mitään, kun äiti oli herkkä ja huolehti ja murehti kaikkien ihmisten asiat.
Miksi täällä jymähdettiin johonkin intiimiasioiden purkamiseen tai avioeroasioihin. Ihan jo se, että kysyttäisiin toiseltä että miltä se sun uusi työ on tuntunut, tai että mikä teidän kesälomamatkassa oli mukavaa, olisi toisen asioista kiinnostumista. Sen sijaan ainoat keskusteluaiheet on minkälaisen puhelimen yksi on ostanut, ja toinen kertoo omasta tietokoneesta ja kolmas autostaan. Jne. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kenellekin kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minukaan lapsuudenperheessä puhuta mitään muuta kuin pinnallisia asioita. Äiti ei kykene käsittelemään mitään vaikeita tunteita tai ristiriitoja, vaan ahdistuu niistä, eikä kukaan viitsi juhlapyhinä ruokapöydässä puhua sellaista, mistä tietää, että yksi ahdistuu. Hän ei ole lapsena oppinut eikä aikuisenakaan, eikä meillä kotona siis saanut puhua muuta kuin kivoja ja kevyitä asioita. Ihan syvältähän se on. Käyn harvoin.
Oma äitini on hyväntahtoinen, mutta yksinkertainen tyyppi, joka kertoo kaiken kuulemansa ihan kaikille vastaantulijoille, ihan sama ovatko koskaan edes nähneet minua. Puolet Itä-Suomesta tietää minun asiani juurta jaksain, jos kerron äidille yhtään mitään. Samoin minä tiedän puolen Itä-Suomen asioista, koska äiti tosiaan juoruaa myös minulle kaiken, ihan sama, tunnenko näitä henkilöitä vai en. Siksi pidättäydyn vaan yleisissä asioissa ja jos on pakko kertoa jostain, vaikka tulevasta leikkauksesta, sanon vaan pintapuolisesti, että sellainen on tulossa ja jälkeenpäin, että hyvin meni.
Sama! Äidin jutut ovat tasoa:
"Se rovastin tyttären poikaystävä ajoi autolla ojaan. Kyydissä oli Kimi ja Lissu ja Sanna ja Lissulta murtu sormi niin pahoin, että leikkaavat sen. Kyllä oli Albertti ihan hirveän vihainen, mutta Juutisen Tuomas sanoi, että kyllä se auto vielä korjaantuu. Resusen Piia ja Tuomas on nyt yrittäneet lasta, niillä oli jo kuudes keskenmeno ja Sinikka sanoi, että tekee pahaa heidän puolesta. Sinikka itse sai kihdin ja Roope on siitä vihainen."
Samaan aikaan minä en tiedä yhtään näistä henkilöistä. Sanovat minulle yhtä paljon kuin teille tätä lukeville, että keitä nämä henkilöt ovat ja mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.
Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jymähdettiin johonkin intiimiasioiden purkamiseen tai avioeroasioihin. Ihan jo se, että kysyttäisiin toiseltä että miltä se sun uusi työ on tuntunut, tai että mikä teidän kesälomamatkassa oli mukavaa, olisi toisen asioista kiinnostumista. Sen sijaan ainoat keskusteluaiheet on minkälaisen puhelimen yksi on ostanut, ja toinen kertoo omasta tietokoneesta ja kolmas autostaan. Jne. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kenellekin kuuluu.
Samalla tavalla jollekulle voi olla tosi tärkeää, jos on saanut uuden auton ja haluaa kertoa siitä ja muut voivat olla hyvin kiinnostuneita auton ominaisuuksista. Se, että sä et ole kiinnostunut tietokoneista tai autoista, ei tarkoita, että ne olis pinnallisempia ja/ tai huonompia keskustelunaiheita kuin uuden työpaikan haasteet, jotka varmaan veetuttaa jo ilman, että joku enon kaima utelee niistä joululounaalla, tai matkakohde. Haloo!
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jymähdettiin johonkin intiimiasioiden purkamiseen tai avioeroasioihin. Ihan jo se, että kysyttäisiin toiseltä että miltä se sun uusi työ on tuntunut, tai että mikä teidän kesälomamatkassa oli mukavaa, olisi toisen asioista kiinnostumista. Sen sijaan ainoat keskusteluaiheet on minkälaisen puhelimen yksi on ostanut, ja toinen kertoo omasta tietokoneesta ja kolmas autostaan. Jne. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kenellekin kuuluu.
Tuo on 10 hengen kahvipöydässä aika töykeää, siis keskittyä puhumaan yhden ainoan pöytäkuntalaisen yksityisistä asioista ja tunteista. Kahden kesken voit moista kysellä, mutta ei kahvittelu ole mikään ristikuulustelun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jymähdettiin johonkin intiimiasioiden purkamiseen tai avioeroasioihin. Ihan jo se, että kysyttäisiin toiseltä että miltä se sun uusi työ on tuntunut, tai että mikä teidän kesälomamatkassa oli mukavaa, olisi toisen asioista kiinnostumista. Sen sijaan ainoat keskusteluaiheet on minkälaisen puhelimen yksi on ostanut, ja toinen kertoo omasta tietokoneesta ja kolmas autostaan. Jne. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kenellekin kuuluu.
Tuo on 10 hengen kahvipöydässä aika töykeää, siis keskittyä puhumaan yhden ainoan pöytäkuntalaisen yksityisistä asioista ja tunteista. Kahden kesken voit moista kysellä, mutta ei kahvittelu ole mikään ristikuulustelun paikka.
Mikä vi tun kahvittelu??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jymähdettiin johonkin intiimiasioiden purkamiseen tai avioeroasioihin. Ihan jo se, että kysyttäisiin toiseltä että miltä se sun uusi työ on tuntunut, tai että mikä teidän kesälomamatkassa oli mukavaa, olisi toisen asioista kiinnostumista. Sen sijaan ainoat keskusteluaiheet on minkälaisen puhelimen yksi on ostanut, ja toinen kertoo omasta tietokoneesta ja kolmas autostaan. Jne. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kenellekin kuuluu.
Tuo on 10 hengen kahvipöydässä aika töykeää, siis keskittyä puhumaan yhden ainoan pöytäkuntalaisen yksityisistä asioista ja tunteista. Kahden kesken voit moista kysellä, mutta ei kahvittelu ole mikään ristikuulustelun paikka.
Hitto miten ahdistavaa olisi tulla sukuloimaan, kun siellä olisi aina joku käly urkkimassa ihmisten henkilökohtaisia asioita ja valmiina uhriutumaan kybällä ulkopuolisuuden tunteestaan jos joku puhuukin mielellään vaan harrastuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jymähdettiin johonkin intiimiasioiden purkamiseen tai avioeroasioihin. Ihan jo se, että kysyttäisiin toiseltä että miltä se sun uusi työ on tuntunut, tai että mikä teidän kesälomamatkassa oli mukavaa, olisi toisen asioista kiinnostumista. Sen sijaan ainoat keskusteluaiheet on minkälaisen puhelimen yksi on ostanut, ja toinen kertoo omasta tietokoneesta ja kolmas autostaan. Jne. Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kenellekin kuuluu.
Tuo on 10 hengen kahvipöydässä aika töykeää, siis keskittyä puhumaan yhden ainoan pöytäkuntalaisen yksityisistä asioista ja tunteista. Kahden kesken voit moista kysellä, mutta ei kahvittelu ole mikään ristikuulustelun paikka.
Mikä vi tun kahvittelu??
Kahvituttaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka puhuu kaikkea tämän ketjun perusteella pinnallista aikuisten lastensa kanssa. Koska jo varsin nuoresta he ovat kaikkiin kysymyksiin ja keskustelunavauksiin vastanneet tyyliin mitä välii, jaa, älä jaksa, ei kiinnosta, olet ärsyttävä jne. Niin pikku hiljaa olen menettänyt kykyni heiltä kysellä juuri muuta kuin tyyliin että onko mitään lomasuunnitelmia.
Jos lapsesi kuitenkin vaikka joskus kysymykseesi vastaisi, että kiva äiti kun kysyit, mulla on vähän murheita yhdessä työprojektissa, niin sinäkö päättäisit keskustelun siihen sitten?
Ymmärsitkö, että sanoin, että olen menettänyt kykyni kysellä tällaisia, koska olen tullut torjutuksi liian pitkään.
Olet valinnut olla puhumatta. Ei ole kyseessä kyvyn menetys, vaan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.
Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.
Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.
Kyllä, olen nimenomaan näitä, jotka kohtelevat perheenjäseniä tasapuolisesti eli jokaisella on tiskikoneentyhjennysvuoronsa, myös kotona asuvilla tai viikonloppua viettävillä aikuisilla lapsilla. Jos ei ilman käskyä osaa tuota tehdä, niin takuulla käskytän. Jos se on huonostikohtelemista, niin sitten on, mutta tämä talous ei ole koskaan ollut mikään täysihoitola muille kuin lasten puolisoille, heiltä ei ole vaadittu osallistumista.
Hirveään henkistä väkivaltaahan tuo on, että ihan täytyy kotitöitä tehdä sen sijaan, että rupateltaisiin mukavia siitä, miten kivoja tyttöystäviä Leevillä on ollut ennen sinua,, nykyinen miniäni, joka et todellakaan tule jäämään viimeiseksi.
Ap hyväksy se että ihmiset ovat erilaisia. Jos olisin jossain kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa sukulaisten kanssa kahvipöydässä en vastaisi jonkun esittämään kysymykseen mitä minulle kuuluu muuta kuin kiitos hyvää tms ympäripyöreää. En haluaisi puhua asioistani kellekään eikä minuakaan kiinnostaisi muitten asiat. Ihan hyvin voisimme puhua harrastuksista, lemmikeistä ym ihan tavallisista asioista.
Ymmärsitkö, että sanoin, että olen menettänyt kykyni kysellä tällaisia, koska olen tullut torjutuksi liian pitkään.