Lue keskustelun säännöt.
Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita
19.03.2026 |
Onko kukaan muu vuosien saatossa havahtunut omassa parisuhteessa sellaiseen ristiriitaan, että ei löydä paikkaansa puolison perheen pöytäringissä?
Oma kokemus se, että tajusin ehkä liian myöhään, että he eivät puhu toisilleen, muuta kuin ehkä harrastuksista tai laittamastaan ruuasta. Ei mistään muusta, ei kysytä miten toisen elämässä menee ja miten vaikka joku työpaikanvaihdos tai ihmissuhdetilanne vaikuttaa arkeen. Pelkkiä pintapuolisia jonninjoutavia; ei edes soitella omille sisaruksille koskaan.
Itse olen nykyään ihan lamaantunut siitä teeskentelyn seuraamisesta; ne harvatkin juhlapyhätapaamiset on kuin vieraisiin ihmisiin yrittäisi saada otetta.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Kaiken sitä ihmiset kokee ongelmaksi. Ap jos haluat puhua tuollaisista aiheista, niin kai olet itse ollut aktiivinen ja kertonut omia parisuhdeasioitasi ja uuden työpaikan kiemuroita?
Hienosti täällä osa kuvittelee ihmissuhdeasioiden liittyvän pelkästään parisuhdeongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Voihan siitä aiheesta jutella tosi monella tavalla. Työpaikanvaihdos voi vaikuttaa arkeen vaikka niin, että työmatkaan menee enemmän tai vähemmän aikaa, tai jää enemmän tai vähemmän aikaa tai resursseja harrastuksiin ja matkusteluun. Ei siihen terapeuttia sentään tarvita. Aika kommunikaatiovammaisilta täällä monet vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Missä kirjoitettiin, että istuttiin kahvipöydässä tai sukujuhlissa. Hän kirjoitti juhlapyhätapaamisista, ei kai sitä koko tapaamisen ajan istuta jossain hemmetin ringissä kahvipöydän äärellä, meilläpäin yleensä porukka hajaantuu kuka mihinkin huoneeseen istumaan, miehet menevät usein uloskin, ainakin kesäisin. Miten edes voi aloituksesta saada käsityksen että ollaan KOKO AJAN KAHVIPÖYDÄSSÄ ja piste, liimattuna tuoliin ja että kyse on sukujuhlista, on aika monenlaisia sukujuhlia enkä silloinkaan istu naulattuna jossain penkissä koko ajan etten voisi keskustella kuin orastavasta keväästä tai voi voi voi kuinka taas tuli lunta.
Kuulostaa ihan minun perheeltä.
Tää johtuu usein siitä, että siellä perheessä on yksi tai useampi ihminen, jotka on myrkyttäneet perhe dynamiikan. Ihminen ei saa olla oma itsensä, vaan se pakotetaan sopimaan myrkyllisen ihmisen pään sisäiseen fantasiaan siitä, miten asioiden pitäisi olla. Voi olla myös että vanhemmat eivät vaa koskaa oppineet näyttämään tunteita. Tästä seuraa muutama asia:
1. Ihmiset esittää rooleja, jotka voivat pitkälle jatkaessaan unohtua päälle. Tästä seuraa usein masennus ja kokemus tyhmyydestä.
2. Koska kukaan ei ole aito, läheisyys muuttuu mahdottomaksi.
3. Koska läheisyys ja toisen kohtaaminen ei onnistu, rakastaminen ei ole mahdollista, ja ajan kuluessa perheen väliset suhteet jäävät pinnalliseksi.
Ihmissuhteet ja työ eivät ole mitään syvällisiä keskusteluaiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet ja työ eivät ole mitään syvällisiä keskusteluaiheita.
Kevätmalliston uudet juoksulenkkarit vielä sitäkin vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Sukujuhlista ei puhuttu mitään. Vaan lähiperheen kohtaamisista. Ihmissuhdetilanne nyt voi tarkoittaa vaikka toisen osapuolen työkomennusta, tai sairauden aiheuttamaa huolta, tai avuntarvetta ym.
Suku ei ole terapeutti. Kun on parisuhteessa ja perustanut perheen, katkaisee napanuoran ja lapsuudenperheestä tulee kuin aikuinen ystäväperhe. Heihin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta oman parisuhteen tilannetta tai perheen raha-asioita ei tuoda suvun kahvitilaisuuksiin, ne kuuluvat yksityisasioihin, joita ei julkisesti käsitellä.
Ap tuntuu haluavan, että ollaan kuin päiväkodissa ja sanoitetaan tunteita, tarkastellaan ilmiöitä ja jutellaan kokemisen kokemisesta.
Kahvipöytään ei kanneta toisen työkomennusta tai avuntarvetta ellei ehdottomasti haluta olla tilaisuuden keskipisteitä. Lisäksi tuolloin tulee hyväksyä se, että läsnäolijat eivät välttämättä hymistele ja ihastele ja tarjoa apua, vaan he voivat tylysti ilmoittaa, että koska työkomennuksesta ei ole sovittu koko suvun kanssa, niin on turha odotella koko sukua apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remontista voi puhua remonttifirman edustajan kanssa.
Sairauksista voi puhua terveydenhuollon henkilökunnan kanssa.
Lapsista voi puhua neuvolassa, päiväkodissa ja koulun vanhempainilloissa.
Työasioista puhutaan töissä.
Ruoasta puhutaan keittiössä, kun kokataan.
Sukulaisten kanssa voi puhua: suvusta? Kuka olikaan serkun käly? Ja joko isotäti Elsa kuoli?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun perheeltä.
Tää johtuu usein siitä, että siellä perheessä on yksi tai useampi ihminen, jotka on myrkyttäneet perhe dynamiikan. Ihminen ei saa olla oma itsensä, vaan se pakotetaan sopimaan myrkyllisen ihmisen pään sisäiseen fantasiaan siitä, miten asioiden pitäisi olla. Voi olla myös että vanhemmat eivät vaa koskaa oppineet näyttämään tunteita. Tästä seuraa muutama asia:
1. Ihmiset esittää rooleja, jotka voivat pitkälle jatkaessaan unohtua päälle. Tästä seuraa usein masennus ja kokemus tyhmyydestä.
2. Koska kukaan ei ole aito, läheisyys muuttuu mahdottomaksi.
3. Koska läheisyys ja toisen kohtaaminen ei onnistu, rakastaminen ei ole mahdollista, ja ajan kuluessa perheen väliset suhteet jäävät pinnalliseksi.
Tai sitten ap on ns. raskas ihminen, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen ja joka jää jankkaamaan jotain viiden vuoden takaista asiaa. Siksi on parempi keskustella säästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua jakaa asioita sun kuullen, koska suhun ei voi luottaa ja olet hankala ihminen.
Miksi pitää noin tuomitseva olla?! Voihan sitä pinnallisuutta olla muistakin syistä.
Vierailija kirjoitti:
Remontista voi puhua remonttifirman edustajan kanssa.
Sairauksista voi puhua terveydenhuollon henkilökunnan kanssa.
Lapsista voi puhua neuvolassa, päiväkodissa ja koulun vanhempainilloissa.
Työasioista puhutaan töissä.
Ruoasta puhutaan keittiössä, kun kokataan.
Sukulaisten kanssa voi puhua: suvusta? Kuka olikaan serkun käly? Ja joko isotäti Elsa kuoli?
Mutta kuolemantapauksista ei pidä puhua liian pitkään, koska se aihe kuuluu papeille ja lääkäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.
Yllättävää silti, että vanhempi-lapsi-suhdekin voi olla niin löyhä, tai että suht samanikäiset sisarukset ei ole kiinnostuneita toisen elämästä. Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan. En tiedä, olen todella erilaisista lähtökohdista kyllä itse.
Et siis hyväksy erilaisuutta, vaan vaadit kaikkien perheiden olevan kuin omasi.
Sama tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo nyt oikeasti ongelma? Pahempi se olisi, että puhuttaisiin jostain, missä ei näkemykset ollenkaan kohtaa. Ja isommalla porukalla ei todellakaan mitään ihmissuhde- tai elämäntilanneongelmia välittäisi ruotia.
Ei harrastuksista tai muista konkreettisista projekteista puhuminen ole "jonninjoutavaa". Se nyt on sellaista, mistä on helppo puhua ja se kyllä usein kiinnostaa ihmisiä.
Se ei ole toki arjen ongelmista suurin, mutta se on siinä mielessä ongelma että ei koskaan saa puolison puolelta sitä ns. laajennettua perhettä, kun ei kukaan sinua oikeasti edes tunne. Eikä yhteyttä pidetä.
Eräänkin puolison sisaren kanssa olen nähnyt max. 3 krt 8 vuoden aikana, ja hän ei varmasti edes muista nimeäni.
Miksi puolison lapsuudenperheen pitäisi olla sinun laajennettu perheesi? Eivät he ole olemassa siksi, että sinä saisit haluamasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tollasta se monissa perheissä taitaa olla, myös omassa lapsuudenperheessä. Ei meillä silloinkaan puhuttu kun olin lapsi ja oon tajunnut asian häiriintyneisyyden vasta aikuisena. Aikuisena yrittänyt jotain syvempääkin keskustelua mut vastaus on yleensä joku vaivautunut "niin". En jaksa enää yrittää, omassa perheessäni teen sitten toisin jos sellainen vielä siunaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Sukujuhlista ei puhuttu mitään. Vaan lähiperheen kohtaamisista. Ihmissuhdetilanne nyt voi tarkoittaa vaikka toisen osapuolen työkomennusta, tai sairauden aiheuttamaa huolta, tai avuntarvetta ym.
Suku ei ole terapeutti. Kun on parisuhteessa ja perustanut perheen, katkaisee napanuoran ja lapsuudenperheestä tulee kuin aikuinen ystäväperhe. Heihin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta oman parisuhteen tilannetta tai perheen raha-asioita ei tuoda suvun kahvitilaisuuksiin, ne kuuluvat yksityisasioihin, joita ei julkisesti käsitellä.
Ap tuntuu haluavan, että ollaan kuin päiväkodissa ja sanoitetaan tunteita, tarkastellaan ilmiöitä ja jutellaan kokemisen kokemisesta.
Kahvipöytään ei kanneta toisen työkomennusta tai avuntarvetta ellei ehdottomasti haluta olla tilaisuuden keskipisteitä. Lisäksi tuolloin tulee hyväksyä se, että läsnäolijat eivät välttämättä hymistele ja ihastele ja tarjoa apua, vaan he voivat tylysti ilmoittaa, että koska työkomennuksesta ei ole sovittu koko suvun kanssa, niin on turha odotella koko sukua apuun.
Voi nyt helvetti oikeasti, mitä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?
Noinko siinä sanottiin? En minäkään ole läheinen siskoni aikuisten lasten kanssa. Enemmän olen tekemisissä lapsettomien sisarusteni kanssa. Minulla ja miehelläni on jo aikuisia lapsia, jotka ovat tekemisissä kaikkien sisarusteni kanssa. Eivät he kuitenkaan syvällisiä keskustele ja ei heiltä kysytäkään. Asiaa heillä riittää muutoinkin. Välit ovat lämpimät kaikkiin läheisiin.
Sen sijaan joillain kuten ap on erinomainen taito löytää kaikesta se negatiivinen näkökulma!
Ei välttämättä porukan pidetyimpiä ihmisiä,,,
Havahduin. Olivat muka sivistyneitä ihmisiä, mutta hirveä paskanjauhanta ihmisistä ja sitä kuunnellessa tuli vain huono olo.
Yleensä ihmiset käyttäytyy samoin kun vieraskin eli miniä. Vieraisiin ei voi luottaa, perheellä on omat juttunsa ja ne ei muille kuulu.
Kas kummaa kun joskus maailmassa ihmiset pärjäsivät ilman terapeutteja. Mutta jokainen toki päättää itse, mitkä asiat tarvitsee ostaa ammattilaisilta ja mitkä onnistuvat ihan lähipiirissä. Pätee niin remontointiin kuin huolien kuunteluun.