Lue keskustelun säännöt.
Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita
19.03.2026 |
Onko kukaan muu vuosien saatossa havahtunut omassa parisuhteessa sellaiseen ristiriitaan, että ei löydä paikkaansa puolison perheen pöytäringissä?
Oma kokemus se, että tajusin ehkä liian myöhään, että he eivät puhu toisilleen, muuta kuin ehkä harrastuksista tai laittamastaan ruuasta. Ei mistään muusta, ei kysytä miten toisen elämässä menee ja miten vaikka joku työpaikanvaihdos tai ihmissuhdetilanne vaikuttaa arkeen. Pelkkiä pintapuolisia jonninjoutavia; ei edes soitella omille sisaruksille koskaan.
Itse olen nykyään ihan lamaantunut siitä teeskentelyn seuraamisesta; ne harvatkin juhlapyhätapaamiset on kuin vieraisiin ihmisiin yrittäisi saada otetta.
Kommentit (166)
Jaa ap toki sielusi syvällisimmät pulmat joulupöydässä. Älä ihmettele, kun porukka valuu sohvalle katselemaan romanttista joulukomediaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Sukujuhlista ei puhuttu mitään. Vaan lähiperheen kohtaamisista. Ihmissuhdetilanne nyt voi tarkoittaa vaikka toisen osapuolen työkomennusta, tai sairauden aiheuttamaa huolta, tai avuntarvetta ym.
Suku ei ole terapeutti. Kun on parisuhteessa ja perustanut perheen, katkaisee napanuoran ja lapsuudenperheestä tulee kuin aikuinen ystäväperhe. Heihin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta oman parisuhteen tilannetta tai perheen raha-asioita ei tuoda suvun kahvitilaisuuksiin, ne kuuluvat yksityisasioihin, joita ei julkisesti käsitellä.
Ap tuntuu haluavan, että ollaan kuin päiväkodissa ja sanoitetaan tunteita, tarkastellaan ilmiöitä ja jutellaan kokemisen kokemisesta.
Kahvipöytään ei kanneta toisen työkomennusta tai avuntarvetta ellei ehdottomasti haluta olla tilaisuuden keskipisteitä. Lisäksi tuolloin tulee hyväksyä se, että läsnäolijat eivät välttämättä hymistele ja ihastele ja tarjoa apua, vaan he voivat tylysti ilmoittaa, että koska työkomennuksesta ei ole sovittu koko suvun kanssa, niin on turha odotella koko sukua apuun.
Jokainen sukupolvi ja jokainen yksilö muodostaa itse suhteensa omiin sukulaisiinsa. Tapa, millä linjaat jäykästi kiellettyjä ja sallittuja puheenaiheita ja vertaat kommunikaatiota päiväkoti-ikäisten tunteiden sanoittamiseen, viittaa kovasti siihen, että ehkä et kuitenkaan kykene luomaan aikuisten välisiä ihmissuhteita. Niissä kun molemmat osapuolet joustavat ja kuuntelevat.
Ap, kuinka syvällisiä keskusteluja haluaisit käydä?
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Ei löydy paikkaa ei, ja nykyään olen pitkälti jo luovuttanut asian suhteen. Kukaan kumppanin sisaruksista ei kysy koskaan keneltäkään mitä oikeasti kuuluu tai ole kiinnostunut toistensa asioista. Jos joskus erehtyy kertomaan jotain positiivista mitä omassa elämässä on tapahtunut, tai on innostunut jostakin, sitä yleensä vähätellään tai asia vedetään vitsiksi. Keskustelujen aiheet ovat pinnallisia ja äänekkäimmät dominoivat, jolloin rauhallisemmat ihmiset jäävät auttamatta syrjään ja näkymättömiksi. Onhan tämä vähän surullista kieltämättä, kun ollaan tavallaan tuntemattomia tuttujen seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.
Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Tähän täytyy sivusta kommentoida, että sen saa kyllä ilman kyttäämistäkin selville, kun kerran kysyy mitä teidän äidille/isoäidille kuuluu, ja saa vastauksen emmä tiiä, en oo soittanut kahteen vuoteen.
Jos joku kysyy minulta, mitä äidilleni kuuluu, niin vastaan juuri noin eli en tiedä, ei olla oikein tekemisissä. Todellisuudessa soitellaan päivittäin, mutta en minä ryhdy äitini asioita selittämään niille, jotka voivat itsekin äidilleni soittaa.
Sitten kyseinen henkilö soittaa äidillesi ja sanoo, että onpas kurjaa, että et ole lapsesi kanssa nykyään missään tekemisissä, onko teillä ollut riitaa? Ja kaikki ovat onnellisia.
Tuohon äitini nauraisi heleästi ja sanoisi, että juorujako olet kerjäämässä, johan se meidän Laura sanoikin, että olit udellut elämästäni. Mites monelle olet jo päässyt selittämään, että riidoissahan ne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän se yleensä on. Erilleen kasvaneita ihmisiä, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja yhteiskuntaluokkansa.
Yllättävää silti, että vanhempi-lapsi-suhdekin voi olla niin löyhä, tai että suht samanikäiset sisarukset ei ole kiinnostuneita toisen elämästä. Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan. En tiedä, olen todella erilaisista lähtökohdista kyllä itse.
Et siis hyväksy erilaisuutta, vaan vaadit kaikkien perheiden olevan kuin omasi.
Teet hyvin helposti vääriä johtopäätöksiä. Sinulla ei siis ole enää ketään ystävää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Tähän täytyy sivusta kommentoida, että sen saa kyllä ilman kyttäämistäkin selville, kun kerran kysyy mitä teidän äidille/isoäidille kuuluu, ja saa vastauksen emmä tiiä, en oo soittanut kahteen vuoteen.
Jos joku kysyy minulta, mitä äidilleni kuuluu, niin vastaan juuri noin eli en tiedä, ei olla oikein tekemisissä. Todellisuudessa soitellaan päivittäin, mutta en minä ryhdy äitini asioita selittämään niille, jotka voivat itsekin äidilleni soittaa.
Niin että jos joulupöydässä kysyy miniän roolissa, että onko kukaan tietoinen, miten isoäidin sydämensiirto meni, ja mitenkähän vanhukset pärjää siellä lapissa, niin kaikki puolisoa ja sisaruksiaan myöten pelaa kuin jotain murhamysteeriä ja on teeskentelevinään että ei tiedä? Tuskin; todellisuus on se, että kukaan heistä ei oikeasti tiedä.
Todennäköisesti tuohon vastattaisiin, että höpsis sun kanssas, ei ne 80 vuoden ikäiselle mitään sydämensiirtoa ole menneet tekemään. Ja sen jälkeen sanottaisiin, että jos asia sinua noin kiinnostaa, niin otapa puhelin kouraan ja soittele, sieltä varmasti itse kertovat, oikeustoimikelpoiset ihmiset. Varmasti ilahtuvat, kun tuttu ja läheinen lapsenlapsen puoliso rupattelee mukavia.
Koska jos voit itse soittaa, niin miksi et ole yhteyksissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Sukujuhlista ei puhuttu mitään. Vaan lähiperheen kohtaamisista. Ihmissuhdetilanne nyt voi tarkoittaa vaikka toisen osapuolen työkomennusta, tai sairauden aiheuttamaa huolta, tai avuntarvetta ym.
Suku ei ole terapeutti. Kun on parisuhteessa ja perustanut perheen, katkaisee napanuoran ja lapsuudenperheestä tulee kuin aikuinen ystäväperhe. Heihin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta oman parisuhteen tilannetta tai perheen raha-asioita ei tuoda suvun kahvitilaisuuksiin, ne kuuluvat yksityisasioihin, joita ei julkisesti käsitellä.
Ap tuntuu haluavan, että ollaan kuin päiväkodissa ja sanoitetaan tunteita, tarkastellaan ilmiöitä ja jutellaan kokemisen kokemisesta.
Kahvipöytään ei kanneta toisen työkomennusta tai avuntarvetta ellei ehdottomasti haluta olla tilaisuuden keskipisteitä. Lisäksi tuolloin tulee hyväksyä se, että läsnäolijat eivät välttämättä hymistele ja ihastele ja tarjoa apua, vaan he voivat tylysti ilmoittaa, että koska työkomennuksesta ei ole sovittu koko suvun kanssa, niin on turha odotella koko sukua apuun.
Ai jaa, eli kun katkaisee napanuoran äitiinsä, sen jälkeen ollaan tuppisuita ja puhutaan vain ilmasta. Taas tämä taulapää istuu vain kahvipöydässä, viekää hänelle kahvipaketti kun menette kuuntelemaan rajoitettua sananvapautta. Mennään sukulaisiin ja oletetaan olevan päiväkodin kahvipöydässä. Tämä henkilö olettaa että siellä hänen kahvipöydässä KAIKKI TARVITSEVAT HÄNEN APUAAN. Minä ainakin ottaisin helvetin ison kelan ilmastointiteippiä ja laittaisin kaikkien suun eteen, etteivät puhu vaan muusta kuin säästä, ai joo, no eihän se kahvinjuontikaan suju jos on suu teipattuna, valuu pian pöydälle, no siitä tulee sitten aasinsiltana SIIVOUSJUTTUJA.
Onkohan Ap myös vastannut itselleen aika monessa kohtaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat siis udella ja juoruilla?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan Ap myös vastannut itselleen aika monessa kohtaa ?
En. Oletkohan sinä, kun osaat edes alkaa epäillä moista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa terapeuttinen ketju ja oivalsin taas paremmin, miksi en viihdy puolison perheen seurassa. Appi-Ukon kuoltua hetken aikaa harmittelivat, että olisi pitänyt puhua enemmän, kaduttaa. Mutta muutamassa vuodessa palasivat ennalleen, seiskaa lukemaan ja säästä puhumaan. Eivät osaa muutakaan.
Meillä saa puhua vain maailmanpoliittisista asioista, ei mistään henkilökohtaisesta, ihan kuin maailmanpolitiikasta jauhaminen auttaisi ylipäätään ketään, saman kuulen uutisista joka ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset eivät tilitä koko elämäänsä isälle,äidille, sisaruksille. Saati kälyille.
TILITÄ KOKO ELÄMÄÄNSÄ, miten perkele aloituksesta tuon käsityksen sait ?
Luitko aloitusta? Hänhän halusi keskustella työpaikanvaihdoksen tai ihmissuhdetilanteen vaikutuksesta arkeen. Tuo on aika raskas aihe kahvipöytään. Tuollaisista voit jutella terapeutin tai terapeuttina toimivan kaverin kanssa, mutta ei sukujuhlissa.
Kas kummaa kun joskus maailmassa ihmiset pärjäsivät ilman terapeutteja. Mutta jokainen toki päättää itse, mitkä asiat tarvitsee ostaa ammattilaisilta ja mitkä onnistuvat ihan lähipiirissä. Pätee niin remontointiin kuin huolien kuunteluun.
Ja molemmissa on sitten hyväksyttävä se, että lähipiiri kertoo asiasi eteenpäin. Siis sen, että avioliitossa on ongelmia, viina maistuu liikaa ja masentaa tai että ei ole varaa oikeaan pintakäsittelijään, piti pyytää setää, joka tekee maksutta. Terapeutti ei kerro asioitasi eteenpäin, suku takuuvarmasti kertoo ja muistaa vielä vuosien jälkeen, että se oli 14v iässä jo viiden miehen kanssa samana iltana, ihme, että kelpasi meidän Matille.
Tässä ketjussa on jotain outoa. Joko sama ihminen mäkättää itselleen tai vastailee mitä vastailee, lisäksi taitaa olla aloittaja itse aika monen kielteisen vastauksen taustalla. Eli aloitus oli tarkoitettu taistelukentäksi, jossa aloittaja itse käy heittämässä lisää pommeja kehiin. Ovelasti keksitty juoni, ei uponnut minuun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa puhua vain maailmanpoliittisista asioista, ei mistään henkilökohtaisesta, ihan kuin maailmanpolitiikasta jauhaminen auttaisi ylipäätään ketään, saman kuulen uutisista joka ilta.
Meillä suku ei kokoonnu terapiaistuntoihin, niihin on ihan eri foorumit.
Mutta totta on, että ilman sukuun naituja meillä on ihan erilaiset jutut. Puhutaan yksityisemmistä asioista.
Harva muuten sietää sitä, että lapsuudenperheen kahvitteluissa puolison suku juttelee niistä sukulaisista, joita miniä/vävy ei tunne lainkaan tai jutellaan lapsuusaikaisten koulukavereitten tekemisistä ja vanhoista naapureista. Sellaista juttelua pidetään epähienoja, mutta omista peräpukamista on sopiva sukun kesken käydä keskustelua.
Tämä! Nimenomaan. Ei pysty aikaansaamaan enää mitään syvempää keskustelua, vaikka jos haluaisi ymmärtää omien vanhempien lähtökohtia paremmin, kun saa pelkän murahduksen vastaukseksi.