Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (227)
Oli vaikeaa, mutta se johtui siitä, että miehellä ei ollut mistä antaa, koska asui tuetusti aivoverenvuoden saatuaan. Silloin oli vielä hyvinvointiyhteiskunta ja Kela tuli vastaan ja vanhempi lapsi sai toimeentulotukea lukion ajalle, koska itsekin olin jokseenkin maksukyvytön. Oi niitä aikoja. Nythän ratkaisu olisi opintolaina, sille vielä kotona asuvalle lukiolaisellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
Eihän se liity sukupuoleen mitenkään vaan siihen että lapset jää useimmin sille vanhemmalle joka on aiemminkin hoitanut lasta enemmän/kokonaan - eli useimmiten äidille. Miljoonat tilillä ei tee sinusta hyvää isää, vaan sitten pitäisi olla myös niitä rakastavan vanhemman piirteitäkin ja osaamista hoitaa, ja ensinnäkin halua olla hylkäämättä omia lapsiaan erossa mikä on miehille liian yleistä. Harvalla parilla edes on niin suuria tuloerojakaan, yksinhuoltajuus toki kampittaa monessa suhteessa että se voi näkyä tuloissakin.
No, selvisi että lapsi ei ollutkaan biologisesti oma joten ylimääräinen rahallinen tuki osaltanu loppui samantien Äitinsä maksakoon sen mitä kykenee. Elareita pitää vielä pari kuukautta maksella, mutta pidetään niitä oppirahoina naiseen luottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Oletko sinä tämän lapsen isotuloinen isä?
"Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy. "
Mielenkiintoinen näkökulma. Oman vanhemman tarjoama apu on loisimista ja johtaa syrjäytymiseen. Kela on omillaan toimeen tulemista.
Ihmisillä on ihan aidosti kadonnut ymmärrys yhteiskunnan rahoittamisesta ja yksilön vastuusta. Kela on niin itsestäänselvyys, että sitä pidetään ihan legitiiminä tulonlähteenä ja omien läheisten auttaminen olisi puolestaan "paapomista".
Toisessa keskustelussa toki haukutaan ne ns. tukiloiset. Kukaan ei ansaitse tukia - paitsi omat lapseni - jotta minun ei tarvitse maksaa! Kyse on siitä ahdistuksesta että pitäisi auttaa omaa lastaan rahallisesti pidempään kuin 18v, vaikka on odotettu jo melkein kaksi vuosikymmentä milloin sen saa potkia pihalle ja laittaa elämän risaseksi korvauksena niistä menetetyistä vuosista kun erehtyi sellaisen tekemään tajuamatta että se sitoo oikeastaan koko loppuelämäksi jos haluaa hoitaa homman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No, selvisi että lapsi ei ollutkaan biologisesti oma joten ylimääräinen rahallinen tuki osaltanu loppui samantien Äitinsä maksakoon sen mitä kykenee. Elareita pitää vielä pari kuukautta maksella, mutta pidetään niitä oppirahoina naiseen luottamista.
Haisee provo. Että ihan virallisesti tutkittiin vai päätitkö vain parisuhteen sössittyäsi ja elarikammossasi ettei oma lapsi varmasti olekaan oma? Monet miehet meinaan tekee niin. Julmaa lasta kohtaan jälkikäteen kieltää isyys, motiivina pelkkä naisen loukkaaminen ja tietty miehen kaljarahojen säästyminen kun sillä ei tarvitsisi ruokkia omaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei AP! Minkä ikäiset nämä sun ex-miehen nuoremmat lapset ovat? Onko lasten äiti iso-vai pienituloinen?
Teinejä. Isänsä maksavat varmaan elareita, uusi puoliso tienaa noin 5000e kk. Ja ex paljon tuota enemmän. ap
Kyllä on katkeria miehiä taas täällä. Katkeruus exää kohtaan on niin kova että se kostetaan omille lapsilleen. Tiedän monta tällaista miestä jotka eivät maksaneet aviossa olon aikanakaan juurikaan mitään lasten kuluja, yleensä vastaus oli, pyydä äidiltä. Ja ne äidit hoivaavat, käyvät töissä, siivoavat ja muutenkin huolehtivat perheestään (lapset ja mies). Sitten kun vaimo kyllästyy olemaan ikuinen siivooja ja kokki ja vielä maksamaan kaiken, yleensä laitetaan ukko pihalle. Ukko sitten katkeroituu kun ilmainen kodinhoitaja katoaa elämästä ja joutuu olemaan omillaan. Aika äkkiä nämä ukot sitten hommaavat uuden kotiapulaisen/reiän ja viimeistään siinä vaiheessa sitten unohtuvat ne omat lapset. Sitten heidän mielestään on röyhkeyden huippu jos (omille) lapsilleen pitäisi vielä jotain apua tarjota. Ko
Koska se märisijä-ex kuitenkin ottaa kaiken itselleen.
Kuulostaako tutulta?
Aika monta tällaista tilannetta on tullut ystäväpiirissäkin nähtyä ja koettua. Tämmöisiä miehiä on ihan liikaa, toki joskus joku parempikin yksilö on, mutta näistä lapsistaan viis veisaavia on ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kohtaan mielummin lapset oikeasti kuin hoitaisin rahalla vanhemmuuden:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.Tää on muuten hassu juttu, kun ne katkerat äidit kuvittelee tekevänsä isästä (ja isän uudesta vaimosta) lastensuojeluilmoituksen, vaikka lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta. Idiootteja piisaa. Mutta kun on on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia..
Et taida itse käsittää että lasu tarkoittaa ilmoitusta lapseen kohdistuvasta epäasiallisesta kohtelusta ja oloista, tai tarvetta selvittää mistä lapsen pahoinvointi johtuu, eli kyllä sinäkin siinä joudut syyniin jos vastaat kyseessä olevista asioista eli olet lapsen kanssa tekemisissä edes tapaamisten muodossa. Taktisesti jätät kertomatta mistä se lasu teidän kohdalla tuli ja mikä oli lopputulos.
Toisekseen puhut kuin lasu olisi joku lain mahdollistama kiusa, vaikka se on vain lapsen olojen tarkistus, lapsen parhaaksi. Mutta sinä et kyllä vaikuta välittävän moisesta niin mitäpä minä tässä yritän selittää asiaa puupäälle vailla moraalia. 😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
jäkäjäkäjäkä. ei nyt taida olla kyse siitä, ettei rahat riitä, vaan siitä, että mihin ko isällä katoaa mielenkiinto ja halu huolehtia omasta lapsestaan?
No, ei mitään, edestään löytää. Meillä nuori on vielä niin pehmeä, että käy isällään lusimassa sen pari viikkoisen kuukaudessa, mutta kun todella lähtee omilleen niin luuletteko, ettei muista ettei isästä ollut mitään iloa enää sitten 10v täyttämisen. Silloin taloon tuli uusi, tärkeämpi perhe ja siihen loppui isän ja lapsensa yhteinen harrastaminen ja ajanvietto kuin veitsellä leikaten.
Juu, ja silloin kun näkee isäänsä niin ei KOSKAAN kahden vaan aina uusperheen ympäröimänä. Isä ei ole enää eron jälkeen viettänyt lapsen kanssa keskenään aikaa. Uskon myös että edestä löytyy.
Meillä oli lapselle todella kipeä paikka juuri se että hän oli isän paras kaveri eron jälkeen. Piti isää kiinni elämässä kun eron jälkeinen ensimmäinen pikarakastuminen kariutui ja yksinäisyys oli ahdistavaa. Lapsi kulki niin onnellisena isän kanssa laskettelemassa ja kalastamassa, pelasivat palloa ja videopelejä ym ym.. kunnes uusi pikarakastuminen ja nopea muutto yhteen naisen ja hänen lastensa kanssa. Siihen loppui paraskaveruus. Ei enää kertaakaan mitään kahden sen jälkeen.
No onpa erikoista, kun yleensä puhutaan siitä, kuinka uusperheessä eläminen on hyväksi lapselle.
Kuvitella että uusperheitäkin on erilaisia. on mm lapseni isän perhe, jossa on jonkinlainen outo kilpailuasetelma sun ja mun lapset, sitten on ihan samassa kuviossa minun perhe, jossa "bonusisä" on lapsen mukaan omaa isää läheisempi. Olisiko sitten lapsen elämä parempaa jos olisin jäänyt hänen isänsä kanssa yksiin, vaikea sanoa. Mutta sen voin sanoa varmaksi että "bonusisässään" hänellä on todella myönteinen miehen malli miehestä joka on ollut ylpeästi nörtti ja saavuttanut sitä kautta myös taloudellista menestystä, joka ei ryyppää, joka kuuntelee, pyytää anteeksi kun tarvetta, kohtelee muita arvostavasti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
jäkäjäkäjäkä. ei nyt taida olla kyse siitä, ettei rahat riitä, vaan siitä, että mihin ko isällä katoaa mielenkiinto ja halu huolehtia omasta lapsestaan?
No, ei mitään, edestään löytää. Meillä nuori on vielä niin pehmeä, että käy isällään lusimassa sen pari viikkoisen kuukaudessa, mutta kun todella lähtee omilleen niin luuletteko, ettei muista ettei isästä ollut mitään iloa enää sitten 10v täyttämisen. Silloin taloon tuli uusi, tärkeämpi perhe ja siihen loppui isän ja lapsensa yhteinen harrastaminen ja ajanvietto kuin veitsellä leikaten.
Juu, ja silloin kun näkee isäänsä niin ei KOSKAAN kahden vaan aina uusperheen ympäröimänä. Isä ei ole enää eron jälkeen viettänyt lapsen kanssa keskenään aikaa. Uskon myös että edestä löytyy.
Meillä oli lapselle todella kipeä paikka juuri se että hän oli isän paras kaveri eron jälkeen. Piti isää kiinni elämässä kun eron jälkeinen ensimmäinen pikarakastuminen kariutui ja yksinäisyys oli ahdistavaa. Lapsi kulki niin onnellisena isän kanssa laskettelemassa ja kalastamassa, pelasivat palloa ja videopelejä ym ym.. kunnes uusi pikarakastuminen ja nopea muutto yhteen naisen ja hänen lastensa kanssa. Siihen loppui paraskaveruus. Ei enää kertaakaan mitään kahden sen jälkeen.
Ei vanhemman kuulu olla lapsen kaveri.
Se ei kyllä ollut tässä pointti. Kaverit ei myöskään maksa yksipuolisesti toisen menoja. Se on vanhemman osa. Kaverivanhempi on sellainen joka tekee ja mahdollistaa kaikkea kivaa lapselle, mutta ei osallistu elinkustannuksiin tai kasvatukseen. Ei se terve vanhempi-lapsi suhde ole, mutta on se parempi kuin ei mitään. Tuossa tarinassa se lapsi sai vain maistaa isäsuhdetta, mutta loppujenlopuksi siitä jäi vain se ei-mitään. Varmaan traumatisoi kun lapsi miettii loppuelämänsä välittikö isä koskaan aidosti, vai käyttikö vain väliaikaisena seuralaisena.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi opiskelee lukiossa tai ammattikoulussa, on hänellä edelleen oikeus saada vanhemmiltaan tukea ns koulutusavustuksen muodossa. Tässä huomiodaan lapsen omat mahdolliset tulot, ja vanhempien tulot.
Miten tällaista sitten lähdetään vaatimaan? En itse voinut olla vanhempiini yhteydessä lainkaan väkivallanuhan takia ja siinä oli vielä rikosilmoituskin tehty niin eivät varmasti olisi maksaneet mitään vapaaehtoisesti. Kelassa minua silti kohdeltiin opiskelijana joka saa vanhemmilta tukea vaikka kerroin tilanteeni ja tililtähän sen olisi nähnyt ettei sinne mistään rahaa tule. Mieluummin minä olisin saanut elatukseni sosiaalitukena kuin joutunut luottamaan ihmisiin jotka olivat tehneet rikoksia minua kohtaan, mutta enpä saanut kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 3 lapsen aikuisen äitinä sitä mieltä, että lapset, kun aloittavat oman elämän. Heitä tuetaan jonkin aikaa. Isäthän mielellään tunkee rahansa nykyiselle ja uudelle jälkikasvulle. Surullista!
Tämä sinun surusi onkin oikein oivallinen tapa nostaa sitä omaa egoaan. Itse mittaan sitä vanhempien tukea vähän eri mittarilla kuin rahassa.
Resurssien antaminen ei ole pelkkää rahaa vaan myös teko, siinä missä muukin auttaminen. Kuinka vakuuttavaa että vain sanoo lapselleen että välittää tästä, kun tämä tarvitsisi ruokaa, päästä lääkäriin tms.? Uskallan väittää ettei yksikään lapsi tunne siinä kohtaa että heitä tuettaisiin oikeasti edes henkisesti.
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Tässäkin kuultiin vain toisen vanhemman pohjatarina. Miten ero tuli, kumman aloitteesta ja miksi? Onko äiti mustamaalannut isää lapselle oman kilven kiilloittamiseksi ja myös akiteerattu lapsi on kääntynyt äipän kannalle. Onko mies ollut se, joka on tuonut rahan talouteen ja äiti on ollut se hyötyjä? Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettele jos mies epäilee ex-vaimon hyötyvän lapselle annettavista rahoista, varsinkin jos lapsi ja ex-vaimo asuvat saman katon alla.
Paljon kysymyksiä. Minä en oikein usko, että ennen niin hyvä mies noin vain yhtäkkiä muuttuu ilman selkeää kaltoin kohtelua, joka hänestä on tehnyt varautuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
Omia lasta itselleen? Meillä kävi niin että lapsi jäi mieluummin minun kanssa, koska isä muutti suoraan uuden puolison perheeseen eroilmoituksesta. Miksihän halusi näin, tiedä sitten..... ap
Häntäheikki häntäheikin moraalilla. Tulee vielä aika kun nyksänsä lemppaa ukon pihalle ja sit on välit menny lapseen.
Tämä on suomen kulttuurissa pielessä, jokaisen pitäisi pärjätä yksin, apua ei saa vaikka pyytää, edes omilta vanhemmilta. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin kuultiin vain toisen vanhemman pohjatarina. Miten ero tuli, kumman aloitteesta ja miksi? Onko äiti mustamaalannut isää lapselle oman kilven kiilloittamiseksi ja myös akiteerattu lapsi on kääntynyt äipän kannalle. Onko mies ollut se, joka on tuonut rahan talouteen ja äiti on ollut se hyötyjä? Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettele jos mies epäilee ex-vaimon hyötyvän lapselle annettavista rahoista, varsinkin jos lapsi ja ex-vaimo asuvat saman katon alla.
Paljon kysymyksiä. Minä en oikein usko, että ennen niin hyvä mies noin vain yhtäkkiä muuttuu ilman selkeää kaltoin kohtelua, joka hänestä on tehnyt varautuneen.
Just. Eihän sillä olisi edes mitään merkitystä vaikka nuo kaikki kaukaa haetut ja naisvihamieliset väitteesi pitäisi kyseisen äidin kohdalla paikkansa, kun ongelma on se että isä ei tue aikuista lastaan yhtään, eli on hylännyt lapsensa. Vanhemmuus ei lopu siihen että lapsi täyttää 18v ja taloudellinen tukivastuu kattaa vielä opinnotkin. Lapsen ja isän suhde ei liity äitiin mitenkään, paitsi että mieleltään sairaan ex-miehen mielestä varmaan liittyykin ja ero kostetaan sille lapselle kohtelemalla tätä kylmästi, ikäänkuin nimenomaan äidin jatkeena, ignooraten sen että lapsi on myös puolet isäänsä ja täysin viaton kaikkeen mitä vanhempien suhteessa on ja ei ole tapahtunut. Mies joka on niin kylmä että hylkää lapsensa, on varmasti ansainnut eronsa, joskus jopa juuri siitä syystä.
Mitä vit? Saako ihmiset oikeasti tukea vanhemmilta sen jälkeen kun kotoa muuttaa pois? :O minä ainakin itse joudun lainaamaan perheelleni välistä.
Minusta tämä vaikuttaa vastuulliselta isältä kun opettaa lapselleen että jos jotain haluaa on se pyydettävä itse niin kuin elämässä ihan jokainen asia menee näin että jos itse jotain haluaa se on pyydrttävä itse.
Naiset on kautta historian käyttänyt lapsia hyväkseen että saisi lypsettyä ex mieheltä rahaa itselleen ja tämä ei enää nykypäivänä toimi Eikä miehet enää usko sitä kun nainen tulee käsi ojossa vaatimaan ex mieheltä lapsen asioihin rahaa