Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, siellä kasvatetaan taas yhtä marisevaa maisteria joka ei ole päivääkään tehnyt duunia vielä 32 vuotiaana.
- kyllä joku maksaaKukaan ei nimenomaan maksa, kyse oli auttamisesta. Menee koko kesäksi töihin, onneksi. Ja onneksi isä saa pitää rahansa, eikä tarvitse omaan lapseen sijoittaa.
Mitä jos isällä epävarmuutta siitä onko lapsi oma, miksi pitäisi äiskän syrjähyppyä tukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän on oikeasti tosiasiat kaikki. Yleensä ihmiset jättää taktisesti jotain tärkeitä yksityiskohtia sanomatta koska haluaa itse näyttää paremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, siellä kasvatetaan taas yhtä marisevaa maisteria joka ei ole päivääkään tehnyt duunia vielä 32 vuotiaana.
- kyllä joku maksaaKukaan ei nimenomaan maksa, kyse oli auttamisesta. Menee koko kesäksi töihin, onneksi. Ja onneksi isä saa pitää rahansa, eikä tarvitse omaan lapseen sijoittaa.
Mitä jos isällä epävarmuutta siitä onko lapsi oma, miksi pitäisi äiskän syrjähyppyä tukea?
Kummasti se ns. epävarmuus iskee taktisesti vasta erossa? Erittäin harvinaista että niin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, siellä kasvatetaan taas yhtä marisevaa maisteria joka ei ole päivääkään tehnyt duunia vielä 32 vuotiaana.
- kyllä joku maksaaKukaan ei nimenomaan maksa, kyse oli auttamisesta. Menee koko kesäksi töihin, onneksi. Ja onneksi isä saa pitää rahansa, eikä tarvitse omaan lapseen sijoittaa.
Mitä jos isällä epävarmuutta siitä onko lapsi oma, miksi pitäisi äiskän syrjähyppyä tukea?
Mies on miettinyt melkein 20 vuotta, mutta ei ole saanut aikaiseksi tehdä mitään asian selvittämiseksi. Taitaa kaikki muukin olla miehelle yhtä työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Miten se on karhunpalvelus on jos tulee lastansa? Nuori aikuinenhan juuri tarvitsee sitä tukea, paljon enemmän kuin keski-ikäinen jotain perintöä. Niin suomalaista ja boomeria tuo ajattelu että kärsikööt nyt kun minäkin kärsin. Ihan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.
No joo, mutta sinä kuitenkin olet aikuinen ja isä. Ettei tullut omat lapset mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.
Olisit heti sanonut. Ensimmäinen viestisi oli vain tunteiden purkamista erosta, eikä liittynyt suoraan aiheeseen eli lasten tukemiseen. Minulla on itseasiassa empatiaa hyvin paljon ja siksi suosittelen että käyt terapeutilla kun selvästi asia painaa noin. Yksin ei kannata tuollaisia ajatuksia pyöritellä päässään vaan se ammattilainen toimii peilinä jotta siitä ajatuskehästä pääsee eteenpäinkin.
Se jos itse olet sairastunut masennukseen tms. on ihan inhimillinen syy sille ettet ole pystynyt olemaan lapsille paras mahdollinen isä - mutta se ei poista sitä että lapset olisivat tarvinneet/tarvitsevat isäänsä, joskus ehkä myös taloudellisena tukena. He ovat ikäänkuin tilanteen pakosta joutuneet ottamaan aikuisen roolin ja ymmärtämään tilannettasi ja pärjäämään miten ovat pystyneet. Se ei ole mikään syy olla exälle katkera. Huomaathan että sinä itse ajattelet/puhut exästäsi todella rumasti? (vaimo hankkii miehen joka maksaa, exä varmasti kirjoittaa tuollaisia ilkeitä) Tunneälykkyyteen kuuluu sekin ettei demonisoi muita ja näkee ne omatkin epäonnistumiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.Olisit heti sanonut. Ensimmäinen viestisi oli vain tunteiden purkamista erosta, eikä liittynyt suoraan aiheeseen eli lasten tukemiseen. Minulla on itseasiassa empatiaa hyvin paljon ja siksi suosittelen että käyt terapeutilla kun selvästi asia painaa noin. Yksin ei kannata tuollaisia ajatuksia pyöritellä päässään vaan se ammattilainen toimii peilinä jotta siitä ajatuskehästä pääsee eteenpäinkin.
Se jos itse olet sairastunut masennukseen tms. on ihan inhimillinen syy sille ettet ole pystynyt olemaan lapsille paras mahdollinen isä - mutta se ei poista sitä että lapset olisivat tarvinneet/tarvitsevat isäänsä, joskus ehkä myös taloudellisena tukena. He ovat ikäänkuin tilanteen pakosta joutuneet ottamaan aikuisen roolin ja ymmärtämään tilannettasi ja pärjäämään miten ovat pystyneet. Se ei ole mikään syy olla exälle katkera. Huomaathan että sinä itse ajattelet/puhut exästäsi todella rumasti? (vaimo hankkii miehen joka maksaa, exä varmasti kirjoittaa tuollaisia ilkeitä) Tunneälykkyyteen kuuluu sekin ettei demonisoi muita ja näkee ne omatkin epäonnistumiset.
Sen lisäksi se exähän on saattanut joutua ottamaan suurempaa roolia lasten tukemisessa. Jos näin niin vaikka miten olisi katkera erosta niin eikö voisi sanoa edes että kiitos kun pidit lapsistamme huolta silloin kun minä en siihen kyennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhempani ostivat minulle yksiön Helsingistä, jotta voin lukea rauhassa lääkiksen pääsykokeisiin. Pääsin lääkikseen ja tienaan nykyään hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.Olisit heti sanonut. Ensimmäinen viestisi oli vain tunteiden purkamista erosta, eikä liittynyt suoraan aiheeseen eli lasten tukemiseen. Minulla on itseasiassa empatiaa hyvin paljon ja siksi suosittelen että käyt terapeutilla kun selvästi asia painaa noin. Yksin ei kannata tuollaisia ajatuksia pyöritellä päässään vaan se ammattilainen toimii peilinä jotta siitä ajatuskehästä pääsee eteenpäinkin.
Se jos itse olet sairastunut masennukseen tms. on ihan inhimillinen syy sille ettet ole pystynyt olemaan lapsille paras mahdollinen isä - mutta se ei poista sitä että lapset olisivat tarvinneet/tarvitsevat isäänsä, joskus ehkä myös taloudellisena tukena. He ovat ikäänkuin tilanteen pakosta joutuneet ottamaan aikuisen roolin ja ymmärtämään tilannettasi ja pärjäämään miten ovat pystyneet. Se ei ole mikään syy olla exälle katkera. Huomaathan että sinä itse ajattelet/puhut exästäsi todella rumasti? (vaimo hankkii miehen joka maksaa, exä varmasti kirjoittaa tuollaisia ilkeitä) Tunneälykkyyteen kuuluu sekin ettei demonisoi muita ja näkee ne omatkin epäonnistumiset.
Sen lisäksi se exähän on saattanut joutua ottamaan suurempaa roolia lasten tukemisessa. Jos näin niin vaikka miten olisi katkera erosta niin eikö voisi sanoa edes että kiitos kun pidit lapsistamme huolta silloin kun minä en siihen kyennyt?
Niin, ja lasten syytähän ero ei ole koskaan. Eikä ole reilua todellakaan oikein syyttää siitä että jäivät toisen vanhemman luo. Lapsen elämä se kuule vasta onkin myllerretty. Lapsi ei tiedä mitään muuta elämää kuin se perhe ja sitä ei enää ole. Sinä olet aikuinen, sinun vastuu on huolehtia niistä lapsista elämänsä suurimmassa kriisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin kuultiin vain toisen vanhemman pohjatarina. Miten ero tuli, kumman aloitteesta ja miksi? Onko äiti mustamaalannut isää lapselle oman kilven kiilloittamiseksi ja myös akiteerattu lapsi on kääntynyt äipän kannalle. Onko mies ollut se, joka on tuonut rahan talouteen ja äiti on ollut se hyötyjä? Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettele jos mies epäilee ex-vaimon hyötyvän lapselle annettavista rahoista, varsinkin jos lapsi ja ex-vaimo asuvat saman katon alla.
Paljon kysymyksiä. Minä en oikein usko, että ennen niin hyvä mies noin vain yhtäkkiä muuttuu ilman selkeää kaltoin kohtelua, joka hänestä on tehnyt varautuneen.
Just. Eihän sillä olisi edes mitään merkitystä vaikka nuo kaikki kaukaa haetut ja naisvihamieliset väitteesi pitäisi kyseisen äidin kohdalla paikkansa, kun ongelma on se että isä ei tue aikuista lastaan yhtään, eli on hylännyt lapsensa. Vanhemmuus ei lopu siihen että lapsi täyttää 18v ja taloudellinen tukivastuu kattaa vielä opinnotkin. Lapsen ja isän suhde ei liity äitiin mitenkään, paitsi että mieleltään sairaan ex-miehen mielestä varmaan liittyykin ja ero kostetaan sille lapselle kohtelemalla tätä kylmästi, ikäänkuin nimenomaan äidin jatkeena, ignooraten sen että lapsi on myös puolet isäänsä ja täysin viaton kaikkeen mitä vanhempien suhteessa on ja ei ole tapahtunut. Mies joka on niin kylmä että hylkää lapsensa, on varmasti ansainnut eronsa, joskus jopa juuri siitä syystä.
Yhtä hyvin voidaan sanoa, että täällä viestit on täynnä miesvihaa aloittajan tarinan pohjalta, jossa kuultiin vain hänen versionsa asiasta. Et sinäkään oikein näyttänyt kaikkea tajuavan. Siis mehän ei tiedetä, että millaiset välit isällä ja täysi-ikäisellä lapsella on. Lapsihan voi suhtautua äitinsä aikoinaan manipuloimana isään viileästi, mutta raha kyllä kelpaisi täysi-ikäisenäkin.
Toistan edelleen. En todellakaan usko, että hyvä isä muuttuu noin vain ilman paskaa kohtelua. Emme todellakaan ole kuulleet tästä saagasta kaikkea, emmekä kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.Olisit heti sanonut. Ensimmäinen viestisi oli vain tunteiden purkamista erosta, eikä liittynyt suoraan aiheeseen eli lasten tukemiseen. Minulla on itseasiassa empatiaa hyvin paljon ja siksi suosittelen että käyt terapeutilla kun selvästi asia painaa noin. Yksin ei kannata tuollaisia ajatuksia pyöritellä päässään vaan se ammattilainen toimii peilinä jotta siitä ajatuskehästä pääsee eteenpäinkin.
Se jos itse olet sairastunut masennukseen tms. on ihan inhimillinen syy sille ettet ole pystynyt olemaan lapsille paras mahdollinen isä - mutta se ei poista sitä että lapset olisivat tarvinneet/tarvitsevat isäänsä, joskus ehkä myös taloudellisena tukena. He ovat ikäänkuin tilanteen pakosta joutuneet ottamaan aikuisen roolin ja ymmärtämään tilannettasi ja pärjäämään miten ovat pystyneet. Se ei ole mikään syy olla exälle katkera. Huomaathan että sinä itse ajattelet/puhut exästäsi todella rumasti? (vaimo hankkii miehen joka maksaa, exä varmasti kirjoittaa tuollaisia ilkeitä) Tunneälykkyyteen kuuluu sekin ettei demonisoi muita ja näkee ne omatkin epäonnistumiset.
Sen lisäksi se exähän on saattanut joutua ottamaan suurempaa roolia lasten tukemisessa. Jos näin niin vaikka miten olisi katkera erosta niin eikö voisi sanoa edes että kiitos kun pidit lapsistamme huolta silloin kun minä en siihen kyennyt?
Ei jumalauta eipä tullut mieleen kiittää. Emme todellakaan ole puheväleissä. Hän rikkoi perheen kantakoot vastuun. nyt riittää tämä länkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin kuultiin vain toisen vanhemman pohjatarina. Miten ero tuli, kumman aloitteesta ja miksi? Onko äiti mustamaalannut isää lapselle oman kilven kiilloittamiseksi ja myös akiteerattu lapsi on kääntynyt äipän kannalle. Onko mies ollut se, joka on tuonut rahan talouteen ja äiti on ollut se hyötyjä? Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettele jos mies epäilee ex-vaimon hyötyvän lapselle annettavista rahoista, varsinkin jos lapsi ja ex-vaimo asuvat saman katon alla.
Paljon kysymyksiä. Minä en oikein usko, että ennen niin hyvä mies noin vain yhtäkkiä muuttuu ilman selkeää kaltoin kohtelua, joka hänestä on tehnyt varautuneen.
Just. Eihän sillä olisi edes mitään merkitystä vaikka nuo kaikki kaukaa haetut ja naisvihamieliset väitteesi pitäisi kyseisen äidin kohdalla paikkansa, kun ongelma on se että isä ei tue aikuista lastaan yhtään, eli on hylännyt lapsensa. Vanhemmuus ei lopu siihen että lapsi täyttää 18v ja taloudellinen tukivastuu kattaa vielä opinnotkin. Lapsen ja isän suhde ei liity äitiin mitenkään, paitsi että mieleltään sairaan ex-miehen mielestä varmaan liittyykin ja ero kostetaan sille lapselle kohtelemalla tätä kylmästi, ikäänkuin nimenomaan äidin jatkeena, ignooraten sen että lapsi on myös puolet isäänsä ja täysin viaton kaikkeen mitä vanhempien suhteessa on ja ei ole tapahtunut. Mies joka on niin kylmä että hylkää lapsensa, on varmasti ansainnut eronsa, joskus jopa juuri siitä syystä.
Yhtä hyvin voidaan sanoa, että täällä viestit on täynnä miesvihaa aloittajan tarinan pohjalta, jossa kuultiin vain hänen versionsa asiasta. Et sinäkään oikein näyttänyt kaikkea tajuavan. Siis mehän ei tiedetä, että millaiset välit isällä ja täysi-ikäisellä lapsella on. Lapsihan voi suhtautua äitinsä aikoinaan manipuloimana isään viileästi, mutta raha kyllä kelpaisi täysi-ikäisenäkin.
Toistan edelleen. En todellakaan usko, että hyvä isä muuttuu noin vain ilman paskaa kohtelua. Emme todellakaan ole kuulleet tästä saagasta kaikkea, emmekä kuule.
Tämä ei ole mikään tuomioistuin jossa päätetään kenen henkilökohtainen tarina on totta ja kenen ei. Anonyymi palsta, ei täällä kenenkään kasvottoman ja nimettömän iskän kunniaa loukata, joten miksi loukkaannut tämän puolesta? Oletusarvoisesti täytyy voida kertoa omista elämänkokemuksistaan, ja muiden täytyy voida uskoa että esitetyt asiat ovat paikkansa pitäviä, nimenomaan kertojan näkökulmasta, ja vasta siinä vaiheessa on aihetta kyseenalaistaa mikäli kertoja lipsauttaa yksityiskohtia jotka ovat ristiriidassa keskenään.
Sinä sen sijaan tulet huutelemaan että kaikki naiset ovat sitä, tätä ja tuota. Joka on jo itsessään valheellinen väite. Joten turha esittää että olisit joku puolueeton messias. Aihe on selvästi henkilökohtainen sinulle, ns. oma lehmä ojassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.Olisit heti sanonut. Ensimmäinen viestisi oli vain tunteiden purkamista erosta, eikä liittynyt suoraan aiheeseen eli lasten tukemiseen. Minulla on itseasiassa empatiaa hyvin paljon ja siksi suosittelen että käyt terapeutilla kun selvästi asia painaa noin. Yksin ei kannata tuollaisia ajatuksia pyöritellä päässään vaan se ammattilainen toimii peilinä jotta siitä ajatuskehästä pääsee eteenpäinkin.
Se jos itse olet sairastunut masennukseen tms. on ihan inhimillinen syy sille ettet ole pystynyt olemaan lapsille paras mahdollinen isä - mutta se ei poista sitä että lapset olisivat tarvinneet/tarvitsevat isäänsä, joskus ehkä myös taloudellisena tukena. He ovat ikäänkuin tilanteen pakosta joutuneet ottamaan aikuisen roolin ja ymmärtämään tilannettasi ja pärjäämään miten ovat pystyneet. Se ei ole mikään syy olla exälle katkera. Huomaathan että sinä itse ajattelet/puhut exästäsi todella rumasti? (vaimo hankkii miehen joka maksaa, exä varmasti kirjoittaa tuollaisia ilkeitä) Tunneälykkyyteen kuuluu sekin ettei demonisoi muita ja näkee ne omatkin epäonnistumiset.
Sen lisäksi se exähän on saattanut joutua ottamaan suurempaa roolia lasten tukemisessa. Jos näin niin vaikka miten olisi katkera erosta niin eikö voisi sanoa edes että kiitos kun pidit lapsistamme huolta silloin kun minä en siihen kyennyt?
Ei jumalauta eipä tullut mieleen kiittää. Emme todellakaan ole puheväleissä. Hän rikkoi perheen kantakoot vastuun. nyt riittää tämä länkytys.
Joo riittää. Kertoo sinusta miehenä ja isänä ihan tarpeeksi nämä kommentit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.Olisit heti sanonut. Ensimmäinen viestisi oli vain tunteiden purkamista erosta, eikä liittynyt suoraan aiheeseen eli lasten tukemiseen. Minulla on itseasiassa empatiaa hyvin paljon ja siksi suosittelen että käyt terapeutilla kun selvästi asia painaa noin. Yksin ei kannata tuollaisia ajatuksia pyöritellä päässään vaan se ammattilainen toimii peilinä jotta siitä ajatuskehästä pääsee eteenpäinkin.
Se jos itse olet sairastunut masennukseen tms. on ihan inhimillinen syy sille ettet ole pystynyt olemaan lapsille paras mahdollinen isä - mutta se ei poista sitä että lapset olisivat tarvinneet/tarvitsevat isäänsä, joskus ehkä myös taloudellisena tukena. He ovat ikäänkuin tilanteen pakosta joutuneet ottamaan aikuisen roolin ja ymmärtämään tilannettasi ja pärjäämään miten ovat pystyneet. Se ei ole mikään syy olla exälle katkera. Huomaathan että sinä itse ajattelet/puhut exästäsi todella rumasti? (vaimo hankkii miehen joka maksaa, exä varmasti kirjoittaa tuollaisia ilkeitä) Tunneälykkyyteen kuuluu sekin ettei demonisoi muita ja näkee ne omatkin epäonnistumiset.
Sen lisäksi se exähän on saattanut joutua ottamaan suurempaa roolia lasten tukemisessa. Jos näin niin vaikka miten olisi katkera erosta niin eikö voisi sanoa edes että kiitos kun pidit lapsistamme huolta silloin kun minä en siihen kyennyt?
Ei jumalauta eipä tullut mieleen kiittää. Emme todellakaan ole puheväleissä. Hän rikkoi perheen kantakoot vastuun. nyt riittää tämä länkytys.
Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. (tai useampi jos poly mutta ei liity tähän) Jos nainen on ns. lähtenyt toisen matkaan - tai kuten yhdessä kohtaa ehkä vahingossa implikoit, että oli ennemminkin eronnut ja löytänyt vasta sitten uuden - niin teidän parisuhdetta ei olisi pelastanut se ettei hän olisi kyseistä miestä koskaan kohdannut. Sitten se olisi ollut joku toinen tyyppi, nainen olisi joka tapauksessa lähtenyt, tai eläisi kanssasi yhä mutta onnettomana. Eli teillä ei ollut mitään yhteistä tulevaisuutta, rakkaus oli jo kuollut kauan ennen ja perhe oli jo rikki. Siitähän ne lapset vasta kärsiikin jos vanhemmat pysyy aviossa onnettomina väkisin. Miksi nainen oli suhteessanne onneton, voi vain arvailla, mutta kysyä en ala koska et selvästi ole ns. luotettava kertoja. Jos hän olisi täällä, voisi itse kertoa, sen kyllä haluaisin kuulla ihan mielenkiinnosta.
Ei ole tervettä tuollainen loppuelämän vihanpito, eikä varsinkaan se että pistää lapset kärsimään kostona toiselle vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden yhdessäolon jälkeen vaimo löysi toisen. Tieto tuli täysin puskista. En ollut tajunnut lainkaan tilannetta. Olin aktiivisesti lasten harrastuksissa mukana, tein töitä, myös kotitöitä. En juonut, en pettänyt, enkä ollut väkivaltainen. Olin mielestäni ihan hyvä isä ja aviomies. Aina toki parantamisen varaa.
Yhtäkkiä olin yksin puolityhjässä vuokrakerrostalossa. Menetin yöunet ja melkein terveyteni. Uusi mies hyppäsi tilalleni entiseen kotiini. Hädin tuskin pystyin hoitamaan työni. Tässä vähän perspektiiviä eroihin. Meni aikaa ennen kuin pystyin normaaliin elämään. Ei ollut helppoa taloudellisestikaan. Yritän olla pilaamatta elämääni katkeruudella, mutta ei ole helppoa. Ymmärrän, että tämä ei ole lasten vika, mutta kyllä he kärsivät tilanteesta eniten. Vaimo on varmaan onnellinen.
Ok mutta muten tämä liittyi aikuisten lasten taloudelliseen tukemiseen?
Jos ei pysty asettumaan toisen asemaan yhtään, on varmaan vaikeaa ymmärtää muuta kuin omaa napaa.
Kun elämältä lähtee pohja, menee terveys ja koti, perhe hajoaa, puolet ystävistä katoaa, hävettää kertoa kellekään että vaimo löysi paremman, ei siinä tullut mieleen kysyä lapsilta tarvitsetko rahaa. Ehkä luotin siihen että vaimo hankki niin rikkaan äijän että hommat hoituu.
Lapsille ei olisi tullut mieleenkään pyytää minulta rahaa siinä tilanteessa. Sen verran tunneälyä ja tilannetajua heillä oli. Exä varmaan kirjoittelee tuollaisia että isä ei välitä lapsista. Voi helevetti.Olisit heti sanonut. Ensimmäinen viestisi oli vain tunteiden purkamista erosta, eikä liittynyt suoraan aiheeseen eli lasten tukemiseen. Minulla on itseasiassa empatiaa hyvin paljon ja siksi suosittelen että käyt terapeutilla kun selvästi asia painaa noin. Yksin ei kannata tuollaisia ajatuksia pyöritellä päässään vaan se ammattilainen toimii peilinä jotta siitä ajatuskehästä pääsee eteenpäinkin.
Se jos itse olet sairastunut masennukseen tms. on ihan inhimillinen syy sille ettet ole pystynyt olemaan lapsille paras mahdollinen isä - mutta se ei poista sitä että lapset olisivat tarvinneet/tarvitsevat isäänsä, joskus ehkä myös taloudellisena tukena. He ovat ikäänkuin tilanteen pakosta joutuneet ottamaan aikuisen roolin ja ymmärtämään tilannettasi ja pärjäämään miten ovat pystyneet. Se ei ole mikään syy olla exälle katkera. Huomaathan että sinä itse ajattelet/puhut exästäsi todella rumasti? (vaimo hankkii miehen joka maksaa, exä varmasti kirjoittaa tuollaisia ilkeitä) Tunneälykkyyteen kuuluu sekin ettei demonisoi muita ja näkee ne omatkin epäonnistumiset.
Sen lisäksi se exähän on saattanut joutua ottamaan suurempaa roolia lasten tukemisessa. Jos näin niin vaikka miten olisi katkera erosta niin eikö voisi sanoa edes että kiitos kun pidit lapsistamme huolta silloin kun minä en siihen kyennyt?
Ei jumalauta eipä tullut mieleen kiittää. Emme todellakaan ole puheväleissä. Hän rikkoi perheen kantakoot vastuun. nyt riittää tämä länkytys.
Noniin eli johtuiko se ettet lapsiasi edes taloudellisesti tukenut siitä että ero tuli ns. yllätyksenä ja siitä kriisistä masennuit niin ettet päässyt vuosiin edes sängystä ylös, vaiko siitä että koet omistavasi ex-vaimosi ja halusit kostaa eron hänelle lasten kautta joko aiheuttamalla heille taloudellisia vaikeuksia tai ex-vaimolle suurempaa taloudellista taakkaa yhdessä tekemistänne lapsista? Sait nimittäin tilanteen kuulostamaan jälkimmäiseltä.
Aikuinen ihminenhän hän on. Miksi säkään häntä elättäisit? Toki, jos on tilanne että ihan oikeasti rahat ei johonkin riitä, kysymällä saanee. Nytkö helikopterit pörrää aikuistenkin lastensa ympärillä? Millon meinasit että hän itsenäistyy ja alkaa elää elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, siellä kasvatetaan taas yhtä marisevaa maisteria joka ei ole päivääkään tehnyt duunia vielä 32 vuotiaana.
- kyllä joku maksaaKukaan ei nimenomaan maksa, kyse oli auttamisesta. Menee koko kesäksi töihin, onneksi. Ja onneksi isä saa pitää rahansa, eikä tarvitse omaan lapseen sijoittaa.
Mikä ongelma sulla siis on, jos olet päättänyt auttaa? Ai isänkin pitäisi päättää niin? Miksi? Jos sulla ei ole varaa, sitten varmaan päätät toisin. Hyvin yksinkertaista.
Nimenomaan. Joillakin on tällainen sairaalloinen ajatus että läheisiä ei saisi koskaan auttaa, että se on joko autettavan puolelta hyväksikäyttöä tai sitten "pitää opetella pärjäämään täysin omillaan".