Perin yksin mieheni sukutilan, miehen suku ei täysin hyväksy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat juristin ja myyt sen pois.

Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.

Mistä näin reppanoita löytyy. Miehen suku ei peri enää mitään kun kerran vaimo peri yksin koko tilan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.

Perintökaaren mukaan lapsettomilla pareilla omaisuus palaa alkuperäiselle suvulle jäljelle jääneen kuollessa. Jäljelle jäänyt ei saa testamentata tai lahjoittaa puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Mutta hän voi käyttää tätä omaisuutta mitenkä tahtoo. Jos hän myy perimänsä omaisuuden ja ostaa jotain muuta sillä rahalla, niin sukulaiset perivät tämän uuden omaisuuden. Jos hän huputtelee rahat, matkustelee ja elää leveästi, niin sukulaiset jäävät nuolemaan näppejään. 

Jos ostaa jotain uutta ja ottaa lainan ja maksaa sitä palkastaan, niin ei mene kuolleen sukulaisille? Käyttää sitten kuolleen rahat päivittäiseen elämiseen. Miten tarkkaan tuokin rahankäyttö selvitetään, että mitä rahaa käyttänyt mihinkin?

Ei omaisuuden alkuperää selvitetä. Puolet jäämistöstä lesken kuoltua. Ellei leski jyvitä omaisuutta perinnönjaossa.

Muistakaa myös te jotka ette vielä tiedä. Aviopuoliso ei peri toiselta mitään, jos ei ole testamenttia.

Tehkää se siis aina., ammattilaisella. Ja pitäkää huoli, että se on turvassa, ja tarvittaessa aikanaan löydettävissä. Turvassa siis niin, että mahdollisesti testamentissa häviävä henkilö ei sitä pysty tuhoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.

Perintökaaren mukaan lapsettomilla pareilla omaisuus palaa alkuperäiselle suvulle jäljelle jääneen kuollessa. Jäljelle jäänyt ei saa testamentata tai lahjoittaa puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Mutta hän voi käyttää tätä omaisuutta mitenkä tahtoo. Jos hän myy perimänsä omaisuuden ja ostaa jotain muuta sillä rahalla, niin sukulaiset perivät tämän uuden omaisuuden. Jos hän huputtelee rahat, matkustelee ja elää leveästi, niin sukulaiset jäävät nuolemaan näppejään. 

Jos ostaa jotain uutta ja ottaa lainan ja maksaa sitä palkastaan, niin ei mene kuolleen sukulaisille? Käyttää sitten kuolleen rahat päivittäiseen elämiseen. Miten tarkkaan tuokin rahankäyttö selvitetään, että mitä rahaa käyttänyt mihinkin?

Riippuu paljon yksityiskohdista, miten helppoa on seurata. Jos jäljelle jäänyt haluaa, niin pystyyhän sitä pelaamaan. En kyllä ymmärrä miksi haluaisi. Käyttää perimäänsä omaksi ilokseen eläessään ja antaa sen sitten palata alkuperäiseen sukuun. Kyllähän näistä varmaan saa hyviä perintöriitoja aikaiseksi. Esimerkiksi lapseton avioliitto päättyy toisen kuolemaan heidän ollessaan 30 vuotiaita. Jäljelle jäänyt myy perimänsä omaisuuden, solmii uuden avioliiton ja saa lapsia. Vuosien varrella useaan kertaan myy omaisuutta, sijoittaa osan uudestaan ja osan käyttää elämiseen. Kun hän lopulta kuolee esimerkiki 95 vuotiaana, niin ei liene helppoa seurata, mitä alkuperäisen puolison omaisuudelle on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.

Perintökaaren mukaan lapsettomilla pareilla omaisuus palaa alkuperäiselle suvulle jäljelle jääneen kuollessa. Jäljelle jäänyt ei saa testamentata tai lahjoittaa puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Mutta hän voi käyttää tätä omaisuutta mitenkä tahtoo. Jos hän myy perimänsä omaisuuden ja ostaa jotain muuta sillä rahalla, niin sukulaiset perivät tämän uuden omaisuuden. Jos hän huputtelee rahat, matkustelee ja elää leveästi, niin sukulaiset jäävät nuolemaan näppejään. 

Jos ostaa jotain uutta ja ottaa lainan ja maksaa sitä palkastaan, niin ei mene kuolleen sukulaisille? Käyttää sitten kuolleen rahat päivittäiseen elämiseen. Miten tarkkaan tuokin rahankäyttö selvitetään, että mitä rahaa käyttänyt mihinkin?

Ei omaisuuden alkuperää selvitetä. Puolet jäämistöstä lesken kuoltua. Ellei leski jyvitä omaisuutta perinnönjaossa.

Ihan oikeasti? Leski luo itse miljoonaomsisuuden ja silti siitä menee puolet kuolleen puolison suvulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.

Perintökaaren mukaan lapsettomilla pareilla omaisuus palaa alkuperäiselle suvulle jäljelle jääneen kuollessa. Jäljelle jäänyt ei saa testamentata tai lahjoittaa puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Mutta hän voi käyttää tätä omaisuutta mitenkä tahtoo. Jos hän myy perimänsä omaisuuden ja ostaa jotain muuta sillä rahalla, niin sukulaiset perivät tämän uuden omaisuuden. Jos hän huputtelee rahat, matkustelee ja elää leveästi, niin sukulaiset jäävät nuolemaan näppejään. 

Jos ostaa jotain uutta ja ottaa lainan ja maksaa sitä palkastaan, niin ei mene kuolleen sukulaisille? Käyttää sitten kuolleen rahat päivittäiseen elämiseen. Miten tarkkaan tuokin rahankäyttö selvitetään, että mitä rahaa käyttänyt mihinkin?

Ei omaisuuden alkuperää selvitetä. Puolet jäämistöstä lesken kuoltua. Ellei leski jyvitä omaisuutta perinnönjaossa.

Höpöhöpö. Leski on voinut kerätä paljon omaa omaisuutta leskeksi jäätyään, varsinkin tapauksissa joissa kuolemien välissä on pitkä aika. Ei kuolleen puolison sukulaisilla ole mitään tekemistä lesken omaisuuden kanssa. He saavat takaisin vain sen omaisuuden jonka leski on perinyt puolisoltaan. Ei lesken omaisuudesta euroakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintökaaressa on muinaisista ajoista kumpuavat idioottimaisuutensa:

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Oli aloitus provo tai ei, niin otetaan kaikki opiksi tästä, että paperit kuntoon! Testamentti, avioehto ja edunvalvontavaltuutus täytyy ehdottomasti olla mietittynä, niin kaikki menee kuten itse haluatte.

Minusta tuo ei ole idioottimaista. Ajatellaan lapsetonta pariskuntaa, jolla on iso omaisuus. Eikö se olisi paljon oudompaa, jos heidän kuolinjärjestyksensä määräisi sen, kumman sukulaisille koko omaisuus menee jälkimmäisen puolison kuoltua? Varsinkin, jos pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan?

Vielä hurjempaa on uusperheissä. Otin selvää asioista, kun muutin yhteen miesystävän kanssa ja kummallakin oli ennestään lapsia.  Meillä oli aikomuksena solmia avioliitto. Kummallakin oli jotain omaisuutta (asunto). Selvisi, että ensiksi kuolleen puolison lapset saisivat loppupeleissä vähemmän perintöä kuin viimeisenä kuolleen lapset, siis jos ei tehdä avioehtoa. Se tuntui todella kohtuuttomalta.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani.

 

Luotettavan arvion jälkeen myyt puolikkaan miehen suvulle ja palaat sivistyksen pariin.

Kuka on sanonut, että ap asuu siellä metsässä?

Myy tila ja käytä rahat itseesi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelmana? Metsänhoitoyhdikseltä saat luotettavan arvion tilasi/metsän hinnasta.

Tämä. Kunhan paikallinen metsänhoitoyhdistys ei ole miehen sukulaisten hallussa.

Ja metsäasioita voi opiskella, kursseja on!!

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa, niin miksi sukulaiset perii yhtään mitään?

Jos miehellä ei ollut rintaperillisiä niin apn kuoltua miehen osuus menee mihen toissijaisille perillisille. Eli lapsettoman miehen suku kyllä perii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintökaaressa on muinaisista ajoista kumpuavat idioottimaisuutensa:

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Oli aloitus provo tai ei, niin otetaan kaikki opiksi tästä, että paperit kuntoon! Testamentti, avioehto ja edunvalvontavaltuutus täytyy ehdottomasti olla mietittynä, niin kaikki menee kuten itse haluatte.

Minusta tuo ei ole idioottimaista. Ajatellaan lapsetonta pariskuntaa, jolla on iso omaisuus. Eikö se olisi paljon oudompaa, jos heidän kuolinjärjestyksensä määräisi sen, kumman sukulaisille koko omaisuus menee jälkimmäisen puolison kuoltua? Varsinkin, jos pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan?

Vielä hurjempaa on uusperheissä. Otin selvää asioista, kun muutin yhteen miesystävän kanssa ja kummallakin oli ennestään lapsia.  Meillä oli aikomuksena solmia avioliitto. Kummallakin oli jotain omaisuutta (asunto). Selvisi, että ensiksi kuolleen puolison lapset saisivat loppupeleissä vähemmän perintöä kuin viimeisenä kuolleen lapset, siis jos ei tehdä avioehtoa. Se tuntui todella kohtuuttomalta.

Kyllä se on lapsettomilla pareilla hankalinta. Johtuen tuosta että peritty omaisuus palaa alkuperäiseen sukuun jäljelle jääneen kuollessa. Paljon helpompaa on jos on lapsia. Nämä perivät vanhempansa eikä mitään palaa mihinkään sukuun. Puoliso perii vain jos ei ole lapsia. Tokihan avioliitossa tehdään ositus ennen perinnönjakoa. Sen vuoksi on tarpeen miettiä avioehtoa. Varsinkin tapauksissa joissa on jo ikää, omaisuutta ja lapsia edellisistä liitoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.

Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.

No eihän se mies ole enää elossa. Silloin hänellä on perillisiä, eli suku tai ap.

Aloituksesta ainakin minä ymmärrän että testamentti on ap:n hyväksi tehty, ja se on se asia mikä sukua nyt kaihertaa.

Ei ap puhu mitään siitä, että hänen hyväkseen olisi testamentti. Kun kerran miehellä ei ollut lapsia, niin ap peri miehen ilman testamenttiakin. Mutta ap:n kuoltua miehen sukulaiset perivät miehen osuuden tilasta.

Ap on perinyt tilan mieheltään, koska heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Tila on nyt täysin aloittajan omistuksessa ja hän voi tehdä sillä ihan mitä haluaa. Hän saa tuhlata vapaasti koko omaisuutensa. Mikään ei estä myymästä tilaa tai sitten pitämästä sitä itsellä. Voi vaikka tehdä metsänhoitosopimuksen ja myydä osan puista, jos on sopivan ikäistä metsää, ja saada näin tuloja itselleen. Miehen sukua aloittajan ei tarvitse ajatella enää millään tavalla. Miehen ostama tila ei mene ap:n kuoleman jälkeen miehen suvulle, vaan ap:n perillisille.

Tässä se perintökaaren säännös jonka mukaan määräytyy. Hieman vaikea ensilukemalla. 

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Entä sukuelin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa, niin miksi sukulaiset perii yhtään mitään?

Jos miehellä ei ollut rintaperillisiä niin apn kuoltua miehen osuus menee mihen toissijaisille perillisille. Eli lapsettoman miehen suku kyllä perii. 

"Jos miehellä ei ollut rintaperillisiä niin apn kuoltua miehen osuus menee mihen toissijaisille perillisille. Eli lapsettoman miehen suku kyllä perii."

Ihan sama. Ap voi laittaa eläessään koko omaisuuden sileäksi. Tai jos ap saa omia jälkeläisiä, niin sitten vain muistaa sen, etteivät lapset peri ap:n jälkeen kaikkea, mikäli edesmenneellä miehellä sattui olemaan sisaruksia ja näillä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.

Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.

No eihän se mies ole enää elossa. Silloin hänellä on perillisiä, eli suku tai ap.

Aloituksesta ainakin minä ymmärrän että testamentti on ap:n hyväksi tehty, ja se on se asia mikä sukua nyt kaihertaa.

Ei ap puhu mitään siitä, että hänen hyväkseen olisi testamentti. Kun kerran miehellä ei ollut lapsia, niin ap peri miehen ilman testamenttiakin. Mutta ap:n kuoltua miehen sukulaiset perivät miehen osuuden tilasta.

Ap on perinyt tilan mieheltään, koska heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Tila on nyt täysin aloittajan omistuksessa ja hän voi tehdä sillä ihan mitä haluaa. Hän saa tuhlata vapaasti koko omaisuutensa. Mikään ei estä myymästä tilaa tai sitten pitämästä sitä itsellä. Voi vaikka tehdä metsänhoitosopimuksen ja myydä osan puista, jos on sopivan ikäistä metsää, ja saada näin tuloja itselleen. Miehen sukua aloittajan ei tarvitse ajatella enää millään tavalla. Miehen ostama tila ei mene ap:n kuoleman jälkeen miehen suvulle, vaan ap:n perillisille.

Kyllä menee ap:n kuoleman jälkeen mieheltä peritty omaisuus takaisin miehen suvulle. Ihme tyhjäpäitä heittelemässä näitä päättömyyksiä. Tutustukaa siihen perintökaareen älkääkä heitelkö tuota mutua. Perintökaaresta on ketjuun lainattu useita kohtia niin ei tarvitse arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat juristin ja myyt sen pois.

Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.

Mistä näin reppanoita löytyy. Miehen suku ei peri enää mitään kun kerran vaimo peri yksin koko tilan

Kyllä perii, ovat toissijaiset perilliset, on varmaan jo perunkirjoissa nimetty heidät sinne ja kutsuttu paikalle ,  ainakin meidän lapsettoman sukulaisen perunkirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien parien testamentti on Suomessa tärkeä: ilman sitä omaisuus voi lopulta päätyä hyvin kaukaisille sukulaisille.

Avioliitto ei tarkoita automaattisesti sitä, että puoliso perii. Tai perii toki hänen elämän ajaksi, mutta kun hän kuolee, menee ensin kuolleen omaisuus hänen perillisilleen.

Jos myy sen mieheltä perityn omaisuuden ja ostaa jotain uutta itselleen. Periikö suku osuuden tästä uudesta vaikka omia lapsia on tullut uudessa avioliitossa?

Miehen suku perii osuuden siitä omaisuudesta, jonka leski on hankkinut mieheltään saamansa perinnön myyntituloilla. Näin ihan siitä riippumatta, onko leskellä omia lapsia uudesta tai aikaisemmasta avioliitosta.

Eli pakko tehdä vielä testamentti ettei sukulaiset peri.

Voi olla testamenttikielto vainajan omaisuudesta, mutta voi käyttää jopa myydä metsää, talon.