Lue keskustelun säännöt.
Perin yksin mieheni sukutilan, miehen suku ei täysin hyväksy
15.03.2026 |
Olimme naimisissa, ei lapsia. Mieheni oli hankkinut itselleen jo ennen tapaamistamme sukunsa metsätilan. Kaikki oli hyvin ennen yllättävää poismenoa, tulin hyvin toimeen mieheni suvun kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut. Saan vihjailuja että tila kuuluisi alkuperäiseen sukuun. Tai tiedustellaan onko testamenttia tai kuka minut perii, mikä on mielestäni outoa, voisin vielä mahdollisesti saada omiakin lapsia.
Onko kukaan joutunut vastaavaan tilanteeseen. Voisin toki myydä tilan miehen sukulaisille, mutta epäilen onko heillä mahdollisuutta ostaa ja lisäksi haluaisivat varmaan halvalla tai jopa vastineetta. Tilan metsät ovat kuitenkin nykyään arvokkaat.
Mitä teen, keneen voi luottaa. En tiedä metsäasioista juuri mitään.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Mistä näin reppanoita löytyy. Miehen suku ei peri enää mitään kun kerran vaimo peri yksin koko tilan
Herran tähden mistä kumpuaa tuo itsevarmuus tilanteessa, jossa on niin täysin väärässä, melkein ihailisin jos ei olisi niin koomista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa, niin miksi sukulaiset perii yhtään mitään?
Jos miehellä ei ollut rintaperillisiä niin apn kuoltua miehen osuus menee mihen toissijaisille perillisille. Eli lapsettoman miehen suku kyllä perii.
Ihan perheestä. Tuon takia pitää nyt tehdä testamentti vaikka naimisissa. En halua sukuni perivän yhtään mitään.
Kyllä kannattaa lapsettomilla pareilla olla keskinäinen testamentti jossa vielä määrätään mihin omaisuus menee jäljelle jääneen kuollessa. Näin saa estettyä mitään valumasta suvulle.
On jopa sellaisiakin sukuja, jotka lähes vastaavassa tilanteessa yrittivät ohittaa ensin kuolleen rintaperillisten lakiosankin. Onneksi pankissa tarttuivat ilmiselvään kavallusytitykseen. Tähän maahan mahtuu paljon ihmeellisiä perintötarinoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaressa on muinaisista ajoista kumpuavat idioottimaisuutensa:
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Oli aloitus provo tai ei, niin otetaan kaikki opiksi tästä, että paperit kuntoon! Testamentti, avioehto ja edunvalvontavaltuutus täytyy ehdottomasti olla mietittynä, niin kaikki menee kuten itse haluatte.
Minusta tuo ei ole idioottimaista. Ajatellaan lapsetonta pariskuntaa, jolla on iso omaisuus. Eikö se olisi paljon oudompaa, jos heidän kuolinjärjestyksensä määräisi sen, kumman sukulaisille koko omaisuus menee jälkimmäisen puolison kuoltua? Varsinkin, jos pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan?
Vielä hurjempaa on uusperheissä. Otin selvää asioista, kun muutin yhteen miesystävän kanssa ja kummallakin oli ennestään lapsia. Meillä oli aikomuksena solmia avioliitto. Kummallakin oli jotain omaisuutta (asunto). Selvisi, että ensiksi kuolleen puolison lapset saisivat loppupeleissä vähemmän perintöä kuin viimeisenä kuolleen lapset, siis jos ei tehdä avioehtoa. Se tuntui todella kohtuuttomalta.
Kyllä se on lapsettomilla pareilla hankalinta. Johtuen tuosta että peritty omaisuus palaa alkuperäiseen sukuun jäljelle jääneen kuollessa. Paljon helpompaa on jos on lapsia. Nämä perivät vanhempansa eikä mitään palaa mihinkään sukuun. Puoliso perii vain jos ei ole lapsia. Tokihan avioliitossa tehdään ositus ennen perinnönjakoa. Sen vuoksi on tarpeen miettiä avioehtoa. Varsinkin tapauksissa joissa on jo ikää, omaisuutta ja lapsia edellisistä liitoista.
No ei ole yhtään vaikeaa kun tekee testamentin puolisolle.
Tämmöstä tämä just on Suomessakin, että vaimo ei saisi periä mitään vaan ollaan vaan käyttämässä hyväksi ja kun tulisi aika sitten siihen, että kyllä myös nainen voi periä omaisuutta ja metsää niin ei ollakaan enää kunnioittamassa avioliittoja tai ylipäänsää liittoja kun suvut kokevat, että naiset ovat vain pelkkiä orjia ja ilmaisia piikoja. Suvulla ei pitäisi olla mitään oikeutta perintöösi, jonka olet avioliiton kautta saanut jos metsät ja talo olivat miehen/teidän eikä teillä ole lapsia. Sinä olet silloin ainoa perijä. Jos miehen suvusta kukaan ei ole ollut omistamassa metsää niin ei heillä ole niihin oikeuksia. Kuulostaa just pohjoisen suomen toiminnalta, jonne kyllä ilmaiset piiat kelpaavat määräiltäväksi. Pidä omia puoliasi. Eikö kuolinpesillä ole kuitenkin yleensä joku hoitaja ja tarvittaessa ota yhteyttä juristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaressa on muinaisista ajoista kumpuavat idioottimaisuutensa:
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Oli aloitus provo tai ei, niin otetaan kaikki opiksi tästä, että paperit kuntoon! Testamentti, avioehto ja edunvalvontavaltuutus täytyy ehdottomasti olla mietittynä, niin kaikki menee kuten itse haluatte.
Minusta tuo ei ole idioottimaista. Ajatellaan lapsetonta pariskuntaa, jolla on iso omaisuus. Eikö se olisi paljon oudompaa, jos heidän kuolinjärjestyksensä määräisi sen, kumman sukulaisille koko omaisuus menee jälkimmäisen puolison kuoltua? Varsinkin, jos pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan?
Vielä hurjempaa on uusperheissä. Otin selvää asioista, kun muutin yhteen miesystävän kanssa ja kummallakin oli ennestään lapsia. Meillä oli aikomuksena solmia avioliitto. Kummallakin oli jotain omaisuutta (asunto). Selvisi, että ensiksi kuolleen puolison lapset saisivat loppupeleissä vähemmän perintöä kuin viimeisenä kuolleen lapset, siis jos ei tehdä avioehtoa. Se tuntui todella kohtuuttomalta.
Kyllä se on lapsettomilla pareilla hankalinta. Johtuen tuosta että peritty omaisuus palaa alkuperäiseen sukuun jäljelle jääneen kuollessa. Paljon helpompaa on jos on lapsia. Nämä perivät vanhempansa eikä mitään palaa mihinkään sukuun. Puoliso perii vain jos ei ole lapsia. Tokihan avioliitossa tehdään ositus ennen perinnönjakoa. Sen vuoksi on tarpeen miettiä avioehtoa. Varsinkin tapauksissa joissa on jo ikää, omaisuutta ja lapsia edellisistä liitoista.
No ei ole yhtään vaikeaa kun tekee testamentin puolisolle.
Aivan, keskinäinen testamentti auttaa lapsettomia pareja. Ap:n tapauksessa sellainen puuttui. Se johti nyt tilanteeseen, jossa miehen suvulla on intressi Ap:n perimään omaisuuteen. Tulevat silmäkovana seuraamaan seuraavat vuosikymmenet kuinka ap tuota omaisuutta käyttää ja varmasti heillä on mielipiteensä siitä kuinka omaisuutta tulisi hoitaa. Koska he tulevat aikanaan perimään kyseisen omaisuuden. Jos olisi ollut testamentti, niin omaisuus olisi ollut pois sukulaisten ulottuvilta. Ap:tä tuskin voi auttaa tilanteessa, mutta toivottavasti muut lapsettomat avioparit ottavat oppia ja hoitavat keskinäisen testamentin kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
"Perin yksin mieheni sukutilan"
Se on ap:n kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaressa on muinaisista ajoista kumpuavat idioottimaisuutensa:
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Oli aloitus provo tai ei, niin otetaan kaikki opiksi tästä, että paperit kuntoon! Testamentti, avioehto ja edunvalvontavaltuutus täytyy ehdottomasti olla mietittynä, niin kaikki menee kuten itse haluatte.
Minusta tuo ei ole idioottimaista. Ajatellaan lapsetonta pariskuntaa, jolla on iso omaisuus. Eikö se olisi paljon oudompaa, jos heidän kuolinjärjestyksensä määräisi sen, kumman sukulaisille koko omaisuus menee jälkimmäisen puolison kuoltua? Varsinkin, jos pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan?
Vielä hurjempaa on uusperheissä. Otin selvää asioista, kun muutin yhteen miesystävän kanssa ja kummallakin oli ennestään lapsia. Meillä oli aikomuksena solmia avioliitto. Kummallakin oli jotain omaisuutta (asunto). Selvisi, että ensiksi kuolleen puolison lapset saisivat loppupeleissä vähemmän perintöä kuin viimeisenä kuolleen lapset, siis jos ei tehdä avioehtoa. Se tuntui todella kohtuuttomalta.
Kyllä se on lapsettomilla pareilla hankalinta. Johtuen tuosta että peritty omaisuus palaa alkuperäiseen sukuun jäljelle jääneen kuollessa. Paljon helpompaa on jos on lapsia. Nämä perivät vanhempansa eikä mitään palaa mihinkään sukuun. Puoliso perii vain jos ei ole lapsia. Tokihan avioliitossa tehdään ositus ennen perinnönjakoa. Sen vuoksi on tarpeen miettiä avioehtoa. Varsinkin tapauksissa joissa on jo ikää, omaisuutta ja lapsia edellisistä liitoista.
No ei ole yhtään vaikeaa kun tekee testamentin puolisolle.
Aivan, keskinäinen testamentti auttaa lapsettomia pareja. Ap:n tapauksessa sellainen puuttui. Se johti nyt tilanteeseen, jossa miehen suvulla on intressi Ap:n perimään omaisuuteen. Tulevat silmäkovana seuraamaan seuraavat vuosikymmenet kuinka ap tuota omaisuutta käyttää ja varmasti heillä on mielipiteensä siitä kuinka omaisuutta tulisi hoitaa. Koska he tulevat aikanaan perimään kyseisen omaisuuden. Jos olisi ollut testamentti, niin omaisuus olisi ollut pois sukulaisten ulottuvilta. Ap:tä tuskin voi auttaa tilanteessa, mutta toivottavasti muut lapsettomat avioparit ottavat oppia ja hoitavat keskinäisen testamentin kuntoon.
Jep, mutta tähän keskusteluun on osallistunut ehkä 3 ihmistä jotka on hahmottaneet tilanteen. Ei olis pitänyt lukea tätä, masennuin ihan helvetisti taas siitä kuinka tyhmiä ihmiset on, ihan todella, meillä ei ole yhteiskuntana toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaressa on muinaisista ajoista kumpuavat idioottimaisuutensa:
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Oli aloitus provo tai ei, niin otetaan kaikki opiksi tästä, että paperit kuntoon! Testamentti, avioehto ja edunvalvontavaltuutus täytyy ehdottomasti olla mietittynä, niin kaikki menee kuten itse haluatte.
Minusta tuo ei ole idioottimaista. Ajatellaan lapsetonta pariskuntaa, jolla on iso omaisuus. Eikö se olisi paljon oudompaa, jos heidän kuolinjärjestyksensä määräisi sen, kumman sukulaisille koko omaisuus menee jälkimmäisen puolison kuoltua? Varsinkin, jos pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan?
Vielä hurjempaa on uusperheissä. Otin selvää asioista, kun muutin yhteen miesystävän kanssa ja kummallakin oli ennestään lapsia. Meillä oli aikomuksena solmia avioliitto. Kummallakin oli jotain omaisuutta (asunto). Selvisi, että ensiksi kuolleen puolison lapset saisivat loppupeleissä vähemmän perintöä kuin viimeisenä kuolleen lapset, siis jos ei tehdä avioehtoa. Se tuntui todella kohtuuttomalta.
Kyllä se on lapsettomilla pareilla hankalinta. Johtuen tuosta että peritty omaisuus palaa alkuperäiseen sukuun jäljelle jääneen kuollessa. Paljon helpompaa on jos on lapsia. Nämä perivät vanhempansa eikä mitään palaa mihinkään sukuun. Puoliso perii vain jos ei ole lapsia. Tokihan avioliitossa tehdään ositus ennen perinnönjakoa. Sen vuoksi on tarpeen miettiä avioehtoa. Varsinkin tapauksissa joissa on jo ikää, omaisuutta ja lapsia edellisistä liitoista.
No ei ole yhtään vaikeaa kun tekee testamentin puolisolle.
Aivan, keskinäinen testamentti auttaa lapsettomia pareja. Ap:n tapauksessa sellainen puuttui. Se johti nyt tilanteeseen, jossa miehen suvulla on intressi Ap:n perimään omaisuuteen. Tulevat silmäkovana seuraamaan seuraavat vuosikymmenet kuinka ap tuota omaisuutta käyttää ja varmasti heillä on mielipiteensä siitä kuinka omaisuutta tulisi hoitaa. Koska he tulevat aikanaan perimään kyseisen omaisuuden. Jos olisi ollut testamentti, niin omaisuus olisi ollut pois sukulaisten ulottuvilta. Ap:tä tuskin voi auttaa tilanteessa, mutta toivottavasti muut lapsettomat avioparit ottavat oppia ja hoitavat keskinäisen testamentin kuntoon.
Korostan tässä vielä sitä, että miehen sukulaisten mutinoita ei tarvitse noudattaa. Ap saa tehdä perimällään omaisuudella mitä haluaa, paitsi 1)hän ei saa testamentata sitä pois, 2)hän ei saa lahjoittaa sitä pois. Muutoin saa tehdä mitä haluaa. Voi käyttää siitä tulevia tuloja kuten tahtoo. Voi myydä vaikka koko tilan pois ja käyttää myynnistä saadut rahat haluamallaan tavalla. Sitten aikanaan ap:n kuoltua, miehen suku tappelee ap:n perillisten kanssa siitä mitä mieheltä peritylle omaisuudelle on tapahtunut. Mutta se ei ole ap:n ongelma.
Ei turhaa lapsista käytetä nimitystä perillinen. Periaatteessa jokainen ihminen perii vähintään kaksi kertaa elämässään eli äitinsä ja isänsä jäämistön, jos kuolemiset tapahtuu ns. järjestyksessä. Koska elämä ei ole kovin yksinkertaista, on säädetty lakeja, jotta perintöasiat olisivat oikeudenmukaisia mutta aina rintaperillisillä on erittäin vahva asema, niin kuin tietysti pitääkin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä oli nyt ongelma? En ymmärtänyt lainkaan. Eikö ole ihan normaalia kysellä onko jollakulla perillisiä jos näistä asioista puhutaan. Tuntuu ap nyt itse elävän jossain kuvitelman puolella. Onkohan mielisairas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Kyllä ap voi myydä miehen osuuden (puolet) ja vaikka ryypätä ja pelata myynnistä saadut rahat, mutta hän ei voi testamentata eikä lahjoittaa miehen osuutta kenelläkään.
Näin siis silloin, jos ap on saanut tilan avioliiton ja perintökaaren perusteella ilman testamenttia. Jos mies on testamentannut tilan ap:lle ilman toissijaismääräyksiä, niin silloin ap voi myös lahjoittaa tai testamentata koko tilan.
Jos on perinyt lapsettoman puolisonsa, niin ihan täysi omistaja on, saa myydä onaisuuttaan niin kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä on ongelma? Aikoinaan, kun miehesi on ostanut metsäpalstan suvulta, niin kaupanvahvistaja on varmasti tutkiknut, ettei mitään veronkiertoa tai lähipiirin kaupan veroedusta ole kysymys.
Tuskin nyt suku edes olettaa perivänsä miehesi, kun aikoinaan ovat myyneet omaisuutta miehelle.
Normaalisti nämä asiat selviävät jo perunkirjoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Kyllä ap voi myydä miehen osuuden (puolet) ja vaikka ryypätä ja pelata myynnistä saadut rahat, mutta hän ei voi testamentata eikä lahjoittaa miehen osuutta kenelläkään.
Näin siis silloin, jos ap on saanut tilan avioliiton ja perintökaaren perusteella ilman testamenttia. Jos mies on testamentannut tilan ap:lle ilman toissijaismääräyksiä, niin silloin ap voi myös lahjoittaa tai testamentata koko tilan.
Jos on perinyt lapsettoman puolisonsa, niin ihan täysi omistaja on, saa myydä onaisuuttaan niin kuin haluaa.
MUTTA EI SAA LAHJOITTAA TAI TESTAMENTATA, FATTAR DU DET?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.
Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.
No eihän se mies ole enää elossa. Silloin hänellä on perillisiä, eli suku tai ap.
"Perin yksin mieheni sukutilan" "Mies hankki itselleen sukutilan"
Miten tuosta mikään kuuluisi suvulle?
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on turhaa jos kaikki faktat ei ole tiedossa. Oliko testamenttia? Avioehtoa? Nämä muuttaa tilanteen oleellisesti.
Ap peri yksin. Siis peri yksin. Ei miehen sukulaiset. Vaikka puolet kuuluukin suvulle. Erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaressa on muinaisista ajoista kumpuavat idioottimaisuutensa:
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Oli aloitus provo tai ei, niin otetaan kaikki opiksi tästä, että paperit kuntoon! Testamentti, avioehto ja edunvalvontavaltuutus täytyy ehdottomasti olla mietittynä, niin kaikki menee kuten itse haluatte.
Minusta tuo ei ole idioottimaista. Ajatellaan lapsetonta pariskuntaa, jolla on iso omaisuus. Eikö se olisi paljon oudompaa, jos heidän kuolinjärjestyksensä määräisi sen, kumman sukulaisille koko omaisuus menee jälkimmäisen puolison kuoltua? Varsinkin, jos pariskunta kuolee lyhyen ajan sisällä toisistaan?
Vielä hurjempaa on uusperheissä. Otin selvää asioista, kun muutin yhteen miesystävän kanssa ja kummallakin oli ennestään lapsia. Meillä oli aikomuksena solmia avioliitto. Kummallakin oli jotain omaisuutta (asunto). Selvisi, että ensiksi kuolleen puolison lapset saisivat loppupeleissä vähemmän perintöä kuin viimeisenä kuolleen lapset, siis jos ei tehdä avioehtoa. Se tuntui todella kohtuuttomalta.
Kyllä se on lapsettomilla pareilla hankalinta. Johtuen tuosta että peritty omaisuus palaa alkuperäiseen sukuun jäljelle jääneen kuollessa. Paljon helpompaa on jos on lapsia. Nämä perivät vanhempansa eikä mitään palaa mihinkään sukuun. Puoliso perii vain jos ei ole lapsia. Tokihan avioliitossa tehdään ositus ennen perinnönjakoa. Sen vuoksi on tarpeen miettiä avioehtoa. Varsinkin tapauksissa joissa on jo ikää, omaisuutta ja lapsia edellisistä liitoista.
No ei ole yhtään vaikeaa kun tekee testamentin puolisolle.
Aivan, keskinäinen testamentti auttaa lapsettomia pareja. Ap:n tapauksessa sellainen puuttui. Se johti nyt tilanteeseen, jossa miehen suvulla on intressi Ap:n perimään omaisuuteen. Tulevat silmäkovana seuraamaan seuraavat vuosikymmenet kuinka ap tuota omaisuutta käyttää ja varmasti heillä on mielipiteensä siitä kuinka omaisuutta tulisi hoitaa. Koska he tulevat aikanaan perimään kyseisen omaisuuden. Jos olisi ollut testamentti, niin omaisuus olisi ollut pois sukulaisten ulottuvilta. Ap:tä tuskin voi auttaa tilanteessa, mutta toivottavasti muut lapsettomat avioparit ottavat oppia ja hoitavat keskinäisen testamentin kuntoon.
Jep, mutta tähän keskusteluun on osallistunut ehkä 3 ihmistä jotka on hahmottaneet tilanteen. Ei olis pitänyt lukea tätä, masennuin ihan helvetisti taas siitä kuinka tyhmiä ihmiset on, ihan todella, meillä ei ole yhteiskuntana toivoa.
Peukuttaisin uudestaan jos vain onnistuisi. On taas tullut varsin sakeeta settiä ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on turhaa jos kaikki faktat ei ole tiedossa. Oliko testamenttia? Avioehtoa? Nämä muuttaa tilanteen oleellisesti.
Ap peri yksin. Siis peri yksin. Ei miehen sukulaiset. Vaikka puolet kuuluukin suvulle. Erikoista.
Ap siis perii miehen osuuden elinajakseen ja apn kuoltua perii miehen suku samassa suhteessa kuin oli miehen kuollessa. Nämä on tämmöisiä.
Ihan perheestä. Tuon takia pitää nyt tehdä testamentti vaikka naimisissa. En halua sukuni perivän yhtään mitään.