Lue keskustelun säännöt.
Perin yksin mieheni sukutilan, miehen suku ei täysin hyväksy
15.03.2026 |
Olimme naimisissa, ei lapsia. Mieheni oli hankkinut itselleen jo ennen tapaamistamme sukunsa metsätilan. Kaikki oli hyvin ennen yllättävää poismenoa, tulin hyvin toimeen mieheni suvun kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut. Saan vihjailuja että tila kuuluisi alkuperäiseen sukuun. Tai tiedustellaan onko testamenttia tai kuka minut perii, mikä on mielestäni outoa, voisin vielä mahdollisesti saada omiakin lapsia.
Onko kukaan joutunut vastaavaan tilanteeseen. Voisin toki myydä tilan miehen sukulaisille, mutta epäilen onko heillä mahdollisuutta ostaa ja lisäksi haluaisivat varmaan halvalla tai jopa vastineetta. Tilan metsät ovat kuitenkin nykyään arvokkaat.
Mitä teen, keneen voi luottaa. En tiedä metsäasioista juuri mitään.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuossa vaikuta se onko miehellä perillisiä.
Vai periikö joku isosetä tai 4.serkku?
Mulla on täti joka väittää perivänsä. Pöhkö tapaus mutta luulen että lapseni perivät ensin?
Jos on lapsia, lapset perivät.
Jos ei ole lapsia, leski perii.
Jos ei lapsia eikä leskeä, vanhemmat perivät.
Jos ei lapsia eikä leskeä eikä elossa olevia vanhempia, sisarukset perivät.
Tosin testamentilla voi sivuuttaa kaikki muut paitsi omat lapsensa (lakiosa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina sama jankutus perintöketjuissa. Asia on helposti tarkastettavissa ihan asiallisista lähteistä esim. täältä: "Jos rintaperillisiä ei ole, mutta henkilö oli kuolinhetkellään naimisissa, perijä on aviopuoliso, jos häntä ei ole sivuutettu testamentilla. Lesken perintöoikeus on kuitenkin siinä mielessä väliaikaista, että lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison omaisuus palautuu hänen omaan sukuunsa. Edellytyksenä palautumiselle on, että ensiksi kuolleen puolison äiti, isä, veli tai sisar tai näiden jälkeläinen on elossa silloin, kun leski kuolee."
https://www.veronmaksajat.fi/neuvot/henkiloverotus/perhe-lahjat-ja-peri…
Tuota en neuvoi perinnön kuluttaa uusperheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.
Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.
Näinhän se menee.
Alussa mies omisti metsän 100%. Naimisiinmenon jälkeen hän omisti metsästä 50%. Kuollessaan ilman lapsia metsän 50% siirtyi perintökaaren mukaan muille sukulaisille.
Mihin se 50 % muka siirtyi miehen mentyä naimisiin? Ei tietenkään mihinkään, vaan kyllä mies omisti tilasta edelleen 100 % naimisiin mentyäänkin. Ei Suomessa omaisuus muutu yhteiseksi naimisiin mennessä. Sen sijaan avioliiton päättyessä omaisuutta voi siirtyä ex-puolisolle/leskelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niiden, jotka väittävät, että miehen sukulaiset eivät perisi osaa tilasta ap:n kuoltua, kannattaa käydä lukemassa Perintökaaren 3. luvun 1. pykälä.
Ko. pykälä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö ap saisi myydä tilaa. Se on eri asia.
Kyllä lesken kuoltua molempien suvut perii.
Voivat periä, jos jotakin on jäljellä, mutta lesken ei ole mikään pakko säästää mitään perittäväksi. Voi eläessään myydä koko omaisuuden, elää leveästi ja lahjoittaa loput hyväntekeväisyyteen, eikä kenelläkään ole nokan koputtamista, vaikka mikä sukutila olisi kyseessä.
Muuten olet oikeassa, mutta leski ei saa lahjoittaa sitä omaisuutta, jonka hän on perinyt lapsettomalta puolisoltaan ilman testamenttia. Leski voi kyllä myydä perimänsä omaisuuden ja tuhlata rahat muuten haluamallaan tavalla, mutta lahjoittaa tai testamentata hän ei saa puolisonsa osuutta.
Toki, mutta jos leski myy koko kiinteän omaisuuden vanhetessaan (esim. mennäkseen kalliiseen yksityiseen hoivakotiin), niin kuka pystyy osoittamaan, onko se lesken hyväntekeväisyyteen lahjoittama raha peräisin yhteisen kodin omasta osuudesta, lesken omista arvokoruista vai puolison sukutilasta, varsinkin jos myynnin ja lahjoituksen välissä on kulunut 20 vuotta (aka leski elää em. hoivakodissa 100-vuotiaaksi)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien parien testamentti on Suomessa tärkeä: ilman sitä omaisuus voi lopulta päätyä hyvin kaukaisille sukulaisille.
Avioliitto ei tarkoita automaattisesti sitä, että puoliso perii. Tai perii toki hänen elämän ajaksi, mutta kun hän kuolee, menee ensin kuolleen omaisuus hänen perillisilleen.
Jos myy sen mieheltä perityn omaisuuden ja ostaa jotain uutta itselleen. Periikö suku osuuden tästä uudesta vaikka omia lapsia on tullut uudessa avioliitossa?
Miehen suku perii osuuden siitä omaisuudesta, jonka leski on hankkinut mieheltään saamansa perinnön myyntituloilla. Näin ihan siitä riippumatta, onko leskellä omia lapsia uudesta tai aikaisemmasta avioliitosta.
Siskoni on toista kertaa naimisissa. Mulla on siis vielä oikeus hänen osuuteensa perintömetsistä, jos nyt kuolla kupsahtaa?
Siis jäikö leskeksi ensimmäisestä liitosta vai erosiko. Onko ensimmäisestä liitosta lapsia, tämä vaikuttaa eniten. Jos rintaperillisiä eli lapsia on, niin leski ei peri mitään vaan rintaperilliset perivät. Onko kyseessä sinun sukusi sukumetsä vai siskosi ensimmäisen miehen sukumetsä? Jos siskosi kuolee lapsettomana niin perit hänen omaisuuttaan, et sitä omaisuutta, jonka hän on perinyt puolisoltaan. Jos hän siis kuolee vasta puolisonsa jälkeen. Jos hän koulee ensin, niin joudut odottamaan ensin myös puolison kuolemaa. Ja kaikki tämä vain siinä tapauksessa jos hän ei ole tehnyt testamenttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sama jankutus perintöketjuissa. Asia on helposti tarkastettavissa ihan asiallisista lähteistä esim. täältä: "Jos rintaperillisiä ei ole, mutta henkilö oli kuolinhetkellään naimisissa, perijä on aviopuoliso, jos häntä ei ole sivuutettu testamentilla. Lesken perintöoikeus on kuitenkin siinä mielessä väliaikaista, että lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison omaisuus palautuu hänen omaan sukuunsa. Edellytyksenä palautumiselle on, että ensiksi kuolleen puolison äiti, isä, veli tai sisar tai näiden jälkeläinen on elossa silloin, kun leski kuolee."
https://www.veronmaksajat.fi/neuvot/henkiloverotus/perhe-lahjat-ja-peri…
Tuota en neuvoi perinnön kuluttaa uusperheen kanssa.
Viisaampaa on tehdä keskinäinen testamentti, jossa on toissijainen perijä X eli omaisuus siirtyy kohteelle X, sen jälkeen kun molemmat ovat kuolleet. Näin me ollaan tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.
Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.
Näinhän se menee.
Alussa mies omisti metsän 100%. Naimisiinmenon jälkeen hän omisti metsästä 50%. Kuollessaan ilman lapsia metsän 50% siirtyi perintökaaren mukaan muille sukulaisille.
Mihin se 50 % muka siirtyi miehen mentyä naimisiin? Ei tietenkään mihinkään, vaan kyllä mies omisti tilasta edelleen 100 % naimisiin mentyäänkin. Ei Suomessa omaisuus muutu yhteiseksi naimisiin mennessä. Sen sijaan avioliiton päättyessä omaisuutta voi siirtyä ex-puolisolle/leskelle.
Mä en ymmärrä miten tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää, ettei OMISTUSSUHDE MUUTU. Ja ettei puoliso peri jos on lapsia (eikä.trstamenttia), mutta OSITUS tehdään silti. Ja leski PERII jos ei ole rintaperillisiä. Mä en tajua, tämä on niiiiiiiin yksinkertaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sama jankutus perintöketjuissa. Asia on helposti tarkastettavissa ihan asiallisista lähteistä esim. täältä: "Jos rintaperillisiä ei ole, mutta henkilö oli kuolinhetkellään naimisissa, perijä on aviopuoliso, jos häntä ei ole sivuutettu testamentilla. Lesken perintöoikeus on kuitenkin siinä mielessä väliaikaista, että lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison omaisuus palautuu hänen omaan sukuunsa. Edellytyksenä palautumiselle on, että ensiksi kuolleen puolison äiti, isä, veli tai sisar tai näiden jälkeläinen on elossa silloin, kun leski kuolee."
https://www.veronmaksajat.fi/neuvot/henkiloverotus/perhe-lahjat-ja-peri…
Tuota en neuvoi perinnön kuluttaa uusperheen kanssa.
Viisaampaa on tehdä keskinäinen testamentti, jossa on toissijainen perijä X eli omaisuus siirtyy kohteelle X, sen jälkeen kun molemmat ovat kuolleet. Näin me ollaan tehty.
Viisainta on hankkia niitä rintaperillisiä. Jos niitä ei jostain syystä halua tai saa niin toissijaisena sitten testamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nyt sun suvun tila. Sinun tulevan sukusi tila. Älä anna mitään pois, vaan pidä kiinni. Jos joku jotain haluaa niin maksaa sinun suvun siitä ulos. Sinun sukusi on yhtä arvokas, mitä miehesi suku.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.
Niin onhan tuo outoa, että ensin myyvät osuutensa ja silti ovat vielä oikeutettu perimään myymänsä osuuden ennen vaimoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.
Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.
Mutta jos avioliitto on lapseton ja leski perii, niin silloin miehen suku on se lesken jälkeen ko. osuuden perivä. Esimerkiksi lesken uuden avioliiton lapsella ei ole tuohon omaisuuteen perimisoikeutta ohi exän suvun.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.
Perintökaaren mukaan lapsettomilla pareilla omaisuus palaa alkuperäiselle suvulle jäljelle jääneen kuollessa. Jäljelle jäänyt ei saa testamentata tai lahjoittaa puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Mutta hän voi käyttää tätä omaisuutta mitenkä tahtoo. Jos hän myy perimänsä omaisuuden ja ostaa jotain muuta sillä rahalla, niin sukulaiset perivät tämän uuden omaisuuden. Jos hän huputtelee rahat, matkustelee ja elää leveästi, niin sukulaiset jäävät nuolemaan näppejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuossa vaikuta se onko miehellä perillisiä.
Vai periikö joku isosetä tai 4.serkku?
Mulla on täti joka väittää perivänsä. Pöhkö tapaus mutta luulen että lapseni perivät ensin?
Jos on lapsia, lapset perivät.
Jos ei ole lapsia, leski perii.
Jos ei lapsia eikä leskeä, vanhemmat perivät.
Jos ei lapsia eikä leskeä eikä elossa olevia vanhempia, sisarukset perivät.
Ap ei mainitse onko edesmenneellä puolisolla perillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.
Niin onhan tuo outoa, että ensin myyvät osuutensa ja silti ovat vielä oikeutettu perimään myymänsä osuuden ennen vaimoa?
Ei ole oikeutettu miehen omaisuuteen ennen vaimoa. Vaan vasta sitten kun jäljelle jäänyt kuolee, omaisuus palaa alkuperäiseen sukuun. Miehen suku perii miehen omaisuuden, naisen suku perii naisen omaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä metsä voi kuulua suvulle jos ovat jo saaneet rahat metsästä. Ei mitenkään. Voivat ostaa metsäpalstan takaisin mutta mitään oikeutta metsään ei tietenkään ole koska ovat jo saaneet mieheltä rahat metsästä. Tyhmä tai ahne suku. Suku on pahin. Ei penniäkään suvulle.
Perintökaaren mukaan lapsettomilla pareilla omaisuus palaa alkuperäiselle suvulle jäljelle jääneen kuollessa. Jäljelle jäänyt ei saa testamentata tai lahjoittaa puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Mutta hän voi käyttää tätä omaisuutta mitenkä tahtoo. Jos hän myy perimänsä omaisuuden ja ostaa jotain muuta sillä rahalla, niin sukulaiset perivät tämän uuden omaisuuden. Jos hän huputtelee rahat, matkustelee ja elää leveästi, niin sukulaiset jäävät nuolemaan näppejään.
Jos ostaa jotain uutta ja ottaa lainan ja maksaa sitä palkastaan, niin ei mene kuolleen sukulaisille? Käyttää sitten kuolleen rahat päivittäiseen elämiseen. Miten tarkkaan tuokin rahankäyttö selvitetään, että mitä rahaa käyttänyt mihinkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.
Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.
No eihän se mies ole enää elossa. Silloin hänellä on perillisiä, eli suku tai ap.
Aloituksesta ainakin minä ymmärrän että testamentti on ap:n hyväksi tehty, ja se on se asia mikä sukua nyt kaihertaa.
Kuinka sait sellaisen käsityksen? Aloituksessa ei mainittu ap:n perinnnön laatua.
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Se on helpoin tapa päästä ikävästä tilanteesta. Muuten, oliko miehesi vanhempien jättämä perintö jo jaettu miehellesi ja hänen sisaruksilleen? Jos ei, niin se voisi olla ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa, niin miksi sukulaiset perii yhtään mitään?
Jos lapsettoman perii aviopuoliso, niin laosettoman lesken kuoltua ensin kuolleen osuus palautuu suvulleen. En tiedä lasketaanko silloisesta arvosta vai lesken kuolinpäivän arvosta.... Puolisoni sai just tonnin verran 30 vuotta sitten kuolleen enonsa lesken vaihdettua hiippakuntaa.
Näinhän se menee.
Alussa mies omisti metsän 100%. Naimisiinmenon jälkeen hän omisti metsästä 50%. Kuollessaan ilman lapsia metsän 50% siirtyi perintökaaren mukaan muille sukulaisille.