Lue keskustelun säännöt.
"Nykyään kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan"
12.03.2026 |
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/suhteet/liisa-keltikangas-jarvinen/
"Nykykulttuurissa ihmissuhteet nähdään yhä useammin oman mielihyvän lähteinä ja jonkinlaisina hyödykkeinä. Keltikangas-Järvisen mukaan tämä on johtanut siihen, että kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan, koska ristiriitoja ei olla valmiita ratkaisemaan.
Aikaisemmin oli lähtökohtana, että ihmisten kanssa yritetään tulla toimeen. Nykyään tilanne on kääntynyt sillä tavalla, että jos ihmissuhteet eivät miellytä tai ihmiset eivät käyttäydy haluamallani tavalla, suhteet katkaistaan.
Keltikangas-Järvisen mukaan toimimalla toisin voidaan rikkoa nykykulttuuristamme kumpuavaa minäkeskeisyyttä. Kun ristiriitoja selvitetään, lisääntyy myös yhteisöllisyys."
Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Juu. Siinä vaiheessa kun kaverit sai lapsia niin minut lapsettomana heivattiin piireistä pois. Ny moni noista mammoista on jo eronneita tai lapset on jo isoja ja nyt yhtäkkiä taas minunkin seura kelpaisi. No arvatkaa kiinnostaako minua enää vuosien jälkeen kaveerata kyseisten ihmisten kanssa, löysin ajat sitten muita kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Kyllä voi ottaa vaan rusinat ja heittää pulla pois. Mikä tätä estää?
Jokainen saa toimia miten parhaaksi näkee.
Minä, minä, minä. Älkää sitten ihmetelkö kun kukaan ei teitä auta kun tarvitsette apua eikä ketään muutenkaan kiinnosta teidän seura.
Mä olen tällä palstalla ja muuallakin lukenut, miten jotkut kaipaavat kovastikin yhteisöllisyyttä. Tyypillisesti nämä ovat olleet ihmisiä, jotka itse tarvitsisivat yhteisöltä milloin mitäkin. Ei niinkään niitä, jotka olisivat yhteisölle lähinnä vain antavana osapuolena. Suomessa on vaikka kuinka paljon erilaisia järjestöjä, joihin voi mennä auttamaan muita. Usein vaan tämä ei käy, koska haluttaisiin itse muilta apua.
Entisaikojen miniät joutuvat kestämään anopeiltaan vaikka mitä, mutta ei se heille mitään mukavaa ollut. Pakko vaan oli, kun ei ollut päiväkoteja. Miniä tarvitsi anoppiaan ja siten valta oli anopilla. Jos anoppi eli tarpeeksi pitkään ja oli vanhana huonokuntoinen tarviten miniäänsä, valtasuhde kääntyi toisinpäin.
Ei yhteisöllisyydessä mitään vikaa ole, mutta sen on syytä olla kaikkiin suuntiin vapaaehtoista eikä jäädä kenellekään kiitollisuuden velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meno li aikaisemminkin. Kirjoittaja on ehkä vain ollut nuorempi jolloin ihmisuhteet olivat erilaisia
:D:D:D HUUTONAURUA TÄLLE KOMMENTILLE!!
Tuossa aloituksessa lainattiin 80v pyskologia. Eli jos sinä pidät häntä nuorempana, niin oletko itse kenties paljonkin yli 100v?
Sitten kun vielä saisi opaskirjan siihen, miten ristiriidat ratkaistaan narsistisen persoonan kanssa, joka tulkitsee kaiken sanomasi oman hyödyn näkökulmasta. Jonka mielestä jokainen asettamasi raja on hänelle henkilökohtainen loukkaus.
Mä katkaisin välit ihan omaa mielenterveyttäni suojellakseni. Ei mun tarvitse olla kenenkään kynnysmatto, vaikka hän puolisolleni onkin sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jatkaa sellaista ystävyyssuhdetta, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä?
Useimmat eivät ajattele läheisiä ihmissuhteita hyötynä vaan oppimisena ja energisoivana vuorovaikutuksena. Opitaan itsestäänkin jotain.
Hyötyajattelu on juuri se joka katkoo suhteita. Tai kontrolli toiseen yhtä vastenmielinen motiivi. Molempia on suositeltavaa välttää jos yhtään arvostaa itseään eikä suostu hyödylliseksi omaisuudeksi. Eli vastuu on isosti myös itsellä: on kyettävä näkemään toisen hyväksikäyttävä tai loukkaava käytös ja tuomittava se oikeuttamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Normi boomerihorinaa. Taas on nuoriso (=kaikki alle 50-vuotiaat) ihan pilalla.
? Ei koskenut vain nuoria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Kyllä voi ottaa vaan rusinat ja heittää pulla pois. Mikä tätä estää?
Jokainen saa toimia miten parhaaksi näkee.
Minä, minä, minä. Älkää sitten ihmetelkö kun kukaan ei teitä auta kun tarvitsette apua eikä ketään muutenkaan kiinnosta teidän seura.
Mä valitsen seurani tarkkaan. Yhtään ankeuttajaa en seuraani kaipaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Juu. Siinä vaiheessa kun kaverit sai lapsia niin minut lapsettomana heivattiin piireistä pois. Ny moni noista mammoista on jo eronneita tai lapset on jo isoja ja nyt yhtäkkiä taas minunkin seura kelpaisi. No arvatkaa kiinnostaako minua enää vuosien jälkeen kaveerata kyseisten ihmisten kanssa, löysin ajat sitten muita kavereita.
Miksi tätäkin alapeukutetaan? Teidän mielestä on siis ok että yksi suljetaan porukan ulkopuolelle ja vuosien jälkeen pokkana otetaan yhteyttä kun ollaankin yksinäisiä? Te mammat olette todellakin toksista sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kuormittavaksi koetaan mm seuraavat asiat: keskustelu, katsominen, istuminen, seisominen, työnteko, työttömyys, koulunkäynti, opiskelu, jonottaminen, kaupassa käyminen...
Eli melko heikossa hapessa näköjään ihmiskunta kokonaisuudessaan on, kun kaikesta tekemisestä (ja tekemättömyydestä) pitäisi päästä eroon.
Myös niistä toisista ihmisistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Juu. Siinä vaiheessa kun kaverit sai lapsia niin minut lapsettomana heivattiin piireistä pois. Ny moni noista mammoista on jo eronneita tai lapset on jo isoja ja nyt yhtäkkiä taas minunkin seura kelpaisi. No arvatkaa kiinnostaako minua enää vuosien jälkeen kaveerata kyseisten ihmisten kanssa, löysin ajat sitten muita kavereita.
Miksi tätäkin alapeukutetaan? Teidän mielestä on siis ok että yksi suljetaan porukan ulkopuolelle ja vuosien jälkeen pokkana otetaan yhteyttä kun ollaankin yksinäisiä? Te mammat olette todellakin toksista sakkia.
En alapeukuttanut, mutta eikö ole aika luonnollista että kaveruuteen joskus tulee taukoja? Joku muuttaa ulkomaille, joku saa lapsia, joku sairastuu vakavasti tai jostain muusta syystä haluaa tai joutuu rajoittamaan kavereihin käytettävää aikaa ja voimavaroja. Ei se mitenkään estä kaveruuden jatkumista sitten kun ajankohta taas on sopiva eli en ymmärrä mikset enää halua olla tekemisissä. Ns. sydänystävät ehkä erikseen, mutta harvalla on paljon niin läheisiä ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kuormittavaksi koetaan mm seuraavat asiat: keskustelu, katsominen, istuminen, seisominen, työnteko, työttömyys, koulunkäynti, opiskelu, jonottaminen, kaupassa käyminen...
Eli melko heikossa hapessa näköjään ihmiskunta kokonaisuudessaan on, kun kaikesta tekemisestä (ja tekemättömyydestä) pitäisi päästä eroon.
Myös niistä toisista ihmisistä...
Tämä on kyllä niin totta.
En ymmärrä, miten ihan kaikki tuntuu nykyään niin kuormittavalta? Ei sillä, onhan työelämä vaikka todella kuormittavaa ja elämässä muutenkin kuormittavia vaiheita, mutta silti.
Onko ihmisistä kasvatettu perfektionistejä, vai miksi ihmeessä ihan normaali elämä kuormittaa niin paljon? Perfektionistillehan kaikki on hankalaa, koska kaiken pitäisi olla juuri hänen mielensä mukaisesti ja kun se ei vaan ole mahdollista, niin elämä on pettymyksiä pettymysten perään ja ihan kaikki stressaa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai rasittavat ihmiset pitää poistaa viemästä energiaa.
Tulevat sitten takaisin, kun ovat oppineet olemaan.
Tervettä järkeä on lupa käyttää. Se ei ole itsekkyyttä.
Saman voi sitten tehdä myös päinvastoin, muista se. Rasittava ihminenhän on myös sellainen jolla on elämässä vaikeaa ja haastavaa, ja tarvitsisi ystävien tukea. Mutta, eihän sitä jaksa- pitää olla vain hauskaa ja mukavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kuormittavaksi koetaan mm seuraavat asiat: keskustelu, katsominen, istuminen, seisominen, työnteko, työttömyys, koulunkäynti, opiskelu, jonottaminen, kaupassa käyminen...
Eli melko heikossa hapessa näköjään ihmiskunta kokonaisuudessaan on, kun kaikesta tekemisestä (ja tekemättömyydestä) pitäisi päästä eroon.
Myös niistä toisista ihmisistä...
Tämä on kyllä niin totta.
En ymmärrä, miten ihan kaikki tuntuu nykyään niin kuormittavalta? Ei sillä, onhan työelämä vaikka todella kuormittavaa ja elämässä muutenkin kuormittavia vaiheita, mutta silti.
Onko ihmisistä kasvatettu perfektionistejä, vai miksi ihmeessä ihan normaali elämä kuormittaa niin paljon? Perfektionistillehan kaikki on hankalaa, koska kaiken pitäisi olla juuri hänen mielensä mukaisesti ja kun se ei vaan ole mahdollista, niin elämä on pettymyksiä pettymysten perään ja ihan kaikki stressaa.
Jonkinlainen suorituskeskeinen yhteiskunta. Lisäksi pitäisi aina olla valmis kilpailemaan milloin mistäkin. Lapsilla pitää olla jo pienestä pitäen harrastuksia ja lukea pitää osata jo ennen kouluun menoa. Vanhempien pitää olla täydellisiä vanhempia. Ja puolisona tietenkin myös. Osa näistä yksilölle asetetuista vaatimuksista on kuitenkin vain median - some mukaanlukien - luoma illuusio. Elämän ei pitäisi olla oravanpyörä, jossa juostaan ja juostaan. Varsinkaan, jos ei ole luonteeltaan kilpailuhenkinen tai mikään suorittajatyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Juu. Siinä vaiheessa kun kaverit sai lapsia niin minut lapsettomana heivattiin piireistä pois. Ny moni noista mammoista on jo eronneita tai lapset on jo isoja ja nyt yhtäkkiä taas minunkin seura kelpaisi. No arvatkaa kiinnostaako minua enää vuosien jälkeen kaveerata kyseisten ihmisten kanssa, löysin ajat sitten muita kavereita.
Miksi tätäkin alapeukutetaan? Teidän mielestä on siis ok että yksi suljetaan porukan ulkopuolelle ja vuosien jälkeen pokkana otetaan yhteyttä kun ollaankin yksinäisiä? Te mammat olette todellakin toksista sakkia.
En alapeukuttanut, mutta eikö ole aika luonnollista että kaveruuteen joskus tulee taukoja? Joku muuttaa ulkomaille, joku saa lapsia, joku sairastuu vakavasti tai jostain muusta syystä haluaa tai joutuu rajoittamaan kavereihin käytettävää aikaa ja voimavaroja. Ei se mitenkään estä kaveruuden jatkumista sitten kun ajankohta taas on sopiva eli en ymmärrä mikset enää halua olla tekemisissä. Ns. sydänystävät ehkä erikseen, mutta harvalla on paljon niin läheisiä ystävyyssuhteita.
Jos joku ihan tietoisesti suljetaan ulkopuolelle, niin ei se ole mikään tauko vaan ihan tietoinen valinta.
tekstissä on kohta "kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan" eli KOETUT. Oletan, että hän viittaa tilanteisiin, joissa ihmissuhteet katkaistaan mitättömistä syistä eli vaikka kun tuo ei ollut samaa mieltä minun kanssani tästä yhdestä asiasta ja se jo koetaan kuormittavaksi ja koko ihmissuhde katkaistaan tästä syystä.
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.
Usein täälläkin valitetaan, ettei ole varaa muuttoon kun ei ole kavereita kantoavuksi tai lapselle lapsenvahtia edes satunnaisesti. Osa yhteisöllisyyttä on nimenomaan se, että autetaan toinen toisiamme. Nostetaan ylös tuntematon mummo joka on liukastunut kadulla, tehdään naapurin lumityöt kun tämä on murtanut jalkansa tai kuskataan työkaveria pari päivää kun hänen autonsa on huollossa. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.Olet periaatteessa oikeassa, mutta aika moni odottaa vastavuoroisuutta. Ei se kaatunut mummo tule sulle muuttoavuksi. Oletus on, että kun minä tulen sulle muuttoavuksi, sinäkin tulet mulle. Tai vuorotellen ollaan toistemme lapsille lapsenvahtina. Satunnaiset eri henkilöiden auttamiset ei tarkoita, että kun itse tarvitsisit muuttoapua tai lapsenvahtia, joku auttamistasi ihmisistä tulisi sulle avuksi. Siis ihan ok olla avuksi muille - itsekin olen, mutta vain silloin, kun se mulle itselleni sopii - mutta en odota saavani vastapalveluksia. Monet odottavat.
Tavallaan, mutta ei vastavuoroisuuden tarvitse olla kahden nimetyn henkilön välistä. Jos minä muutan ja minulle tuntematon naapuri auttaa sohvan kantamisessa niin minä voin puolestani auttaa jotakuta muuta naapuria kastelemalla hänen kukkiaan loman ajan. Eli sellaista yleistä yhteisöllisyyttä.
Tuossa pitää olla jo aika isot piirit, sosiaalinen yhteisö, että jokaiselle löytyy tarpeeseen apua ja vastaavasti itse saa. Suomalainen kaupunki"kulttuuri" ei toimi noin, kun naapureita ei edes haluta moikata saati tuntea lähemmin. Saa olla hyvillään, jos edes yhteen uuteen ihmiseen tutustuu niin, että jutellaan enemmänkin tavatessa.
Minulle kävi niin, että viereiseen asuntoon muutti samaan aikaan vähän itseäni vanhempi nainen. Ensin ajattelin, että on ihan mukava rupatella hetki ja käydä vähän auttamassa esim. verkkoasioinnissa. Mutta mummosta tulikin maanvaiva. Minulle kerrottiin elämäntarinat, sairaudet ja lääkärikäynnit, edellytti minun tulevan avaamaan lukittuneen tietokoneen yms yms.
Aloin tietoisesti kartella henkilöä, enkä koskaan 'ollut kotona', kun soitti ovikelloa. Tässä ei ollut vastavuoroisuudesta tietoakaan. Minulla ei muutenkaan ole tarvetta avautua vieraille asioistani.
Miksi ne "sosiaaliset" tyypit ovat aina näitä, jotka ovat jotain vailla?
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Tuo viimeinen kappale... edellyttää, että molemmilla on sekä vuorovaikutustaitoja että halua ratkaista ongelmat tai ristiriita. Mä koen kuormittaviksi sellaiset ihmiset, joilla sama levy pyörii koko ajan ja joilla ei ole aikomustakaan tehdä mitään, jotta voisivat vaihtaa levyä. Lähinnä ovat olleet ihmisiä, jotka käyttävät mua vain terapeuttinaan. Mulla on ystäviä, joiden kanssa ollaan monistakin asioista eri mieltä, mutta jos asia jotenkin liittyy meidän ystävyyssuhteeseen, ei erimielisyydet haittaa. Sitten on yksi ystävä, jonka kanssa meillä on erilaiset elämänkatsomukset. Hänen kanssaan en puhu elämänkatsomuksiin liittyvistä asioista.
Ymmärrän pointtisi kyllä. Mutta sä voit kastella naapurin kukat, vaikka toinen naapurisi ei olisikaan auttanut sua sohvan kantamisessa. Sun ajattelutapa on vissiin vähän sellainen "laittaa hyvän kiertämään " ja se on ihan hieno ajattelutapa. Valitettavan usein vaan käy niin, että muita saa kyllä lähes loputtomiin auttaa eikä siltikään kukaan tuntematon naapuri auta sohvan kantamisessa. Ts ei voi laskea sen varaan, että joku tulee auttamaan, ellei auttaminen ole ollut vastavuoroista.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/