Lue keskustelun säännöt.
"Nykyään kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan"
12.03.2026 |
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/suhteet/liisa-keltikangas-jarvinen/
"Nykykulttuurissa ihmissuhteet nähdään yhä useammin oman mielihyvän lähteinä ja jonkinlaisina hyödykkeinä. Keltikangas-Järvisen mukaan tämä on johtanut siihen, että kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan, koska ristiriitoja ei olla valmiita ratkaisemaan.
Aikaisemmin oli lähtökohtana, että ihmisten kanssa yritetään tulla toimeen. Nykyään tilanne on kääntynyt sillä tavalla, että jos ihmissuhteet eivät miellytä tai ihmiset eivät käyttäydy haluamallani tavalla, suhteet katkaistaan.
Keltikangas-Järvisen mukaan toimimalla toisin voidaan rikkoa nykykulttuuristamme kumpuavaa minäkeskeisyyttä. Kun ristiriitoja selvitetään, lisääntyy myös yhteisöllisyys."
Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.
No haloo, mistä ihmeestä te päättelette että hän kehottaa pysymään tuhoisan ihmisen kanssa tekemisissä?
Tuossa on kyse siitä, että itseensä keskittynyt ihminen ei edes yritä ratkoa yksinkertaisia ristiriitoja, vaan pistää heti välit poikki jos ihmissuhde ei ole helppo ja mukava. Jos tulee edes hetkellinen ristiriita "ystävä" pistetään kiertoon koska "fiilis" meni ja uusiakin löytyy.
Väitän että sekä sinä että Keltinkangas rakentelette tuossa olkiukkoa. Tasan kukaan ei katkaise oikeasti merkityksellistä ja tärkeää ihmissuhdetta minkään pienen, hetkellisen ristiriidan takia. Kyllä se on käytännössä aina pitkä ja hiton vaikea prosessi, jos joutuu katkaisemaan välit esimerkiksi omaan vanhempaan tai pitkäaikaiseen ystävään. Ja kevyemmän hyvän päivän tuttavuuden saa tosiaan lopettaa ihan mistä syystä vaan, miten pienestä syystä tahansa. Ei ole mitään syytä, miksi sellainen ei saisi olla nimenomaan "helppo ja mukava". Minkälainen masokisti kuvittelee muuta?
Olen eri, mutta olen ihmisiä kauan tarkkailtuani vähän eri mieltä. Ei kukaan katkokaan itselleen tärkeitä suhteita ilman syytä. Mutta kun "tärkeän" ja "merkityksellisen" määritelmä vaihtelee eri ihmisillä, ja joillekin ihmissuhteesta ihan oikeasti tulee ei-tärkeä, jos siitä ei ole enää hyötyä ja huvia.
Muutamia syitä, miksi tietämäni ihmiset ovat katkaisseet välejä:
- ystävä sairastui syöpään, joten seurasta tuli masentavaa
- ystävä jäi työttömäksi ja köyhtyi, joten seurasta tuli noloa
- ystävä masentui, joten seurasta tuli ahdistavaa
- vanhalla höperöllä äidillä on tylsät jutut
- naisen vanhemmat eivät suostuneet lainaamaan uudelle miesystävälle rahaa
- ei halua kuunnella masentavia juttuja kuolemasta, kun ystävä koki ison menetyksen
- ystävä sai lapsen eikä voinut matkustella kuten ennen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois.
Nimenomaan tuo vastavuoroisuus on hukassa suurimmalla osalla. Olen kerta toisensa jälkeen toisten "terapeutti" eli surujen ja ongelmien kuuntelija. Sitten kun itse sairastuin ja elän kipujen kanssa, eipä löydy ymmärrystä sille että en kykene kävelemään samaa tahtia tai kivut valvottaa, ei jaksa osallistua jne. Halveksuntaa ja suoranaista vihaa ja pilkkaa saa kaikilta. Mieluummin jättää tuollaiset ihmiset taakseen ja elää yksin. Enkä todellakaan ole mikään jatkuvasti valittaja, mutta sen yhden kerran vuodessa kun sanoo olevansa kipeä eikä jaksa, huomaa toisista että tämä oikein puree hammasta vihoissaan. En ymmärrä miksi minun kipu saa muut näkemään punaista?!
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Henk koht mulla ei ole resursseja, ei ole venymisvaraa. Elän itse koko ajan kuilun partaalla, välillä sinne pudoten.
Olen joutunut ottamaan etäisyyttä kaikista minä-minä-minulle -ihmisistä.
Itse en siis vaadi muilta mitään. Kunhan eivät aiheuta minulle ongelmia ja antavat minun olla rauhassa.
Tiedän, ettei jokaisen välttelijän tilanne ole näin äärimmäinen, mutta pohjimmiltaan jokainen pyrkii suojelemaan itseään ja omaa hyvinvointiaan.
En usko, että ystäviä ja kumppaneita tuosta vain vaihdellaan uusiin.
Useimmille ei tule ketään tilalle, vaikka joku rasittava ihmissuhde lopetetaan.
Siksi olemme yksinäisiä.
Pian emme enää uskalla luottaa kehenkään ja lukittaudumme tuttuihin ympyröihimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen ei tarvitse tuottaa toiselle mielihyvää, voi olla ihan neutraali, mutta jos tuottaa pelkkää harmia ja mielipahaa, niin poistoonhan siinä joutuu. Ei kenenkään tehtävä ole olla jonkun kpäänlikasanko. Kyllä näin yksinkertainen asia pitää ymmärtää, ei tässä ole edes mitään keskustelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.
No haloo, mistä ihmeestä te päättelette että hän kehottaa pysymään tuhoisan ihmisen kanssa tekemisissä?
Tuossa on kyse siitä, että itseensä keskittynyt ihminen ei edes yritä ratkoa yksinkertaisia ristiriitoja, vaan pistää heti välit poikki jos ihmissuhde ei ole helppo ja mukava. Jos tulee edes hetkellinen ristiriita "ystävä" pistetään kiertoon koska "fiilis" meni ja uusiakin löytyy.
Väitän että sekä sinä että Keltinkangas rakentelette tuossa olkiukkoa. Tasan kukaan ei katkaise oikeasti merkityksellistä ja tärkeää ihmissuhdetta minkään pienen, hetkellisen ristiriidan takia. Kyllä se on käytännössä aina pitkä ja hiton vaikea prosessi, jos joutuu katkaisemaan välit esimerkiksi omaan vanhempaan tai pitkäaikaiseen ystävään. Ja kevyemmän hyvän päivän tuttavuuden saa tosiaan lopettaa ihan mistä syystä vaan, miten pienestä syystä tahansa. Ei ole mitään syytä, miksi sellainen ei saisi olla nimenomaan "helppo ja mukava". Minkälainen masokisti kuvittelee muuta?
Olen eri, mutta olen ihmisiä kauan tarkkailtuani vähän eri mieltä. Ei kukaan katkokaan itselleen tärkeitä suhteita ilman syytä. Mutta kun "tärkeän" ja "merkityksellisen" määritelmä vaihtelee eri ihmisillä, ja joillekin ihmissuhteesta ihan oikeasti tulee ei-tärkeä, jos siitä ei ole enää hyötyä ja huvia.
Muutamia syitä, miksi tietämäni ihmiset ovat katkaisseet välejä:
- ystävä sairastui syöpään, joten seurasta tuli masentavaa
- ystävä jäi työttömäksi ja köyhtyi, joten seurasta tuli noloa
- ystävä masentui, joten seurasta tuli ahdistavaa
- vanhalla höperöllä äidillä on tylsät jutut
- naisen vanhemmat eivät suostuneet lainaamaan uudelle miesystävälle rahaa
- ei halua kuunnella masentavia juttuja kuolemasta, kun ystävä koki ison menetyksen
- ystävä sai lapsen eikä voinut matkustella kuten ennen
Ovatko nämä luettelemasi siis huonoja/vääriä syitä lakata pitämästä yhteyttä?
On täysin yksilökohtaista, miten paljon (ylimääräistä, tahatonta, muiden tuottamaa) ahdistusta kukin jaksaa sietää ja kantaa.
Toiset mieluusti haluavat jakaa (😏) kaiken ikävän, mitä omaan elämään kuuluu. Toiset pitävät omana tietonaan. Sitten luullaan, että heillä ei ole mitään murheita ja saavat toimia likaämpärinä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helvetti on toiset ihmiset.
Muistaakseni Jean-Paul Sartre lausui tämän. L'enfer, c'est les autres.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset yrittäisi (jos sinä ja sattumalta kaikki ympärilläsi olevat ihmiset yrittävät), vaan siitä, että kulttuurinen ilmapiiri kannustaa nykyään helpommin luovuttamiseen kuin asioiden korjaamiseen.
Kyse on siitä, että 'oma rauha' on muuttunut itsekkääksi mukavuudenhaluksi. Todellisuutta on se, että yhteisöt murenevat, koska kukaan ei enää suostu joustamaan vain lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.
No haloo, mistä ihmeestä te päättelette että hän kehottaa pysymään tuhoisan ihmisen kanssa tekemisissä?
Tuossa on kyse siitä, että itseensä keskittynyt ihminen ei edes yritä ratkoa yksinkertaisia ristiriitoja, vaan pistää heti välit poikki jos ihmissuhde ei ole helppo ja mukava. Jos tulee edes hetkellinen ristiriita "ystävä" pistetään kiertoon koska "fiilis" meni ja uusiakin löytyy.
Väitän että sekä sinä että Keltinkangas rakentelette tuossa olkiukkoa. Tasan kukaan ei katkaise oikeasti merkityksellistä ja tärkeää ihmissuhdetta minkään pienen, hetkellisen ristiriidan takia. Kyllä se on käytännössä aina pitkä ja hiton vaikea prosessi, jos joutuu katkaisemaan välit esimerkiksi omaan vanhempaan tai pitkäaikaiseen ystävään. Ja kevyemmän hyvän päivän tuttavuuden saa tosiaan lopettaa ihan mistä syystä vaan, miten pienestä syystä tahansa. Ei ole mitään syytä, miksi sellainen ei saisi olla nimenomaan "helppo ja mukava". Minkälainen masokisti kuvittelee muuta?
Olen eri, mutta olen ihmisiä kauan tarkkailtuani vähän eri mieltä. Ei kukaan katkokaan itselleen tärkeitä suhteita ilman syytä. Mutta kun "tärkeän" ja "merkityksellisen" määritelmä vaihtelee eri ihmisillä, ja joillekin ihmissuhteesta ihan oikeasti tulee ei-tärkeä, jos siitä ei ole enää hyötyä ja huvia.
Muutamia syitä, miksi tietämäni ihmiset ovat katkaisseet välejä:
- ystävä sairastui syöpään, joten seurasta tuli masentavaa
- ystävä jäi työttömäksi ja köyhtyi, joten seurasta tuli noloa
- ystävä masentui, joten seurasta tuli ahdistavaa
- vanhalla höperöllä äidillä on tylsät jutut
- naisen vanhemmat eivät suostuneet lainaamaan uudelle miesystävälle rahaa
- ei halua kuunnella masentavia juttuja kuolemasta, kun ystävä koki ison menetyksen
- ystävä sai lapsen eikä voinut matkustella kuten ennen
Ovatko nämä luettelemasi siis huonoja/vääriä syitä lakata pitämästä yhteyttä?
On täysin yksilökohtaista, miten paljon (ylimääräistä, tahatonta, muiden tuottamaa) ahdistusta kukin jaksaa sietää ja kantaa.
Toiset mieluusti haluavat jakaa (😏) kaiken ikävän, mitä omaan elämään kuuluu. Toiset pitävät omana tietonaan. Sitten luullaan, että heillä ei ole mitään murheita ja saavat toimia likaämpärinä muille.
No... ei kai sinänsä? Tietysti jokainen päättää itse, paljonko "ahdistusta" pystyy sietämään. Mutta esimerkiksi ystävälle, jonka läheinen kuoli, voisi tietysti vaikka hienovaraisesti sanoa, että minä en pysty käsittelemään kuolemaan liittyviä asioita, vaan voisin yrittää muuten olla tukena. Onko sinusta sitten parempi laittaa kokonaan välit poikki surevan ihmisen kanssa? Eihän surukaan yleensä ikuisesti kestä.
Toisen masennus tai sairaus voi tietysti ahdistaa. Ehkä äidin muuttuminen tylsäksi höppänäksi (ei ilkeäksi, huom) iän myötä voi myös ahdistaa, mutta en tiedä onko se hyvä syy sulkea äiti kokonaan elämästä pois.
Ja osa noista nyt ei ole mitenkään "hyviä" syitä katkaista välejä. Se, että joku toinen on nykyään työtön, ei pitäisi olla sinulta mitenkään pois. Se, että kaveri saa lapsen eikä pääse matkalle sinun kanssasi, ei pitäisi tehdä kaverista täysin epäkelpoa. Se, että vanhempasi eivät halua lainata rahaa miehelle, jonka kanssa olet seurustellut muutaman kuukauden, on puolestaan täysin kohtuuton syy katkoa välit. Tämä oli vielä nelikymppinen nainen joka rakastui korviaan myöten velkaantuneeseen alkoholistiin, eikä mikään dramaattinen nuori tyttö. Joskus vika on ihan oikeasti niissä loukkaantujissa ja välien katkojissa.
Onpa hirveää. Etenkin tätä kuormittajaa kohtaan! Pitäisi vain sietää kaikenlaisten tyyppien kuormittavuutta ja uhrata itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset yrittäisi (jos sinä ja sattumalta kaikki ympärilläsi olevat ihmiset yrittävät), vaan siitä, että kulttuurinen ilmapiiri kannustaa nykyään helpommin luovuttamiseen kuin asioiden korjaamiseen.
Kyse on siitä, että 'oma rauha' on muuttunut itsekkääksi mukavuudenhaluksi. Todellisuutta on se, että yhteisöt murenevat, koska kukaan ei enää suostu joustamaan vain lähtemään.
Yhteisöt kyllä murenee myös siksi, että niihin pesiytyy hyväksikäyttäjiä. Siis niitä, jotka ovat vain saamapuolella, mutta eivät itse anna yhteisölle mitään. Sekin ehkä kannattaa muistaa, että nykyisin voi ostaa melkein mitä vain palveluita. Ei jää kenelläkään kiitollisuuden velkaan, kun maksaa rahalla.
Joskus vuosia sitten oli netissä Aikapankki. Siellä oli monenlaisia ihmisiä. Joku tarjosi vaikka remonttiapua, toinen autkokyytejä, kolmas lastenhoitoapua, neljäs koiranulkoilutuksia jne. Näistä palveluksista kerrytti itselleen "aikapalkkion" ja sillä taas pystyi hankkimaan joltain itse tavitsemansa palvelun. Mutta koska Suomessa ollaan, niin verottaja puuttui tuohon ja Aikapankki lopetti toimintansa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jatkaa sellaista ystävyyssuhdetta, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä?
Jos siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa sille toiselle? Jos toinen tarvii sinua juuri silloin?
Lasten, ja erityisesti vammaisten lasten vanhemmat oppivat hyväksymään ja sietämään epämukavuutta, jota ei olisi ilman lapsia.
Ennen lapsettomat, naimattomat naiset usein joutuivat huolehtimaan sairaista, iäkkäistä sukulaisistaan.
Nykyään ei hankita lapsia juuri siksi, että oma itse on se hoivattava ja itselle halutaan antaa kaikki huomio.
Lapsia hankkineet taas kokevat elämänsä tarpeeksi raskaaksi ilman energiasyöppöjä tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta.
Ei ainakaan päde kuin osaan ihmisistä.
Elämme yksinäisyysepidemiaa jossa yhdenkin ystävän säilytys voi tuntua epävarmalta. Siihen nähden tuo vaihdetaan ihmisiä kuin paitaa täytyy olla joidenkin aivan erityisten piirien "etuoikeus". Ja mieleen tulee kuva grandioosista (some)narsistista.
Kuinka moni täällä olevista tuntee tälläisiä?
Vierailija kirjoitti:
Onpa hirveää. Etenkin tätä kuormittajaa kohtaan! Pitäisi vain sietää kaikenlaisten tyyppien kuormittavuutta ja uhrata itsensä.
Tämä on tosi tyypillistä tällä palstalla: kaikki näkevät jokaisen tilanteen vain oman linssinsä läpi. Minä olen ollut kuormittajien/hyväksikäyttäjien/muiden ikävien ihmisten uhri, ja pääsin siitä tilanteesta irti, joten en osaa kuvitella mitään muunlaista tilannetta, ja kaikki välien katkomiset ovat automaattisesti oikeutettuja ja hyviä.
Täysi kyvyttömyys kuvitella, että ehkä joku ihan oikeasti on ihmissuhteissa tosi pinnallinen, eikä kyse ole aina mistään itsensä uhraamisesta, vaan siitä, että turhaksi koetut ihmiset heivataan helposti pois elämästä.
Huvittavaahan tässä on se, että yleensä juuri ne kuormittajat ja hyväksikäyttäjät ovat itse niitä aloituksen kuvauksen kaltaisia, jotka katkovat välit heti kun kaverista ei ole enää hyötyä.
No mietippä minkälaista olis sun elämä jos kotona olisi tällainen AV mamma
Jos ihminen ei jaksa nähdä vaivaa ystävien eteen, on turha ihmetellä kun jää yksin vaikeuksien kohdatessa. Moni ihminen on hyvin itsekeskeinen ja pinnallinen, jolloin myös ystävyyssuhteet jäävät pinnallisiksi. Onni on hyvä ystävä, jonka kanssa eletään niin ylä- kuin alamäet. Tällaista ystävyyttä ei voi saavuttaa näkemättä vaivaa ja sietämättä ajoittain epämukavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa hirveää. Etenkin tätä kuormittajaa kohtaan! Pitäisi vain sietää kaikenlaisten tyyppien kuormittavuutta ja uhrata itsensä.
Puhutaan narsistin hovista joka palkitaan pesusienenä olosta pelkästään Tähden hyväksynnällä.
Edelleen, miten yleistä näin lapsellinen sosiaalisuus on? Aikuisilla ihmisillä luulisi olevan jo muista riippumaton omanarvontunto. Parikymppiset ja viisikymppiset ovat luultavasti sos.tarpeiltaan erilaisia. Kauhea ajatella että joku vielä viitsisi vanhemmalla iällä liehakoida jotain Suurta Tähteä tämän suopeutta kinutakseen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset yrittäisi (jos sinä ja sattumalta kaikki ympärilläsi olevat ihmiset yrittävät), vaan siitä, että kulttuurinen ilmapiiri kannustaa nykyään helpommin luovuttamiseen kuin asioiden korjaamiseen.
Kyse on siitä, että 'oma rauha' on muuttunut itsekkääksi mukavuudenhaluksi. Todellisuutta on se, että yhteisöt murenevat, koska kukaan ei enää suostu joustamaan vain lähtemään.
Yhteisöt kyllä murenee myös siksi, että niihin pesiytyy hyväksikäyttäjiä. Siis niitä, jotka ovat vain saamapuolella, mutta eivät itse anna yhteisölle mitään. Sekin ehkä kannattaa muistaa, että nykyisin voi ostaa melkein mitä vain palveluita. Ei jää kenelläkään kiitollisuuden velkaan, kun maksaa rahalla.
Joskus vuosia sitten oli netissä Aikapankki. Siellä oli monenlaisia ihmisiä. Joku tarjosi vaikka remonttiapua, toinen autkokyytejä, kolmas lastenhoitoapua, neljäs koiranulkoilutuksia jne. Näistä palveluksista kerrytti itselleen "aikapalkkion" ja sillä taas pystyi hankkimaan joltain itse tavitsemansa palvelun. Mutta koska Suomessa ollaan, niin verottaja puuttui tuohon ja Aikapankki lopetti toimintansa.
Jos pelko hyväksikäytöstä johtaa siihen, että katkaisemme välit heti kun joku ei 'anna tarpeeksi', emmekö silloin itse toimi juuri niin kuin kritisoimasi hyötyajattelu opettaa? Jos suhde on arvokas vain silloin, kun se on tasan, se on kaupankäyntiä, ei välittämistä. Onko joku joskus joustanut sinun vuoksesi, vaikka et ole voinut antaa mitään takaisin?
Ehkä se suurin riski ei olekaan, että saattaa jollain prosentin mahdollisuudella tulla hyväksikäytetyksi, vaan enemmänki se, että tulee niin riippumattomaksi, ettei kukaan enää merkitse mitään. Itse en ainakaan halua elää sellaisessa maailmassa.
Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta.