"Nykyään kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan"

Totta kai rasittavat ihmiset pitää poistaa viemästä energiaa. 

Tulevat sitten takaisin, kun ovat oppineet olemaan.

Tervettä järkeä on lupa käyttää. Se ei ole itsekkyyttä.

Kaksipiippuinen juttu...Onhan se hyvä jos on jotain kaveruussuhteita, mutta mitä tahansa käytöstä ei tartte hyväksyä...

Ihan sama meno li aikaisemminkin. Kirjoittaja on ehkä vain ollut nuorempi jolloin ihmisuhteet olivat erilaisia

Tietysti katkaistaan, ei oo velvollisuutta olla sekakäyttäjän seuraneiti 😄

Huvipuistohullu kirjoitti:

Tietysti katkaistaan, ei oo velvollisuutta olla sekakäyttäjän seuraneiti 😄

Mitä vikaa on sekakäyttäjissä? Aina voi käyttää itsekin!

Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Tietysti katkaistaan, ei oo velvollisuutta olla sekakäyttäjän seuraneiti 😄

Mitä vikaa on sekakäyttäjissä? Aina voi käyttää itsekin!

No mitähän 😂 Juuei. 

Normi boomerihorinaa. Taas on nuoriso (=kaikki alle 50-vuotiaat) ihan pilalla. 

No olen yrittänyt selvittää ristiriitoja. Mutta kun toinen ei siihen kykene omalta osaltaan. Silloin katkaisen välit jos minun pitää olla aina se joka on isompi ihminen ja sietää toisen oikkuiluja.

Jaahas, siellä on vissiin Lissun aikuinen lapsi tai miniä asettanut jotain rajoja ja nyt viiksettää.

"Aikaisemmin oli lähtökohtana, että ihmisten kanssa yritetään tulla toimeen. Nykyään tilanne on kääntynyt sillä tavalla, että jos ihmissuhteet eivät miellytä tai ihmiset eivät käyttäydy haluamallani tavalla, suhteet katkaistaan."

Öö, joo esim. työpaikalla tai koulussa pitää yrittää tulla ihmisten kanssa toimeen, mutta miksi ihmeessä vapaa-ajalla pitäisi väkisin ylläpitää sellaisia ihmissuhteita, jotka eivät toimi?

Vierailija kirjoitti:

No olen yrittänyt selvittää ristiriitoja. Mutta kun toinen ei siihen kykene omalta osaltaan. Silloin katkaisen välit jos minun pitää olla aina se joka on isompi ihminen ja sietää toisen oikkuiluja.

Eli et ole keskustellut vaan olet yrittänyt runnoa omaa mielipidettäsi läpi ja kun se ei ole onnistunut, olet katkaissut välit. Rusinat pullasta kelpaavat, mutta kun tulee ristiriita, niin pulla saa kyytiä.

No, itse ajattelen että on myös paljon ihmisiä, jotka sietävät alentavaa ja huonoa käytöstä itseään kohtaan Ihan liikaa. 
Minusta tuon kirjan ongelma on ylipäätään se, että esimerkit ovat todellisia, mutta ääripäästä ja siitä liian yleistettyjä. Ja tavallaan sitä vastaavaa ääripäätä ei ole juurikaan tuotu esille. 

Vierailija kirjoitti:

Paskat akat heivataan, mikä siinä on muka vikana?

Siinä on se vika, että mies tulee kuitenkin takaisin itkemään. Jos sillä akalla on ongelmia, vaikeaa, huono olla ja se koittaa suhteessa vielä puhua niin se koetaan vaan nalkuttamisena ja että se nyt huvikseen haluaa vaan ankeuttaa. Jos mies itse perseilee ja siitä sanotaan, niin mies toteaa että hänpä lähtee jos ei kelpaa.

Sit jätetään se masentunut akka kun siitä ei hyödytä eikä huvita muuttaa omaa toimintaansa, tuollahan on maailma täynnä helpompia akkoja.

Vaihdetaan uuteen akkaan ja kun sekin alkaa alun jälkeen osoittaa inhimillisiä tunteita, niin tuleekin ikävä sitä exää ja huomataan että eihän se itseasiassa ollutkaan paska akka, sehän oli itseasiassa aika hiton hyvä akka ja aletaan itkemään takaisin ties millä lupauksilla ja vannomisilla.

Sillä välin se akka on nuoleskellut haavansa ja saanut itsensä kuntoon ja odotetaan, että ne edellisen ongelmat on vaan poistunut sillä kun se upea ukko on lähtenyt lätkimään kun on vaikeaa ja jättänyt sen paskan akan yksin niiden kanssa.

Melko yleinen toimintatapa. Mitään negatiivisia tunteita ei suostuta käsittelemään. Eri asia toki, jos vaan tykkää velloa ja vatvoa ongelmissa, mutta usein ihmisillä on vaan niin pirun vaikeaa kohdata toinen kokonaisena ja ihmisenä.

Ja mikä hassua, niin yleensä ne ihmiset vielä ihan vapaasti ilmaisee omaa suuttumusta ja turhautumistaan, toiselle sitä ei suvaita.

Haastattelussa ei rajata yhteisöllisyyttä siihen, että pitäisi pomppia jossakin porukassa ja viettää hektistä aikaa kaikenlaisissa kissanristiäisissä. Se voi tarkoittaa juuri hyviä käytöstapoja= ottaa muut huomioon eri tilanteissa niin kuin julkisissa liikennevälineissä, kahviloissa, ravintoloissa, konserteissa, tapahtumissa jne. Jo se, että räplää vaatteita vaatekaupassa tiedostaa, että lähellä on toinen ihminen ja antaa hänellekin tilaa räplätä samoja vaatteita. Ei niin, että Minä Olen Tassä ja VÄISTÄ. Tai se voi olla kiittäminen autokuskia, joka pysähtyy antamaan tietä jalankulkijoille.  Siis ylipäätään pystyy kohtaamaan vieraita ihmisiä ja huomioimaan heidät monilla eri tavalla. Ihmiset ovat nimenomaan järkyttävän itsekeskeisiä jo kaduilla kävellessään väistämättä muita ihmisiä. 

Asuin jonkun aikaa toisessa maassa Euroopan alueella ja siellä tervehdittiin lenkkipoluilla toisiaan, myös minua, ja väistettiin kohteliaasti. Teinilapset neuvoivat oma-aloitteisesti tien perille, koska paikalliset aikuiset eivät osanneet englantia ja teinilapset osasivat.  Tunsin tulleeni huomatuksi, koin olevani osa yhteisöä, ja silti sain nauttia yksin olemisestani. 

" siellä tervehdittiin lenkkipoluilla toisiaan"

En tajua, mikä pakkomielle joillain on tästä tuntemattomien tervehtimisestä...

Tervehdin tuntemattomia vastaantulijoita tasan kahdessa tilanteessa: kerrostalon rappukäytävässä ja Lapin eräretkillä. Se riittää.

Arvostan Keltinkangas-Järvistä todella, mutta minusta hän on tässä hakoteillä. Kun ajattelen esimerkiksi vanhempieni sukupolvea eli n 1940-luvulla syntyneitä niin se oli suvun ja lähipiirin paine pitää kulissit kunnossa eikä asioita todellakaan selvitetty vaan niistä vaiettiin.

Mielestäni tästä kumpuaa monien vanhempien ihmisten myrkyllinen passiivis-aggressiivisuus. Oli "pakko" olla tekemisissä, vaikka olisi ollut minkälainen kusipää lähipiirissä.

Äitini oli isäni siskojen hampaissa aina, eikä osannut puolustautua eikä toisaalta uskaltanut avoimesti laittaa välejäkään poikki. Siellä sitä istuttiin sunnuntaikahveilla kuuntelemassa *ittuilua milloin mistäkin aiheesta. Vasta kotona itkettiin.

Samoin alkoholistien ongelmista vaiettiin ja alkoholistin vaimot raatoivat itsensä hengiltä yrittäessään pitää perheen leivässä. Avioero ja lähteminen ei tullut kyseeseen.

Kyllä myrkylliset ja haitalliset ihmiset saa sulkea pois elämästään. Ainainen sietäminen vain ruokkii joidenkim myrkyllisyyttä.

Ystävällä oli ongelmia. Yhdessä setvittiin niitä. Selvisi että ystävä valehteli tai jätti kertomatta asioita. Laitoin välit poikki. Olisiko pitänyt jatkaa ystävyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Normi boomerihorinaa. Taas on nuoriso (=kaikki alle 50-vuotiaat) ihan pilalla. 

Keltikangas-Järvisellä on aiemmin ollut paljon hyviä kannanottoja ja fiksuja näkemyksiä mutta nämä tuoreimmat ulostulot ovat kunnon moralisointia. Ei yhteisöllisyyden varjolla voi vaatia ketään sietämään vahingollisia ihmissuhteita ja ymmärtämään loputtomiin. Perushuomaavaisuus ja toimivat sosiaaliset taidot on jokaisella hyvä olla, koska ne helpottavat sekä omaa että muiden elämää. Mutta jos yksipuolisesti kuormittavaa ja myrkyllistä ihmissuhdetta vain sietää, koska "epäitsekkyys" ja "yhteisöllisyys", on lopputulos se, että suhteessa on lopulta kaksi sairasta ja pahoinvoivaa ihmistä. Pahoinvoinnilla on taipumusta siirtyä eteenpäin ja se ei ainakaan edistä yhteisöllisyyttä millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhde voi olla kuormittava monella tavalla. Nykyään vaan osa ihmisistä on niin minä-minä että ei ymmärretä sitä toista osapuolta ja sitä että ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia. Ei voi vain ottaa rusinoita pullasta ja sitten heittää pullaa pois. 

Miksei voi. On mulla syvällisempien ihmissuhteiden lisäksi myös rusinatpullasta-ihmissuhteita. Pidetään hauskaa ja harrastetaan kerran vuoteen ja nautitaan henkilöiden parhaista puolista.