"Nykyään kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan"

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmissuhteet ole aina sitä, että tutustutaan ja katsotaan mihin rooliin tämä ihminen istuu minun elämässäni? Jotkut tulee ihan lähipiiriin, jotkut jää pyörimään ulkokehälle ja toiset putoaa kokonaan matkasta.

 

Niin jos ajatellaan, että joissakin ihmissuhteissa pitäisi väkisin roikkua kiinni, niin miten valikoituu nämä ihmiset jotka "täytyy" pitää siellä sisäpiirissä, joiden kanssa ristiriidat pitää ratkoa vaikka verenmaku suussa ja joita ei saa siirtää ulkokehälle vaikka niiden seurassa olisi miten paha olla? Miksi on ihan okei, että kaikista ei tule alunperinkään kaveria, mutta sitten kun tehdään virhevalinta tai ihan vaan kasvetaan eri suuntaan olisi joku velvollisuus roikottaa kyydissä hautaan asti?

Niin. Yksikin kaveri syyllisti, kun katkaisin välit hänen käytöksensä takia, että minä olin toiminut väärin, kun en ollut ajoissa ottanut puheeksi hänen toimintaansa ja antanut hänelle mahdollisuutta korjata sitä. 

Hän oli siis suoneen tykittävä nisti. Ei ollut kun tavattiin, mutta mistäs minä olisin voinut tietää, että tuollaiseen se menee. 

Eli näkisin, että ns. kasvettiin vähän eri suuntiin ja oli ok katkaista välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan Keltinkangas-Järvistä todella, mutta minusta hän on tässä hakoteillä. Kun ajattelen esimerkiksi vanhempieni sukupolvea eli n 1940-luvulla syntyneitä niin se oli suvun ja lähipiirin paine pitää kulissit kunnossa eikä asioita todellakaan selvitetty vaan niistä vaiettiin.

Mielestäni tästä kumpuaa monien vanhempien ihmisten myrkyllinen passiivis-aggressiivisuus. Oli "pakko" olla tekemisissä, vaikka olisi ollut minkälainen kusipää lähipiirissä.

Äitini oli isäni siskojen hampaissa aina, eikä osannut puolustautua eikä toisaalta uskaltanut avoimesti laittaa välejäkään poikki. Siellä sitä istuttiin sunnuntaikahveilla kuuntelemassa *ittuilua milloin mistäkin aiheesta. Vasta kotona itkettiin.

Samoin alkoholistien ongelmista vaiettiin ja alkoholistin vaimot raatoivat itsensä hengiltä yrittäessään pitää perheen leivässä. Avioero ja lähteminen ei tullut kyseeseen.

Kyllä myrkylliset ja haitalliset ihmiset saa sulkea pois elämästään. Ainainen sietäminen vain ruokkii joidenkim myrkyllisyyttä.

Samaa mieltä. Sitäpaitsi, myös ennen oli tapana tavalla tai toisella katkoa hankalia ihmissuhteita, mutta se ei ollut samalla tavalla avointa ja sosiaalisesti hyväksyttyä kuin nykyään. Silloin se tehtiin esimerkiksi välttelemällä hankalia ihmisiä ja tilanteita tai vaikkapa menemällä nuorena nopeasti naimisiin, että pääsi pois perhepiiristä. Ei entisaikaan "käsitelty" suhteita yhtään enempää, todennäköisesti vähemmän.

Tätini oli yksi myrkyllisimmistä ihmisistä. Tykkäsin tädistäni mutta sen myrkyllisyyden huomasin jotain 12vuotiaana ja se pilasi paljon. Lapselle se oli aika ristiriitaista. Äidilleni kade vaikka itsellä asiat ihan hyvin. Lopulta soitti äidilleni vain haukkuakseen hänet ja äitini lopetti puhelun siihen. Sitten alkoi mulle soitella ja haukkui äitiäni, olin niin tyrmistynyt etten osannut sanoa mitään. Sen jälkeen ei soitellu, eikä tullut itsellenikään mieleen soitella. En voinut ymmärtää tälläistä. Molemmat ovat nyt jo kuolleita.

Kuuluko aikuisuuteen edes muuta ihmissuhdetta kuin työpaikka ja perhe?

Tietenkin kuormittavat ihmissuhteet lopetetaan. Teen ihmissuhdetyötä. Satoja ihmisiä pyörii ympärilläni kaiketi arkipäivät. En todellakaan jaksa mitään riippakiviä enää vapaa-ajalla. Oma perhe ja hyvät ystävät riittävät. Kuormittavien sukulaisiin pidän jonkinlaiset viestittelyvälit, mutta en tapaa heitä. Muita kuormittavia ihmissuhteita En todellakaan jaksa. Hulluksi tulisin.

Kaiket arkipäivät

Liisa ylläpitää yhteisöllisyyttä juuri kuten hänen ikäluokkansa edustajat tekevätkin; syyttelevät nuorempia siitä, miten he ovat huonoja ja vääränlaisia, odottavat että nuoremmat taipuvat vanhempien ehtoihin kyseenalaistamatta mitään ja lopuksi olettavat, että heidän ei tarvitse mitään edes perustella. Liisan määritelmän mukainen yhteisöllisyys on kyllä varmasti todella positiivinen juttu harmaapäisille kansalaisille. Mutta nuoremmat taitavat olla liian uupuneita tällaiseen hyväksikäyttöön ja haukkumiseen.

Arvostan kyllä Liisan näkökulmia ujouteen liittyen. Mutta nyt Liisa on hakoteillä ja saattaisi olla korkea aika lopettaa julkisuudessa öyhöttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai rasittavat ihmiset pitää poistaa viemästä energiaa. 

Tulevat sitten takaisin, kun ovat oppineet olemaan.

Tervettä järkeä on lupa käyttää. Se ei ole itsekkyyttä.

"Totta kai rasittavat ihmiset pitää poistaa viemästä energiaa. 

Tulevat sitten takaisin, kun ovat oppineet olemaan.

Tervettä järkeä on lupa käyttää. Se ei ole itsekkyyttä."

Olet varmaan 9 vuotias mutta tulet huomaamaan, että kaikki ihmiset ovat rasittavia kriisissä. Jokainen kohtaa elämässään kriisejä, kuolemia, onnettomuuksia. Aina ongelmat ei oireile niin, että ihminen olisi ihanan fantsukiva, usein päinvastoin.

Tätä ajatellen, on todella typerän ihmisen käytöstä hylätä "rasittava" ystävä. Kriisit ja rasittavuus ovat osa elämää. Sun kaltaisella on koko ajan ihmisiä jäähyllä. Eikä tarvi kuin arvata, että sinuun ei varmasti ystävänä luoteta ja tukeuduta. 

Ihmiset haluavat jatkuvaa hyvää oloa tai hyötyä. Muuten eivät ala. Ainakin Suomessa. 

Minä koen kuormittavaksi sen, kun ystävä avautuu pitkästi siitä, miten hänen työkaverinsa on häntä kohdellut. Ystävä ei voi katkaista väliä työkaveriin, koska ovat samalla työpaikalla, mutta minä voisin katkaista välit ystävääni, koska olemme vapaaehtoisesti tekemisissä keskenämme. En kuitenkaan tee niin, koska silloin hänellä olisi vähemmän tolkullisia ihmisiä ympärilläään eikä se ole oikein.

Se, että yksi siellä töissä pärseilee aiheuttaa siis eteenpäin muiden ihmissuhteissa kuormittavuutta ja ongelmia. Nuo alkuperäiset kuormittavat ihmiset ne vain porskuttelee eteenpäin siirtäen kuormaansa toisten ihmissuhteisiin. 

Kun ihminen A käyttäytyy huonosti B:tä kohtaan ja alkaa syyttelemään B:tä siitä siitä, että B loukkaantui ja etääntyi, niin mikäs se A silloin onkaan. Ei kai se ollut se ruma N-sana, jota Liisakin taisi jossain haastattelussaan käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen A käyttäytyy huonosti B:tä kohtaan ja alkaa syyttelemään B:tä siitä siitä, että B loukkaantui ja etääntyi, niin mikäs se A silloin onkaan. Ei kai se ollut se ruma N-sana, jota Liisakin taisi jossain haastattelussaan käyttää?

Jos viittaat tuohon suoneen huumeiden vetämiseen päättyneeseen kaveruuteen, niin vaikea sanoa, onko tuollainen syyllistävä käytös narsistista vaiko huumeiden aikaansaamaa. Moni alkoholisti ja huumeidenkäyttäjä käyttää muita hyväkseen, välineenä aineidensa saamiseen eikä kykene itsereflektioon, koska koko ajan pitää puolustella sitä, miksi saa vetää aineita samalla kun muut pärjäävät ilman. Ja miksi ei tarvitsisi tehdä elämälleen mitään, vaikka se on ihan rempallaan. Kun ystävät häviää huumeiden tai alkoholin käytön takia, aletaan syytellä ystäviä, että niissä on jotain vikaa eivätkä ne tue tarpeeksi. Se on kuitenkin eri kuin narsistinen henkinen väkivalta ihan muissa asioissa aikansa kuluksi ja kiukuttelemiseksi ja fyysinen väkivalta kun ei hillitse itseään. 

Riippuvuus tekee narsistiseksi, mutta riippuvainen ei ole välttämättä narsisti pohjimmiltaan. Näin olen sen ainakin ymmärtänyt.