"Nykyään kuormittaviksi koetut ihmissuhteet katkaistaan"

Pitää katkaista, jos terveys ja työkyky kärsii. 

Keltikangas-Järvinen puolustaa narsisteja. Mitä se kertoo hänestä itsestään?

Tuo nainen tykkää olla esillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin huolestuttavaa, jos ei enää kestetä mitään erilaista ystävyyssuhteissa. Usein nämä ovat näitä milleniaaleja. Ihmiset ovat heille pelinappuloita, eivät ystäviä. Kaikkialla huudetaan omien rajojen laittoa suvaitsevaisuuden sijaan.

Tuo suvaitsevaisuus tässä ajassa onkin niin erikoista. Samaan aikaan huudetaan vähemmistöjen oikeuksista ja suvaitaan ihan kaikkea marginaaliryhmiltä. Tavallinen kaverisuhde onkin ongelmajätettä, jota ei suvaita hetkeäkään...

Jos sinusta vähemmistöillä ei pitäisi olla samoja oikeuksia kuin muilla, ei ihme että ystävyytesi on ongelmajätettä.

Olen eri, mutta "suvaitaan ihan kaikkea marginaaliryhmiltä" on vähän eri kuin "samat oikeudet kuin muilla". Aiheen vierestä, mutta tällainen näpäyttely ja tahallinen väärinymmärtäminen varmasti tekee ystävyyssuhteistakin nykyään vaikeampaa. Muiden sanoista haetaan jatkuvasti piilomerkityksiä ja virheitä.

Minusta kyse on perustanlaatuisesta erosta konservatiivisen aivon ja liberaalin aivon välillä. Konservatiiveillä on taipumus narsistisiin piirteisiin jolloin pyritään kontrolloimaan muita ja miten nämä saavat elää. Mottona ihmisillä on täysi vapaus elää juuri niin kuin minä määrään. Liberaali ihmettelee miten konservatiivi ei ymmärrä että todellista vapautta on että kaikki saavat elää juuri niin kuin haluavat silloin kun eivät vahingoita muita. Saavat olla juuri niin hölmöjä tai omituisia tai erilaisia kuin haluavat. Liberaali aivo kääntää mt-ongelmat sisäänpäin ja kärsii masennuksesta.

Muistelin juuri aikoja, kun kirjoitin julkisesti facebookiin että tarvitsen printteriä, onko jollakin tutulla. Ja aina näihin löytyi joku, jolla oli mitä tarvitsin, eikä se kuormittanut ketään. Oikeistolaisilla taas on ajatus, että kaikki pitää omistaa ja perseverellä ostaa kaikki mahdollinen, tuottaen maailmaan järkyttäviä määriä ylimääräistä paskaa, eikä tällaista yhteistaloutta voi olla. Kaikilla pitää olla oma printteri. Jne. 

Enpä yleistäisi.  Mulla ja  siskollani on aika paljon sellaisia tavaroita,  jotka toinen omistaa ja toinen sitten tarvitessaan lainaa.  Oleellista mun mielestä lainaamisessa on se, voiko luottaa, että se lainattu tavara palautuu takaisin ja vieläpä samassa kunnossa kuin mitä oli ennen lainaamista. Tai  mikäli se lainatessa meneekin rikki,  lainaaja joko korjauttaa sen tai ostaa uuden tilalle.  Tuttuihin ihmisiin yleensä voi luottaa,  mutta tuntemattomiin ei välttämättä.  Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa,  mitä puoluetta äänestää. 

Jotlut tuntuu kuvittelevan, että toisen kanssa on pakko olla kuin paita ja peppu tai katkaista välit kokonaan. Mihin etäisyyden ottaminen on unohtunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin huolestuttavaa, jos ei enää kestetä mitään erilaista ystävyyssuhteissa. Usein nämä ovat näitä milleniaaleja. Ihmiset ovat heille pelinappuloita, eivät ystäviä. Kaikkialla huudetaan omien rajojen laittoa suvaitsevaisuuden sijaan.

Tuo suvaitsevaisuus tässä ajassa onkin niin erikoista. Samaan aikaan huudetaan vähemmistöjen oikeuksista ja suvaitaan ihan kaikkea marginaaliryhmiltä. Tavallinen kaverisuhde onkin ongelmajätettä, jota ei suvaita hetkeäkään...

Jos sinusta vähemmistöillä ei pitäisi olla samoja oikeuksia kuin muilla, ei ihme että ystävyytesi on ongelmajätettä.

Olen eri, mutta "suvaitaan ihan kaikkea marginaaliryhmiltä" on vähän eri kuin "samat oikeudet kuin muilla". Aiheen vierestä, mutta tällainen näpäyttely ja tahallinen väärinymmärtäminen varmasti tekee ystävyyssuhteistakin nykyään vaikeampaa. Muiden sanoista haetaan jatkuvasti piilomerkityksiä ja virheitä.

Miksei olla jo ajat sitten keksitty seulontalomakkeita joilla karsitaan väärinajattelevat mahdollisista ystävistä ennen kuin mikään ehtii kunnolla alkaa? 

Vierailija kirjoitti:

Jotlut tuntuu kuvittelevan, että toisen kanssa on pakko olla kuin paita ja peppu tai katkaista välit kokonaan. Mihin etäisyyden ottaminen on unohtunut? 

Mun kaveri sekosi ja rupesi soittelemaan mun lapsille kun en vastannut hänen puheluunsa. Tietyistä ihmisistä vain ei voi ottaa etäisyyttä niin että tajusivat ilman että vääntää rautalangasta 

Perse reijät joko mielistelevät toisiaan tai tuomitsevat muita.

Näitä on kaikkina aikoina inhottu mutta nyt heistä on tehty median mahdilla idoleitamme. Siis malleja siitä mitä kaikkien kuuluisi olla. Ei samaa peetä. Ilman paakkuja.

"No ilmeisesti sinä olet se, joka ei ole ollut valmis, koska olet katkaissut välejä" 

Totta. En ota enää lyöntejä vastaan, enkä paskaa tai valheita niskaani. 

Nämä ovat minulle niitä hyviä syitä. 

Valehtelua en siedä, etenkään jos se toistuu. 

Huumeita en myöskään siedä. 

Ihminen voi seota monista syistä, mutta minä en toimi toisen jatkeena enkä ole toisen terapeutti. 

Jos Sinä haluat toisin toimia, niin siitä vaan. Onnea matkaan. 

Kyllä minä tavallaan ymmärrän tuon pointin, mutta tavallaan sitten taas en. 

Kun mietin ihmissuhteita, ystävyys ja sukulaissuhteita jotka ovat hiipuneet tai jotka olen katkaissut, niihin on melkein poikkeuksetta liittynyt se, että avunanto, arvostus ja raha on virrannut sinne toiseen suuntaan ja itse olen saanut palasia. Huonon itsetunnon takia olen kuitenkin ollut kiitollinen vähästäkin enkä ole ymmärtänyt tilannetta aiemmin. 

Sitten kuitenkin jossain kohtaa asioita alkoi kasautua niin, että huomasin, että monet suhteethan noudattaa aika samaa kaavaa elämässäni. Vaikeinta oli päästää irti viimeisistä tällaisista suhteista. Pitkäaikaisista ystävistä, joiden olin tosiaan ajatellut olleen ystäviäni, mutta ymmärsin vasta paljon myöhemmin, ettei se ollut vastavuoroista ystävyyttä. Kumpikin suhde katkesi aika pieneen riitaan lopulta, mutta siihen tiivistyi itselläni jo niin paljon, ettei siitä enää voinut neuvotella kaiken muun päälle. Tai no pieneen ja pieneen, koska niissä kävi ilmi kummastakin asioita, mitä olisin mielummin ollut tietämättä. Heille ne tilanteet varmasti näyttäytyivät sellaisina, että minä ihan turhaan nyt suutun ja katkaisen välit. Kumpikin ainakin uhriutui niin kuin minä olisin ollut suurempikin hirviö, kun ilmoitin, ettei minulle nyt ihan mitä tahansa voi sanoa eikä minua kohdella miten vain. Siinä vaiheessa olin kyllä aika monta asiaa vain nielaissut ja purrut kieltäni. 

Suomi on yhdistysten maa. Sen lisäksi on harrastuspiirejä, Srk-toimintaa ja vapaaehtoistoimintaa. Niin kauan kuin pystyy liikkumaan, saa kyllä halutessaan seuraa ja yhteisöllisyyttä. 

Meillä saa kuitenkin suht vapaasti valita seuransa. Yhteisöllisyyden karttaminenkin on valinta. Se ei tee kenestäkään vähempi arvoista. 

Meillä saa myös vapaasti valita juoko alkoholia, polttaako tupakkaa tai käyttääkö huumeita, mutta silloinkin toisilla ihmisillä on oikeus kieltäytyä heidän seurastaan. 

Jos tämä tuntuu jostakin psykologista pahalta, täytyy ymmärtää, että kaikilla ei ole heidän ammattitaitoaan näiden henkilöiden kohtaamiseen tai edes halua kohdata heitä. 

Ystävien käytökselläkin täytyy olla tietyt rajat. Pitäisi olla selvää, että ystävää ei pahoinpidellä, häneltä ei varasteta eikä hänelle tai hänestä valehdella. 

Toisia ei voi määrätä hoitoon ja jos he eivät näe ongelmaa asioissaan, heitä ei voi maallikko ystävä auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olen yrittänyt selvittää ristiriitoja. Mutta kun toinen ei siihen kykene omalta osaltaan. Silloin katkaisen välit jos minun pitää olla aina se joka on isompi ihminen ja sietää toisen oikkuiluja.

Eli et ole keskustellut vaan olet yrittänyt runnoa omaa mielipidettäsi läpi ja kun se ei ole onnistunut, olet katkaissut välit. Rusinat pullasta kelpaavat, mutta kun tulee ristiriita, niin pulla saa kyytiä.

Miksi pitää tahallaan ymmärtää väärin? 
Onko tämä sinun käytöksesi nyt sitten sellaista että pitäisi alkaa keskustelemaan asiasta asiallisesti? Mielestäni olet hieman hyökkäävä.

Vierailija kirjoitti:

Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.

Nyt ymmärretään asia vain osittain. K-J tarkoittanee, että vaikeissa ihmissuhteissa on aste-eroja. Kun nykyään huudetaan helposti narsistiksi jokaista, joka sanoo jotain poikki puolista, K-J: n mielestä pitäisi jaksaa paremmin ihmisten erilaisia puolia eikä heti katkoa suhteita. Sitten, jos toisen kanssa olo on pelkkää tuskaa ja kärsimystä, suhteesta voi liueta vähitellen, jos onnistuu.  Eli ihminen voi olla joiltain ominaisuuksiltaan mukava, vaikka jotkut puolet ovat vaikeita.  Mielestäni hän ei niinkään puhu parisuhteesta vaan muista ihmissuhteista.  Ei kai kukaan oleta, että yhteiselämä umpinarsistin kanssa voisi onnistua ?

Minusta voitaisiin ensin pohtia sitä, miten tulevaisuudessa varmistetaan, että yhteisöllisyyden nimissä ei hyväksikäytetä naisia. Suvun "yhteisöllisyys" on tarkoittanut naiselle sitä, että olet ilmainen piika ja hoivakone kaikille tarvitseville. Juuri nyt hoivapommin tikittäessä naisten kuuluu olla erittäin huolellisia, että eivät joudu ilmaiseksi orjaksi vain siksi, että valtion kassa on tyhjä ja tyhjällä arvopuheella kuten yhteisöllisyydellä ja inhimillisyydellä painostetaan naiset tekemään palkkatyön päälle toinen työpäivä. 

Liian monet ihmissuhteet tarkoittavat naiselle vain hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Varauksellisuus ei ole tullut tyhjästä.

Ystävyyssuhteet katkeavat siksi, että niihin asetetaan liikaa paineita ja odotuksia. Eivät ne ole parisuhteita tai perhesuhteita. Ystävyyteen pitäisi riittää paljon vähempi. Silloin niille on elämässä tilaa ja niihin ei uuvu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.

Nyt ymmärretään asia vain osittain. K-J tarkoittanee, että vaikeissa ihmissuhteissa on aste-eroja. Kun nykyään huudetaan helposti narsistiksi jokaista, joka sanoo jotain poikki puolista, K-J: n mielestä pitäisi jaksaa paremmin ihmisten erilaisia puolia eikä heti katkoa suhteita. Sitten, jos toisen kanssa olo on pelkkää tuskaa ja kärsimystä, suhteesta voi liueta vähitellen, jos onnistuu.  Eli ihminen voi olla joiltain ominaisuuksiltaan mukava, vaikka jotkut puolet ovat vaikeita.  Mielestäni hän ei niinkään puhu parisuhteesta vaan muista ihmissuhteista.  Ei kai kukaan oleta, että yhteiselämä umpinarsistin kanssa voisi onnistua ?

Ei kai kukaan oleta, että ystävyys/työkaveruus/naapuruus/sukulaisuus umpinarsistin kanssa voisi onnistua? Kerro vielä miksi minun pitäisi sietää joltakulta elämässäni vähemmän arvokkaalta sellaista käytöstä jonka tulkitsen narsismiksi enkä saa edes lopettaa tuota tuttavuutta?

Sama se vaikka koko tuttavuus olisi syntynyt sen vuoksi että asuttiin ala-asteella samassa lähiössä ja käytiin samaa koululuokkaa. Mitään muuta yhteistä ei ole.

Niin tämäkö on nyt sellainen arvokas ystävyys jossa toisen osapuolen narsistista käytöstä pitäisi sen toisen kestää aina maailman tappiin saakka? Mitäs ystävystyit. Niinkö?

Nykyään ajatellaan vain oma etu edellä ja miten kaikki vaikuttaa omiin tunteisiin. Toisia ei edes haluta ymmärtää vaikka me kaikki ollaan loppuunsa hyvin samanlaisia. Toisten virheitä ei hyväksytä mutta omat kyllä hyväksytään. Ja ihan turha tuoda tähän jotain alkoholisti tai väkivalta suhteita koska lapsikin ymmärtää että ne on pakko katkaista jos semmosesta haluaa eroon. 

Ei aikuisten ihmisten kuulu tehdä jatkuvaa tunne työskentelyä. 

Minusta yhteisöllisyydestä olisi hyvä keskustella enemmänkin, mutta Keltikangas-Järvisen ikä ja tapaa ei tuo tälle diskurssille uskottavuutta. Hän edustaa ikäluokkaa, joka on yhteisöllisyyden romuttanut. Hänen ikäluokkansa eivät hoitaneet vanhempiaan, mutta odottavat sitä nyt lapsiltaan. He eivät hoitaneet lapsiaan, vaan lapset saivat kasvaa kuin pellossa ja välillä heitä hieman ruokittiin ja komennettiin. Lapsenlapset eivät kiinnostaneet, he olivat nuoria eläkeläisiä nauttimassa matkoista ja mökeistä. Vaikeista asioista ei todellakaan keskusteltu, ihmissuhteet olivat muihin kohdistuvia hiljaisia oletuksia ja vaatimuksia. Kipeät asiat vaiettiin. Yhteiskunnallisella tasolla tämä kaikki on tarkoittanut vieläkin vaikeampia asioita, kuten kyseisen ikäluokan armotonta omanedun tavoittelua nuorempien kustannuksella, jonka ansioista koko yhteiskuntamme on juuri nyt täysin kriisissä.

Joten joo, toivoisin kyllä yhteisöllisyyden renesanssia. Mutta tämän ikäluokan edustajien ei ehkä kuuluisi ryhtyä sitä määrittelemään. Jos Liisakin kuvittelee korjaavansa yhteisöllisyyden heristelemällä nuoremmille sormeaan, tulee välittömästi näkyviin, miksi yhteisöllisyys on kuollut alunperin.

Vierailija kirjoitti:

No tottakai kaikki energiavampyyrit kannattaa heittää ulos elämästä. Miksi ihmeessä pitää negatiivisia ihmisiä elämässä, siinähän tulee itselleenkin vain ikävä olo. Toki läheisiin perheenjäseniin ei tule aivan yhtä helposti katkottua yhteyttä, mutta kyllä heihinkin kannattaa ottaa etäisyyttä ja rajoittaa kanssakäymisiä jos heissä on toksisia piirteitä. 

Niin, oletko sanonut heille asiasta että ovat todella negatiivisia? 

Tältäkin palstalta huomataan hyvin että se vika on aina ollu muissa eikä koskaan itsessä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta yhteisöllisyydestä olisi hyvä keskustella enemmänkin, mutta Keltikangas-Järvisen ikä ja tapaa ei tuo tälle diskurssille uskottavuutta. Hän edustaa ikäluokkaa, joka on yhteisöllisyyden romuttanut. Hänen ikäluokkansa eivät hoitaneet vanhempiaan, mutta odottavat sitä nyt lapsiltaan. He eivät hoitaneet lapsiaan, vaan lapset saivat kasvaa kuin pellossa ja välillä heitä hieman ruokittiin ja komennettiin. Lapsenlapset eivät kiinnostaneet, he olivat nuoria eläkeläisiä nauttimassa matkoista ja mökeistä. Vaikeista asioista ei todellakaan keskusteltu, ihmissuhteet olivat muihin kohdistuvia hiljaisia oletuksia ja vaatimuksia. Kipeät asiat vaiettiin. Yhteiskunnallisella tasolla tämä kaikki on tarkoittanut vieläkin vaikeampia asioita, kuten kyseisen ikäluokan armotonta omanedun tavoittelua nuorempien kustannuksella, jonka ansioista koko yhteiskuntamme on juuri nyt täysin kriisissä.

 

Joten joo, toivoisin kyllä yhteisöllisyyden renesanssia. Mutta tämän ikäluokan edustajien ei ehkä kuuluisi ryhtyä sitä määrittelemään. Jos Liisakin kuvittelee korjaavansa yhteisöllisyyden heristelemällä nuoremmille sormeaan, tulee välittömästi näkyviin, miksi yhteisöllisyys on kuollut alunperin.

Mikä on tämä älytön syyllistäminen vanhempaa sukupolvea kohtaan? Ihan niinkuin he eivät olisi ihmisiä? Sodan jälkeen asiat on olleet hankalampia ja asioista ei puhuttu mutta minkä sille teet? Tuskin tänä päivänäkään jos sota syttyisi ja sotilaat palaisivat takaisin rintamalta puhuisivat yhtään mitään. Ei me voida edes käsittää sitä tuskaa ja pelkoa mikä silloin ollut.