Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton, kun en halua ottaa vastuuta ystävän lapsista tällaisessa tilanteessa?
04.03.2026 |
Taustatietona. Ystävä on alakouluikäisten lasten yh, ex-miehestä ei ole lasten hoitajaksi terveydentilan vuoksi. Ystävän vanhemmat ovat jo reilusti yli 70 v, eivätkä muutenkaan juurikaan hoida lastenlapsiaan. Muuta lähisukua ei ystävälläni ole, ystäviä hänellä on paljon.
Ystävä on nyt useampaan kertaan alustavasti kysellyt minulta, voisinko ottaa hänen lapsistaan vastuuta, jos hänelle sattuisi jotain (esim. hän ns. heittäisi lusikan nurkkaan). Ystävä on huolissaan, mitä lapsilleen kävisi tuollaisessa tilanteessa ja siksi toivoisi minun huolehtivan lapsistaan. Ystävä on vedonnut siihen, että "kun sä olet mun ystävistä ainoa, joka on niin tunnollinen ja kunnollinen, että lapset voisi uskoa sinun käsiisi."
Minä en ole lämmennyt tälle ystävän ehdotukselle ollenkaan, mutta en ole sanonut asiaa ystävälleni. Minulla on ihan riittävästi tekemistä oman lapsiperheeni asioissa, perheessämme on pysyvää sairautta, eikä kodissamme ole yhtään ylimääräistä huonettakaan. Enkä oikeastaan edes tunne kunnolla ystäväni lapsia, olen tavannut heidät kahden käden sormilla laskettavan määrän näiden vuosien aikana, kun olemme tunteneet.
Olenko kohtuuton, kun en halua ottaa vastuuta ystävän lapsista tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tullut katseltua vähän liikaa amerikkalaisia sarjoja. Ei Suomessa vanhemmat valitse millään tavalla huoltajaa lapselleen, sen tekee sosiaalihuolto, eikä huoltajia etsitä tutuista ihmisistä, kuten lähisuvusta tai läheisistä ihmisistä. Jos kaveri kupsahtaa, lapset ovat sen jälkeen loppuelämänsä sosiaalihuollossa.
Pah. Jos lapsen lähisuvussa on ihmisiä, joilla on edellytykset huolehtia lapsesta ja halua ottaa lapsi luokseen, niin kyllä sossu sitä puoltaa. Tulee paljon halvemmaksi kuin sijoittaminen muualle. Lapsen etu on myös tutut ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa elämässähän lapsiaan ei voi noin vaan testamentata jollekin kaverille.
Mutta kuten olemme oppineet Ulvilan tapauksesta, lapset voidaan pakkosijoittaa lähisukulaisten hoteisiin, vaikka lapset vastustaisivat ja olosuhteet olisivat mitä.
Tässä tapauksessa puhui raha. Ei sukulaisille voi toimeksiantosopimusta pakottaa. Ovat ihan itse suostuneet sen allekirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli vastaan tapaus, jossa nainen pyysi minulta samaa, että huolehtisin hänen lapsistaan, jos jotain sattuisi. Vetosi siihen, kun ex-miehensä eli lasten isä on nark.omaani.
Suhtautuisin eri tavalla, jos ex-mies olisi ollut alun perin hyvä isä ja elämä olisi vain ajautunut sivuraiteille. Mutta ex-mies oli jo alusta asti ollut ns. jännämies, miedommat aineet olivat mukana jo pariskunnan tavatessa. Minulla ei riitä ymmärrystä sille, miksi joku on lähtenyt perustamaan perhettä tuollaisen miehen kanssa ja sitten ihmettelee, kun hänestä ei ole isäksi. Ei ole minun tai muiden tehtävä kantaa vastuuta siitä, että nainen jo lähtökohtaisesti valitsi lastensa isäksi kelvottoman miehen.
Vastaava kokemus mullakin. En koe, että on mun velvollisuus huolehtia toisen lapsista siksi, että lasten isä ei ole kyennyt kantamaan vastuuta. Tämä on niitä valintoja, jonka seuraukset joutuu kantamaan ihan ihminen itse. Olisi kannattanut valita parempi mies. Kukaan ei pakota perustamaan perhettä hulttion kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tullut katseltua vähän liikaa amerikkalaisia sarjoja. Ei Suomessa vanhemmat valitse millään tavalla huoltajaa lapselleen, sen tekee sosiaalihuolto, eikä huoltajia etsitä tutuista ihmisistä, kuten lähisuvusta tai läheisistä ihmisistä. Jos kaveri kupsahtaa, lapset ovat sen jälkeen loppuelämänsä sosiaalihuollossa.
Totta kai lapsille etsitään huoltaja läheltä, jos sellainen on olemassa, sukulaisista ensimmäisenä. Sitten arvioidaan heidän sopivuutensa tehtävään. Jos lapsella on halukas huoltaja, jonka hän jo tuntee, totta kai hänet valitaan tehtävään ennemmin kuin tuotetaan yhteiskunnalle valtavat kulut asuttamalla lapsia lastenkodissa.
Mutta tässä tapauksessa isä on ensimmäinen osoite. Pystyykö hän esim. tukitoimien avulla selviämään huoltajuudesta. Itselleni olisi se isä ja hänen mahdolliset kumppaninsa iso este, vaikka muuten lapset haluaisinkin. Isäähän täytyy tavata ja sovittaa oma elämä siihen. Se on valtava riesa, jos isä on esim. päihdeongelmainen skitsofreenikko ja hänen kumppaninsa samantyylinen.
Voisit ap kertoa ystävälle, että isä on lasten huoltaja, jos sinusta aika jättää. Ja että koska lapsella on isä ja sukulaisia, löytyy huoltaja siitä suunnasta helpoiten. Myös hänen omassa suvussaan voi olla sopivampia. Ja sijaiskoditkin ovat tässä tapauksessa hyviä vaihtoehtoja, kun lapsille etsitään paikkaa, jossa he kaikki voivat olla yhdessä. Kokematonkin sijaisperhe voi silloin sopia erinomaisesti ja löytyy helpommin, kun lapset eivät ole kaaottisista oloista.
Ns. ystäväsi on kohtuuton, kun tuollaista on sinulta edes kehdannut pyytää. Kenties on jo kysynyt läheisemmiltä ystäviltä ja he ovat sanoneet ei. Älä sinäkään sano kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä noin vain voi päättää kenelle ne lapset menisi äidin kuoltua. Kyllä se sosku sen päätöksen tekee minne lapset menee vaikka olisi sopinut mitä tähän sopimuksia etukäteen. Niin se vaan menee eli ole huoleti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahdoton ajatus. Oletan, että ystävälläsi on kenties 2-3 lasta, kun puhut lapsista monikossa?
x Miten ystäväsi kuvittelee, että hänen lapsensa mahtuisivat sinun kotiisi tai sinulla olisi varaa hankkia koti, jossa olisi 1-2 huonetta nykyistä enemmän?
x Vanhempansa menettäneet lapset oireilevat todennäköisesti aika paljon, ei yhtään mieti, miten tuo asia hoituisi sinun näkökulmastasi.
x Millä ystävä kuvittelee, että elättäisit hänen lapsensa? Juu, varmasti saisit heistä lapsilisää ja kenties jotain elatusapua, mutta silti. Ei ole halpaa kasvattaa paria lasta aikuiseksi vielä omien lasten lisäksi.
x Miksi ystävä edes ajattelee, että haluaisit ottaa tuon vastuun itsellesi? Et saa siitä mitään. Lapset eivät ole sinulle sukua, etkä edes tunne heitä kunnolla.
x Minusta myös haisee, eikö miehen puolen suvussa todellakaan ole ketään? Eikö lapsilla ole setiä tai tätejä isänsä puolelta? Muuta sukua?
Mielestäni ystäväsi kysely on todella tahditonta. Sukulaisten kesken eri juttu, mutta olet ystävä, etkä edes juuri tekemissä lasten kanssa. Miksi sinun pitäisi lapset ottaa hoitaaksesi, kun et ole heidän arjessaan mukana muutenkaan?
No tuohon elatusvelvollisuuteen vaaditaan adoptio. Mikäli sijoitettaisiin saisi ilmeisesti erityistukea perhehoitajan palkkion ja kulukorvauksen lisäksi+ lapsilisä. Tekee n. 3000€/lapsi- verot. Ja en höpise. Kuitenkin työmaa tuohon hintaan auttaa ja tukea vanhempansa menettänyttä lasta/lapsia. Jäisi omat lapset vähemmälle huomiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut liki 50 vuotta seurakunnassa töissä. Koko sinä aikana ei ole kummiudessa ollut sellaista käytäntöä eikä vaadetta, että kummin pitäisi huolehtia kummilapsesta, mikäli tämän vanhemmat kuolevat. En tiedä mistä tällainen harhakäsitys on syntynyt ja miksi ihmiset näin kuvittelevat.
Olisi todella epätodennäköistä, että edes saisit lapsia (ellei sinulle tehtäisi huoltajuussopimusta jo nyt ystävän ollessa elossa) mikäli hän kuolisi. Lapset pyritään nimittäin aina sijoittamaan lähisukulaisille ja ensimmäiseksi toki isälle. Tiedän vastaavan tilanteen ja lapset meni isälle. Isä sai heti myös tukiperheen (hah, niinkuin äiti olisi ikinä saanut!) jossa lapset 2 viikonloppua kuukaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, miksi henkisesti epävakaat tekevät lapsia jos ei ole kykyä kasvattaa?? Ja kehtaa vieläpä syyllistäen johdatella kaveriaan huolehtimaan muksuista jos jotakin hänelle sattuu??? Ja kukaan ei kysy lasten mielipiteitä asiaan??
Tässä yhteiskunnassa kysytään lapsen mielipidettä asiaan???
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut liki 50 vuotta seurakunnassa töissä. Koko sinä aikana ei ole kummiudessa ollut sellaista käytäntöä eikä vaadetta, että kummin pitäisi huolehtia kummilapsesta, mikäli tämän vanhemmat kuolevat. En tiedä mistä tällainen harhakäsitys on syntynyt ja miksi ihmiset näin kuvittelevat.
Historiasta se kumpuaa. Ennen vanhaan oli oletuksena, että kummit huolehtisivat kummilapsista. Siksi kummeiksi valittiin varakkaita, monesti yhteisön silmäätekeviä. Ajateltiin, että heillä olisi varaa elättää kummilapsi, mikäli vanhemmat kuolisivat. Monestihan orvoksi jääneet lapset kuitenkin päätyivät sukulaisten hoiviin.
Ja kyllä tähän oletukseen yhä harvakseltaan törmää. Osa kastettavien lasten vanhemmista sanoo, että toivoisi kummien huolehtivan kummilapsesta, mikäli vanhemmille sattuisi jotakin.
T. Toinen kirkon työntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. No joko löytyi paslta ratkaisu tätähän robleemaan vai montako sinua pitää änkyttää samaan eestaas????? 🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭
En. Änkytetään koko päivä tätä samaa paskaa eestaas. Vastailen itseitseni myös teidän kaverina.....joukossa kookos...😝😝😝😝😝😝
Vierailija kirjoitti:
Paskan pohdintaa.... joko ne pennut otetaan tai sitten ei oteta. Jokaisella on suuta sanoa. Entä sitten. 😝
Näin se on yksinkertaiyksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosu päättää krlle lapset menee. Niitä ei noin vaan oteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, miksi henkisesti epävakaat tekevät lapsia jos ei ole kykyä kasvattaa?? Ja kehtaa vieläpä syyllistäen johdatella kaveriaan huolehtimaan muksuista jos jotakin hänelle sattuu??? Ja kukaan ei kysy lasten mielipiteitä asiaan??
Tässä yhteiskunnassa kysytään lapsen mielipidettä asiaan???
Mutta lastensuojelu on on kumminkin mikä päättää.
Ylipäätään ajattelen, että tämän kokoluokan kysymykset on musta etäisemmälle ystävälle todella epäreiluja. Lähisukulaisen tai todella läheisen ystävän ymmärtäisi, mutta etäisemmän ystävän kohdalla on edes outoa kysyä. Sama, kun kyselisi, olisiko ok, jos muuttaisin teille asumaan useammaksi kuukaudeksi vaikka putkiremonttia pakoon. Ei kaikilla ole tilaa eikä halua ottaa kotiinsa ketään perheen ulkopuolista asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, miksi henkisesti epävakaat tekevät lapsia jos ei ole kykyä kasvattaa?? Ja kehtaa vieläpä syyllistäen johdatella kaveriaan huolehtimaan muksuista jos jotakin hänelle sattuu??? Ja kukaan ei kysy lasten mielipiteitä asiaan??
Tässä yhteiskunnassa kysytään lapsen mielipidettä asiaan???
Mutta lastensuojelu on on kumminkin mikä päättää.
Eiköhän nuo ??? antanut juurikin tuon saman tiedon kuka päättää?!
No et ole, hyvänen aika sentään.
Tuli mieleen mieheni isoisä, joka paatoksellisesti kertoi minun olevan lapsen pääasiallinen huoltaja jos vanhemmat kuolevat, kun hän kuuli että olin ryhtynyt ystäväni lapsen kummiksi.
Ei tullut tuollainen mieleenkään. :D
Mitä vaatimuksia sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle on?
Sijaisvanhemmaksi ryhtyminen edellyttää vakaata elämäntilannetta, turvallista kotia ja halua auttaa lasta. Tärkeintä on lämmin asenne, empatiakyky ja sitoutuminen toisen ihmisen tukemiseen. Lainsäädännön mukaan sijaisvanhempien on suoritettava ennakkovalmennus, kuten PRIDE-valmennus, joka tarjoaa kattavan ymmärryksen sijaisvanhemmuuden vastuista ja haasteista. Valmennuksen aikana hakijat saavat tietoa siitä, mitä sijaisvanhemmuus käytännössä tarkoittaa, ja voivat arvioida omaa valmiuttaan tehtävään.
https://www.gostrong.fi/artikkelit/sijaisvanhemmuus-yksin-tai-yhdessa-k….
Nythän puhutaan lapsen oikeudesta tavata vanhempaa, ei velvollisuudesta. Ei lasta kukasn taho pakota.