Mies on kahden vuoden ajan salannut työkaverinsa koko olemassaolon

Tästä on tullut ihan järkyttävä kriisi, eikä sen vuoksi että epäilisin heidän välillään tapahtuneen mitään romanttista tai seksuaalista. Vaan siksi, että mies ei tunnu ymmärtävän mitä tuollainen noin arkisen asian salailu edustaa; minä olen kaksi vuotta elänyt täysin erilaisessa todellisuudessa siitä, minkälainen miehen oikea sosiaalinen elämä on eri paikkakunnalla. Hän on kaksi vuotta epäsuorasti valehdellut minulle jokaisessa puhelussa, jossa olen kysynyt hänen työpäivistään, sen hetkisestä olinpaikastaan jne. Joka kerta kun hän on valinnut jättää kertomatta miten päivä meni ja kenen kanssa oli työreissulla, hän on valinnut pitää minut pimennossa. Minä en ole saanut edes mahdollisuutta näyttää sitä, että olisin tottakai hyväksynyt kaikki hänen työkaverinsa ja myös ystävystymisen heidän kanssaan. Ainut asia mitä en pysty millään hyväksymään tai antamaan anteeksi, on salailu noin neutraalista asiasta. Jos hän kerran pystyy jättämään kertomaan omasta mielestään noin merkityksettömät ja arkiset asiat, mitä kaikkea muuta hän ei minulle kerro? Miksi naispuoliset ihmiset olisivat kertomisen arvoisia vain, jos heidän kanssaan on ollut jotain romanttista? 

Mies on valmis lähtemään pariterapiaan ja haluaa korjata kaiken hinnalla millä hyvänsä, mutta mä en enää tiedä. Olen täysin loppu tähän, koska olen kerran jo vuosien ajan rakentanut luottamuksen uusiksi ja antanut hänelle mahdollsuuden rakentaa itsestään uuden kuvan kasvaneena ihmisenä. Mies ei ymmärrä, miksi olen niin murtunut ja kuvittelee että korjaa asian sillä, että voi jatkossa raportoida aina kun on nähnyt tätä naista. Yritän selittää, että tämä nainen ei ole se itse ongelma, vaan miehen oma toimintamalli jättää asiat kertomatta. Miksi salailla tuollaista, jos kerran mitään salattavaa ei ole. Olen ihan rikki, paitsi luottamuksen menetyksestä, myös tästä kokemuksesta että tunteitani ei ymmärretä. En pidä siis tuota naista uhkana, vaan miehen todella kummallista logiikkaa ja itsekkyyttä. Mielestäni tuollainen johdonmukainen valehtelu on paljon epäkunnioittavampi teko, kuin esim. yksittäinen yhdenillan juttu jonka tunnistaa heti. Ei luottamuksen pettämiseen tarvita seksuaalisuutta välttämättä mitenkään, mutta kyllä sekin tässä on mielessä käynyt miksi juuri hänet on pitänyt pimittää.

Olen aivan hukassa ja loppu. Voisiko pliis joku sanoa mitä tahansa lohduttavaa kun en tiedä enää yhtään mitä ja mihin uskoa... Ap

🥱

Ja juu pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä, turhista riviväleistä ym. Olen ihan paniikissa ja en kirjoita yhtä järkevästi kuin yleensä. Samaan aikaan tekee mieli heittää mies ulos ja samaan aikaan mietin, onko mitään keinoa selvitä tällaisesta. Olen itkenyt koko päivän.

No eipä ole ensimmäinen mies joka jättää kotona kertomatta työparinsa olevan nainen. 

No onhan se outoa, että ei ole kertonu koko naisesta pitkään aikaan. Minulla on myös ollut luottamuspulaa mieheeni, mutta silti hän kertoo välillä naispuolisista työkavereista jotain

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole ensimmäinen mies joka jättää kotona kertomatta työparinsa olevan nainen. 

Mikä näissä on taustalla? Voiko tuollaisesta enää suhde selvitä?

Erossa on aina kaksi osapuolta. Niinhän sitä sanotaan. Näin onkin, nimittäin syyllinen ja syytön. Riippuen aina siitä, että keneltä asiaa kysytään. Se kun on vain niin helpompaa antaa omakin osuus ja vastuu erosta sen toisen kannettavaksi. Haluan kertoa teille pettäjän tarinan. Se on kaunistelamaton ja rehellinen tarina parisuhteesta ja parisuhteista, joita ympärillämme on lukuisia. Moralistien ja oikeamielisten on syytä olla nyt varpaillaan, mutta haluan pohjustuksena sanoa, että oikeamielisyys on toisinaan hyvin lähellä tekopyhyyttä, joka on yksi etovimmista piirteistä ihmisessä. 

Avioliitoista noin puolet päättyy eroon. Yksi suurimmista eroon johtuvista syistä on uskottomuus. Ja aina on syyllisyyden kannalta niin, että se, miltä sisältä on tuntunut on vähemmän merkityksellistä kuin se, miltä ulospäin asiat näyttävät. Teksti voi tuntua siltä, että ymmärtäisin pettämistä ja voinkin kertoa sen tässä samantien, että niin minä ymmärränkin. Ihmisyys kun on välillä myös sitä, että hyväksyy virheen sisällään. Se, että asioita ymmärtää, ei tarkoita niiden hyväksymistä. Samalla haluan sanoa sen, että pettäminen on väärin petettyä kohtaan. Mutta aivan yhtä väärin on olla huomioimatta ja rakastamatta puolisoaan. 

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että pettäminen on seurausta pitkään jatkuneesta huonosta parisuhteesta. Onhan toki niin, että keskuudessamme elää parisuhteessa ihmisiä, jotka panevat kaikkea mikä liikkuu, mutta niissä tapauksissa on kyse riippuvuudesta tai persoonallisuushäiriöistä, jotka tarvitsevat mitä pikimmin ammatillista apua. Mutta rajataan tämä joukko kirjoituksen ulkopuolelle ja keskitytään pettämiseen, joka liittyy esimerkiksi seuraavaan kertomaani tarinaan. 

Minua lähestyi viestillään nainen, joka omien sanojensa mukaan elää kuolleessa parisuhteessa. Nainen on vähän yli kolmekymmentävuotias, naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Nainen kirjoittaa, että ei saa parisuhteessaan minkäänlaista huomioita. Hän kirjoittaa kaipaavansa miestään iltaisin sohvalle vierelleen. Mies ei tule. Hän kirjoittaa kaipaavansa töiden jälkeen mieheltään kysymystä, että miten päivä on mennyt. Mies ei kysy. Hän kirjoittaa kaipaavansa mieheltä kosketuksia. Mies ei kosketa. Hän kirjoittaa kaipaavansa muunkinlaista seksiä kuin, että mies masturboi itseään kerran kahdessa viikossa naista vasten. Sen jälkeen kääntää kylkeään sanaakaan sanomatta. Nainen ei saa. Nainen kirjoittaa tuntevansa itsensä kahden lapsen äidiksi ja yhden miehen vaimoksi, mutta ei naiseksi, jota rakastetaan ja halutaan. Hän kirjoittaa kaipaavansa sitä, että hänet otetaan illalla syliin ja silitetään hiuksista. Hän kirjoittaa itkevänsä itsensä uneen ja joskus hänen miehensä huomaa hänen kyyneleensä, mutta ei pyyhi niitä, eikä ota lohdutukseksi syliin. Nainen on ehdottanut pariterapiaa, mutta mies ei suostu, koska kaikki on hänen mielestään hyvin. 

Nainen kirjoittaa olevansa ihan viehättävä ja pitävänsä itsestään huolta. Hän sanoo, että kokee hyvänolontunnetta, jos bussissa saa katseita ihmisiltä. Seuraavat naisen kirjoittamat sanat on pysäyttävät. Nainen kirjoittaa, että ei tiedä, että mitä tekisi, jos jossakin tilanteessa hänen eteensä tulisi mies tai nainen, näkisi hänet naisena, koskettaisi häntä merkitsevästi ja ottaisi lähelleen. Nainen kirjoittaa, että ehkä hän olisi valmis pettämään, tekemään aviorikoksen. Kuinka kamalan vanhatestamentillinen sana, aviorikos. Tässä 

Ihmisen sisään on rakennettu kaipuu toisen ihmisen kosketuksesta. Ihminen, joka ei saa läheltä huomioita, hakee sitä jostain muualta. Lapsilla on tapa hakea huomioita. Isi katso, kun hyppään sohvalta. Lapsi haluaa tulla nähdyksi ja kehutuksi. Eikä tämä kaikki lapsuuteen jää. Ihminen haluaa ihan samaa vielä aikuisenakin. Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Jos sitä arvostusta ei saa kotona, niin sitä haetaan muualta. Voisihan sitä ajatella niin, että pettäminen aikuisena on samaa huomionhakemista kuin häiriökäyttäytyminen koulussa lapsena. Jos kotona ei tule huomioiduksi, niin huomiota haetaan muualta. Se on ihmiselle luonteenomaista käyttäytymistä. Kokea tulevansa hyväksytyksi.

Pettäminen on enemmän läheisyydenkaipuuta kuin panetusta ja kiimaa. Tunnetta, että pääsee toista ihmistä lähelle. Tunnetta, että on ihminen, eikä mikään rooli. Tai sitä se minulle oli. Olen aikaisemminkin tämän tunnustanut ja en koe tälläkään kertaa tarvetta pysyä piilossa. Olen huono ihminen, olen pettänyt. Olen syyllinen. Minulle se kaikki merkitsi läheisyyttä. Tunnetta olevansa kosketuksen arvoinen. Niin kuin viestin lähettänyt nainen minulle kirjoitti. Tunnetta olevansa kosketuksen arvoinen. Se riittää, enempää sen ei tarvitse olla. Eikä se minulle olisi ollut mahdollistakaan. Menneisyyden perkeleet estää minua ensimmäisellä kerralla olemasta enempää. Mutta seksissä suutelemisen ja koskettelemisen kohta tuntuu kaikkein parhaimmalta. Loppu on silkkaa kosmetiikkaa, jota ei aina tarvitse edes olla. 

En tiedä, mitä viestin lähettäneelle naiselle tänään kuuluu. Haluan tekstilläni lähettää hänelle terveiseni. Olet sitten langennut tai et, niin sinä et ole syyllinen. Olet aivan yhtä arvokas ja rakastettava ihminen. Pettämällä tekee itsestään syyllisen muiden silmissä. Se on viimein se hyäksyttävä syy erota ulkopuolisillekin. Vuosien koskemattomuus ei aiheuta samanlaista kuhinaa syyttelijöiden keskuudessa. Kuten aiemmin kirjoitin, niin syyllisyyden kannalta ei ole väliä, että miltä tuntuu sisältäpäin, vaan miltä se näyttää ulospäin. Se, että nainen ei toiveistaan huolimatta saanut minkäänlaista huomioita mieheltään ei ole mitään verrattuna siihen, että nainen lankeaa houkutuksen ja huomion edessä. Siihen syyllisen kivitykseen voi ottaa ulkopuolisiakin mukaan, koska pettäjä ansaitsee kaiken pahan. Mitäpä siitä, että ennen pettämistä on jäänyt täysin ilman puolisonsa huomiota ja rakkautta. Se kun ei ulospäin näytä niin pahalta. 

Haluan koko sydämestäni esittää teille tähän aamuun toiveen. Menkää rakastettunne viereen. Ottakaa syliin. Antakaa läheisyyttä. Kertokaa silmiin katsoen, että kuinka tärkeä hän on sinulle. Upottakaa sormenne rakastetun hiuksiin. Kehukaa, kun hän hakee huomioita. Antakaa aamusuudelma herätessä ja iltasuudelma nukkumaan mennessä. Sanokaa ne kolme sanaa. Huomioikaa seksissä molempien tarpeet. Istukaa sohvalla sylikkäin. Sitten näitä yllä olevia sanoja ei enää tarvita. Suudelmat kotona estävät sivusuhteet. Se on kovin yksinkertaista. Ja älkää kivittäkö hengiltä ihmistä, joka hakee teollaan vain kosketusta, jota vaille on jo vuosia jäänyt. Joka sitä moralisoi, niin moralisoi ihmisyyttä. Tuomitseminen on ankarien ihmisten tapaa purkaa omia pelkojaan. 

Sulla on likaa aikaa... mee vaikka ulos kävelylle..  :D

Työreissut on työnantajalle halvempia, kun yöpyvät 2hh hotellissa. Eikä kahdessa erillisessä.

Hohhoi, johan oli nyt avautuminen.

Mitä helvetin väliä jollakin saatanan työkaverilla on.. sulle näköjään, mutta tällänen ei keikauttaisi itseäni yhtään mihinkään suuntaan.

Mieheni petti minua monen vuoden yhteiselon jälkeen yhteisellä lomamatkalla toisen pariskunnan naisen kanssa. Tämä nainen sattui olemaan paras ystäväni. Tuntui että minua petettiin kahden ihmisen voimin, ajattelematta seurauksia. Alkoholilla oli vahvasti osuutta asiaan, eivätkä osapuolet koe tehneensä asiaa tarkoituksella, mutta niin vaan tapahtui.

Olimme mieheni kanssa joskus puhuneet, että jos näin joskus kävisi, emme voisi jatkaa yhdessä eikä suhde olisi enää sama. Olen todella pettynyt ja loukattu, sekä mieheeni ja ystävääni. Menetin miehen, perheeni, ystäväni, luottamukseni. Ensimmäinen ajatus oli erota, mutta jatkoimme yhdessä, kamppaillen, jutellen. Ystävääni en ole tavannut vieläkään tapahtuneen jälkeen.

Pian tapahtuneen jälkeen tutustuin erääseen mieheen, jonka kanssa aloimme vaihtamaan ajatuksia. Hänellä oli myös hankala elämänvaihe, muttei samanlainen kun minulla. Pian huomasimme juttelevamme enemmän ja vaihtaneemme ajatuksia puhelimitse. Kohta myös miehelleni selvisi, että näin on. Hän on ymmärtänyt tilanteen, muttei ole halunnut nähdä totuutta. Mieheni haluaisi jatkaa kanssani ja perheen vuoksi valmis tekemään mitä vaan. Itse koen että olen tämän uuden ihmisen kanssa lähentynyt ja tunteita sitä kautta tullut enemmän. Enkä osaa hänestä olla erossa, tai edes ajatella nyt järkevästi. Uudet tunteet vievät mukanaan, mutta vanhat asiat ovat osittain käsittelemättä. Ystäväni kanssa en ole edelleenkään selvittänyt asioita myöskään.

Hyppäänkö uuteen ja annan tunteen viedä, vai ajattelenko järjellä ja lopetan kaiken uuden ja keskityn vanhaan. Tahto vanhaan elämään ja asioiden selvittelyyn on hiipunut, ja uusi elämä ja mies vie tunteineen mennessä. Isoin mietinnän aihe on lapset, perhe, uudelleen aloittaminen. Epävarmuus kaivelee. Enkö ole täysin järjissäni. Annanko tunteille liikaa nyt valtaa. Pitäisikö uusi suhde vaan lopettaa, vaikka tunnen syvää vetovoimaa ja halua jatkaa. Onko meillä tulevaisuutta, tulenko katumapäälle.

Tämä olis voinut olla minun kirjoittamani. Oma mies on oikeastaan aina valehdellut ihan samanlaisista asioista, valehtelee kuulemma "etten suutu", muttei tajua että suutun valehtelusta. Kun aina ne asiat sitten kuitenkin jotain kautta selviää.

Mies on itsekin todennut että jos on puhunut jostain naisesta totuuden, ehkä kiusallisenkin, niin en ole suuttunut ja mitäån riitaa ei ole tullut. Mutta, jos/kun valehtelee, niin luottamus särkyy todellakin. Että hän voi katsoa minua silmiin, sanoa että puhuu mulle täyttä totta, ja sitten se onkin valhetta.

Jatkamme edelleen yhdessä, mutta en luota hänen sanoihinsa enää lainkaan. Tiedostan aivan täysin, että voi puhua aivan puuta heinää, ihan mistä tahansa ja varsinkin naisista. Sillä mennään.

Ap, olen pahoillani mutta luulen että teidän on parempi lähteä eri teille ja yrittää uudestaan muiden ihmisten kanssa. Tämä suhde on jo liian solmussa etkä todennäköisesti pysty koskaan enää luottamaan täysin, ja mies taas kokee että häntä syytellään turhasta, saattaa katkeroitua myöhemmin ja käyttää sitten sitä jopa oikeutuksena pettää uudestaan kun taas tekee mieli.

Mies yrittää nyt miellyttää sinua, ja miellyttämisellään vain pahentaa tilannetta koska väistelee ja peittelee sellaista mistä pelkää tulevan riitaa. Osa ihmisistä ei oikeasti ymmärrä rehellisyyden perusideaa, siis että sillä on isompaa arvoa vasta sitten kun jonkin asian kertominen on vaikeaa ja sillä saattaa olla seuraamuksia. Jos on rehellinen vain silloin kun se on helppoa ei itse asiassa ole rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoi, johan oli nyt avautuminen.

Mitä helvetin väliä jollakin saatanan työkaverilla on.. sulle näköjään, mutta tällänen ei keikauttaisi itseäni yhtään mihinkään suuntaan.

Tekoälyn sanotaan tuhlaavan liikaa luonnonvaroja, mutta taidan silti kääntyä mielummin sen kuin internetistä löytyvien ihmisten puoleen. Empatiaa tai luetunymmärtämistä ei tunnu täältä enää löytyvän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Työreissut on työnantajalle halvempia, kun yöpyvät 2hh hotellissa. Eikä kahdessa erillisessä.

Siellä liha litisee. Miehesi ja naispuolinen työkaveri. Ei kai se muuten olisi jättänyt kertomatta? Sanoohan sen järkikin. Salailee ja peittelee.

Ap, miehesi on selvästi taitava valehtelija ja se tulee häneltä hyvin luontevasti. Just saying! 
Itse en jaksaisi jatkaa, ilmeisesti teillä on ennenkin ollut luottamuspulaa? Se ei synny tyhjästä. 
Miksi miehesi on kertonut tälle naiselle teidän parisuhdeasioita? Mielestäni se on helvetin loukkaavaa. Nuo kuuluu vain teidän kahden välille. Miehet ei yleensä kerro tuollaisia asioita kenelle vaan, miksi siis tälle naiselle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole ensimmäinen mies joka jättää kotona kertomatta työparinsa olevan nainen. 

Mikä näissä on taustalla? Voiko tuollaisesta enää suhde selvitä?

Näiden miesten oma epärehellisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Työreissut on työnantajalle halvempia, kun yöpyvät 2hh hotellissa. Eikä kahdessa erillisessä.

Ei majoitu mies ja nainen samaan huoneeseen, elleivät itse sitä halua. Työnantaja ei voi samaan huoneeseen pakottaa. 

Ensi kuussa on tällainen parisuhdeviikonloppu, jonne olen itsekin menossa mieheni kanssa. Vielä ehtii hyvin ilmoittautua. Siellä on neljä eri teemaa, joista valitaan kaksi joihin pariskunta osallistuu. Yksi teema on luottamuksen palauttaminen. Sovimme mieheni kanssa, että kumpikin valitsee yhden teeman, johon haluaa meidän osallistuvan. Mietin itse parhaillaan valitsenko luottamus-teeman vai riitely-teeman, niin tuli mieleen vastata viestiisi, että olisiko teidänkin hyvä osallistua tällaiseen.

https://www.diakonsaatio.fi/palvelut/parisuhde-ja-perhe/kurssit/aviopol…