Olenko kohtuuton, kun en halua ottaa vastuuta ystävän lapsista tällaisessa tilanteessa?
Taustatietona. Ystävä on alakouluikäisten lasten yh, ex-miehestä ei ole lasten hoitajaksi terveydentilan vuoksi. Ystävän vanhemmat ovat jo reilusti yli 70 v, eivätkä muutenkaan juurikaan hoida lastenlapsiaan. Muuta lähisukua ei ystävälläni ole, ystäviä hänellä on paljon.
Ystävä on nyt useampaan kertaan alustavasti kysellyt minulta, voisinko ottaa hänen lapsistaan vastuuta, jos hänelle sattuisi jotain (esim. hän ns. heittäisi lusikan nurkkaan). Ystävä on huolissaan, mitä lapsilleen kävisi tuollaisessa tilanteessa ja siksi toivoisi minun huolehtivan lapsistaan. Ystävä on vedonnut siihen, että "kun sä olet mun ystävistä ainoa, joka on niin tunnollinen ja kunnollinen, että lapset voisi uskoa sinun käsiisi."
Minä en ole lämmennyt tälle ystävän ehdotukselle ollenkaan, mutta en ole sanonut asiaa ystävälleni. Minulla on ihan riittävästi tekemistä oman lapsiperheeni asioissa, perheessämme on pysyvää sairautta, eikä kodissamme ole yhtään ylimääräistä huonettakaan. Enkä oikeastaan edes tunne kunnolla ystäväni lapsia, olen tavannut heidät kahden käden sormilla laskettavan määrän näiden vuosien aikana, kun olemme tunteneet.
Olenko kohtuuton, kun en halua ottaa vastuuta ystävän lapsista tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (54)
Et ole. Kaikki eivät halua uusperhettäkään, miksi tuollaisen kuvion pitäisi olla ok?
Eräs ystäväni on vihjannut mulle samaa. En käsitä. Tietää, että olen pysyvästi sairas, puolisonkaan terveys ei ole kaksinen ja lapsilukumme on siksi 1, kun en jaksaisi enempää. Ei minusta olisi huolehtimaan kahdesta teini-ikää lähestyvästä lapsesta.
En itsekään lupautuisi. On ihan eri asia kasvattaa omia lapsia kuin ottaa toisen lapset saman katon alle. Plus ne lapset tod.näk. olisivat traumatisoituneita äitinsä kuolemasta, niin sekin tekisi tilanteesta vaikeamman.
On outoa kysellä tuollaista. Aikooko tehdä itsarin? Tuo on todella outo keskustelun aihe. Itse vastaisin että älä höpötä, ei sulle mitään käy ja miksi kyselet tuollaisia.? Sossu hoitaa lapsille kodin, synneistä tarvi ottaa vastuuta mistään. Eikä sossu lapsia automaattisesti sulle edes sijoittaisi vaikka mitä sopisit keskenänne. Isovanhemmat voi hoitaa lapsia ainakin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lain silmissä se lasten isä ole se henkilö, jolle lapset tuossa tilanteessa annettaisiin. Jos isä on edes jollain tavalla ollut lasten elämässä läsnä.
Tämä. Suurimmassa osassa tilanteita lapset yritettäisiin saada isän luokse.
Helvetin outoja jutunaiheita teillä
En kyllä huolisi toisten kakaroita kotiini riesaksi. Yhteiskunta hoitaa.
Kuulostaa katastrofiajattelulta, ystävä yrittää tiedostamattaan pyytää sulta apua ihan itselleen. Älä ajattele tässä nyt itse asiaa koska koko hypoteettinen kuvio on aika epätodennäköinen ellei ystäväsi suunnittele im:ää, ja sitä paitsi jos hän oikeasti kuolisi onnettomuudessa tms niin sinäkin ajattelisit niitä lapsia ehkä eri tavalla. Kysy ystävältä miten hän voi kun miettii tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lain silmissä se lasten isä ole se henkilö, jolle lapset tuossa tilanteessa annettaisiin. Jos isä on edes jollain tavalla ollut lasten elämässä läsnä.
Tämä. Suurimmassa osassa tilanteita lapset yritettäisiin saada isän luokse.
Ei lapsia laitettaisi esim. psykoottisen skitsofreenikon tai narkomaanin hoiteisiin, vaikka olisi isä.
Jos tämä on totta, mieti hetki miksi avaudut asiasta internetissä. Sano kaikki tuo ystävällesi päin naamaa, se on kunniallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta, mieti hetki miksi avaudut asiasta internetissä. Sano kaikki tuo ystävällesi päin naamaa, se on kunniallisempaa.
Täällä on aivan hyvä käydä tällaisista asioista juttelemassa. Se auttaa jäsentelemään omia ajatuksia. Ei siinä mitään kunniatonta ole, itse olet kunniaton kun tuolla tavalla mollaat toista ihmistä joka on hämmentynyt tilanteesta ja hakee tukea.
Et ole. Olet hyvä ystävä ja tunnollinen ja kunnollinen, koska olet silmissään helposti pyöriteltävä. Lasten isä hoitakoon oman osuutensa tai sossu tekee sen. Sinulla ei ole velvollisuutta.
Jos miettisin omalle kohdalle tuollaista tilannetta. En ottaisi. Joku so.ta.aika olisi eri juttu, mutta silloin kaikki olisi muutenkin sekaisin. Mutta ihan tavallisena aikana en. Yhteiskunta hoitaisi.
Ottaisiko ystäväsi mukisematta sinun lapsesi vastaavassa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta, mieti hetki miksi avaudut asiasta internetissä. Sano kaikki tuo ystävällesi päin naamaa, se on kunniallisempaa.
Täällä on aivan hyvä käydä tällaisista asioista juttelemassa. Se auttaa jäsentelemään omia ajatuksia. Ei siinä mitään kunniatonta ole, itse olet kunniaton kun tuolla tavalla mollaat toista ihmistä joka on hämmentynyt tilanteesta ja hakee tukea.
Samoin ajattelen, että on viisasta kysellä anonyymisti täällä neuvoja. Useampi ihminen on vastailemassa, kuin jos pohtisi vaikka toisen kaverin kanssa kahdestaan.
Aikanaan kun meillä oli 3 lasta niin yhden sukulaisen lapsi huostaanotettiin. Tämä sukulainen oli sitä mieltä, että meidän "pitää" ottaa heidän lapsensa meille asumaan.
Emme ottaneet. Lapsemme olivat kyllä samaa ikää, teinejä olivat tuolloin. Lapsemme kävivät koulua innokkaasti, harrastivat ja heillä oli kivat ystäväporukat. Tämä sukulaislapsi poltti, joi ja liikkui ihan oudoissa porukoissa.
Olimme niin itsekkäitä, että laitoimme omat lapsemme etusijalle. Ajattelimme, että eiköhän se meidän perheen tasainen arki olisi aika lailla järkkynyt jos tuohon olisimme lähteneet.
Ymmärtäisin ystäväsi toiveen, jos olisit lasten kanssa läheinen ja paljon tekemisissä. Nyt ilmeisesti olet lapsille "äidin kaveri" osastoa, jolla ei kontaktia lapsiin juuri ole? Tuollaisessa tilanteessa olet lapsille melkein rinnastettavissa ventovieraaseen. Sitä sossutkin olisivat. Eli en näe tuonkaan puoleen mitään syytä, miksi lapset pitäisi sijoittaa juuri sinulle. Ilmeisesti ystäväsi laskisi sen varaan, että hoitaisit hänen lastensa asiat tunnollisemmin kuin muut ystävänsä. (Itse en ottaisi tuota kehuna, haisee lähinnä mukaimartelulta ja siltä, että sinä olisit hänen mielestään tuohon rooliin höynäytettävissä.)
Kontrollin tarve ja muiden sitouttaminen omiin pakkomielteisiin elämän pyytämättömien vastoinkäymisten edessä on huolestuttava piirre ihmisessä. Sen käsittelyyn tarvitaan ammattiapua.
Eiköhän lain silmissä se lasten isä ole se henkilö, jolle lapset tuossa tilanteessa annettaisiin. Jos isä on edes jollain tavalla ollut lasten elämässä läsnä.