Olenko kohtuuton, kun en halua ottaa vastuuta ystävän lapsista tällaisessa tilanteessa?

Oma työkaverini kyseli minulta samaa, en suostunut. Enkä edes ymmärrä, miksi minulle moista ehdotti. Lapsilla on kuitenkin päihdeongelmista kärsivä isä, isän sukulaiset sekä lasten äidin seitsemänkymppiset vanhemmat. Eiköhän tuo kuvio saataisi hoitumaan ihan sukujenkin kesken.

Trolli! Älkää reagoiko.

Vierailija kirjoitti:

Trolli! Älkää reagoiko.

Sinä sitten reagoit kommentoimalla ja nostamalla ketjua?

Eniten tuossa hämmästyttää se, miksi kysyy juuri sinua. Selvästi ette ole läheisiä, kun olet lapsetkin nähnyt noin harvoin. Joku syy siihen on, miksi ei pyydä läheisempiä ystäviään. Kannattaakin suhtautua pyyntöön suurella varauksella. Selvästi yrittää hyötyä sinun tunnollisuudestasi.

Outo jutunaihe? Ei minusta. On vain järkevää miettiä eri vaihtoehtoja jos pahin mahdollinen kävisi. Tutun mies kuoli tapaturmaisesti ja sen jälkeen kysyi meiltä (lspseton pariskunta) voiko nimetä meidät varavanhemmiksi. Tietenkin voi! Emme ole lapsi-ihmisiä mutta jos hän näin nukkuu yönsä rauhallisemmin niim tieteysti autamme. Kirjoitin muuten tuohon ihan tarkoituksella tutusta. Hänellä ei oikein ole ystäviä ja me keski-ikäisinä voimme tarjota vakautta ja turvaa jos tilanne tulisi eteen. Toivotaan ettei tule.

Minusta paljon kertoo myös se, jos tämä ihminen ei ole valmis olemaan sinulle läheinen ystävä, mutta kernaasti pyytäisi sinulta apua näin suuressa asiassa. Ei kuulosta tasavertaiselta. Ja vahvasti epäilen, että vastaavassa tilanteessa hän ei lupautuisi ottamaan sinun lapsiasi omaan kotiinsa.

Minusta kuvatun kaltaiset pyynnöt ovat todella haastavia, kun pyydetään järkyttävän isoja asioita. Toisen lasten ottaminen omaan kotiin merkitsisi valtavaa muutosta omaan ja oman perheen arkeen. Käytännössä kaikki menisi uusiksi. Siihen päälle pitäisi huolehtia ystävän lasten henkisestä tuesta (terapiakäynnit yms) ja yhteyden säilymisestä ystävän ja entisen miehensä sukuun. Sitten tulisi vielä arkiset asiat, lasten kouluasiat yms.

Hienoa, jos jollain on niin suuri sydän ja jaksaminen, että hänestä on moiseen. Itsestäni ei ole. Minullekin ystävä kehui, miten olisin tuollaisessa tilanteessa varmasti loistovaihtoehto lapsista huolehtimaan. En olisi. En ole kaksinen kasvattaja, meillä syödään usein eineksiä ja tunnekasvattajana en ole kummoinen. Haluan käyttää energiani omiin lapsiini. Ja rehellisesti myönnän, että vaikka lapsirakas olenkin ja nautin lasten seurasta, on omat lapset ihan eri asia kuin toisen lapset. Tiedän itseni, että en tunne toisten lapsia kohtaan samaa rakkautta kuin itseäni kohtaan. Hirveää sanoa näin, mutta tällainen vain olen.

Tee lasu, ja äidistä huoli-ilmoitus. Ihminen ei ajattele tuollaisia ellei suunnittele itsensä poistamista maan päältä. 

Sen jälkeen otat etäisyyttä. Velvollisuutesi on keskittyä huolehtimaan lapsistasi, ei kannatella ystävää. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa ongelma? Sanot vaan joo kyl se käy ja jos kaveri kuolee niin sanot sossuille että ei käy. Ei Suomessa lapsia voi testamentata kellekään. Jos yh kuolee niin lapsien kohtalon päättää päättää sossut, ei mikään random kaveri.

Jaa, että hyvä ratkaisu olisi vaan valehdella, jotta pääsee tilanteesta ja kysymyksestä helpolla. No ei mun mielestäni ystävän kanssa pitäisi noin toimia, vaan jutella ihan rehellisesti aiheesta.

"Ja rehellisesti myönnän, että vaikka lapsirakas olenkin ja nautin lasten seurasta, on omat lapset ihan eri asia kuin toisen lapset. Tiedän itseni, että en tunne toisten lapsia kohtaan samaa rakkautta kuin itseäni kohtaan. Hirveää sanoa näin, mutta tällainen vain olen."

Ja näin se on suurimmalla osalla (melkein kaikilla) muillakin. Siitä riippumatta, onko itsellä lapsia vai ei. Tosin ainoastaan lapsettomia tuosta syyllistetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tullut katseltua vähän liikaa amerikkalaisia sarjoja. Ei Suomessa vanhemmat valitse millään tavalla huoltajaa lapselleen, sen tekee sosiaalihuolto, eikä huoltajia etsitä tutuista ihmisistä, kuten lähisuvusta tai läheisistä ihmisistä. Jos kaveri kupsahtaa, lapset ovat sen jälkeen loppuelämänsä sosiaalihuollossa.

Pah. Jos lapsen lähisuvussa on ihmisiä, joilla on edellytykset huolehtia lapsesta ja halua ottaa lapsi luokseen, niin kyllä sossu sitä puoltaa. Tulee paljon halvemmaksi kuin sijoittaminen muualle. Lapsen etu on myös tutut ihmiset.

Laitoksien kalleuden ymmärrän. Mutta miksi perhesijoitus tutuille tulisi sen edullisemmaksi kuin vieraillekaan? Kai heille kaikki samat tuet maksetaan; hoitopalkkio, kulukorvaukset, lapsilisät ja sen päälle vielä erilliset extrarahat suksiin, luistimiin ym. vuosittain.

Jotkuthan ottavat sijaislapsia luokseen puhtaasti tienaustarkoituksessa. Olen kuullut tämän asianomaisten itsensä kertomana, vaikka muille esitetään tietenkin soveliaampi versio.

Jos hän ei ole sitovaa sopparia tekemässä niin ehkä tämä on vain keskustelun avaus, jos hän haluaa pohtia miten asiat hoituisivat jos jotain tapahtuisi. Niin suuri vastuu etten itse suostuisi, mutta voisin keskustella vaihtoehdoista mitä on olemassa

Vierailija kirjoitti:

Trolli! Älkää reagoiko.

Huomasin heti aloituksesta että keksittyä paskaa niinkuin ennekin jossa yrittää töketää uskottavaa. 🤮🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tullut katseltua vähän liikaa amerikkalaisia sarjoja. Ei Suomessa vanhemmat valitse millään tavalla huoltajaa lapselleen, sen tekee sosiaalihuolto, eikä huoltajia etsitä tutuista ihmisistä, kuten lähisuvusta tai läheisistä ihmisistä. Jos kaveri kupsahtaa, lapset ovat sen jälkeen loppuelämänsä sosiaalihuollossa.

Pah. Jos lapsen lähisuvussa on ihmisiä, joilla on edellytykset huolehtia lapsesta ja halua ottaa lapsi luokseen, niin kyllä sossu sitä puoltaa. Tulee paljon halvemmaksi kuin sijoittaminen muualle. Lapsen etu on myös tutut ihmiset.

Laitoksien kalleuden ymmärrän. Mutta miksi perhesijoitus tutuille tulisi sen edullisemmaksi kuin vieraillekaan? Kai heille kaikki samat tuet maksetaan; hoitopalkkio, kulukorvaukset, lapsilisät ja sen päälle vielä erilliset extrarahat suksiin, luistimiin ym. vuosittain.

Jotkuthan ottavat sijaislapsia luokseen puhtaasti tienaustarkoituksessa. Olen kuullut tämän asianomaisten itsensä kertomana, vaikka muille esitetään tietenkin soveliaampi versio.

Kuinka usein kotioloihin sijoitetut lapset karkailevat päihdereissuille ja heitä joudutaan etsimään? Laitoksista karanneita nämä uutisten tapaukset ovat. Halvemmaksi tulee, kun kotioloissa on inhimillisemmät olot ja vähemmän ylimääräisiä kustannuksia, jotka henkisestä pahoinvoinnista tulevat.

Vierailija kirjoitti:

"Ja rehellisesti myönnän, että vaikka lapsirakas olenkin ja nautin lasten seurasta, on omat lapset ihan eri asia kuin toisen lapset. Tiedän itseni, että en tunne toisten lapsia kohtaan samaa rakkautta kuin itseäni kohtaan. Hirveää sanoa näin, mutta tällainen vain olen."

 

Ja näin se on suurimmalla osalla (melkein kaikilla) muillakin. Siitä riippumatta, onko itsellä lapsia vai ei. Tosin ainoastaan lapsettomia tuosta syyllistetään.

Ei tämä syyllistäminen lapsettomiin liity. Oletusarvo on, että ihmiset ottaisivat ilomielin tai edes velvollisuudesta hoitaakseen toisten lapset. Todellisuus nyt vaan on se, että aika isosta osasta ei ole lapsia kasvattamaan ja eivät kaikki perheellisetkään muiden lapsista perusta.

Vierailija kirjoitti:

Paskan pohdintaa....  joko ne pennut otetaan tai sitten ei oteta. Jokaisella on suuta sanoa.    Entä sitten. 😝

Juuri näin.   Tuotrollihullu veivaa itsensä kanssa kun on pahasti mt läski. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trolli! Älkää reagoiko.

Huomasin heti aloituksesta että keksittyä paskaa niinkuin ennekin jossa yrittää töketää uskottavaa. 🤮🤮🤮🤮

Hullu mikä hullu.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia voi testamentata kaverille eli turhaa spekulointia

No väärin. Voi tehdä huoltajuustestamentin kuten tässä ketjussa on jo kerrottu. Se ei tarkoita että lapsen huoltajuus automaattisesti siirtyy mainitulle henkilölle, mutta todennäköisesti hänestä lähdetään liikkeelle kun lapselle etsitään uutta huoltajaa. Kysytään tietenkin henkilön oma senhetkinen näkemys ja kartoitetaan olosuhteet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tullut katseltua vähän liikaa amerikkalaisia sarjoja. Ei Suomessa vanhemmat valitse millään tavalla huoltajaa lapselleen, sen tekee sosiaalihuolto, eikä huoltajia etsitä tutuista ihmisistä, kuten lähisuvusta tai läheisistä ihmisistä. Jos kaveri kupsahtaa, lapset ovat sen jälkeen loppuelämänsä sosiaalihuollossa.

Totta kai lapsille etsitään huoltaja läheltä, jos sellainen on olemassa, sukulaisista ensimmäisenä. Sitten arvioidaan heidän sopivuutensa tehtävään. Jos lapsella on halukas huoltaja, jonka hän jo tuntee, totta kai hänet valitaan tehtävään ennemmin kuin tuotetaan yhteiskunnalle valtavat kulut asuttamalla lapsia lastenkodissa. 

 

Mutta tässä tapauksessa isä on ensimmäinen osoite. Pystyykö hän esim. tukitoimien avulla selviämään huoltajuudesta. Itselleni olisi se isä ja hänen mahdolliset kumppaninsa iso este, vaikka muuten lapset haluaisinkin. Isäähän täytyy tavata ja sovittaa oma elämä siihen. Se on valtava riesa, jos isä on esim. päihdeongelmainen skitsofreenikko ja hänen kumppaninsa samantyylinen. 

 

Voisit ap kertoa ystävälle, että isä on lasten huoltaja, jos sinusta aika jättää. Ja että koska lapsella on isä ja sukulaisia, löytyy huoltaja siitä suunnasta helpoiten. Myös hänen omassa suvussaan voi olla sopivampia. Ja sijaiskoditkin ovat tässä tapauksessa hyviä vaihtoehtoja, kun lapsille etsitään paikkaa, jossa he kaikki voivat olla yhdessä. Kokematonkin sijaisperhe voi silloin sopia erinomaisesti ja löytyy helpommin, kun lapset eivät ole kaaottisista oloista. 

Mistä ihmeestä sinä sen tiedät että isä on nytkään lasten huoltaja? Voi jessus että tänne kirjoitellaan aina niin varmoja totuuksia asioista joista ei mitään tiedetä. Jos isä ei ole lasten huoltaja äidin eläessä, ei hänestä ihan varmasti tehdä huoltajaa kun äiti on kuollut.

Huoltajan menettäneelle lapselle etsitään ensisijaisesti kotia sukulaisista, ja jos heissä ei ole halukasta tai sopivaa, niin sitten muualta. Huoltajuustestamentti kannattaa ilman muuta tehdä jos lähipiirissä on mahdollinen sopiva ja suostuvainen huoltaja. Se todellakin otetaan huomioon huoltajaa määrätessä. Tästäkin aiheesta löytyy tietoa googlettamalla.

Ei nuo huoltajuuskuviot ole aina helppoja. Sivusta seuraan tilannetta, eronneella parilla on 2 yhteistä lasta. Nainen ns. normaali, käy töissä ja lapset asuvat pääsääntöisesti hänen luonaan. Mies h.uume.ongelmainen. Ei siltä mieheltä silti ole huoltajuutta otettu pois. Lapset ovat naisen luona 24/7, koska miehen vastuulle ei lapsia voi antaa. Tuskinpa tilanne muuttuisi, vaikka nainen kuolisi. Ei miehestä olisi lapsistaan huolehtimaan.