Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (737)
Meillä on yhteiset rahat, puolisoni ansaitsee kuukaudessa lähes sen, mitä minä vuoden aikana. Elämme aika vaatimattomasti, eikä rahaa kulu paljon "turhuuteen". Meille on yhteistä omaisuutta kertynyt vuosikymmenten aikana ja jotakin perittyäkin, pankkisäästöjä ja muuta. Minulla menee harrastukseen rahaa n. 100 - 200 kuukaudessa, marraskuussa ostin talvikengät, sen jälkeen en mitään. Kodin pieniin kunnostustöihin menee jonkin verran, puoliso ostelee kaikkea tähän liittyvää. Asuntojen kustannuksiin menee aika paljon kaiken kaikkiaan. Autokuume välillä iskee, sillä onhan entinen jo 14 vuotta vanha, mutta hyväkuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sohvalaskun puolittamisen ihmettelijä taitaa olla muiden varassa niin laskujen maksamisen kuin muidenkin pankkiasioiden hoidossa.
Päinvastoin. Kysyin, miten tuo sohvan maksamisen puolittaminen käytännössä tapahtuu, heti kassallako se puolitetaan vai siirrellään rahoja? Uteliaisuudesta.
Itse kun en ymmärrä koko puolittamista, parisuhteessa. Minä maksaisin koko sohvan, mies maksaa toisella kertaa jotain muuta, ja sillä hyvä. Ostoksia, kuten laskujakaan, ei tarvitse laskimella laskea ja puolitella. Kämppisten kohdalla sen ymmärtäisin, parisuhteessa en. Ja onneksi mieheni ajattelee samalla tavalla.
Mutta sehän on se pääasia että parisuhteessa molemmat ajattelee samalla tavalla. Toisin ajattelevan kanssa ei onneksi tarvitse suhdetta muodostaa.
Mä olen olut kerran kaveripariskunnalle kuskina, kun he ostivat telkkaria. He todellakin seisoivat kassalla ja maksoivat puoliksi. Ensin toisen korttia vingautettiin puolet summasta ja sitten toisen.
Kyselin jälkeenpäin, että eikö ole parempi siirtää summa toisen tilille. Eikä pelleillä kassalla. Mies ei kuulemma sitten hoida omaa osuuttaan. Alkaa selttäminen ja vastuunpakoilu.
Miehen rahat menee peleihin ja kaljaan sitten. OK:
Itsehän en jaksais tuollaista elämää ollenkaan. Kyllä aikuisen sanaan pitää voida luottaa.
Lisäksi mulla on vielä hemmetin pihikaveri. Se ei mielellään maksa mitään itse. Oli jo pentuna semmoinen ja jotenkin aina säälin sen kumppaneita Nyt sillä on mies kierroksessa, jolla on iso tilipussi ja tykkää tuhlata. Nainen saa pitää kaiken rahansa itse ja niin tekeekin. Puhu just, että saanut kaikki palkkansa säästöön tuon suhteen aikana. :D
Päinvastoin. Kysyin, miten tuo sohvan maksamisen puolittaminen käytännössä tapahtuu, heti kassallako se puolitetaan vai siirrellään rahoja? Uteliaisuudesta.
No jos yhtään olet perillä suomalaisista pankkikäytännöistä niin luulisi kyselemättä selviävän tai voivan keksiä ja kuvitella.
Minäkin periaatteessa voisin ostaa sen sohvan yksinkin ja joskus ostankin. Mutta jotkut ostokset ovat semmoisia, että molemmat haluavat niitä rahoittaa, vaikkapa keittiöremonttiin liittyvät jutut. Silläkin on tunnearvo, yhdessä ostettu, yhdessä tehty. On molemmille tärkeä, siis molemmat tahtoo osallistua kaikkiin projektin osa-alueisiin.
Lisäksi minä voin hyvin kuvitella senkin tilanteen, että pariskunta haluaa ostaa uuden sohvan, mutta kummallakaan ei ole varaa ostaa sitä yksin. Siksi ostetaan puoliksi, yhteiseksi. Minusta se on aika paljon rakkaudellisempaa jopa kuin ostella päräytellä itsekseen sohvia. Vähän kuin itselleen.
No täällä nyt on kaikki niin rikkaita, että voivat ostella vaikka lentokoneita itsekseen ja sen vuoksi eivät mitenkään ymmärrä, että joskus on jotain isompaa pakko ostaa puoliksi.
Mä tein budjetin vuonna 2004 kun muutettiin yhteen. Summia on sittemmin päivitetty, asuntolaina oli ja meni. Budjetin mukaan siirretään yhteiselle tilille yhteisiin laskuihin. Budjetti huomioi ruoka- yms ostokset, niitä ei tasata todellisen kulutuksen mukaan.
Budjetissa on myös kummankin omat menot, ihan vain seurantaan, eli vuosipäivitystä tehdessä tulee mietittyä tarpeet vaikkapa uusille renkaille.
Tätä tarkoitin minäkin. Kun muutimme yhteen, kartoitimme suurimmat säännölliset menot ja jaoimme ne kuukausille. Me tosin ostelemme ruokaa molemmat sitä mukaa kumpi kaupassa käy riippuen vähän miten työpäivät menee, ollaanko etänä, työmatkalla tms. Meitä kun on vaan me kaksi aikuista, niin ei ole niin tarkkaa.
Varsinaisia päivityksiä tulee tehtyä vain silloin kun jotain radikaalisti muuttuu tai lisätään jotain isompaa yhteisiin menoihin. Omia menoja ei seurata, kun molemmilla ne on melko kohtuulliset ja usein vähän impulsiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli yhteinen tili, jonne palkkani meni ja molemmat käyttivät oman harkintansa mukaan. Kumpikaan ei ollut tuhlari, joten ei ikinä ollut riitoja rahasta. En oikeastaan ymmärrä ajatusta, jonka mukaan yhdistetään elämät ja taloudet, mutta ei rahoja??
Tunnen kyllä parin, jossa vaimo joutui pyytämään rahaa mieheltä silloin kun hoiti lapsia kotona eikä ollut omia tuloja. En ymmärrä tuollaista ollenkaan.
Eräällä parilla taas on yhteinen palkkatili, josta siirtävät rahaa omille tileilleen x kolikkoa. Silloin kumpikin voi käyttää sillä tilillä olevaa rahaa vapaasti harrastuksiinsa tuntematta tuhlaavansa yhteisiä rahoja. Se tuntuu aika hyvältä ratkaisulta myöskin.
En käsitä miten yhteiset rahat voi toimia. Luulisi sen olevan ihan järkyttävää kyttäämistä. Lisäksi järjestely on epäreilu paremmin koulutettua/tienaavaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä parilla taas on yhteinen palkkatili, josta siirtävät rahaa omille tileilleen x kolikkoa. Silloin kumpikin voi käyttää sillä tilillä olevaa rahaa vapaasti harrastuksiinsa tuntematta tuhlaavansa yhteisiä rahoja. Se tuntuu aika hyvältä ratkaisulta myöskin.
En tajua. Onko siis tarkoituksena, että on tärkeää, että kumpikaan, tuloistaan huolimatta, ei vahingossakaan saa saada tililleen kolikkoakaan enempää kuin toinen?
Sitähän tuo ei tietenkään poista, että vuosien päästä voidaan olla tilanteessa, jossa toisella on tilillään xx kolikkoa ja toisella xx xxx kolikkoa. Sittenkö pitää taas tasata, kun epäreilua, että toisella on enemmän?
Aina on ollut eikä riitoja rahasta ole syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä parilla taas on yhteinen palkkatili, josta siirtävät rahaa omille tileilleen x kolikkoa. Silloin kumpikin voi käyttää sillä tilillä olevaa rahaa vapaasti harrastuksiinsa tuntematta tuhlaavansa yhteisiä rahoja. Se tuntuu aika hyvältä ratkaisulta myöskin.
Tämä on se syy, miksi todellakaan en halua, enkä ymmärrä mitään yhteisiä tilejä. Olen aikuinen ihminen, joka on nuoresta asti tienannut omat rahansa, maksanut elantonsa ja asumisensa. En saakeli soikoon aja itseäni tilanteeseen, jossa en saa käyttää tienaamiani rahoja vapaasti harrastuksiini tuntematta tuhlaavani yhteisiä rahoja.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten yhteiset rahat voi toimia. Luulisi sen olevan ihan järkyttävää kyttäämistä. Lisäksi järjestely on epäreilu paremmin koulutettua/tienaavaa kohtaan.
Jos puolisoonsa jonka Kanssa elää ja luottaa ei Ole mitään tarvetta kytätä niinkuin mainitsit. Yhteiset tilit, rahat, ilot ja surut on tässä huushollissa jaettu viimeiset 35 vuotta ja toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on täysin erilliset rahat. Minä olen pienituloinen, mies keskituloinen. Laskut maksetaan tulojen ja varojen mukaan ja mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Mitään yhteistä taloustiliäkään ei ole, mitä me sellaisella tekisimme? Emme riitele rahasta. Mitä tekemistä sillä on liiton kanssa edes on, että onko omat vai "yhteiset" rahat, kun jokainen kuitenkin itse rahat talouteen tienaa, niin mitä eroa sillä on, ovatko ne yhteisellä tilillä vai eri tileillä?
Taloustililtä on helppo maksaa yhteiset menot. Ei tarvitse miettiä kumpi maksaa mitäkin laskuja milloinkin.
Mikä järki siinäkin on, että ensin siirrellään rahat jollekkin taloustilille, ja sitten sieltä maksellaan? Ei meillä mietitä kuka maksaa mitäkin joka kuukausi, kun laskut on jaettu niin että osa tulee omaan verkkopankkiin ja osa miehelle. Jos tarvitsee siirtää rahaa johonkin yhteiseen, siirretään suoraan toisen tilille.
Vierailija kirjoitti:
Eräällä parilla taas on yhteinen palkkatili, josta siirtävät rahaa omille tileilleen x kolikkoa. Silloin kumpikin voi käyttää sillä tilillä olevaa rahaa vapaasti harrastuksiinsa tuntematta tuhlaavansa yhteisiä rahoja. Se tuntuu aika hyvältä ratkaisulta myöskin.
Tämä on se syy, miksi todellakaan en halua, enkä ymmärrä mitään yhteisiä tilejä. Olen aikuinen ihminen, joka on nuoresta asti tienannut omat rahansa, maksanut elantonsa ja asumisensa. En saakeli soikoon aja itseäni tilanteeseen, jossa en saa käyttää tienaamiani rahoja vapaasti harrastuksiini tuntematta tuhlaavani yhteisiä rahoja.
En tunne ihmisiä jotka ajattelevat noin. Tuhlata yhteisiä rahoja.:D Siis jos käyttää omia rahoja omiin menoihinsa. Edes lomalla ei ole moista ajatusta tullut mieleen, eikä edes shoppaillessa, jolloin voi ylilyöntejä tulla... muttei vakavia.
Maltilliseksi rahan käyttäjäksi kun on oppinut, niin se riittää. Vaatii tietty samanlaisen kumppanin. Kumpikin saa silti mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo rahhoo.
Ei ole kyllä puolisoakaan.
Liittyvätköhän nämä jotenkin yhteen?
Voi elämän kevät!
25 vuotta eletty silleen, että on yhteinen tili ja omat tilit. Yhteiselle tilille siirretään automaattisesti kuukausittain rahaa käteen jäävän palkkatulon suhteessa. Siltä tililtä maksetaan pääosin yhteiset jutut. Palkat meillä on likipitäen samat.
Molemmille jää sitten omaa rahaa käytettäväksi mihin huvittaa. Kumpikaan meistä ei mitään tuhlareita olla.
Tausta on meillä kuitenkin erilainen ja itse olen se harkitsevaisempi hankinnoissa.
Viimeisin oma hankinta oli 800 euron sukset, niin onhan se ihan mukava, kun ei tarvi kenenkään kanssa keskustella, että voiko ostaa vai ei.
Täysin yhteiset rahat eivät ole silloin mahdollista, jos toisella on oma yritys. Yrityksellä kun täytyy olla oma tili ja yrityksellä on menoja.
Mutta kyllä muuten minulla ja aviopuolisollani on aina ollut se periaate, että rahat ovat yhteisiä. Molemmilla on omat tilit, joilla ostetaan yhteisiä asioita ja omiakin lounaita ja ostoksia. Säästötilille säästetään yhdessä yhteisiin isoihin ja kalliisiin säästökohteisiiin ja neuvotellaan jos on jotain omaa pienempää säästökohdetta.
Mikä järki siinäkin on, että ensin siirrellään rahat jollekkin taloustilille, ja sitten sieltä maksellaan? Ei meillä mietitä kuka maksaa mitäkin joka kuukausi, kun laskut on jaettu niin että osa tulee omaan verkkopankkiin ja osa miehelle. Jos tarvitsee siirtää rahaa johonkin yhteiseen, siirretään suoraan toisen tilille.
Meitä kun on vaan kaksi, eli ei tarvitse miettiä lasten menoja, niin olemme halunneet jakaa yhteiset kulut siten, että maksetaan todella 50/50, tulotasokin kun on suunnilleen sama. Tietysti menee suoraveloituksena omalta tililtä, eli ei erikseen siirrellä tarvitse.
Sen vuoksi on tuntuu reilulta, että molemmat laittaa yhteiselle tilille saman summan per kk ja sinne ohjautuu suoraveloitukseen kaikki yhteiset laskut.
Näin kulut jakautuvat puoliksi ilman sen kummempia miettimisiä + tilille kertyy puskuri, josta voidaan kattaa kodinkoneiden kosahtamiset, matkat jne.
Omat rahat kumpikin käyttää kuten lystää, ei ole toisella nokan kopautuksen halujakaan. Mutta olemme aika kotihiiriä, niin molemmat ostelee etenkin kesäiseen aikaan aika paljon ihan kotiin liittyviä juttuja.
Meillä on sellainen jako, että kaikki lähes maksetaan puoliksi, kuten auto, asunto, sähkö, lomamatkat, päiväkotimaksut ja ruoka. Lisäksi minä maksan lasten menot kuten vaatteet ja harrastukset kokonaan itse, koska muuten niitä ei hankittaisi. Miehellä on parempi palkka kuin minulla. Olen yrittänyt ehdottaa että jos en joutuisi maksamaan päiväkotimaksuja, koska jos molemmilla olisi sama palkka kuin minulla, päiväkoti olisi ilmainen. Ei ole vielä suostunut. Myös esim pizzalla käynti harmittaa, koska ostamme 2 pizzaa, maksamme laskun puoliksi, ja mies syö oman pizzan yksin, ja minä jaan minun pizzan lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää noita suhteita, joissa ihmiset elää eri elintasoilla! Miksi ovat yhdessä?
En tarkoita tilannetta, jossa toinen täysin vapaaehtoisesti elää matalammalla tasolla, olkoon vaikka askeesissa. Mutta tilanne, jossa toinen tienaa reilusti enemmän, ei jakaisi nettotuloja lähes tasan. En tajua.
Yhteinen talous on yhteiselämän perusta.
Se ei tarkoita rahankäytön kyttäämistä ja rajaamista vaan, että molemmat saa käyttöönsä yhtä paljon - jos siis haluaa.
Jos se parempituloinen on valinnut askeesin, miksi hänen pitäisi antaa rahaa pienempituloiselle tuhlattavaksi?
No koska raha mahdollistaa paremman ja helpomman elämän ja tämä hyvätuloisempi toivottavasti haluaa kaikkea hyvää kumppanilleen.
Tätä rupesinkin miettimään, että taitaa olla kuoleman osuessa viisaampaa olla kuitenkin yhteinen tili. Eihän sille ole perustetta, että se suljetaan kokonaan, jos toinen kuolee.
Jos taas eri tilit ja yhteinen talous, niin saattaa olla oma tili tyhjä just tiettynä päivänä ja käykin hassusti. Sen kuun yhteiset rahat sitten onkin kokonaisuudessaan toisen tilillä ja tili menee tilttiin. Mitäs sitten
Meillä esim voisi tulla moinen ongelma, kun lähdetään reissuun. Yleensä on toisen tilille laitettu isompi summa raha, kun mies tykkää maksella ja olla perheen päänä. Mulla olsi sitten pari sataa tilillä, niin ei sillä pitkälle pötkittäisi, kun kaikki muu on jäädytetty.