Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (743)
301/743
|
25.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^"Yllätyseroissa toinen puoliso voi myös yhteiseltä tililtä tyhjentää kaikki rahavarat, jos tilanne äityy oikein ikäväksi. "
Yhteistilipariskunnat ei eroa, kun on se täysi luottamus. Omatrahat-parit ainoastaan eroaa, koska eivät ole oikeassa parisuhteessa eivätkä sitoutuneita.
;-D
Valitetavasti olen yhdellä rahapalstalla lukenut monta kertomusta kuinka yhteistilipariskunnilla mies on hoitanut raha-asiat ja jättänyt puolison puille paljaille, ehkä jopa velkoihin lähtiessään liitosta. Meillä on omat tilit, ollaan oltu yhdessä 24 vuotta vaikkei olakaan tilivelvollisia toisillemme menoistamme. Yhteiset menot toki hoidetaan, vaikkakin omilta tileiltä.
Tuota just tarkoitan, yks kaunis aamu on tili nollilla ja puoliso kateissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isot ostokset maksetaan puoliksi, samoin tietyt laskut.
Kiinnostaisi, miten nämä puolitetaan? Jos ostatte huonekaluliikkeestä kalliin sohvan, miten se maksetaan että menee puoliksi? Miten laskut puolitetaan?
Meillä on yhteiset rahat, yhteiset tilit ja yhdet omat tilit, joille molemmille pääsy. Kulutuskäyttäytyminen on molemmilla samanlaista eikä ole tarvinnut koskaan kiistellä rahasta tämän 14 vuoden aikana. Jos toinen yllättäen vaikka menehtyisi, on hyvä olla myös oma tili, jotta ei tule ongelmaa rahan käytössä (mm. omat tulot voi siirtää meneväksi sinne). Kannattaa myös huolehtia, että yhteistilit ovat yhtälaisesti molempien hallinnassa olevia tai-tilejä, jotta tosiaan pahimman sattuessa jäljelle jäänyt voi käyttää yhteisiä tilejä eikä niitä täysin jäädytetä.
Eihän pankki ja verottaja välitä lukeeko tilisiirtossa lahja vai mitä. Olisi hiukan liian helppoa kiertää lahjaveroa, kun voisi kirjoittaa: "Laina".
Itseasiassa pankeilla on ohjelmat, jotka seulovat noita viestikentän merkintöjä. Jos esim. lukee mitään sotaan, aseisiin tms. liittyvää, maksu lukitaan. Ystäväni lahjoitti Ukrainaan humanitääristä apua vievälle yhdistykselle ja kirjoittii "Apua Ukrainaan", tämä jo riitti. Sai pitkään selvitellä, että sai satasen eteenpäin. Toisaalta taas olen puolisolta saanut 10000€ siirron, jossa viestikentässä luki "Osuus uudesta autosta", kukan ei kysellyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikkea aina näissä keskusteluissa ihmettelen sitä, että sovitaanko jossain perheissä joka kuukausi, että maksa sä tää, niin mä maksan ton vai miten nämä menee. Itse olen laittanut kaikki mahdolliset säännölliset maksut suoraveloitukseen. Laskun luonteesta riippuu, meneekö suoraveloitus omalta vai yhteiseltä tililtä. En mitenkään jaksaisi joka kk pyörittää jotain laskujen maksu-sirkusta.
Meillä minä maksan sähkön, veden, kotivakuutuksen, kiinteistöveron, nuohouksen, jätehuollon jne, koska ne tulee minulle e-laskuina. Samoin toisen auton vakuutukset. Mies maksaa bensa- ja ruokaostokset lähes kokonaan ja toisen auton vakuutukset. Ei näistä ole tarvinnut edes puhua.
Jos tulee vaikka 2000 euron autohuolto, talvirenkaiden osto ja pesukoneen hankinta samaan aikaan, voidaan puhua sen verran että mä maksan tuon huollon niin maksa sä ne renkaat. 1-2 lausetta. Tai kuten viimeksi , minä vaan tilaan ja maksan sen uuden pesukoneen, kun vanha hajosi.
Sirkusta tästä ei saa millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteiset tilit (käyttö- ja säästötili). Käyttötilille tulee molempien palkat ja säästötilillä siirretään aina vähän rahaa sivuun. Rahastoihin menee joka kuukausi automaattisesti ja sijoituksiin tilanteen mukaan.
Yhteinen tili ja rahat on ollut yli 30 vuotta. Köyhinä opiskelijoina mentiin yhteen ja silloin se maksoi, jolla rahaa sattui olemaan. Aikana ennen nettipankkeja rahojen siirtely toisen tilille oli hankalaa, joten todettiin helpoimmaksi yhteinen tili, jonne tulee kaikki ja josta menee kaikki.
Aluksi minä olin isotuloisempi (valmistuin aiemmin ja menin töihin), sitten on ollut vanhempainvapaita sun muita. Nykyään mies tienaa huomattavasti enemmän. Kaikissa tilanteissa yhteinen tili on toiminut hyvin ja ollut meille helpoin tapa hoitaa raha-asiat. Talouden menot on suhteutettu aina yhteisten tulojen mukaan.
On monta tapaa hoitaa perheen talousasiat. Pääasia on, että tapa sopii parisuhteen molemmille osapuolille ja molemmat kokevat, että tilanne on tasa-arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot ostokset maksetaan puoliksi, samoin tietyt laskut.
Kiinnostaisi, miten nämä puolitetaan? Jos ostatte huonekaluliikkeestä kalliin sohvan, miten se maksetaan että menee puoliksi? Miten laskut puolitetaan?
Ööö, sohvan hinta jaetaan kahdella? Ehkä mä en ymmärrä kysymystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot ostokset maksetaan puoliksi, samoin tietyt laskut.
Kiinnostaisi, miten nämä puolitetaan? Jos ostatte huonekaluliikkeestä kalliin sohvan, miten se maksetaan että menee puoliksi? Miten laskut puolitetaan?
Ööö, sohvan hinta jaetaan kahdella? Ehkä mä en ymmärrä kysymystä...
Meneekö molemmat kassalle, toinen maksaa puolet ja sen jälkeen puolet? Vai toinen siirtää toisen tilille puolikkaan, kun on ensin laskettu paljonko se on?
En IKINÄ jaksaisi tällaista. Mieluummin olisin sinkkuna.
Minun rahani ovat meidän yhteisiä, akan sen omia. ( äänestääkin kokoomusta )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^"Yllätyseroissa toinen puoliso voi myös yhteiseltä tililtä tyhjentää kaikki rahavarat, jos tilanne äityy oikein ikäväksi. "
Yhteistilipariskunnat ei eroa, kun on se täysi luottamus. Omatrahat-parit ainoastaan eroaa, koska eivät ole oikeassa parisuhteessa eivätkä sitoutuneita.
;-D
Valitetavasti olen yhdellä rahapalstalla lukenut monta kertomusta kuinka yhteistilipariskunnilla mies on hoitanut raha-asiat ja jättänyt puolison puille paljaille, ehkä jopa velkoihin lähtiessään liitosta. Meillä on omat tilit, ollaan oltu yhdessä 24 vuotta vaikkei olakaan tilivelvollisia toisillemme menoistamme. Yhteiset menot toki hoidetaan, vaikkakin omilta tileiltä.
Tässä muuten auttaa se, että aika usein sen yhteistilin saldo ei ole kuin jotain tonneja. Koska sieltä menee kaikki laskut ja lyhennykset yms. Eli jos nyt puoliso tyhjentäisi tilin, ja häipyisi, niin onnee matkaan. Ei sillä kovin pitkälle pääsisi
Ne ylimääräiset rahat saa kukin siirtää vaikka rahastoihin tai osakkeisiin tms haluaamaansa talteen. Mutta rahojen pitää riittää perheen menoihin. Ja se osuus on siellä yhteisellä tilillä.
Kumpaakaan ei ole kielletty siirtämästä itselleen rahaa. Mutta maksut pitää hoitaa. Joten jos toinen sen tyhjää / jättää oman osansa hoitamatta, On tilanne ihan yhtä suunnitelmallinen kuin erillisitileja ja laskujen jakoa harrastavilla. Toinen toteaa valheellisesti, että maksa sä kun mulla on muuta... Vai meinaatko että tilausuus tekee varkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot ostokset maksetaan puoliksi, samoin tietyt laskut.
Kiinnostaisi, miten nämä puolitetaan? Jos ostatte huonekaluliikkeestä kalliin sohvan, miten se maksetaan että menee puoliksi? Miten laskut puolitetaan?
Ööö, sohvan hinta jaetaan kahdella? Ehkä mä en ymmärrä kysymystä...
Meneekö molemmat kassalle, toinen maksaa puolet ja sen jälkeen puolet? Vai toinen siirtää toisen tilille puolikkaan, kun on ensin laskettu paljonko se on?
En IKINÄ jaksaisi tällaista. Mieluummin olisin sinkkuna.
Sulla ei sitten ilmeisesti ole paljoa sitä paljon puhuttua resilienssiä jos uupuu siitä että siirtää puolison tilille x määrän rahaa, tai maksaa sohvan ja odottaa että puolisolta tulee sulle puolikas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi tili jonne molempien eläkkeet menee. Se on tai- tili joten toisen kuollessa ei lukkiudu ja kun ei perillisiäkään ole niin ei ole hankaluuuksia. Yhteen mennessämme molemmilla oli oma palkkatilinsä mutta kun otettiin asuntolaina niin koettiin helpommaksi ne yhdistää.
Samanlainen suhtautuminen kulutukseen eikä kummallakaan ole kalliita harrastuksia niin eipä tarvitse riidellä rahasta.
Sulla ei sitten ilmeisesti ole paljoa sitä paljon puhuttua resilienssiä jos uupuu siitä että siirtää puolison tilille x määrän rahaa, tai maksaa sohvan ja odottaa että puolisolta tulee sulle puolikas?
Mutta onhan se kieltämättä helpompaa maksaa sohva pois kortilla jonka rahat tulee tililtä jossa on molempien rahat.
Sitten se on heti yhteinen sohva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen törmännyt hämmentävän paljon jopa iäkkäämpien pariskuntien kesken siihen, ettei käytännössä mitään yhteistä omaisuutta ole. Eräskin sukulainen valitteli, että hänellä on rahat aivan loppu ja miehensä oli juuri ostanut uuden karhean auton. Hienovaraisesti vihjasin, että ettekö te just upouuden katumaasturin ostaneet ja vastaus oli vihainen tokaisu että mies sen omilla rahoillaan itselleen osti.
Kait tuo joillekin toimii, mutta itseäni kyllä ahdistaisi pirusti jos rahatilanteet olisivat aivan eri eikä toinen joustaisi toisen suuntaan yhtään. Ja puhutaan nimenomaan avioliitoista tai pitkistä suhteista jossa yhteisiä lapsia, ei mistään nuorten seurustelusuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei sitten ilmeisesti ole paljoa sitä paljon puhuttua resilienssiä jos uupuu siitä että siirtää puolison tilille x määrän rahaa, tai maksaa sohvan ja odottaa että puolisolta tulee sulle puolikas?
Mutta onhan se kieltämättä helpompaa maksaa sohva pois kortilla jonka rahat tulee tililtä jossa on molempien rahat.
Sitten se on heti yhteinen sohva.
Juu, mutta mulla ei riitä "resilienssi" yhteistiliin ;-)
Minä pidän menoista kirjanpitoa, olen tehnyt niin jo vuosikymmeniä. Kirjanpitoon merkitään sekä minun että miehen maksamat asiat. Koska minä maksan valtaosan laskuista ja lähes kokonaan kauppareissut, mies maksaa sitten kuun lopussa minulle puuttuvan osuutensa. Meillä yhteiset menot menee eurolleen tasan. Kirjanpito ei ole iso vaiva ja on kiinnostavaa seurata mihin rahat menee.
Ihailtavaa viitseliäisyyttä, oikeasti! Itseä ei jaksa noin paljon kiinnostaa, laitamme saman summan kumpikin yhteiselle tilille ja kun sieltä lähtee esim. sähkölasku niin sehän on automaattisesti maksettu puoliksi. Summa on määritelty alun perin niin korkeaksi, että lähes joka kk jää ylimääräistä, eli puskuri on siellä myös yllättäviä menoja varten.
Mies meillä jaksaa seurailla erilaisia juttuja ja hän onkin sitten vastuussa kertomassa, jos summaa pitää korottaa, mutta onneksi ei ole vuosiin ollut tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen törmännyt hämmentävän paljon jopa iäkkäämpien pariskuntien kesken siihen, ettei käytännössä mitään yhteistä omaisuutta ole. Eräskin sukulainen valitteli, että hänellä on rahat aivan loppu ja miehensä oli juuri ostanut uuden karhean auton. Hienovaraisesti vihjasin, että ettekö te just upouuden katumaasturin ostaneet ja vastaus oli vihainen tokaisu että mies sen omilla rahoillaan itselleen osti.
Kait tuo joillekin toimii, mutta itseäni kyllä ahdistaisi pirusti jos rahatilanteet olisivat aivan eri eikä toinen joustaisi toisen suuntaan yhtään. Ja puhutaan nimenomaan avioliitoista tai pitkistä suhteista jossa yhteisiä lapsia, ei mistään nuorten seurustelusuhteista.
Eikös se yhteistilikin voi olla epäreilu, justhan tässä on ollut juttua siitä että jos taloustilille molemmat laittaa tonnin, niin toiselle jää omalle tilille 5000 ja toiselle muutama satanen.
Ei meilläkään mitään yhteistä omaisuutta ole, talot, tontit sun muut on ainoastaan puolison ja näin ollaan se haluttukin.
Mutta onhan se kieltämättä helpompaa maksaa sohva pois kortilla jonka rahat tulee tililtä jossa on molempien rahat.
Meillä ei edes ole kortteja yhteiselle tilille, ainoastaan omille. Kun meillä toinen ostaa sen sohvan, hän sitten siirtää puolet hinnasta yhteiseltä tililtä omalleen muita pankkiasioita hoidellessa. Näin vältetään myös keskinäiset tilinsiirrot, jos niistä nyt ongelmaa voisi tulla.
Korttia en ole yhteiselle tilille edes halunnut, koska mitä mä sillä teen, siirrän sieltä tosiaan sitten rahaa, jos omalla kortilla yhteistä ostan.
Eikös se yhteistilikin voi olla epäreilu, justhan tässä on ollut juttua siitä että jos taloustilille molemmat laittaa tonnin, niin toiselle jää omalle tilille 5000 ja toiselle muutama satanen.
Mitä epäreilua tässä on, jos toinen tienaa 5000 enemmän ja molemmat palkallaan pärjää? En minä ole perustanut suhdetta sen varaan, että toinen ostelee mulle yhtään mitään. Mutta toki se, kumpi on enemmän varoissaan kuitenkin ihan mielellään maksaa esim. matkan, jotain kalliimpia herkkuja, tms. miettimättä sitä sen enempää.
Täysin eri elintasoissa elämistä en ymmärrä, mutta ei kai se ongelma ole, jos toinen omilla rahoillaan ostaa jotain mitä tahtoo tai jos haluaa, säästää.