Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (735)
Olemme olleet yhdessä 23 vuotta, ja alusta lähtien yhteinen talous. Kumpikin on tietty ansiotyössä, kummallakin on oma tili ja lisäksi on yhteinen. Mies ansaitsee vähän enemmän, mutta kummankin rahoilla kustannetaan koko perheen menoja, ja maksamme kummankin nimissä olevaa asuntolainaa pois. Ei olisi mitään järkeä laskeskella kumpi maksaa paljonko. Olisi järjetöntä tapella rahasta kun kaikesta voi sopia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen jako, että kaikki lähes maksetaan puoliksi, kuten auto, asunto, sähkö, lomamatkat, päiväkotimaksut ja ruoka. Lisäksi minä maksan lasten menot kuten vaatteet ja harrastukset kokonaan itse, koska muuten niitä ei hankittaisi. Miehellä on parempi palkka kuin minulla. Olen yrittänyt ehdottaa että jos en joutuisi maksamaan päiväkotimaksuja, koska jos molemmilla olisi sama palkka kuin minulla, päiväkoti olisi ilmainen. Ei ole vielä suostunut. Myös esim pizzalla käynti harmittaa, koska ostamme 2 pizzaa, maksamme laskun puoliksi, ja mies syö oman pizzan yksin, ja minä jaan minun pizzan lasten kanssa.
Tätä se valitettavan usein tarkoittaa, että meillä on yhteiset rahat ollut aina ja näin me on sovittu. Ja yleensä tälläisistä kodeista tulleet tytöt oppii, että todellakaan mihinkään yhteiset rahat meininkiin ei kevyesti lähdetä vaan omat rahat pitää olla ja aina olla varautunut tulemaan omillaan.
Niin yhteiset rahat ja pankkitili kuin vain voi olla: mies käy töissä ja tienaa ja elättää meidät molemmat. Lapsi on jo muuttanut kotoa pois, mutta häntäkin autetaan tarpeen tullen. Neljännesvuosisata oltu avioliitossa, aina yhteinen tili ja siihen kortit ja käyttöoikeus molemmilla. Koskaan ei ole tullut sanomista rahankäytöstäni, voin käyttää rahaa tarpeelliseksi katsomiini asioihin kotitalousmenojen jälkeen. Näin, kun toinen on EU-virkamies.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaimon on vaimon ja mikä on minun on vaimon.
Hieno periaate sulla :))))
Vierailija kirjoitti:
No täällä nyt on kaikki niin rikkaita, että voivat ostella vaikka lentokoneita itsekseen ja sen vuoksi eivät mitenkään ymmärrä, että joskus on jotain isompaa pakko ostaa puoliksi.
Katsos kun rahat on yhteiset, niin ei mitään tarvitse maksaa puoliksi. Turhaan siinä päätä auot.
Miten on menneet asiat erotessa, eron jälkeen? Ei väärinkäytöksiä sen yhteistilin kanssa? Sovussa jaettu varat?
Jos on täysin yhteiset rahat, niin kaikki on helppoa. Eli ihan sama kumpi maksaa. Koska aina, kun jompi kumpi maksaa, niin molemmat maksaa, koska Täysin yhteiset rahat.
Ja sen verran on rahat riittäneet, että ei ole riitojakaan ollut.
Juridisesti on toki omat tilit, mutta aika nopeasti päätettiin, että kaikki tulot ja menot on yhteisiä kunhan ei tuhlailla. Hyvin on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Miten on menneet asiat erotessa, eron jälkeen? Ei väärinkäytöksiä sen yhteistilin kanssa? Sovussa jaettu varat?
Sovussa kaikki. Eron jälkeen käyttöoikeudet toisen tiliin purettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä nyt on kaikki niin rikkaita, että voivat ostella vaikka lentokoneita itsekseen ja sen vuoksi eivät mitenkään ymmärrä, että joskus on jotain isompaa pakko ostaa puoliksi.
Katsos kun rahat on yhteiset, niin ei mitään tarvitse maksaa puoliksi. Turhaan siinä päätä auot.
Sinähän se päätäsi auoit kun ihmettelet, mitäs se puoliksi maksaminen on. Että jonotetaanko kassalla peräkkäin.
Miten te muut puoliksi kulut jakajat toimitte, jos esim loma suunnitteilla, ja toisella ei ole varaa lomailla? Meillä on nyt tällainen tilanne edessä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoi 2000-luvun alussa suunnilleen näin: "Voin maksaa kaikki arkiset kulut, jos avaat arvo-osuustilin ja laitat sinne 500e kuukaudessa hänen valitsemiin kohteisiin "
Olin, että joo, käy. Meidän arjen menot oli silloin noin 2 500e eli hyödyin kovasti.
No nyt vuosien aikana arkemme menot ovat nousseet pitkälle päälle 3 000 euron eikä minun ole tarvinnut nostaa säästämissummaani.
Tiedän, että kaikilla ei ole näin reilua miestä, mutta mikä parasta, niin nyt on 450 000e säästössä! Mä en käsitä miten mun mies tiesi mikä on parasta.
Kaikki nuoret aikuiset. Jos mitenkään pystytte säästään 500 kuussa, niin tehkää se. 25 vuoden päästä ette kadu!!!
Mihin säästät noita rahoja?
Meillä on yhteiset rahat. Itse miehenä halusin niin, vanhanaikaisesti. Ei ole koskaan riidelty rahoista, minä hoidan tilit ja maksuliikenteen lähes yksin. Välillä joutuu kertomaan, että vältä suuria ostoksia jos tulossa vaikka suuria eriä maksuja samalle kuulle, kuten vakuutusmaksut jne.
Toimii meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteistä tiliä suljettu isäni kuoltua, ihan sai äiti jatkaa tilinkäyttöä. Siltä maksettiin samat menot kuin ennenkin. Perunkirjoituksessa sitten vainajan osuudeksi tuli puolet kuolinpäivän saldosta niin käyttö- kuin säästötililläkin.
Ja tulihan äidin eläke ihan normaalisti tilille ja parin kuukauden päästä lisäksi muutamansadan suuruinen leskeneläkekin.
Tätä rupesinkin miettimään, että taitaa olla kuoleman osuessa viisaampaa olla kuitenkin yhteinen tili. Eihän sille ole perustetta, että se suljetaan kokonaan, jos toinen kuolee.
Jos taas eri tilit ja yhteinen talous, niin saattaa olla oma tili tyhjä just tiettynä päivänä ja käykin hassusti. Sen kuun yhteiset rahat sitten onkin kokonaisuudessaan toisen tilillä ja tili menee tilttiin. Mitäs sitten
Meillä esim voisi tulla moinen ongelma, kun lähdetään reissuun. Yleensä on to
Aikuisella työssäkäyvällä / eläkeläisellä oma tili tyhjä? Mitä jos ei enää tuossa vaiheessa päästä tiliään tyhjäksi?
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 23 vuotta, ja alusta lähtien yhteinen talous. Kumpikin on tietty ansiotyössä, kummallakin on oma tili ja lisäksi on yhteinen. Mies ansaitsee vähän enemmän, mutta kummankin rahoilla kustannetaan koko perheen menoja, ja maksamme kummankin nimissä olevaa asuntolainaa pois. Ei olisi mitään järkeä laskeskella kumpi maksaa paljonko. Olisi järjetöntä tapella rahasta kun kaikesta voi sopia yhdessä.
Jännä juttu kuinka koskaan naisen mielestä.einole järkevää alkaa laskemaan kumpi maksaa enemmän kun mies maksaa enemmän koska tienaakin enemmän. Mutta sitten kun on tilanne että nainen tienaa enemmän niin kyllä silloin pitää laskea sentin tarkkuudella että nainen ei vahingossakaan maksa enempää kuin mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen jako, että kaikki lähes maksetaan puoliksi, kuten auto, asunto, sähkö, lomamatkat, päiväkotimaksut ja ruoka. Lisäksi minä maksan lasten menot kuten vaatteet ja harrastukset kokonaan itse, koska muuten niitä ei hankittaisi. Miehellä on parempi palkka kuin minulla. Olen yrittänyt ehdottaa että jos en joutuisi maksamaan päiväkotimaksuja, koska jos molemmilla olisi sama palkka kuin minulla, päiväkoti olisi ilmainen. Ei ole vielä suostunut. Myös esim pizzalla käynti harmittaa, koska ostamme 2 pizzaa, maksamme laskun puoliksi, ja mies syö oman pizzan yksin, ja minä jaan minun pizzan lasten kanssa.
Tätä se valitettavan usein tarkoittaa, että meillä on yhteiset rahat ollut aina ja näin me on sovittu. Ja yleensä tälläisistä kodeista tulleet tytöt oppii, että todellakaan mihinkään yhteiset rahat meininkiin ei kevyesti lähdetä vaan omat rahat pitää olla ja aina
Elämä on valintoja. Eräät valitsevat "yhteiset kulut puoliksi tuloista riippumatta". Lasten kuluja ei lasketa yhteisiin, koska ne saa maksaa se (yleensä äiti), jolle maksetaan lapsilisät. Jostakin kumman syystä lasten päivähoitomaksut oli eräässä kunnassa laitettu vain pienituloiselle äidille ulosottoon eikä hyvätuloiselle isälle. Olen nähnyt ne asiakirjat.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut puoliksi kulut jakajat toimitte, jos esim loma suunnitteilla, ja toisella ei ole varaa lomailla? Meillä on nyt tällainen tilanne edessä.
4 vaihtoehtoa:
- toinen maksaa kaiken
- ei lomailla
- lomaillaan halvemmin
- lomaillaan erikseen omien varojen puitteissa
Meillä ole edes rahasta kiinni, mutta itsekseen saa reissut järjestää kun toinen ei ole lainkaan kiinnostunt.
On yhteiset käyttö- ja säästötili Nordeassa, mutta myös kummallekin oma tili S-pankissa, jonne laitetaan rahaa kuukausittain. Ne ovat varatilejä "pahan päivän varalle" - kummankin S- tilillä n.4000€.
Muuten on siis yhteisen tili, johon kaikki tulot tulee ja jolta kaikki menot kuitataan. Aina, kun käyttötilille kertyy rahaa enemmän, siirretään sitä säästötilille, just ennen matkaa siirsin 9000€ ja jätin vain 5000€.
En halua yhteistä tiliä. Tapaamillani naisilla on kaikilla ollut haasteellista hallita talouttaan. Sillä ei ole ollut väliä minkälainen tulotaso. Jonkin ajan kuluessa heitä on alkanut ärsyttämään, että minulla on rahaa. On sijoituksia ja saan niistä säännöllistä kassavirtaa. En ole ökyrikas, mutta fiksu raha-asioissa ja haluan panostaa varallisuuden kasvattamiseen. Jossain vaiheessa heidän mieleensä hiipii ajatus, että koska ollaan yhdessä, niin heidän tulisi myös päästä nauttimaan rahoistani. He alkavat nähdä ne myös ominaan. Huomaan, että alan myös itse pitämään kumppania enemmän maailman vanhimman ammatin edustajana, jos yhdessä olemisen edellytyksenä on siitä maksaminen. Suhteella ei ole tulevaisuutta.
Minun mies sanoi 2000-luvun alussa suunnilleen näin: "Voin maksaa kaikki arkiset kulut, jos avaat arvo-osuustilin ja laitat sinne 500e kuukaudessa hänen valitsemiin kohteisiin "
Olin, että joo, käy. Meidän arjen menot oli silloin noin 2 500e eli hyödyin kovasti.
No nyt vuosien aikana arkemme menot ovat nousseet pitkälle päälle 3 000 euron eikä minun ole tarvinnut nostaa säästämissummaani.
Tiedän, että kaikilla ei ole näin reilua miestä, mutta mikä parasta, niin nyt on 450 000e säästössä! Mä en käsitä miten mun mies tiesi mikä on parasta.
Kaikki nuoret aikuiset. Jos mitenkään pystytte säästään 500 kuussa, niin tehkää se. 25 vuoden päästä ette kadu!!!