Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (737)
Yhteisen lilin lisäksi kummallakin kannattaa olla omat tilit, ihan vain varalta, muuten tulee hankaluuksia, kun puoliso kuolee , ja ellei eroa tule niin jossain vaiheessa toinen kuolee ensin. Jälkeenjääneelle tulee vaikeuksia kun yhteinen tili menee lukkoon perunkirjoitukseen asti. Pahimmillaan ei voi ostaa edes ruokaa, kun ei ole tilin käyttöoikeutta enää. Ajatelkaa sitä. Ei eri tilit ole luottamuksen puutetta vaan varautumista. Tilit sietää olla myös eri pankeissa, ihan siksi että vähn vliä on jossain pankissa toimintahäiriö. Jos rahaa on kahdessa tai kolmessa pankissa, joku toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot ostokset maksetaan puoliksi, samoin tietyt laskut.
Kiinnostaisi, miten nämä puolitetaan? Jos ostatte huonekaluliikkeestä kalliin sohvan, miten se maksetaan että menee puoliksi? Miten laskut puolitetaan?
Ööö, sohvan hinta jaetaan kahdella? Ehkä mä en ymmärrä kysymystä...
Meneekö molemmat kassalle, toinen maksaa puolet ja sen jälkeen puolet? Vai toinen siirtää toisen tilille puolikkaan, kun on ensin laskettu paljonko se on?
En IKINÄ jaksaisi tällaista. Mieluummin olisin sinkkuna.
Sulla ei sitten ilmeisesti ole paljoa sitä paljon puhuttua resilienssiä jos uupuu siitä että siirtää puolison tilille x määrän rahaa, tai maksaa so
Et osaa vastata kysymykseen?
Tämä sohvalaskun puolittamisen ihmettelijä taitaa olla muiden varassa niin laskujen maksamisen kuin muidenkin pankkiasioiden hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
35 vuotta avoliitossa, yhteiset rahat mutta eri tileillä.
Pitäkää huoli, että on keskinäinen testamentti tehtynä, ellei ole lapsia.
Muutoin- toisen kuollessa - rientää asiaankuulumaton suku apajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35 vuotta avoliitossa, yhteiset rahat mutta eri tileillä.
Pitäkää huoli, että on keskinäinen testamentti tehtynä, ellei ole lapsia.
Muutoin- toisen kuollessa - rientää asiaankuulumaton suku apajille.
Olettaisin edellisen tarkoittavan, että käyttävät toistensa rahoja kuin omiaan, mutta oikeassa olet. Avoliitto ei suojaa automaattisesti puolisoa perinnössä kuten avioliitto tekee.
Mutta eihän kaikki välitä tästä vaan osa on valmis koska vaan avoliitosta lähtemään "vain omat mukana", miksi ei siis kuoleman sattuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei olla kiistelty rahasta.
Ei yhteistä tiliä suljettu isäni kuoltua, ihan sai äiti jatkaa tilinkäyttöä. Siltä maksettiin samat menot kuin ennenkin. Perunkirjoituksessa sitten vainajan osuudeksi tuli puolet kuolinpäivän saldosta niin käyttö- kuin säästötililläkin.
Ja tulihan äidin eläke ihan normaalisti tilille ja parin kuukauden päästä lisäksi muutamansadan suuruinen leskeneläkekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää noita suhteita, joissa ihmiset elää eri elintasoilla! Miksi ovat yhdessä?
En tarkoita tilannetta, jossa toinen täysin vapaaehtoisesti elää matalammalla tasolla, olkoon vaikka askeesissa. Mutta tilanne, jossa toinen tienaa reilusti enemmän, ei jakaisi nettotuloja lähes tasan. En tajua.
Yhteinen talous on yhteiselämän perusta.
Se ei tarkoita rahankäytön kyttäämistä ja rajaamista vaan, että molemmat saa käyttöönsä yhtä paljon - jos siis haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen lilin lisäksi kummallakin kannattaa olla omat tilit, ihan vain varalta, muuten tulee hankaluuksia, kun puoliso kuolee , ja ellei eroa tule niin jossain vaiheessa toinen kuolee ensin. Jälkeenjääneelle tulee vaikeuksia kun yhteinen tili menee lukkoon perunkirjoitukseen asti. Pahimmillaan ei voi ostaa edes ruokaa, kun ei ole tilin käyttöoikeutta enää. Ajatelkaa sitä. Ei eri tilit ole luottamuksen puutetta vaan varautumista. Tilit sietää olla myös eri pankeissa, ihan siksi että vähn vliä on jossain pankissa toimintahäiriö. Jos rahaa on kahdessa tai kolmessa pankissa, joku toimii.
Ratkaisu on tai-tili. Tosiaan on parempi olla kahdessa eri pankissa toimintahäiriöitten varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei tarkoita rahankäytön kyttäämistä ja rajaamista vaan, että molemmat saa käyttöönsä yhtä paljon - jos siis haluaa.
Ei minusta eri tulotasoilla eläminen sentään tarkoita sitä, että molempien on saatava käyttöönsä yhtä paljon, tienasi mitä vain. Se minulle tarkoittaa sitä, että joka päiväinen arki on yhteinen, esim. asuminen, ruoka, matkustelu, normihuvit jne on sillä tasolla molemmille kuin on sovittu. Mutta jos toinen tienaa 70000 ja toinen 2500 niin kyllä minusta on kohtuullista, että enemmän tienaava ostaa itselleen jotain omilla tienaamilla rahoilla, mihin toisella ei ole varaa. Siis ostaa vaikka sen veneen tms. halusi toinen veneillä tai ei. Tai paremman auton tai mitä nyt haluaa.
En minä tuolla pienemmällä palkalla vaatisi itselleni merkkilaukkuja sillä perusteella, että toinen osti paremman auton. Toki moni pariskunta elää niin, että paremmin tienaava sen tahtoo "tarjota", mutta itselleni se ei tuntuisi kivalta.
On varmaan syy siihenkin, että aika usein pariskunnat ovat aika samalla tasolla tienaamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen tilin idioottimaisuus selviää monelle vasta siinä vaiheessa, kun puoliso kuolee.
Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen tilin idioottimaisuus selviää monelle vasta siinä vaiheessa, kun puoliso kuolee.
Jos tili on muotoa Maija tai Matti Meikäläinen, voi leski käyttää tiliä ihan normaalisti. Sen sijaan Maija ja Matti Meikäläinen -tilistä tulisi ongelmia.
Ei voi, jos yksikin kuolinpesän osakas vaatii tilin jäädyttämistä, niin ei auta tuo tilimuoto vaan rahaliikenne loppuu.
Ei toista tilinomistajaa voi millään syyllä estää käyttämästä omaa tiliään.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää noita suhteita, joissa ihmiset elää eri elintasoilla! Miksi ovat yhdessä?
En tarkoita tilannetta, jossa toinen täysin vapaaehtoisesti elää matalammalla tasolla, olkoon vaikka askeesissa. Mutta tilanne, jossa toinen tienaa reilusti enemmän, ei jakaisi nettotuloja lähes tasan. En tajua.
Yhteinen talous on yhteiselämän perusta.
Se ei tarkoita rahankäytön kyttäämistä ja rajaamista vaan, että molemmat saa käyttöönsä yhtä paljon - jos siis haluaa.
Jos se parempituloinen on valinnut askeesin, miksi hänen pitäisi antaa rahaa pienempituloiselle tuhlattavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sohvalaskun puolittamisen ihmettelijä taitaa olla muiden varassa niin laskujen maksamisen kuin muidenkin pankkiasioiden hoidossa.
Päinvastoin. Kysyin, miten tuo sohvan maksamisen puolittaminen käytännössä tapahtuu, heti kassallako se puolitetaan vai siirrellään rahoja? Uteliaisuudesta.
Itse kun en ymmärrä koko puolittamista, parisuhteessa. Minä maksaisin koko sohvan, mies maksaa toisella kertaa jotain muuta, ja sillä hyvä. Ostoksia, kuten laskujakaan, ei tarvitse laskimella laskea ja puolitella. Kämppisten kohdalla sen ymmärtäisin, parisuhteessa en. Ja onneksi mieheni ajattelee samalla tavalla.
Mutta sehän on se pääasia että parisuhteessa molemmat ajattelee samalla tavalla. Toisin ajattelevan kanssa ei onneksi tarvitse suhdetta muodostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikkea aina näissä keskusteluissa ihmettelen sitä, että sovitaanko jossain perheissä joka kuukausi, että maksa sä tää, niin mä maksan ton vai miten nämä menee. Itse olen laittanut kaikki mahdolliset säännölliset maksut suoraveloitukseen. Laskun luonteesta riippuu, meneekö suoraveloitus omalta vai yhteiseltä tililtä. En mitenkään jaksaisi joka kk pyörittää jotain laskujen maksu-sirkusta.
Mä tein budjetin vuonna 2004 kun muutettiin yhteen. Summia on sittemmin päivitetty, asuntolaina oli ja meni. Budjetin mukaan siirretään yhteiselle tilille yhteisiin laskuihin. Budjetti huomioi ruoka- yms ostokset, niitä ei tasata todellisen kulutuksen mukaan.
Budjetissa on myös kummankin omat menot, ihan vain seurantaan, eli vuosipäivitystä tehdessä tulee mietittyä tarpeet vaikkapa uusille renkaille.
Yhteiset tilit ja rahat koko sen ajan kun ollaan nimisissa oltu eli 25 vuotta. Kotiaitina siita olen ollut reilut 15 vuotta eli palkkatuloja ei ole ollut vuosiin vaan puolison (hyvilla) tuloilla on eletty ja omaisuutta kartoitettu. Puolisolle ollut myos tarkeaa se etta kiintea omaisuus on meidan molempien nimissa ja siten on turvattu mun "korvausta" kotiaitivuosista. Rahasta tai rahankaytosta ei olla ikina riidelty, monesta muusta asiasta kylla. Puolisoni olisi/on huomattavasti huolettomampi rahan kayttaja, mutta aina yhdessa pohditaan ja paatetaan mihin rahaa kaytetaan kun kyse isommista ostoksista. Viimeksi ehka torppasin miehen kevaisen autokuumeen, perusteluna etta meilla on ihan hyvat uudehkot autot pihassa ja ei ole mitaan jarkea ostaa uutta autoa. Ja mies puolestaan torppasi mun taulupahkailyn - ei hinnan takia vaan sen takia etta ei tykannyt siita. Eiko tama ole ihan normaalia keskustelua ja paatoksentekoa parisuhteessa? Ollaan aina ajateltu asiasta samalla tavalla ja oikeastaan keskusteluja kaytiin tarkemmin vain silloin kun tehtiin yhdessa paatos mun kotiin jaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteistä tiliä suljettu isäni kuoltua, ihan sai äiti jatkaa tilinkäyttöä. Siltä maksettiin samat menot kuin ennenkin. Perunkirjoituksessa sitten vainajan osuudeksi tuli puolet kuolinpäivän saldosta niin käyttö- kuin säästötililläkin.
Ja tulihan äidin eläke ihan normaalisti tilille ja parin kuukauden päästä lisäksi muutamansadan suuruinen leskeneläkekin.
Jos sinä (isäsi kuolinpesän osakkaana) olisit vaatinut, niin tili olisi suljettu heti. Harvoin omat lapset esittävät tällaista vaatimusta, mutta toisella kierroksella olevien kannattaa ottaa tällainen riski tosissaan.
Meillä on yhteiset rahat olleet reilu kolkyt vuotta. On sopinut meille. Omat tilit ja yhteiset raha. Vielä niin, että käyttöoikeudet ristiin ja kortit toistemme tileille ja mä hoidan meidän rahaliikenteen, laskut, sijoitukset, säästöt. Kerran pari kuussa jutellaan missä mennään ja mikä tilanne on.
Avioehto tehtiin muutama vuosi sitten yhdestä sijoitusasunnosta. Saatiin maksettua ja siirrettiin mun nimiin kokonaan. Mun eläkekorvaus kotiäityysvuosista. Avioliiton myötä kaikki muu menisi tasan, jos ero tulisi.
Tämä on sopinyt meille. Lähtökohdat olivat samantapaiset, koulutus.. mies halusi noususuhdanteista uraa, mulle sopii vaatimattomampi duunarius. Kotiäitivuodet olivat aivan parhaat. Toinen toistaan tukien.
Mitä shoppailuihin tulee, niin kumpikaan ei ole pihi, muttei mikään hamsterikaan, että kaikkea pitäisi olla. Mä olen todella vaatimaton vaatteiden ostaja kavereihin verrattuna. Pari vaatekertaa kaikkea, riittää. Miehellä saisi olla enemmän vaihtoehtoja esim kengissä. Se kuluttaa yhdet loppuun ja sitten vasta ostaa uudet. Sitä ei kiinnosta tuommoiset.
Eli ollaan suht vaatimattomia kuluttajia, joten rahaa voi käyttää lupia kyselemättä. Ollaan mietitty suunnitelmaa, jos tulisi alkoholismia tai peliriippuvuutta. Toinen nappaa ohjat hyvissä ajoin ja loppuu se ristiinrastiin eläminen, ettei puskurit, säästöt ja sijoitukset valu hukkaan.
N53
Jos on lapseton aviopari ja yhteiset tilit, niin kuka voi vaatia tilien jäädyttämistä, jos toinen kuolee?
"Mutta toki se, kumpi on enemmän varoissaan kuitenkin ihan mielellään maksaa esim. matkan, jotain kalliimpia herkkuja, tms. miettimättä sitä sen enempää."
Tarkoitinkin että jos näin ei ole - aika usein täällä on juttua siitä että toinen (yleensä nainen) tienaa vähemmän, maksaa lasten kulut, vaatteet, harrastukset, mitä nyt onkin ja näkee melkein nälkää ja paremmin tienaava ostelee itselleen veneitä ja käy golfmatkoilla. Noin äärimmäisesti ilmaistuna.