Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (735)
Miten niin moni sanoo tuota että vuosien varrella tulotaso on vaihdellut paljon tai usein? Me tavattiin opintojen jälkeen, työelämän alussa... ihan koko 26 vuotta toinen on tienannut 70% potista ja toinen sen 30%.. En nyt laske mukaan hoitovapaata, kumpikin oli aikansa, parempituloinen jopa pidempään, mutta se oli niin tilapäinen vaihe elämässä eikä lopulta vaikuttanut kuin säästötilin karttumisen vähenemiseen. Vanhempainpäiväraha oli suunnilleen sama kuin puolison palkka, silloin "teinattiin" 50-50. Mutta kertaakaan ei pienempituloinen ole mennyt ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut puoliksi kulut jakajat toimitte, jos esim loma suunnitteilla, ja toisella ei ole varaa lomailla? Meillä on nyt tällainen tilanne edessä.
Exän kanssa meni niin että hän reissasi mun kanssa joka toinen vuosi, mä menin muulloin yksin tai kaverin kanssa. Nema problema.
Vierailija kirjoitti:
Niin yhteiset rahat ja pankkitili kuin vain voi olla: mies käy töissä ja tienaa ja elättää meidät molemmat. Lapsi on jo muuttanut kotoa pois, mutta häntäkin autetaan tarpeen tullen. Neljännesvuosisata oltu avioliitossa, aina yhteinen tili ja siihen kortit ja käyttöoikeus molemmilla. Koskaan ei ole tullut sanomista rahankäytöstäni, voin käyttää rahaa tarpeelliseksi katsomiini asioihin kotitalousmenojen jälkeen. Näin, kun toinen on EU-virkamies.
Se on vain niin, että 25 v on kovin lyhyt aika olla aviossa. Itsellä takana 40+ ja ei mieleenkään, että kumpikaan meistä olisi heittäytynyt toisen elätettäväksi. Näin, kun toinen on menestyvä yrittäjä.
Molemmille on kotona terotettu, että koulut käydään ja oma elatus hommataan. Myös, että puolison tukena ollaan kaikissa paikoissa, oma paikkansa arvostaen.
Vierailija kirjoitti:
En halua yhteistä tiliä. Tapaamillani naisilla on kaikilla ollut haasteellista hallita talouttaan. Sillä ei ole ollut väliä minkälainen tulotaso. Jonkin ajan kuluessa heitä on alkanut ärsyttämään, että minulla on rahaa. On sijoituksia ja saan niistä säännöllistä kassavirtaa. En ole ökyrikas, mutta fiksu raha-asioissa ja haluan panostaa varallisuuden kasvattamiseen. Jossain vaiheessa heidän mieleensä hiipii ajatus, että koska ollaan yhdessä, niin heidän tulisi myös päästä nauttimaan rahoistani. He alkavat nähdä ne myös ominaan. Huomaan, että alan myös itse pitämään kumppania enemmän maailman vanhimman ammatin edustajana, jos yhdessä olemisen edellytyksenä on siitä maksaminen. Suhteella ei ole tulevaisuutta.
Tämäkään ei ole sukupuolikysymys. Itse en ole muunlaisia miehiä koskaan tavannutkaan kuin niitä jotka haluaisivat hyötyä rahoistani. Itse en ole edes sellainen että tykkäisin tehdä rahaa rahan vuoksi tai nauttisin erityisesti siitä että sijoituksissa on paljon rahaa ja pyrkisin aktiivisesti sitä pottia kasvattamaan. Olen vain hyvätuloinen ja tulotasooni nähden vaatimaton valinnoissani joten minulla on melko paljon rahaa. Heti kun se suhteen syvennyttyä miehelle selviää niin alkaa kaikenlaiset ehdotukset joihin liittyy se että minun pitäisi rahoittaa ne. Viimeisin mies haaveili mökistä johon hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta taloudellisesti. Hän oli sitten ehdottomasti sitä mieltä että minun pitää sellainen hankkia. Itse kun en ole yhtään mökki-ihminen niin totesin että suhteella ei ole tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin moni sanoo tuota että vuosien varrella tulotaso on vaihdellut paljon tai usein? Me tavattiin opintojen jälkeen, työelämän alussa... ihan koko 26 vuotta toinen on tienannut 70% potista ja toinen sen 30%.. En nyt laske mukaan hoitovapaata, kumpikin oli aikansa, parempituloinen jopa pidempään, mutta se oli niin tilapäinen vaihe elämässä eikä lopulta vaikuttanut kuin säästötilin karttumisen vähenemiseen. Vanhempainpäiväraha oli suunnilleen sama kuin puolison palkka, silloin "teinattiin" 50-50. Mutta kertaakaan ei pienempituloinen ole mennyt ohi
Meidän tulotaso on vaihdellut ulkomailla asumisen vuoksi. Kummallakin on ollut mahdollisuus työkomennukseen, jolloin koko perhe on lähtenyt mukaan ja kodin ja lasten hoitaminen, arjen pyörittäminen on jäänyt toisen vastuulle. Tällöin on eletty yhden palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin moni sanoo tuota että vuosien varrella tulotaso on vaihdellut paljon tai usein? Me tavattiin opintojen jälkeen, työelämän alussa... ihan koko 26 vuotta toinen on tienannut 70% potista ja toinen sen 30%.. En nyt laske mukaan hoitovapaata, kumpikin oli aikansa, parempituloinen jopa pidempään, mutta se oli niin tilapäinen vaihe elämässä eikä lopulta vaikuttanut kuin säästötilin karttumisen vähenemiseen. Vanhempainpäiväraha oli suunnilleen sama kuin puolison palkka, silloin "teinattiin" 50-50. Mutta kertaakaan ei pienempituloinen ole mennyt ohi
Pitkään avioliittoon voi mahtua monia vaiheita, sairauksia, työttömyyttä, opiskelua, ulkomailla asumista eli se hyvätuloisempikin voi sairastua tai jäädä työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoi 2000-luvun alussa suunnilleen näin: "Voin maksaa kaikki arkiset kulut, jos avaat arvo-osuustilin ja laitat sinne 500e kuukaudessa hänen valitsemiin kohteisiin "
Olin, että joo, käy. Meidän arjen menot oli silloin noin 2 500e eli hyödyin kovasti.
No nyt vuosien aikana arkemme menot ovat nousseet pitkälle päälle 3 000 euron eikä minun ole tarvinnut nostaa säästämissummaani.
Tiedän, että kaikilla ei ole näin reilua miestä, mutta mikä parasta, niin nyt on 450 000e säästössä! Mä en käsitä miten mun mies tiesi mikä on parasta.
Kaikki nuoret aikuiset. Jos mitenkään pystytte säästään 500 kuussa, niin tehkää se. 25 vuoden päästä ette kadu!!!
Mihin säästät noita rahoja?
Kohtahan niitä on sen verran että perhe elää pääomatuloilla jos menot ei ole kasvaneet ökympään luokkaan vaan pysyneet maltillisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Joskus muinoin oli yhteinen tili, mutta nyt jo pitkään omat tilit ja käyttöoikeudet ristiin.
Meille on ihan vieras ajatus että olis omat rahat. Mehän on päätetty elämää tämä elämä yhdessä. Yhteinen elämä, yhteiset rahat, mitä muutakaan se voisi olla. Jos ei voi sitoutua yhteisiin rahoihin, on vaikea nähdä että olisi sitouduttu yhteiseen elämään.
Ollaan oltu yhdessä ihan nuoresta asti. Rahaa ei nuorena ollut. Ainoa konsti selvitä arjesta oli se, että jos jommalla kummalla oli rahaa, se maksoi. Tietenkin. Nykyisin taloustilanne on erittäin hyvä, lähinnä minun hyvistä tuloista johtuen. Tienaan bruttona noin 4 kertaa sen mitä puoliso, nettona 2,5 kertaa. Varallisuutta on kertynyt ja joku voisi ajatella että minä olen rahoittanut omakotitalon, kesämökin ja matkailuauton. En minä ajattele niin, yhteistä omaisuutta ovat ja yhteisistä rahoista maksettu ja lainat hoidettu.
Silloin kun lainoja oli, kaikki lainat lyhennettiin aina minun tililtä. Isot hankinnat, matkat ym. olen aina minä käytännössä hoitanut, mutta en koe että olisin jotenkin rahoittanut puolisoa. Meillä kun se yhteinen elämä.
Arki pyörii nyt sillä periaatteella että se joka ostaa, se maksaa. Käytännön syistä esim. ruokaostokset tekee arkena puoliso, viikonloppuna minä. Menee varmaan suunnilleen tasan, muta ei sillä ole mitään merkitystä meneekö vai ei. Isot hankinnat sovitaan aina yhdessä, pienemmistä ei ennakkoon keskusteluja käydä. Jos jompikumpi jotain tarvitsee tai haluaa, hän sitten ostaa sen.
Niin joo: kohta 45 vuotta on oltu naimisissa.
Meillä oli suhteen alussa, mikä johti siihen, ettei rahaa ollutkaan koskaan. Vaimo oli parempi tuhlaamaan kuin minä tienaamaan. Piti alkaa käyttää omia tilejä, niin toisella eli minulla oli aina hädän hetkellä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa varmaan yleisesti tuohon ollaanko menty ns. teineinä yhteen ja perusteltu siinä sitten perhettä, vai aikuisina. Me ollaan pariuduttu "kypsässä iässä" eli kummallakin on ollut omat varallisuutensa ja omaisuutensa, ja omina ne myös pysyy. Toki sama periaate meillä henkkoht on ollut aiemmissakin suhteissa.
Meille on ihan vieras ajatus että olis omat rahat. Mehän on päätetty elämää tämä elämä yhdessä. Yhteinen elämä, yhteiset rahat, mitä muutakaan se voisi olla. Jos ei voi sitoutua yhteisiin rahoihin, on vaikea nähdä että olisi sitouduttu yhteiseen elämään.
Rahallako se sitoutuminen todella ostetaan? Jos suhteessa on kaksi aikuista, tasa-arvoista ihmistä niin kyllä sitoutuminen osoitetaan aivan muilla tavoin kuin kurkkimalla toisen tiliä tai käyttelemällä sitä omalla pankkikortillaan. Tai vaatimalla, että kaikki toisen tulot tulevat yhteiselle tilille, joissa jälleen niitä voidaan käytellä kuin omiaan.
Minä olen mies ja minulla on ollut onni tavata nainen, joka on hoitanut aina omat raha-asiansa ja tekee niin nytkin, kun eletään elämää yhdessä. Auttaa minuakin hyvillä vinkeillä ja ajatuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin moni sanoo tuota että vuosien varrella tulotaso on vaihdellut paljon tai usein? Me tavattiin opintojen jälkeen, työelämän alussa... ihan koko 26 vuotta toinen on tienannut 70% potista ja toinen sen 30%.. En nyt laske mukaan hoitovapaata, kumpikin oli aikansa, parempituloinen jopa pidempään, mutta se oli niin tilapäinen vaihe elämässä eikä lopulta vaikuttanut kuin säästötilin karttumisen vähenemiseen. Vanhempainpäiväraha oli suunnilleen sama kuin puolison palkka, silloin "teinattiin" 50-50. Mutta kertaakaan ei pienempituloinen ole mennyt ohi
Omalla miehellä on edelleen sama työpaikka mitä oli meidän tavatessa. Hänellä on ollut vain kahden viikon lomautus 90-luvulla. Minulla sen sijaan työ on vaihtunut usein ja ilman omaa halua. Kun vakityöstä joutuu työttömäksi ja sitten pikkupätkätyöstä osa-aikaiseen pätkätyöhön ja takaisin työttömäksi palkka heiluu ja paljon. Sitten, kun lopulta pääsin taas vakityöhön, tienasinkin enemmän mitä mies. Muutamaa vuotta myöhemmin sekin työ loppui, mutta sain onneksi vakityön. Sen palkka oli paljon pienempi mitä edellisen.
Meillä on. Ollaan yhdessä sovittu, että minkä verran tuloista menee mihinkin säästöön. Lopuilla sitten eletään, tehdään, ostellaan ja ollaan sen mukaan mitä milloinkin tulee eteen. Meillä palkat menee omille tileille ja siirretään vasta sitten yhteiselle, sillä esim. kuolemantapauksen sattuessa, ne yhteiset tilit jäädytetään, kunnes kaikki on selvitetty. Usein maksan laskuja ennen kuin siirrän mitään, koska se on helpompaa. Mutta yhteistä silti kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteistä tiliä suljettu isäni kuoltua, ihan sai äiti jatkaa tilinkäyttöä. Siltä maksettiin samat menot kuin ennenkin. Perunkirjoituksessa sitten vainajan osuudeksi tuli puolet kuolinpäivän saldosta niin käyttö- kuin säästötililläkin.
Ja tulihan äidin eläke ihan normaalisti tilille ja parin kuukauden päästä lisäksi muutamansadan suuruinen leskeneläkekin.
Tätä rupesinkin miettimään, että taitaa olla kuoleman osuessa viisaampaa olla kuitenkin yhteinen tili. Eihän sille ole perustetta, että se suljetaan kokonaan, jos toinen kuolee.
Jos taas eri tilit ja yhteinen talous, niin saattaa olla oma tili tyhjä just tiettynä päivänä ja käykin hassusti. Sen kuun yhteiset rahat sitten onkin kokonaisuudessaan toisen tilillä ja tili menee tilttiin. Mitäs sitten
Meillä esim voisi tulla moinen ongelma, kun lähdetään reissuun. Yleensä on to
Eikö sinulla ole omaa säästötiliä? Aika huonosti menee, jos tili on aina joka kuukausi tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa varmaan yleisesti tuohon ollaanko menty ns. teineinä yhteen ja perusteltu siinä sitten perhettä, vai aikuisina. Me ollaan pariuduttu "kypsässä iässä" eli kummallakin on ollut omat varallisuutensa ja omaisuutensa, ja omina ne myös pysyy. Toki sama periaate meillä henkkoht on ollut aiemmissakin suhteissa.
Varmasti vaikuttaa. Esim. me olemme olleet molemmat täysin persaukisia parikymppisiä, kun ollaan alettu seurustelemaan. Nyt 15v myöhemmin kaikki omaisuus on yhteistä ja yhdessä rakennettua. Minulla on nyt parempi palkka, mutta ollaan myös opiskeltu vuorotellen ja minä olin 3v lapsen kanssa kotona. Täysin eri asia varmasti, jos suhde alkaa vasta 35+ iässä, kun on jo ihan itse kerrytettyä omaisuutta ja voi olla perintöjäkin jo.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut puoliksi kulut jakajat toimitte, jos esim loma suunnitteilla, ja toisella ei ole varaa lomailla? Meillä on nyt tällainen tilanne edessä.
Kun meillä oli tuo tilanne, se maksoi, jolla rahaa. Nyt molemmilla rahaa, molemmat maksaa. Eilen tuli 400€ lasku, mieheni maksoi noin vain pois. Joku aika sitten tuli 600€ lasku, maksoin samoilta tein pois. Kumpikaan ei oo toiselta vailla. Meillä ei lasketa.
Meillä on omat tilit, menot jaettu suht tasan kk-tasolla, ja lapsille kumpikin ostaa sitten omilta tileiltään, menevät suurinpiirtein tasan. Jos jotain isompia hankintoja, toinen laittaa sille hankkijalle oman osuutensa tilille. Yhteistä tiliä ei ole, ellei sitten s-bonustiliä lasketa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 23 vuotta, ja alusta lähtien yhteinen talous. Kumpikin on tietty ansiotyössä, kummallakin on oma tili ja lisäksi on yhteinen. Mies ansaitsee vähän enemmän, mutta kummankin rahoilla kustannetaan koko perheen menoja, ja maksamme kummankin nimissä olevaa asuntolainaa pois. Ei olisi mitään järkeä laskeskella kumpi maksaa paljonko. Olisi järjetöntä tapella rahasta kun kaikesta voi sopia yhdessä.
Jännä juttu kuinka koskaan naisen mielestä.einole järkevää alkaa laskemaan kumpi maksaa enemmän kun mies maksaa enemmän koska tienaakin enemmän. Mutta sitten kun on tilanne että nainen tienaa enemmän niin kyllä silloin pitää laskea sentin tarkkuudella että nainen ei vahingossakaan maksa enempää kuin mies
Millainen nainen noin tekee?! Olen avioliitossa kk netto mulla 3400€ ja miehelläni 2200€ netto. Ei meillä lasketa kumpi maksaa enemmän. Meillä on omistusasunto ja kummallakin säästöjä. Kun ostetaan isompia esim. 10000€ hankintoja, minä maksan isompituloisena enemmän. Tämähän on järkeenkäyvää. Ja korostan, olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
On yhteiset käyttö- ja säästötili Nordeassa, mutta myös kummallekin oma tili S-pankissa, jonne laitetaan rahaa kuukausittain. Ne ovat varatilejä "pahan päivän varalle" - kummankin S- tilillä n.4000€.
Muuten on siis yhteisen tili, johon kaikki tulot tulee ja jolta kaikki menot kuitataan. Aina, kun käyttötilille kertyy rahaa enemmän, siirretään sitä säästötilille, just ennen matkaa siirsin 9000€ ja jätin vain 5000€.
Ei niitä summia tarvi laittaa. Toki, kun pienituloinen saanut kasaan niin. .
Meillä on helpointa, että on yhteinen tili, koska on muitakin tuloja kuin palkat. Meillä on muutama asunto vuokrattuna, niistä on tuloja ja tietenkin myös menoja, ollaan ostettu metsäpalstoja ja niistäkin saadaan välillä puunmyyntituloja, mutta on kulujakin.
Ollaan alusta lähtien hankittu kaikki 50/50, vaikka tulotasot ovat vaihdelleet suurestikin. "L&S Oy" on tämä meidän perhe, yhteinen tahto, yhteinen hyvä jo 40 vuotta.