Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Täällä luullaan, että sillä yhteisellä tilillä pidetään niin suuria rahoja, että esim kuoleman hetkellä leski olisi suurissa vaikeuksissa.
Meillä kaikki tulot tulevat yhteiselle tilille, siltä maksetaan kaikki menot. Kuun lopussa osa siirtyy yhteiselle säästötilille, jolta rahoitetaan sijoitusasuntokauppaa, loput minimin yli jääneistä rahoista siirretään kummankin omalle säästötilille, molemmille sama summa. Yhteisellä käyttötilillä pidetään n.2000€.
Meillä kaikki pankkitilit ovat yhteisiä ja tilejä on useampia. Ei niitä rahoja niillä tileillä lasketa siten, että tuolla tilillä on minun 30 % ja sinun 70 % jne. Rahat ovat yhteisiä eläessä ja kuollessa.
Hauska miten täällä jollain olisi niin hirveän kova tarve päästä määräämään toisten parisuhteiden sisäisiä asioita. Miten pitää raha-asiatkin hoitaa ja luottaa ei ainakaan toiseen saa. Ilmeisesti tuntevat itse itsensä aikuisiksi vain kun keksivät tiukat säännöt ja sitten tuntevat olonsa ja ajatuksensa uhatuksi jos ei muut niitä sääntöjä noudata? Pelottaa että tulevat lapseksi jälleen? Hyvin erikoista.
Faktahan kuitenkin on että te saatte elää juuri niin kuin haluatte. Mutta kaikki muut elävät juuri niin, kuin he itse haluavat. Kenenkään muun ei tarvitse elää niin, kuin te haluatte. Onneksi. Minä en ainakaan pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä luullaan, että sillä yhteisellä tilillä pidetään niin suuria rahoja, että esim kuoleman hetkellä leski olisi suurissa vaikeuksissa.
Meillä kaikki tulot tulevat yhteiselle tilille, siltä maksetaan kaikki menot. Kuun lopussa osa siirtyy yhteiselle säästötilille, jolta rahoitetaan sijoitusasuntokauppaa, loput minimin yli jääneistä rahoista siirretään kummankin omalle säästötilille, molemmille sama summa. Yhteisellä käyttötilillä pidetään n.2000€.
Mitäpä jos toinen sattuukin kuolemaan juuri siinä vaiheessa kun rahat ovat vielä yhteisillä tileillä? Käsitin, että teillä kuitenkin suurin osa yhteisellä säästötilillä, jolla rahoitetaan sijoitusasuntokauppaa ja vain joku minimi yli jääneet siirretään omalle säästötilille. Ei kai sijoitusasuntokauppatilillä kovin pientä summaa voi olla? Käyttötilikin on yhteinen. Saako oman säästötilin ottaa käyttöön laskujen maksuun vai onko siinä jotain rajoituksia.. eihän sitä voi käyttää käyttötilin tapaan kai? Jos yhteinen käyttötili on jäädytetty niin omalta säästötililtä ei voi eikä kannata sinne siirtää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten täällä jollain olisi niin hirveän kova tarve päästä määräämään toisten parisuhteiden sisäisiä asioita. Miten pitää raha-asiatkin hoitaa ja luottaa ei ainakaan toiseen saa. Ilmeisesti tuntevat itse itsensä aikuisiksi vain kun keksivät tiukat säännöt ja sitten tuntevat olonsa ja ajatuksensa uhatuksi jos ei muut niitä sääntöjä noudata? Pelottaa että tulevat lapseksi jälleen? Hyvin erikoista.
Faktahan kuitenkin on että te saatte elää juuri niin kuin haluatte. Mutta kaikki muut elävät juuri niin, kuin he itse haluavat. Kenenkään muun ei tarvitse elää niin, kuin te haluatte. Onneksi. Minä en ainakaan pystyisi.
Eihän kukaan määrää, keskusteluahan täällä käydään. Kerrotaan vain miten joskus yhteiset tilit hankaloittavat elämää. Jokainen saa tehdä elämästään ja rahankäytöstään niin helpon tai hankalan kuinhuvittaa ja uskoa suhteestaan miten itselle helpommalta tuntuu uskoa. Mutta totuus vain on, että näitä kerrottuja, joitain ärsyttäviä "neuvoja" ei ole täällä keksitty. Ne ovat ihan todellista leskelle ja kuolinpesälle. Pankit toimivat omien lakiensa mukaan, samoin kuolinpesän asioita hoidetaan varsin tiukkojen ja byrokraattisten lakien ja ohjeiden mukaan. Jos nämä nähdään lapsellisina itse keksittyinä sääntöinä, että tuntevat olonsa turvalliseksi ei voi enempää harhaluuloja olla. Ovat juuri aikuismaista toimintaa. Kukahan on enemmän nyt lapsi: nämäkö tosiaan, jotka sanovat, että heillä on omat tilinsä ja rahansa, koska ovat aikuisia ihmisiä.
Lukemassani artikkelissa kolme eri pankkia on ilmoittanut kannakseen, että oma palkka tai eläke olisi raha-asioiden selvyyden vuoksi hyvä tulla omalle tilille. Samoin, että yhteisten ja/tai-tilien kanssa voi tulla kuoleman sattuessa hankaluuksia. Ja oli lueteltu erilaisia tapauksia, en nyt niitä alla tänne luettelemaan, lukekoon jokainen itse jos kiinnostaa. Tämä ei ole kenenkään määräämistä, onpahan vain toteamista, että tätä mieltä ovat viisaammat kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten täällä jollain olisi niin hirveän kova tarve päästä määräämään toisten parisuhteiden sisäisiä asioita. Miten pitää raha-asiatkin hoitaa ja luottaa ei ainakaan toiseen saa. Ilmeisesti tuntevat itse itsensä aikuisiksi vain kun keksivät tiukat säännöt ja sitten tuntevat olonsa ja ajatuksensa uhatuksi jos ei muut niitä sääntöjä noudata? Pelottaa että tulevat lapseksi jälleen? Hyvin erikoista.
Faktahan kuitenkin on että te saatte elää juuri niin kuin haluatte. Mutta kaikki muut elävät juuri niin, kuin he itse haluavat. Kenenkään muun ei tarvitse elää niin, kuin te haluatte. Onneksi. Minä en ainakaan pystyisi.
Eihän kukaan määrää, keskusteluahan täällä käydään. Kerrotaan vain miten joskus yhteiset tilit hankaloittavat elämää. Jokainen saa tehdä elämästään ja rahankäytöstään niin helpon tai hankalan kuinhuvittaa ja uskoa suhteestaan miten itselle helpommalta tuntuu uskoa. Mutta totuus vain on, että näitä kerrottuja, joitain ärsyttäviä "neuvoja" ei ole täällä keksitty. Ne ovat ihan todellista leskelle ja kuolinpesälle. Pankit toimivat omien lakiensa mukaan, samoin kuolinpesän asioita hoidetaan varsin tiukkojen ja byrokraattisten lakien ja ohjeiden mukaan. Jos nämä nähdään lapsellisina itse keksittyinä sääntöinä, että tuntevat olonsa turvalliseksi ei voi enempää harhaluuloja olla. Ovat juuri aikuismaista toimintaa. Kukahan on enemmän nyt lapsi: nämäkö tosiaan, jotka sanovat, että heillä on omat tilinsä ja rahansa, koska ovat aikuisia ihmisiä.
Lukemassani artikkelissa kolme eri pankkia on ilmoittanut kannakseen, että oma palkka tai eläke olisi raha-asioiden selvyyden vuoksi hyvä tulla omalle tilille. Samoin, että yhteisten ja/tai-tilien kanssa voi tulla kuoleman sattuessa hankaluuksia. Ja oli lueteltu erilaisia tapauksia, en nyt niitä alla tänne luettelemaan, lukekoon jokainen itse jos kiinnostaa. Tämä ei ole kenenkään määräämistä, onpahan vain toteamista, että tätä mieltä ovat viisaammat kuin minä.
"Ja jos ette tottele, olette lapsia!!1!!"
Meillä ovat elämäntilanteet vaihdelleet aika paljon yhteisten vuosikymmenten aikana, mutta yhteiset tilit ovat olleet ja pysyneet. Puoliso opiskeli käytännössä melkein nollatuloilla ja minä maksoin työssäkäyvänä laskut ja ruoan, muuhun ei juuri ollut varaa. Näin meni vuosikausia, ja tilanne muuttui puolison valmistuttua ja aloitettua työt. Sitten tuli aika, että itse olin nollatuloilla pitkään, mutta yhä samat yhteiset tilit ja elettiin normaalia elämää, mutta hyvätuloisimpina. Yhteiset tilit ovat olleet meille itsestäänselvyys ja ovat vieläkin, kun nyt eletään taloudellisesti vakaata aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten täällä jollain olisi niin hirveän kova tarve päästä määräämään toisten parisuhteiden sisäisiä asioita. Miten pitää raha-asiatkin hoitaa ja luottaa ei ainakaan toiseen saa. Ilmeisesti tuntevat itse itsensä aikuisiksi vain kun keksivät tiukat säännöt ja sitten tuntevat olonsa ja ajatuksensa uhatuksi jos ei muut niitä sääntöjä noudata? Pelottaa että tulevat lapseksi jälleen? Hyvin erikoista.
Faktahan kuitenkin on että te saatte elää juuri niin kuin haluatte. Mutta kaikki muut elävät juuri niin, kuin he itse haluavat. Kenenkään muun ei tarvitse elää niin, kuin te haluatte. Onneksi. Minä en ainakaan pystyisi.
Eihän kukaan määrää, keskusteluahan täällä käydään. Kerrotaan vain miten joskus yhteiset tilit hankaloittavat elämää. Jokainen saa tehdä elämästään ja rahankäytöstään niin helpon tai hankalan kuinhuvittaa ja uskoa suhteestaan miten itselle helpommalta tuntuu uskoa. Mutta totuus vain on, että näitä kerrottuja, joitain ärsyttäviä "neuvoja" ei ole täällä keksitty. Ne ovat ihan todellista leskelle ja kuolinpesälle. Pankit toimivat omien lakiensa mukaan, samoin kuolinpesän asioita hoidetaan varsin tiukkojen ja byrokraattisten lakien ja ohjeiden mukaan. Jos nämä nähdään lapsellisina itse keksittyinä sääntöinä, että tuntevat olonsa turvalliseksi ei voi enempää harhaluuloja olla. Ovat juuri aikuismaista toimintaa. Kukahan on enemmän nyt lapsi: nämäkö tosiaan, jotka sanovat, että heillä on omat tilinsä ja rahansa, koska ovat aikuisia ihmisiä.
Lukemassani artikkelissa kolme eri pankkia on ilmoittanut kannakseen, että oma palkka tai eläke olisi raha-asioiden selvyyden vuoksi hyvä tulla omalle tilille. Samoin, että yhteisten ja/tai-tilien kanssa voi tulla kuoleman sattuessa hankaluuksia. Ja oli lueteltu erilaisia tapauksia, en nyt niitä alla tänne luettelemaan, lukekoon jokainen itse jos kiinnostaa. Tämä ei ole kenenkään määräämistä, onpahan vain toteamista, että tätä mieltä ovat viisaammat kuin minä.
"Ja jos ette tottele, olette lapsia!!1!!"
Täällähän ei kukaan pakota mihinkään tai joudu tottelemaant. Oletan, että aikuiset tänne kirjoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten täällä jollain olisi niin hirveän kova tarve päästä määräämään toisten parisuhteiden sisäisiä asioita. Miten pitää raha-asiatkin hoitaa ja luottaa ei ainakaan toiseen saa. Ilmeisesti tuntevat itse itsensä aikuisiksi vain kun keksivät tiukat säännöt ja sitten tuntevat olonsa ja ajatuksensa uhatuksi jos ei muut niitä sääntöjä noudata? Pelottaa että tulevat lapseksi jälleen? Hyvin erikoista.
Faktahan kuitenkin on että te saatte elää juuri niin kuin haluatte. Mutta kaikki muut elävät juuri niin, kuin he itse haluavat. Kenenkään muun ei tarvitse elää niin, kuin te haluatte. Onneksi. Minä en ainakaan pystyisi.
Eihän kukaan määrää, keskusteluahan täällä käydään. Kerrotaan vain miten joskus yhteiset tilit hankaloittavat elämää. Jokainen saa tehdä elämästään ja rahankäytöstään niin helpon tai hankalan kuinhuvittaa ja uskoa suhteestaan miten itselle helpommalta tuntuu uskoa. Mutta totuus vain on, että näitä kerrottuja, joitain ärsyttäviä "neuvoja" ei ole täällä keksitty. Ne ovat ihan todellista leskelle ja kuolinpesälle. Pankit toimivat omien lakiensa mukaan, samoin kuolinpesän asioita hoidetaan varsin tiukkojen ja byrokraattisten lakien ja ohjeiden mukaan. Jos nämä nähdään lapsellisina itse keksittyinä sääntöinä, että tuntevat olonsa turvalliseksi ei voi enempää harhaluuloja olla. Ovat juuri aikuismaista toimintaa. Kukahan on enemmän nyt lapsi: nämäkö tosiaan, jotka sanovat, että heillä on omat tilinsä ja rahansa, koska ovat aikuisia ihmisiä.
Lukemassani artikkelissa kolme eri pankkia on ilmoittanut kannakseen, että oma palkka tai eläke olisi raha-asioiden selvyyden vuoksi hyvä tulla omalle tilille. Samoin, että yhteisten ja/tai-tilien kanssa voi tulla kuoleman sattuessa hankaluuksia. Ja oli lueteltu erilaisia tapauksia, en nyt niitä alla tänne luettelemaan, lukekoon jokainen itse jos kiinnostaa. Tämä ei ole kenenkään määräämistä, onpahan vain toteamista, että tätä mieltä ovat viisaammat kuin minä.
"Ja jos ette tottele, olette lapsia!!1!!"
Täällähän ei kukaan pakota mihinkään tai joudu tottelemaant. Oletan, että aikuiset tänne kirjoittavat.
Nimenomaan, aikuiset kirjoittelee. Vaikka yhdellä onkin pakottava tarve määritellä muut lapsiksi. Hän yksin on fiksu aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OP:n sivuilla neuvottiin palkkatilinä käytettäväksi omaa tiliä. Samoin jos tili oli yhteinen ja oli tai/ja lauseke niin kuolinpesä omistaa silloin puolet tilistä. Jos joku kuolinpesän osakas haluaa niin voi jäädyttää tilin käytön. Joka tapauksessa leski voi käyttää vain puolta tilin saldosta. Kannattaa lukea, siellä on neuvoja yhteisen tilin karikoista.
Kiitos huolenpidosta (holhoanisesta) mutta nämä asiat on kyllä selvitetty kun tili on perustettu.
Aha, ja siis haluatte kun toinen kuolee, että kuolinpesä on puolet tilin omistajana? Ja tili saatetaan jäädyttää? Tapansa kullakin.
Kuolinpesässä on lapset ja testamentti on olemassa. Rahaa tilillä tuskin on edes hautajaiskuluihin kokonaisuudessaan joten kyllä ne rahat tililtä saa vaikka se olisi jäädytetty kokonaan.
Edellisessä suhteessa meillä oli yhteinen tai-tili ja omat tilit, mutta rahoja käytettiin yhteisesti. Asiasta ei ollenkaan keskusteltu, kun nuorina muutimme yhteen. Toistimme vaan lapsuudenkodeista omaksuttua mallia. Onnekkaasti olimme melko samanlaisia rahankäyttäjiä eikä rahasta tullut eripuraa.
Eron jälkeen päätin, että enää en rahojani toisen kanssa jaa. Emme kumppanin kanssa asu yhdessä eikä yhteenmuutto ole suunnitelmissa, mutta yhteisessä kodissakin pitäisimme rahat erillään. En tiedä, paljonko kumppanin tulot ovat tarkalleen tai minkä verran hänellä on velkaa. Sen tiedän, että meillä on tulot samaa suuruusluokkaa, mutta pystyn säästämään häntä enemmän ja omaisuutta minulla on enemmän. Tarkoista summista ei ole puhuttu eikä ole tarvetta.
Nyt maksamme yhteisiä menoja suunnilleen puoliksi, ja usein maksamme puoliksi isommat menot, joissa kumppanin lapsi on mukana. Maksan siis tavallaan enemmän kuin osuuteni, mutta haluan maksaa, koska pidän yhteisestä ajastamme eikä talouteni kärsi siitä. Minun taloudessani on myös enemmän joustonvaraa, ja käytän sitä mielelläni yhteiseen hyvään. Ostin esimerkiksi vastikään kesälle lomamatkan meille kolmelle, ja kumppani makselee osuutensa minulle hiljalleen kevään mittaan.
Emme siis laskeskele ja tasaa menoja sentilleen, mutta rahat ovat erilliset ja sellaisina aiotaan pitää.
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä suhteessa meillä oli yhteinen tai-tili ja omat tilit, mutta rahoja käytettiin yhteisesti. Asiasta ei ollenkaan keskusteltu, kun nuorina muutimme yhteen. Toistimme vaan lapsuudenkodeista omaksuttua mallia. Onnekkaasti olimme melko samanlaisia rahankäyttäjiä eikä rahasta tullut eripuraa.
Eron jälkeen päätin, että enää en rahojani toisen kanssa jaa. Emme kumppanin kanssa asu yhdessä eikä yhteenmuutto ole suunnitelmissa, mutta yhteisessä kodissakin pitäisimme rahat erillään. En tiedä, paljonko kumppanin tulot ovat tarkalleen tai minkä verran hänellä on velkaa. Sen tiedän, että meillä on tulot samaa suuruusluokkaa, mutta pystyn säästämään häntä enemmän ja omaisuutta minulla on enemmän. Tarkoista summista ei ole puhuttu eikä ole tarvetta.
Nyt maksamme yhteisiä menoja suunnilleen puoliksi, ja usein maksamme puoliksi isommat menot, joissa kumppanin lapsi on mukana. Maksan siis tavallaan enemmän kuin osuuteni, mutta haluan maksaa, koska pidän yhteisestä ajastamme eikä talouteni kärsi siitä. Minun taloudessani on myös enemmän joustonvaraa, ja käytän sitä mielelläni yhteiseen hyvään. Ostin esimerkiksi vastikään kesälle lomamatkan meille kolmelle, ja kumppani makselee osuutensa minulle hiljalleen kevään mittaan.
Emme siis laskeskele ja tasaa menoja sentilleen, mutta rahat ovat erilliset ja sellaisina aiotaan pitää.
1392 jatkaa vielä, että jos muutamme kumppanin kanssa yhteiseen omistusasuntoon, haluan mennä naimisiin lesken asumisoikeuden takia, mutta tehdä täysin poissulkevan avioehdon eron varalta. En halua joutua tilanteeseen, jossa olisi riski joutua muuttamaan pois yhteisestä kodista puolison kuoleman jälkeen. Testamenttiasiatkin pitäisi tarkistaa asianajajalla.
Jos puolisoilla on yhteinen tai-tili ja tulot ova olleet kovin eri suuruiset voidaan joskus katsoa, ettei tilillä olevat varat ole välttämättä molemmille tasan puolet. Tämä eron tai kuoleman sattuessa.