Miten pitäisi ratkaista, kun pariskunnasta toinen haluaa koiran, toinen missään nimessä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen haluaa koiran, mutta mies ei, niin saako mies ottaa sitte toisenki naisen samaan kotiin? Kyllä pitää miehenki saada sitte jotain. Niin ei nainen hyväksy tietenkää, mutta sitte ei tuu koiraakaa. Pitäkää puolenne. 

Tämä oli oikein hyvä analogia. Kelle on tärkeää olla koiraihminen, ja vertaa tätä vielä lapsen hankintaan tai hankkimattomuuteen. Aivan samalla tavoin voi edellyttää, että voi nauttia muiden ihmisten seksiseurasta, koska sisin sanoo niin. Luonnollisestikin tekee tämän täysin avoimesti eikä pettäen, niinhän koirakin on avoimesti kotona.

Ei, vaan tuossakin tilanteessa oikea ratkaisu on erota, jos toinen haluaa avoimen suhteen ja toinen ei.

Siis ihan tosi häiriintynyttä ajattelua, että teidän mielestä toisen pitää olla onneton ja luopua omista haaveistaan, jotta voidaan väkisin jatkaa suhdetta. Sen sijaan että todettaisiin, että no meillä ei nyt sitten toiveet elämän suhteen kohtaakaan.

Todella itsekästä ja outoa ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Niin, pakkohan se on jos se koiran halunnut alkaa luistella niistä lupauksistaan hoitaa koiraan liittyvät asiat yksin.

Mutta onko tuo oikein, on se kysymys. 

Ihan omasta halustaan on hoitanut ja lenkittänyt, eikä meillä ole koskaan tuollaisia lupauksia muutenkaan tarvittu, missään asiassa 😀 Ei kummankaan. Yhdessä eletään ja koti ja perhe hoidetaan.

 

Eli sinä sait tahtosi läpi, ja lopputuloksena toinen hoitaa sen haluamasi koiran?

Ei, vaan yhdessä hoidetaan. Kuten hänenkin haluamansa 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nämä asiat keskustellaan etukäteen ja sitten tehdään valintoja. Jo siinä suhteen alkumetreillä." 

 

 

Näin puhuu vain sellainen, joka ei koskaan ole ollut pitkässä suhteessa.

Näin puhuu ihminen, joka haluaa sen koiran, tykkäsipä puoliso siitä tai ei. Ja jos ei, puoliso vaihtoon, se sika.

Ehei. Vaan pitkässä suhteessa ymmärtää että ihmiset, elämäntilanteet, ajatukset ja toiveet muuttuu. Turha syyttää ketään siitä jos "suhteen alussa ei ole asiaa puhuttu selväksi", kenties asiasta joka ei silloin ole ollut pätkääkään ajankohtainen.

Toisekseen ajatukset voi muuttua niinkin päin että se joka suhteen alussa piti koirista, ei enää 30 vuoden päästä sellaista haluakaan. Siinäkään on turha itkeä, että sinähän 30 vuotta sitten lupasit 😀

Kun ihan oikeasti, ihmiset ja tilanteet muuttuu vaikka siinä 30 vuodessa, vaikka sitä ei ehkä ensihuumassa uskoisi.

Koira piristää arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä huolisi naista jolla olisi koira.

 

Ja minä en aikoinaan olisi huolinut miestä jolla EI oisi ollut koiraa. Löysin haluamani koiranomistajamiehen.

Tämähän on juuri aivan oikein ja hienoa. Ongelmaksi muodostuu vain ne, jotka haluavat alistaa tai käännyttää elämänkumppaninsa koiraihmiseksi. Tästähän ap juuri kertoo.

Ja tällä ei ole mitään hyvää tulevaisuutta.

 

 

No silloin tilanne on ihan sama, kuin jos vela yrittää kääntää lasta haluavan luopumaan haaveistaan, tai se lasta toivova pakottaa puolestaan vastahakoisen kumppanin suostumaan lapseen. Eli kompromissia ei voi tehdä, joten ratkaisu on lähteä eri teille, kun ei haluta samanlaista elämää.

Anteeksi, mutta lapsi ja koira on kuitenkin aivan eri asioita. Koiralle voi etsiä uuden kodin olosuhteiden niin vaatiessa, tai sen voi jopa lopettaa.

Ja olen henkeen ja vereen koiraihminen, silti tämä nyt vaan on fakta.