Miten pitäisi ratkaista, kun pariskunnasta toinen haluaa koiran, toinen missään nimessä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tulis ero siinä kohtaa, jos toinen kieltäisi ottamasta koiraa. Mutta onneksi mulla oli jo koiria silloin kun mieheni tapasin, ja yksi kriteereistäni olikin, että miehen pitää olla koiraihminen. Ja kerroin kyllä jo seurustelun alussa, että mulla tulee sitten aina olemaan koiria, eikä se häntä haitannut.

Jos toiselle jokin harrastus on todella tärkeä osa elämää ja toinen ei voi sietää sitä, niin sitten ei olla yhteensopivia.

Hyvä kun olet rehellinen itselle, ja toiselle: eläin on sinulle tärkeämpi kuin tämä toinen ihminen. Tietää varoa sinua ja lähteekin itse. Ymmärtää, että asetat kumminknin eläimen hänen edelleen.

Ilmeisesti et ymmärrä lukemaasi, kun et sisäistänyt että kerroin kommentissa miehen olevan myös koiraihminen. Häntä ei koirani haitannut tippaakaan, vaan päinvastoin otimme vielä yhdessä uuden yhteisen koiran. :) Jonka hän muuten innoissaan halusi ja valitsi rodunkin.

Ja se, jos haluaa etsiä itselleen elämäntyyliltään ja -toiveiltaan yhteensopivan kumppanin ei kyllä mitenkään vähennä rakkautta puolisoiden välillä, vain pikemminkin päinvastoin. Löysin itselleni täydellisen miehen, joka halusi samanlaisia juttuja elämältä kuin minäkin: lapsia, koiria, yhteisen kodin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

 

Ei välttämättä. Noin voi käydä, tai sitten ei. En luottaisi ja menisi hankkimaan minkäänlaista lemmikkiä, jos puoliso sitä vastustaa.

Sulla jäi huomaamatta sana "MEILLÄ". 

MEILLÄ tuo on tiedossa.

Monelle kommentoijalle tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että koiraihmiselle se hankitaanko koiraa vai ei voi olla ihan yhtä tärkeä asia (ja dealbreaker) kuin se, hankitaanko lasta vai ei. Jos toiveet eivät tärkeissä asioissa osu yksiin, niin silloin on parempi jatkaa erillään.

Miksi ihmeessä haluaisitte väkisin olla sellaisen kanssa, joka haluaa erilaista elämää kuin te itse? Ja toisen pitäisi vain taipua tahtoonne jostain syystä.

"Nämä asiat keskustellaan etukäteen ja sitten tehdään valintoja. Jo siinä suhteen alkumetreillä." 

Näin puhuu vain sellainen, joka ei koskaan ole ollut pitkässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Monelle kommentoijalle tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että koiraihmiselle se hankitaanko koiraa vai ei voi olla ihan yhtä tärkeä asia (ja dealbreaker) kuin se, hankitaanko lasta vai ei.

Tämä. Tosin minä, joka aina olen enemmän koiraihminen ollut, sanoin yhden vanhuskoiran omistaessamme, että en ehkä enää haluakaan uutta koiraa, kun nykyisestä aika jättää. Mies oli tyytyväinen, hänelle koiraton elämä sopisi hyvin.

Toisin kävi, nyt meillä on tämän saman vanhuskoiran lisäksi kaksi nuorta koiraa, joista viimeisimmän halusi mies 😀 Ja nyt ajattelen, että kun vanhuskoirasta aika jättää, otamme kolmannen nuoren koiran.

Vierailija kirjoitti:

Koiraa haluava ottaa pikapikaa etäisyyttä koiria vihaavaan iljetykseen. Jotakin on pahasti vialla ihmisessä, joka ei pidä koirista.

Ei se tarkoita ettei pidä koirista jos ei halua niitä itselleen vastuuseen ja huollettavaksi. Eihän kaikki velatkaan vihaa lapsia, eivät vaan niitä itse halua. Ei ketään saa pakottaa ottamaan koiraa omaan kotiin huollettavakseen, kuten ei tekemään lapsiakaan vastoin tahtoaan. Eikä se tee kenestäkään iljetystä. Hyvä vaan jos ymmärtää omat resurssit ja mihin ne haluaa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tulis ero siinä kohtaa, jos toinen kieltäisi ottamasta koiraa. Mutta onneksi mulla oli jo koiria silloin kun mieheni tapasin, ja yksi kriteereistäni olikin, että miehen pitää olla koiraihminen. Ja kerroin kyllä jo seurustelun alussa, että mulla tulee sitten aina olemaan koiria, eikä se häntä haitannut.

Jos toiselle jokin harrastus on todella tärkeä osa elämää ja toinen ei voi sietää sitä, niin sitten ei olla yhteensopivia.

Hyvä kun olet rehellinen itselle, ja toiselle: eläin on sinulle tärkeämpi kuin tämä toinen ihminen. Tietää varoa sinua ja lähteekin itse. Ymmärtää, että asetat kumminknin eläimen hänen edelleen.

Oukei, eli kun sinä tulet jonkun elämään, hänen pitää putsata elämästään kaikki itselleen tärkeä. Koska olethan SINÄ nyt kaikkein tärkein. Laitetaanko lapsetkin liuskaan? 

Nämä 'kaikki pyörii minun ympärillä' -lumihiutaleet on kaikkein pahimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Mun mies teki samoin, otti vaan koiran vaikka en sitä halunnut. Ja joo kyllä mä sitä hoidan (pakkohan se on, en halua että koira pissii sisälle tai kuolee nälkään), ja välitänkin, mutta silti luopuisin siitä koska vaan. Olen vähän katkera miehelle että teki tällaisen ratkaisun välittämättä mun mielipiteestä. Mua ällöttää koiran epähygieenisyys ja sotku ja rasittaa ulkoilut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Mun mies teki samoin, otti vaan koiran vaikka en sitä halunnut. Ja joo kyllä mä sitä hoidan (pakkohan se on, en halua että koira pissii sisälle tai kuolee nälkään), ja välitänkin, mutta silti luopuisin siitä koska vaan. Olen vähän katkera miehelle että teki tällaisen ratkaisun välittämättä mun mielipiteestä. Mua ällöttää koiran epähygieenisyys ja sotku ja rasittaa ulkoilut. 

Mun mieheni ei onneksi ajattele näin. Päinvastoin 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran kannalta ei missään nimessä pidä ottaa jos toinen tosissaan vastustaa.

Miksi näin?

Ihan ekana tulee mieleen, että kuka hoitaa koiran ulkoilutukset, kun olet kipeä?

Kuka siivoaa sen jäljet aina ja varmasti? Kenen hoiviin koira menee jos olet illan pois kotoa, mutta puoliso paikalla jne.

Tuttavaperheeseen hankittiin koira, ja toinen vanhemmista sitten painotti, että tulee vain jos kaikki osallistuvat tämän hoitoon.

Arvaa, kuka lopulta nyt alkuinnostuksen laskettua vastaa koiran lenkityksistä yms. lähes sataprosenttisesti yksin?

Itse en hankkisi koiraa, vaikka niistä kovasti tykkään. Kun tiedän, etten voisi sitoutua siihen koiran tuomaan työmäärään.

Mies ottaa koiran, jos mies haluaa koiran.

Tosin nykymiehet ovat enimmäkseen täysiä hiirulaisia, feministinaisten ohjaamia sätkynukkeja, eivät miehiä ensinkään.

Kerrostaloon en koiraa kyllä ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Niin, pakkohan se on jos se koiran halunnut alkaa luistella niistä lupauksistaan hoitaa koiraan liittyvät asiat yksin.

Mutta onko tuo oikein, on se kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Niin, pakkohan se on jos se koiran halunnut alkaa luistella niistä lupauksistaan hoitaa koiraan liittyvät asiat yksin.

Mutta onko tuo oikein, on se kysymys. 

Ihan omasta halustaan on hoitanut ja lenkittänyt, eikä meillä ole koskaan tuollaisia lupauksia muutenkaan tarvittu, missään asiassa 😀 Ei kummankaan. Yhdessä eletään ja koti ja perhe hoidetaan.

Ei lemmikkiä taloon jos molemmat eivät sitä halua. Itse en ikinä suostuisi asumaan koiran kanssa, sillä 100% varmuudella joutuisin sitä jossain vaiheessa hoitamaan ja ulkoiluttamaan.

Minä halusin vuosia sitten kissan ja mies ei. Olin vaihtamassa asuntoa vesivahingon takia, ja ilmoitin miehelle että hän voi muuttaa kanssani saman katon alle jos haluaa, mutta sinne muuttaa jossain vaiheessa myös kissa. Muutettiin yhteen ja hommattiin kissa, siitä tulikin nopeasti miehen silmäterä.

Summa summarum; ei kannata pakottaa ketään minkään eläimen kanssa samaan talouteen. Eläimistä on aina ilon ja rakkauden lisäksi myös harmia, työtä ja rahanmenoa.

Koiran kannalta parasta, ettei sitä oteta teille. Sen sijaan, jos toisella on valtava koirakuume voi asian ratkaista ottamalla hoitokoiria  viikoksi tai kahdeksi tai menemällä itse jonkun kotiin hoitamaan koiraa muiden lomien ajaksi. SAmaa voi harrastaa ulkomaillakin ja saa samalla nauttia uusista matkakohteistakin. 
Se, joka on koiraa vastaan, voi ehkä innostuakin, kun saa taas vähän kiinni koiraelämästä.
 

Meillä on ollut suhteemme aikana 11 koiraa. Niistä muutama on ollut molempien haluamia, muutama miehen haluamia, loput minun haluamia. Esimerkiksi viimeisin tuli niin että minä en sitä olisi ottanut, mutta mies halusi. Minä pääasiassa hoidan, koska olen etätyössä eli aina kotona, ja mies asuu osan viikosta muualla.

Meillä päivänselvää on, ettei tällaisia asioita kielletä. Toisaalta päivänselvää on sekin, ettei omakotitalosta pois voida muuttaa, koska koirat.

Vierailija kirjoitti:

Ei lemmikkiä taloon jos molemmat eivät sitä halua. Itse en ikinä suostuisi asumaan koiran kanssa, sillä 100% varmuudella joutuisin sitä jossain vaiheessa hoitamaan ja ulkoiluttamaan.

Minä halusin vuosia sitten kissan ja mies ei. Olin vaihtamassa asuntoa vesivahingon takia, ja ilmoitin miehelle että hän voi muuttaa kanssani saman katon alle jos haluaa, mutta sinne muuttaa jossain vaiheessa myös kissa. Muutettiin yhteen ja hommattiin kissa, siitä tulikin nopeasti miehen silmäterä.

Summa summarum; ei kannata pakottaa ketään minkään eläimen kanssa samaan talouteen. Eläimistä on aina ilon ja rakkauden lisäksi myös harmia, työtä ja rahanmenoa.

Joten tällä perusteella miehesikin tulee saada koira, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lemmikkiä taloon jos molemmat eivät sitä halua. Itse en ikinä suostuisi asumaan koiran kanssa, sillä 100% varmuudella joutuisin sitä jossain vaiheessa hoitamaan ja ulkoiluttamaan.

Minä halusin vuosia sitten kissan ja mies ei. Olin vaihtamassa asuntoa vesivahingon takia, ja ilmoitin miehelle että hän voi muuttaa kanssani saman katon alle jos haluaa, mutta sinne muuttaa jossain vaiheessa myös kissa. Muutettiin yhteen ja hommattiin kissa, siitä tulikin nopeasti miehen silmäterä.

Summa summarum; ei kannata pakottaa ketään minkään eläimen kanssa samaan talouteen. Eläimistä on aina ilon ja rakkauden lisäksi myös harmia, työtä ja rahanmenoa.

Joten tällä perusteella miehesikin tulee saada koira, jos haluaa.

Ei, vaan hän saa koska tahansa muuttaa omaan asuntoon ja hankkia sinne koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se toinen ei halua koiraa?

Jos se vaan ei halua hoitaa sitä, niin silloin toinen voi ottaa koiran kun huolehtii siitä 100%. Mutta jos karvat, haju tms haittaa, niin sitten pitää asua kahdessa osoitteessa. 

 

Kuvitteletko, että milloinkaan, ei sitten milloinkaan tule tilannetta, jossa se koiraa haluamaton joutuu syystä tai toisesta huolehtimaan siitä koirasta? 

 

Kun koirulihauvelin emännälle tulee tärkeää muuta menoa, niin "kai sä nyt sen verran voit tämän kerran auttaa että...." ja sitten jos tähän uskaltaa sanoa ei, tulee hirveä pahan mielen oksentaminen vauvapalstalle. "Kun on yhteinen koira perheenjäseneksi otettu, niin kyllä kaikkien pitää tarvittaessa pystyä sitä hoitamaan".

Tai kun koiran omistaja sairastuu influenssaan/koronaan ja on 40 C kuumeessa raa

Tässä syy, miksen näin yksinäni hankkisi koiraa, ellen asuisi talossa, johon saa ison koiratarhan pihalle. Niin että riittäisi kun käy päästämässä sinne, ja tunnin päästä päästämään takaisin sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. 

Niin, pakkohan se on jos se koiran halunnut alkaa luistella niistä lupauksistaan hoitaa koiraan liittyvät asiat yksin.

Mutta onko tuo oikein, on se kysymys. 

Ihan omasta halustaan on hoitanut ja lenkittänyt, eikä meillä ole koskaan tuollaisia lupauksia muutenkaan tarvittu, missään asiassa 😀 Ei kummankaan. Yhdessä eletään ja koti ja perhe hoidetaan.

Eli sinä sait tahtosi läpi, ja lopputuloksena toinen hoitaa sen haluamasi koiran?