Miten pitäisi ratkaista, kun pariskunnasta toinen haluaa koiran, toinen missään nimessä ei?
Ollaan oltu vuosia jo naimisissa. Molemmilla meistä on joskus ollut koira eli kummatkin tietää millaista on omistaa koira. Kerrostalon 4. krs eli ei omaa pihaa. Toinen meistä haluaa ottaa koiran, toinen taas ei missään nimessä halua meille koiraa. Miten sinusta tällainen pitäisi ratkaista? Se osapuoli, joka ei missään nimessä halua koiraa, on varsin ehdoton tässä ettei halua. Toinen taas aina puhuu miten paljon hän haluaa koiraa.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulis ero siinä kohtaa, jos toinen kieltäisi ottamasta koiraa. Mutta onneksi mulla oli jo koiria silloin kun mieheni tapasin, ja yksi kriteereistäni olikin, että miehen pitää olla koiraihminen. Ja kerroin kyllä jo seurustelun alussa, että mulla tulee sitten aina olemaan koiria, eikä se häntä haitannut.
Jos toiselle jokin harrastus on todella tärkeä osa elämää ja toinen ei voi sietää sitä, niin sitten ei olla yhteensopivia.
Hyvä kun olet rehellinen itselle, ja toiselle: eläin on sinulle tärkeämpi kuin tämä toinen ihminen. Tietää varoa sinua ja lähteekin itse. Ymmärtää, että asetat kumminknin eläimen hänen edelleen.
Ilmeisesti et ymmärrä lukemaasi, kun et sisäistänyt että kerroin kommentissa miehen olevan myös koiraihminen. Häntä ei koirani haitannut tippaakaan, v
Sisäistin aivan täysin aloituksesi: jos toinen kieltäisi ottamasta koiraa, tulisi ero. Tietenkään koirulihauvamiehesi ei sellaista tekisi, kaikkihan nyt sen sisäistävät.
Vierailija kirjoitti:
3) Ajattele koiraasi, jota ei ole luotu pieneen kerrostaloasuntoon ja ulvomaan ikäväänsä yksin, kun omistajat ovat pois kotoa.
Meidän koiramme on päivähoidossa kun me olemme töissä, joten ei ole mikään pakko jättää koiraa yksin asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulis ero siinä kohtaa, jos toinen kieltäisi ottamasta koiraa. Mutta onneksi mulla oli jo koiria silloin kun mieheni tapasin, ja yksi kriteereistäni olikin, että miehen pitää olla koiraihminen. Ja kerroin kyllä jo seurustelun alussa, että mulla tulee sitten aina olemaan koiria, eikä se häntä haitannut.
Jos toiselle jokin harrastus on todella tärkeä osa elämää ja toinen ei voi sietää sitä, niin sitten ei olla yhteensopivia.
Hyvä kun olet rehellinen itselle, ja toiselle: eläin on sinulle tärkeämpi kuin tämä toinen ihminen. Tietää varoa sinua ja lähteekin itse. Ymmärtää, että asetat kumminknin eläimen hänen edelleen.
Oukei, eli kun sinä tulet jonkun elämään, hänen pitää putsata elämästään kaikki itselleen tärkeä. Koska olethan SINÄ nyt kaikkein tärkein. Lait
Täsmälleen näinhän tämä koirulihauvelirakas tekee. Koska onhan Musti kaikkein tärkein. Nyt ja aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3) Ajattele koiraasi, jota ei ole luotu pieneen kerrostaloasuntoon ja ulvomaan ikäväänsä yksin, kun omistajat ovat pois kotoa.
Meidän koiramme on päivähoidossa kun me olemme töissä, joten ei ole mikään pakko jättää koiraa yksin asuntoon.
Niin teidän koira on. Pääosa kerrostaloissa asuvista ja ikäväänsä ulvovista koirista ei ole. Pääosalla koiraa haluavista ei ole rahaa päivähoitoon, halua kiusata koiraa ja naapureita on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se koira on aina tullut. Toisaalta tiedossa on että kyllä se koiraa haluamatonkin siihen koiraan sitten tykästyy ja sitä hoitaa, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan.
Mun mies teki samoin, otti vaan koiran vaikka en sitä halunnut. Ja joo kyllä mä sitä hoidan (pakkohan se on, en halua että koira pissii sisälle tai kuolee nälkään), ja välitänkin, mutta silti luopuisin siitä koska vaan. Olen vähän katkera miehelle että teki tällaisen ratkaisun välittämättä mun mielipiteestä. Mua ällöttää koiran epähygieenisyys ja sotku ja rasittaa ulkoilut.
Miksi miehesi ei hoida koiraansa?
Meillä mies ei ole yhtään koiraihminen, mutta minä olen. Mies on vaan saanut tottua siihen, että meillä on koiria.
Miehen ei tarvitse osallistua koirien elämään mitenkään. Minä ulkoilutan, koulutan, ruokin jne koirat itse tai aikuisten lasteni avulla.
On oikein, että vastustavan osapuolen ei tarvitse tehdä mitään, vaan koiran halunnut hoitaa sen ihan itse tai järjestää hoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3) Ajattele koiraasi, jota ei ole luotu pieneen kerrostaloasuntoon ja ulvomaan ikäväänsä yksin, kun omistajat ovat pois kotoa.
Meidän koiramme on päivähoidossa kun me olemme töissä, joten ei ole mikään pakko jättää koiraa yksin asuntoon.
Niin teidän koira on. Pääosa kerrostaloissa asuvista ja ikäväänsä ulvovista koirista ei ole. Pääosalla koiraa haluavista ei ole rahaa päivähoitoon, halua kiusata koiraa ja naapureita on.
Suurin osa kerrostalossa asuvista koirista ei ulvo ikäväänsä yhtään sen enempää kuin rivitalossa tai omakotitalossa asuvatkaan. Kovinta möykkäähän pitävät nämä koko ikänsä pihan perällä aitauksessa asuvat metsästyskoirat. Ei ole metsästyskauden ulkopuolella juuri muuta tekemistä kuin pitää mekkalaa, että ainakin järven toiselta puolelta sitten toinen samanlainen vastaa.
Vierailija kirjoitti:
"Nämä asiat keskustellaan etukäteen ja sitten tehdään valintoja. Jo siinä suhteen alkumetreillä."
Näin puhuu vain sellainen, joka ei koskaan ole ollut pitkässä suhteessa.
Näin puhuu ihminen, joka haluaa sen koiran, tykkäsipä puoliso siitä tai ei. Ja jos ei, puoliso vaihtoon, se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3) Ajattele koiraasi, jota ei ole luotu pieneen kerrostaloasuntoon ja ulvomaan ikäväänsä yksin, kun omistajat ovat pois kotoa.
Meidän koiramme on päivähoidossa kun me olemme töissä, joten ei ole mikään pakko jättää koiraa yksin asuntoon.
Niin teidän koira on. Pääosa kerrostaloissa asuvista ja ikäväänsä ulvovista koirista ei ole. Pääosalla koiraa haluavista ei ole rahaa päivähoitoon, halua kiusata koiraa ja naapureita on.
Suurin osa kerrostalossa asuvista koirista ei ulvo ikäväänsä yhtään sen enempää kuin rivitalossa tai omakotitalossa asuvatkaan. Kovinta möykkäähän pitävät nämä koko ikänsä pihan perällä aitauksessa asuvat metsästyskoirat. Ei ole metsästyskauden ulkopuol
Kiinnostava tilastotieto kerrostalokoirista. Oma kokemus elämän varrelta on 5 tamperelaisesta kerrostalosta, joista 3:ssa oli samassa rapussa ulvova koira. Toki arvioin vain oman kokemukseni pohjalta, hyväksyn toki jos sinun tietosi kestää kriittistä tarkastelua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei ole yhtään koiraihminen, mutta minä olen. Mies on vaan saanut tottua siihen, että meillä on koiria.
Miehen ei tarvitse osallistua koirien elämään mitenkään. Minä ulkoilutan, koulutan, ruokin jne koirat itse tai aikuisten lasteni avulla.
On oikein, että vastustavan osapuolen ei tarvitse tehdä mitään, vaan koiran halunnut hoitaa sen ihan itse tai järjestää hoitajan.
Mies on vaan saanut tottua siihen. Näinhän se menee. Miestä pitää kouluttaa. Kuin koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3) Ajattele koiraasi, jota ei ole luotu pieneen kerrostaloasuntoon ja ulvomaan ikäväänsä yksin, kun omistajat ovat pois kotoa.
Meidän koiramme on päivähoidossa kun me olemme töissä, joten ei ole mikään pakko jättää koiraa yksin asuntoon.
Niin teidän koira on. Pääosa kerrostaloissa asuvista ja ikäväänsä ulvovista koirista ei ole. Pääosalla koiraa haluavista ei ole rahaa päivähoitoon, halua kiusata koiraa ja naapureita on.
Suurin osa kerrostalossa asuvista koirista ei ulvo ikäväänsä yhtään sen enempää kuin rivitalossa tai omakotitalossa asuvatkaan. Kovinta möykkäähän pitävät nämä koko ikänsä pihan perällä aitauksessa asuvat metsästyskoirat. Ei ole metsästyskauden ulkopuol
Niin no kerrostalossa on kuulijoita enemmän kuin rivitalossa tai varsinkin ok-talossa. Varmaan tosiaan ulvomishalu on sama siitä riippumatta.
Mä en kyllä huolisi naista jolla olisi koira.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä huolisi naista jolla olisi koira.
Ja minä en aikoinaan olisi huolinut miestä jolla EI oisi ollut koiraa. Löysin haluamani koiranomistajamiehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä huolisi naista jolla olisi koira.
Ja minä en aikoinaan olisi huolinut miestä jolla EI oisi ollut koiraa. Löysin haluamani koiranomistajamiehen.
Tämähän on juuri aivan oikein ja hienoa. Ongelmaksi muodostuu vain ne, jotka haluavat alistaa tai käännyttää elämänkumppaninsa koiraihmiseksi. Tästähän ap juuri kertoo.
Ja tällä ei ole mitään hyvää tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä huolisi naista jolla olisi koira.
Ja minä en aikoinaan olisi huolinut miestä jolla EI oisi ollut koiraa. Löysin haluamani koiranomistajamiehen.
Tämähän on juuri aivan oikein ja hienoa. Ongelmaksi muodostuu vain ne, jotka haluavat alistaa tai käännyttää elämänkumppaninsa koiraihmiseksi. Tästähän ap juuri kertoo.
Ja tällä ei ole mitään hyvää tulevaisuutta.
No silloin tilanne on ihan sama, kuin jos vela yrittää kääntää lasta haluavan luopumaan haaveistaan, tai se lasta toivova pakottaa puolestaan vastahakoisen kumppanin suostumaan lapseen. Eli kompromissia ei voi tehdä, joten ratkaisu on lähteä eri teille, kun ei haluta samanlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä huolisi naista jolla olisi koira.
Ja minä en aikoinaan olisi huolinut miestä jolla EI oisi ollut koiraa. Löysin haluamani koiranomistajamiehen.
Tämähän on juuri aivan oikein ja hienoa. Ongelmaksi muodostuu vain ne, jotka haluavat alistaa tai käännyttää elämänkumppaninsa koiraihmiseksi. Tästähän ap juuri kertoo.
Ja tällä ei ole mitään hyvää tulevaisuutta.
No silloin tilanne on ihan sama, kuin jos vela yrittää kääntää lasta haluavan luopumaan haaveistaan, tai se lasta toivova pakottaa puolestaan vastahakoisen kumppanin suostumaan lapseen. Eli kompromissia ei voi tehdä, joten ratkaisu on lähteä eri teille, kun ei haluta samanlaista elämää.
Kyllä, tilanne on samanlainen. Tosin, minulle ihmislapsi ja eläin ovat aivan eri painoarvoisia, mutta ymmärrän että ihmiset ovat erilaisia. Silti, kompromissin VOI tehdä, jos arvostaa vierellä olevaa ihmistä enemmän kuin sisimmässään olevaa suurta tarvetta. Ei mikään luonnonlaki estä luopumasta omasta henkilökohtaisesta tarpeestaan.
Jos nainen haluaa koiran, mutta mies ei, niin saako mies ottaa sitte toisenki naisen samaan kotiin? Kyllä pitää miehenki saada sitte jotain. Niin ei nainen hyväksy tietenkää, mutta sitte ei tuu koiraakaa. Pitäkää puolenne.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen haluaa koiran, mutta mies ei, niin saako mies ottaa sitte toisenki naisen samaan kotiin? Kyllä pitää miehenki saada sitte jotain. Niin ei nainen hyväksy tietenkää, mutta sitte ei tuu koiraakaa. Pitäkää puolenne.
Tämä oli oikein hyvä analogia. Kelle on tärkeää olla koiraihminen, ja vertaa tätä vielä lapsen hankintaan tai hankkimattomuuteen. Aivan samalla tavoin voi edellyttää, että voi nauttia muiden ihmisten seksiseurasta, koska sisin sanoo niin. Luonnollisestikin tekee tämän täysin avoimesti eikä pettäen, niinhän koirakin on avoimesti kotona.
Ei voi ottaa lemmikkiä, jos toinen osapuoli ei halua. Hän EI halua talouteen koiraa. Mikä siinä on vaikea ymmärtää? Hän joutuisi vasten tahtoaan sietämään sitä. Koirankakkaa matolla, järsityt petivaatteet, kengät, tuolinjalat, sohvan sisukset pemotettu ympäri olohuonetta, kuolaaminen pöydän vieressä, haukkuminen ja räksytys. Ei helv ikinä enää.