Kaverin mielestä olen liian ronkeli, kun en suostu edes treffeille äitien tai isien kanssa. Mp?

Sitten kuitenkin tapaat jonkun huikean ihmisen jolla on lapsia ja viis veisaat noista typeristä periaatteistasi. 

"kun en suostu edes treffeille äitien tai isien kanssa. "

Mitä hittoa?

Sanotaanko, että aika kypsymättömän mielen ajattelutapa, mutta sellaistahan se on. Elämä opettaa kyllä, eikä 30-v. Ole vielä ehtinyt kokea paljoakaan (suhteellisesti toki). 30 on vasta ihan hetken ollut oikeasti aikuinen. Ei sinun tarvitse tehdä mitää, mitä et itse halua ja se on täysin ok. Elämässä tapahtuva paras kasvu on, kun ymmärtää, että toisista voi ottaa vastuuta ja rakastaa heitä, muitakin kuin sitä naisystävää. 

Vierailija kirjoitti:

En ikinä koskisi mieheen jolla on lapsi tai useampi. Se on ihan normaalia.

Tämä nauratti mua makeasti. Olen tasan samaa mieltä, mutta ennen muinoin oli käytäntönä, että vaimon kuollessa (esim. synnytykseen), mies tyynen rauhallisesti nai seuraavan neitsykäisen jonossa huolehtimaan miehen lapsista ja väistämättä synnyttämään uusia. Tärkein edellytys oli, että oli terve ja vahva, hyvä työihminen. Onneksi ollaan edetty siitä, sekä lasten määrässä että naisten ammatinvalintamahdollisuuksien suhteen.

En minäkään ottaisi kumppania jolla on lapsia ja minulla sentään on omiakin :D joku mies tästä länkytti että pakko hyväksyä kun sullakin on, vaan eipäs olekaan. Enkä hyväksy, next!

Oletko bi? Tuotko sen esille deittiprofiilissasi? 

Mies todellakin menettää markkina-arvonsa sinkkujen suhteen tehtyään lapsen.

Mikään ei voisi kiinnostaa vähempää kuin lastenvaunuja työntävä mies.

No et sinä vähääkään nirso ole, kun mikä vaan kelpaa, torttu tai hanko.

Kaikki listat ja kriteerit toimii kunnes rakastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko, että aika kypsymättömän mielen ajattelutapa, mutta sellaistahan se on. Elämä opettaa kyllä, eikä 30-v. Ole vielä ehtinyt kokea paljoakaan (suhteellisesti toki). 30 on vasta ihan hetken ollut oikeasti aikuinen. Ei sinun tarvitse tehdä mitää, mitä et itse halua ja se on täysin ok. Elämässä tapahtuva paras kasvu on, kun ymmärtää, että toisista voi ottaa vastuuta ja rakastaa heitä, muitakin kuin sitä naisystävää. 

Elämä opettaa että on parempi tyytyä pas kaan kuin tavoitella parempaa, vai?

30-vuotias lähestyy keski-ikää ja tietää kyllä jo mitä haluaa.

Vastuuta voi ottaa vaikka naapurin penasta jos haluaa, mutta onneksi ei ole pakko.

Järkeily ja nirsoilu ovat 2 eri asiaa, aloituksessa ei ollut ainuttakaan ulkonäköön viittaavaa piirrettä, joten ei voi nirsoilusta syyttää.

Lehdistä voi joka päivä lukea 10 kauhutarinaa uusioperheistä, joten voi olla viisasta, ettei lähde tuollaiseen, jos on sen tyyppinen, ettei yhtään kestä tuollaista.

Osahan on taas luonteeltaan sellaisia, että tykkäävät että joka nurkassa on jatkuvasti vähän vipinää, sähinää ja kolinaan ja säätöä ja muuta, heille tuo sopii, ei tule olo yksinäiseksi.

Jokaisellahan on oikeus etsiä juuri sellaista kumppania kuin toivoo. Se, onko toiveet realistisia ja toteutuuko ne, on sitten eri asia.

Mutta kyllä 30-vuotiaalla on vielä aivan hyvät mahdollisuudet löytää lapseton kumppani perheen perustamiseen, löysin itsekin juuri sen ikäisenä. Nykyään tehdään lapset vanhempana kuin ennen, etenkin jos on kouluttautunut pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetin tyhmä on ihminen joka ei ymmärrä, että pariskunnat eroaa eikä lapsia ole silti tehty harkitsematta ja kenen tahansa kanssa.

 

Mikä olisi tällainen hyvä syy, mikä ei kerro huonosta valintakyvystä tai sitoutumiskyvyttömyydestä?

Sun paskavam maisen logiikan mukaan siis se jätettykin on sitoutumiskyvytön. Vit tu teitä kermaperseitä joilla menee elämä aina niin hienosti. Mitään tajua todellisesta elämästä teillä ääliöillä ei ole.

Pitäisikö tuota katkeruutta työstää ensin vaikka terapiassa, ennen kuin lähtee vaatimaan toisilta mitään? Kukaan ei ole sinulle perhettä velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko, että aika kypsymättömän mielen ajattelutapa, mutta sellaistahan se on. Elämä opettaa kyllä, eikä 30-v. Ole vielä ehtinyt kokea paljoakaan (suhteellisesti toki). 30 on vasta ihan hetken ollut oikeasti aikuinen. Ei sinun tarvitse tehdä mitää, mitä et itse halua ja se on täysin ok. Elämässä tapahtuva paras kasvu on, kun ymmärtää, että toisista voi ottaa vastuuta ja rakastaa heitä, muitakin kuin sitä naisystävää. 

Kyllä. Omia lapsia. Sitten kun heidän aika on ja siinä vierellä se oma, oikea kumppani. Kolmekymppisellä ei ole mikään kiire. 

Vierailija kirjoitti:

haluan kumppanin, joka on elämässään osoittanut harkitsevaisuutta, itsetuntemusta ja vastuunkantoa - ei ole hankkinut lapsia harkitsematta ja kenen tahansa kanssa

 

Että mua sitten tympii tuollainen ajattelutapa. Se, että on eronnut lapsensa vanhemmasta ei tarkoita automaattisesti sitä, että on tehnyt lapsen harkitsematta ja kenen tahansa kanssa! Elämässä nyt vain tapahtuu asioita eikä tuo sun ajattelu kyllä susta parempaa ihmistä tee.

Mäkin oon eronnut, mutta ei mua kiinnosta mitä joku, joka ei haluaisi kanssani treffailla on asiasta mieltä. Itsekään en olisi lapsettoman kanssa, koska heillä ei ole yleensä kokemusta ja sietokykyä sille, miten paljon oma lapsi vaatii. 

Ihan ok olla omat preferenssit niin kauan kuin hyväksyy, että niiden vuoksi voi joutua olemaan yksin, ja niinhän ap tekee. Tuskin kenenkään lapsenkaan etu on, että joku hampaat irvessä yrittää bonusvanhenmaksi.

Ihminen joka lyhentää mielipide mp on todella yksinkertainen ihminen. Ärsyttävää tämä nykypäivän meno kun sanoja lyhennellään tuolla tavalla ja kaikista ei edes tiedä mitä ne tarkoittaa. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko, että aika kypsymättömän mielen ajattelutapa, mutta sellaistahan se on. Elämä opettaa kyllä, eikä 30-v. Ole vielä ehtinyt kokea paljoakaan (suhteellisesti toki). 30 on vasta ihan hetken ollut oikeasti aikuinen. Ei sinun tarvitse tehdä mitää, mitä et itse halua ja se on täysin ok. Elämässä tapahtuva paras kasvu on, kun ymmärtää, että toisista voi ottaa vastuuta ja rakastaa heitä, muitakin kuin sitä naisystävää. 

Kyllä. Omia lapsia. Sitten kun heidän aika on ja siinä vierellä se oma, oikea kumppani. Kolmekymppisellä ei ole mikään kiire. 

No ei 30v voi enää kovin pitkään odottaa, jos ei tuossa iässä ole sitä puolisoa. Kyllä alkaa olla jo vähän kiire jos aikoo vielä sen sopivan puolison löytää.

Olet vähän myöhässä liikkeellä. Ikäisesi normaalit, järkevät ihmiset on jo parisuhteessa, tai toisella kierroksella. Jos etsit suunnilleen ikäisiäsi lapsettomia sinkkuja, niin vastassa on elämän kalluja, päihteilijöitä, vaivaisia, nepsyjä ja muita hyvästä syystä sinkuiksi jääneitä. Olen siis samassa tilanteessa, kuin sinä, ja ottaa päähän, kun kaksvitosena keskityin vain opiskeluun ja töihin, kun muut alkoivat pikkuhiljaa pariutua pysyvästi. Nyt sitten täytyy miettiä, ryhdynkö äitipuoleksi, perustanko perheen jonkun ihme hiipparin kanssa, vai yritänkö etsiä neulaa heinäsuovasta.

Vierailija kirjoitti:

'Täysin normaalia. Itselläni on tismalleen samat kriteerit ja useilla muillakin tuntemillani ihmisillä. Ei tässä ole mitään epänormaalia tai väärää, ole huoleti.'

//

Sama. Paitsi että vielä rajatumpana:

vain miehet. Ei naisia romanttisesti. 

Olen jo kokenut suhteen eronneen, alle kouluikäisen kasvattajan kanssa.

Tuo kokemus riittää. Liian laaja sosiaalinen kuvio ja siihen liittyvät muodolliset kyläilyvelvollisuudet ahdistavat assityyppiä jo ajatuksen tasolla.

 

Mieluimmin lapseton, max 1 lapsi.

Draamailevaa monsteriexää en haluaisi kaupanpäällisenä. (Fiksu, täysijärkinen ex on iso plus). Tiedän tapauksia, joissa n halunnut eron, mutta ei sitten kuitenkaan toivonut ex-miehelleen tasapainoista, kivannäköistä kumppania huomiselle, vaan käyttäytynyt mustaa sukkaa osoittaen ja ilkèillen miehen uutta naista kohtaan. Jopa aivopessyt lapset uutta naista vastaan. E