Miten pitäisi ratkaista, kun pariskunnasta toinen haluaa koiran, toinen missään nimessä ei?
Ollaan oltu vuosia jo naimisissa. Molemmilla meistä on joskus ollut koira eli kummatkin tietää millaista on omistaa koira. Kerrostalon 4. krs eli ei omaa pihaa. Toinen meistä haluaa ottaa koiran, toinen taas ei missään nimessä halua meille koiraa. Miten sinusta tällainen pitäisi ratkaista? Se osapuoli, joka ei missään nimessä halua koiraa, on varsin ehdoton tässä ettei halua. Toinen taas aina puhuu miten paljon hän haluaa koiraa.
Kommentit (68)
Käytännössä se menee niin, että jos toinen ei missään nimessä koiraa halua, talouteen ei koiraa voi tulla. Jos koiran saaminen on toiselle todella tärkeää, sitten täytyy miettiä erillään asumista ratkaisuna. Mutta ei ketään voi pakottaa elämään koiran kanssa samassa taloudessa, jos hän ei halua.
Hyi helvata, se olisi ihan kamalaa ,jos meille tulisi haiseva sotkeva rakki,ei ikinä.
Jos piski saapuu, niin menee sontaämpäristänne ripa katki.
Halusi tai ei, niin kerrostalo ei ole koiran paikka. Asiaan voi palata kun neukkukuutio on unohdettu.
Koiran kannalta ei missään nimessä pidä ottaa jos toinen tosissaan vastustaa.
Vierailija kirjoitti:
Koiran kannalta ei missään nimessä pidä ottaa jos toinen tosissaan vastustaa.
Miksi näin?
Koira otetaan vain jos kumpikin sitä aidosti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran kannalta ei missään nimessä pidä ottaa jos toinen tosissaan vastustaa.
Miksi näin?
Koiralla on oikeus olla pidetty ja rakastettu lemmikki.
Nainen tietysti päättää.
M60, naimisissa vsta 1997
Ei koiraa voi ottaa sellaiseen talouteen, jossa toinen ei halua sitä. Ei sitä voi pitää vain yhdessä huoneessa niin kuin jotain esim. terraarioeläintä voisi, eikä ole mahdollista järjestää asioita niin, ettei koira ikinä tarvitse mitään toisen osapuolen käskytystä tai muuta huomiota tms.
Eli joko ei oteta koiraa, tai sitten muutetaan erilleen ja toinen ottaa koiran. Periaatteessa suhteessa voi olla myös erillään asuessa, eri juttu sitten, haluavatko nämä ihmiset tehdä näin.
Miksi se toinen ei halua koiraa?
Jos se vaan ei halua hoitaa sitä, niin silloin toinen voi ottaa koiran kun huolehtii siitä 100%. Mutta jos karvat, haju tms haittaa, niin sitten pitää asua kahdessa osoitteessa.
Venäläistä rulettia. Voittaja päättää.
Vierailija kirjoitti:
Halusi tai ei, niin kerrostalo ei ole koiran paikka. Asiaan voi palata kun neukkukuutio on unohdettu.
Ei välttämättä noinkaan. Kyllä kaupungissa ja kerrostalossa voi huolehtia että koira saa riittävästi virikkeitä ja ulkoilua yms, maalle muutettuani huomasin että kovin moni koiraparka täällä viettää päivät pitkät pienessä aitauksessa ja saa poistua sieltä vain metsästyskautena.
Mutta varsinaiseen ap:n kysymykseen: niin kauheasti kuin koiran haluaisinkin en ottaisi jos toinen suurinpiirtein vihaa ajatustakin siitä. Sitä miettisin onko se puoliso sittenkään oikea minulle, lähtisinkö pois suhteesta ja ottaisin ihan itselleni sen koiran joka sitten saisi rakkautta ja huolenpitoa.
Koirat lemmikkeinä pitäisi kieltää.
Selvästikin koira voi erottaa tienne, joten sitä haluava hankkikoot sen, kunhan sitä ennen eroatte. Paijatkoon lastaan keskenään.
Ei missään nimessä koiraa teille!!
Sinä, joka olet tämä koirulihauvelin haluaja:
1) Ajattele puolisoasi, jolla varmasti on painavat syynsä olla sitä mieltä kun on.
2) Ajattele kerrostalosi muita asukkaita, jotka joutuvat kuulemaan koiran haukkua, ulvontaa ja murinaa.
3) Ajattele koiraasi, jota ei ole luotu pieneen kerrostaloasuntoon ja ulvomaan ikäväänsä yksin, kun omistajat ovat pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran kannalta ei missään nimessä pidä ottaa jos toinen tosissaan vastustaa.
Miksi näin?
Olet täyspsykopaatti? Yritä edes asettua elävän olennon asemaan.
Koiraa ei hankita tuossa tilanteesa. Jos toinen ehdottomasti sen koiran haluaa niin sitten muutto erilleen ja hoitaa sen koiran itse.